Valtion loppu

[Deleted member 20129]

Ei kai minulta poistettu viime yönä viestiä, jossa linkkasin tämän NYPD Investigating After Video Shows Officers Push a Pregnant Woman to Ground | NBC New York jutun, jossa poliisi paiskaa raskaana olevan naisen maha edellä katuun? Onko tässä esimerkissä valtion toiminnasta, jotain Pakkotoiston sääntöjen vastaista? Toinen vaihtoehto on, etten muistanut lähettää sitä, vaan vain esikatselin.

Jos täs on vaan käyny niin, että 99% pakkotoiston väestä on hyväksynyt elävänsä pakkotoisto- valtion sisällä eikä sinänsä Darvin kaltaista anarkistia siedä. On siis tapahtunut täysi internetin vapautuminen ja porukka on hoitanut ainoita väärän ideologian kannattaneita pois omilta mailtaan. Ilman valtiota.

;)

 

[läskivasara]

Kysy vain kuinka monta kertaa tahansa. Vastaus on helppo, mutta sä et sitä multa saa, koska olet tuhonnut maineesi silmissäni.

Herttaista, mutta toisaalta aika hyvin kiteyttää keskustelutyylisi. No enpä usko vastauksen kovin käytännöllinen olleenkaan.

 

[läskivasara]

Useimmissa anarkismin suuntauksissa maata ei voi omistaa vaan käyttöoikeus on sen, joka sitä käyttää johonkin.
Kyse olisi ilmeisesti vähän samanlaisesta käytännöstä kuin monilla alkuperäiskansoilla. Nehän eivät monesti julistaneet "omistavansa" mitään maata vaan heimo käytti sitä maaplänttiä hyväkseen missä se kulloinkin sattui oleskelemaan, viljelemään ja metsästämään. Sellaiset alueet, joita ei kukaan sillä hetkellä käyttänyt mihinkään, eivät "kuuluneet" kenellekään. Siksihän vaikkapa Amerikan intiaanit eivät ymmärtäneet myyvänsä jotain aluetta valkoisille pysyvästi ja lopullisesti, kun heidän ymmärryksensä maan omistusoikeudesta oli, että maa kuuluu kaikille, mutta sillä kullakin hetkellä oleskelevalla on oikeus hyödyntää siitä tarvitsemiaan luonnonvaroja. Jos lähdit pois tai et tarvinnut jotain, niin se jäi muille.

Okei. Eli onko tässä taas kysymys siitä että anarkismi toimisi jollain tavalla pienissä yhteisöissä joissa voisi aina ottaa haltuunsa uutta elinkelpoista maata kun edellinen tulee jonkun käyttöön? Mietin esimerkiksi maanviljelyä maan käyttönä, jolloin yksi yhteisö voi kyllä ottaa käyttöönsä aika pirun ison maa-alueen.

Toimisiko tuo järjestelmä mielestäsi nyt kun maailmassa taitaa olla reilut 7 miljardia ihmistä tai kun luku kasvaa 10 miljardiin?

Mitä sinä tekisit tilanteessa, jossa satut 20 kaverisi kanssa kahden toisen tyypin leiriin? Mitä useimmat tekisivät? Jos menet 20 kaverisi kanssa jonkun luo kylään ja isäntä esittää toiveen ettette vaikkapa sylje tai heitä roskia lattialle, niin kuinka toimitte?

Itse varmaankin käyttäydyn samalla tavoin kuin suurin osa ihmisistä, eli en syljeskele kaverin lattialle. Kaikki eivät tosin ole yhtä hyväkäytöksisiä AL: Sadan nuoren megabileet aiheuttivat kaaoksen: laseja rikottiin, mopoautot tukkivat tien? - Kotimaan uutiset - Ilta-Sanomat

Ja tuo nyt on esimerkki teinien huonosta käytöksestä. Kun taas katsellaan esimerkkejä ihmisten käytöksestä vaikkapa vähemmän kehittyneissä paikoissa niin saadaan lisää hyviä esimerkkejä siitä että kaikki eivät ole kivoja. Nopealla googletuksella ja arvotuilla hakusanoilla päädyttiin nyt Afrikan sarveen, mutta vastaavaa löytynee myös muualta.

Kännykkä ja 50 dollaria riittävät terroristin värväämiseen Somaliassa. Tärkein syy liittyä al-Shabaabiin on raha eikä uskonto, paljastuu Kirkon Ulkomaanavun tutkimuksessa.Kännykkä ja 50 dollaria riittävät terroristin värväämiseen Somaliassa - Al-Shabaab - Ulkomaat - Helsingin Sanomat

Ihmisoikeus ja uskonnonvapaus: Yli 100 kylän asukasta tapettu ja 200 koulutyttöä kaapattu Nigeriassa

Vai tekisivätkö esimerkiksi nuo kaverit anarkiassa jotain vähemmän ikävää?

Mutta sinun ei ole pakko asua taloyhtiössä, jonka säännöistä et pidä tai työskennellä työpaikalla, jonka sääntöjä et halua noudattaa. Ne eivät siis ole pakollisia. Voit milloin vain mennä muualle ja irtautua säännöistä. Voit vaikka perustaa oman taloyhtiöisi tai työpaikan, jossa sinä tai kaverisi sovitte säännöt.

Mutta jos haluatte tehdä sen johonkin yhteisöön sääntöjen pitäisi varmaan olle yhteisössä sovittujen sääntöjen mukaisia? Vai mennäänkö taas johonkin metsään perustamaan työpaikka?

Sitä tässä ajan takaa, että isomman ihmisjoukon yhteistoiminnassa jonkinlaiset pelisäännöt ovat mielestäni pakolliset. Ja planeetan väkiluvun noustessa 10 miljardiin voisin kuvitella että sellaista paikkaa jossa ei olisi jonkinlaista yhteisöä lienee vaikea löytää

Mutta valtioista ja niiden säännöistä et voi erota. Ne ovat voimassa kaikkialla. Et voi perustaa uutta valtiota, jossa sinä sopisit säännöistä valitsemiesi kavereiden kanssa. Käytännössä kaikki asuinkelpoinen maa kuuluu valtioille ja niiden melko kattavat säännöt ovat voimassa jokapuolella.

No tuotahan käytännössä yritetään parinkin uskonnollisen järjestön toimesta tälläkin hetkellä.

Mutta se perustavanlaatuinen ero ajattelussamme lienee se, että mielestäni valtio (Sanalla valtio viitataan sekä poliittiseen ja alueellisen kokonaisuuteen että hallinnolliseen, oikeudelliseen ja taloudelliseen järjestelmään. Julkisoikeuden mukaan valtio on ihmisyhdyskunta, joka määrätyllä alueella käyttää omintakeista ja pysyvää valtaa) on edellytys siihen että nykyaikainen elämä on mahdollista.

Liian pienet yhteisöt jotka soveltavat omia sääntöjään ja joissa ei ole omistusoikeutta eivät ole pitkässä juoksussa elinkelpoisia. Joko ne hajoavat tai ne valloitetaan isomman yhteisön toimesta. Tämänhetkinen käsitys ihmisoikeuksista ja ihmiselämällä olevasta itseisarvosta ei kuitenkaan ole loppujen lopuksi kovinkaan vanha enemmistön näkemys.

 

[Darvi]

Nyt löytyy vastaukset siihenkin, että mitä jos galaksit räjähtää tai kaikki sukkasi ovat pesussa tai jos maksalaatikossa ei ole rusinoita. Miten näistä pulmista ja monista muista selvitäänkään anarkiassa!

 

[Kaapeli]

Okei. Eli onko tässä taas kysymys siitä että anarkismi toimisi jollain tavalla pienissä yhteisöissä joissa voisi aina ottaa haltuunsa uutta elinkelpoista maata kun edellinen tulee jonkun käyttöön? Mietin esimerkiksi maanviljelyä maan käyttönä, jolloin yksi yhteisö voi kyllä ottaa käyttöönsä aika pirun ison maa-alueen.

Toimisiko tuo järjestelmä mielestäsi nyt kun maailmassa taitaa olla reilut 7 miljardia ihmistä tai kun luku kasvaa 10 miljardiin?

Niin noh, "toimiiko" nykyinenkään järjestelmä, kun resursseista soditaan ja ne jakautuvat erittäin epätasaisesti valtioiden sekä ihmisten kesken. Maailmassa alkaa olla liikaa ihmisiä poliittisesta järjestelmästä riippumatta.

Vai tekisivätkö esimerkiksi nuo kaverit anarkiassa jotain vähemmän ikävää?

Ehkä, ehkä ei. Monet anarkistit näkyvät uskovan, että tekisivät.

Mutta jos haluatte tehdä sen johonkin yhteisöön sääntöjen pitäisi varmaan olle yhteisössä sovittujen sääntöjen mukaisia? Vai mennäänkö taas johonkin metsään perustamaan työpaikka?

Anarkistisessa (kuten missä hyvänsä vapaaehtoisessa demokraattisessa) yhteisössä sovitaan yhteisön asioista demokraattisesti. Yhteisöön ei ole pakko kuulua tai sellaista perustaa, jos säännöistä ei päästä sopuun. Saa mennä myös metsään töihin, jos haluaa.

Sitä tässä ajan takaa, että isomman ihmisjoukon yhteistoiminnassa jonkinlaiset pelisäännöt ovat mielestäni pakolliset. Ja planeetan väkiluvun noustessa 10 miljardiin voisin kuvitella että sellaista paikkaa jossa ei olisi jonkinlaista yhteisöä lienee vaikea löytää

Anarkismissa lienee olennaista, että säännöt sovitaan pienemmissä ja enemmän vapaaehtoisuuteen perustuvissa yksiköissä kuin valtiot.

Maailmassa on aikalailla "käyttämätöntä" maata, jota kukaan ei mainittavasti hyödynnä. Monet valtiot, yksilöt, yritykset ja yhteisöt "omivat" itselleen maata enemmän kuin ne periaatteessa tarvitsisivat väestönsä ylläpitoon. Useimmat anarkistit eivät usko tuollaiseen "turhaan omimiseen".

Mutta se perustavanlaatuinen ero ajattelussamme lienee se, että mielestäni valtio (Sanalla valtio viitataan sekä poliittiseen ja alueellisen kokonaisuuteen että hallinnolliseen, oikeudelliseen ja taloudelliseen järjestelmään. Julkisoikeuden mukaan valtio on ihmisyhdyskunta, joka määrätyllä alueella käyttää omintakeista ja pysyvää valtaa) on edellytys siihen että nykyaikainen elämä on mahdollista.

Riippuu kai mitä tarkoittaa "nykyaikaisella elämällä".
Monet (useimmat?) anarkismin alalajit eivät edes pyri nykyaikaisen kulutusyhteiskunnan ylläpitoon vaan sen purkamiseen.

Liian pienet yhteisöt jotka soveltavat omia sääntöjään ja joissa ei ole omistusoikeutta eivät ole pitkässä juoksussa elinkelpoisia. Joko ne hajoavat tai ne valloitetaan isomman yhteisön toimesta. Tämänhetkinen käsitys ihmisoikeuksista ja ihmiselämällä olevasta itseisarvosta ei kuitenkaan ole loppujen lopuksi kovinkaan vanha enemmistön näkemys.

Oikeastaan objektiivisesti katsottuna suurin osa ihmishistoriasta (noin 200 000 vuotta tai pidempään, jos ei rajoituta vain moderniin ihmiseen) on eletty pienissä yhteisöissä suku/heimo/kyläyhteisö -tasolla. Eli voidaan sanoa, että on se ollut aika pitkässä juoksussa elinkelpoista verrattuna valtioihin, jotka ovat arviolta korkeintaa 6000 vuotta vanha keksintö sekä esimerkiksi Suomessa vain alle 1000 vanha.

 

[OoDee]

Okei. Ilmeisesti siis täällä ainakin hiljattain puolustetun anarkistis(t)en syysteemi(e)n kantava perusta on sopimusvapaus. Velvoitteita voi syntyä vain sopimussuhteissa. Ja jokainen on vapaa sekä solmimaan että olemaan solmimatta sopimuksia. Eli jos ei halua velvoittautua, ei tarvitse sopia mistään kenenkään kanssa.

Tässä logiikassa on toki oma abstrakti kauneutensa. Mutta ihan käytännön näkökulmasta asia vaikuttaa pirullisen haastavalta. Muun muassa seuraaviin teemoihin en ole nähnyt (tai ymmärtänyt) anarkiaa kannattavien tarjoavan yhtä suoraviivasia vastauksia:

1. Ilman yksipuolisesti "ylhäältä" annettuja sääntöjä (esim. valtio säätämiä lakeja) sopimisen transaktiokustannukset kasvaisivat. Jopa tyypillisessä tavarankaupassa pitäisi nimenomaisesti sopia vähintään seuraavista asioista: 1) tavaran laadusta (minkälainen tavaran pitää olla, jotta se on sopimuksen mukainen), 2) mihin käyttötarkoitukseen tavaran tulee soveltua (jos ostaa vasaran ja haluaa naulata sillä nauloja, pitää kertoa että tarvitsee välineen X, jolla voi saada aikaan asian Y), 3) mitä tapahtuu, jos tavara ei täytä määriteltyjä vaatimuksia tai se toimitetaan myöhässä (edellyttäen että toimitusajasta on sovittu), 4) missä muodossa vastike tavarasta suoritetaan, 5) mitä jos maksu suoritetaan myöhässä...

Osapuolten oikeuksien ja velvollisuuksien kannalta relevantteja yksittäisiä seikkoja on sopimussuhteissa. Jokaisesta asiasta sopiminen on paitsi vaikeaa, monesti jopa mahdotonta. Nykyisen kaltaisessa oikeusjärjestelmässä on kuitenkin olemassa lakeja, jotka täydentävät sopimusta. Puhtaasti sopimussuhteisiin perustuvassa järjestelmässä tällaista ei ole.

2. Nämä yksityiset "oikeuslaitokset", joihin voi liittyä tai olla liittymättä, ilmeisesti ratkaisisivat siis käytännössä sopimusriitoja (koska ei ole lakeja, mitä soveltaa). Ok...

Jos sopimus on epäselvä tai vajaasisältöinen, tai toinen väittää sitä pätemättömäksi... tai muuta vastaavaa... mitä sääntöjä tämä oikeuslaitos soveltaa? Sopimusriida eivät nimittäin ole yksinomaan todistelua siitä, mitä on tai ei ole sovittu.

3. Miten näiden yksittäisten "oikeuslaitosten" tuomiot täytäntöönpannaan tilanteessa, jossa toinen osapuoli ei vapaaehtoisesti noudata päätöstä? Ilmeisesti näillä osapuolten omilla "turvallisuuspalveluilla" - eli väkivallalla? Vai onko tarkoituksena, että pakkotäytäntöönpano on osa oikeuslaitokselta ostettua "palvelua"? Jos on, kuka vastaa pakkotäytäntöönpanon kustannuksista - tuskin oikeuslaitos ainakaan? Ja entä jos pakkotäytännönpanon kustannuksista syntyy riitaa oikeuslaitoksen ja maksuvelvollisen välillä? Missä oikeuslaitoksessa nämä riidat ratkaistaan? Pitäisikö oikeuslaitoksen silloin liittyä johonkin toiseen oikeuslaitokseen jos se on osapuolena sopimuksessa, josta syntyy riitaa?

Jos taas ajatus on, että pakkotäytäntöönpano voi tapahtua vain omalla väkivallalla, pitää olla joko väkivaltainen tai vaihtoehtoisesti kykenevä maksamaan turvallisuuspalveluista palveluntarjoajalle. Ja jos näin on, miksi ylipäänsä kannattaa liittyä "oikeuslaitokseen", jos ei voi luottaa siihen että riidat saadaan tällä tavalla ratkaistua molempia osapuolia sitovalla tavalla?

Käytännössähän oikeudenkäynti tuomioistuinlaitosten ulkopuolella on jo nykyään mahdollista. Liike-elämän puolella suurin osa kaupallisista sopimusriidoista ratkotaan välimiesoikeuksissa, eli osapuolten yhteisen sopimuksen perusteella erikseen muodostetussa kokoonpanossa, jolla on toimivalta antaa sopimusosapuolia sitovia ratkaisuja. Mutta jos kuitenkin käy niin, ettei toinen osapuoli suostukaan välimiesoikeuden päätöstä noudattamaan, nykyjärjestelmä mahdollistaa väliemiesoikeuden päätöksen pakkotäytäntöönpanon tuomioistuinteitse.


Ajatus puhtaasta sopimusvapaudesta on kaunis, mutta äärimmäisen epäkäytännöllinen. Se sopimusten verkosto, johon tällaisessa järjestelmässä päädyttäisiin olisi todennäköisesti pirullisen monimutkainen, ja käytännössä mahdoton. Ihmisten ja yhteisöjen väliseen kanssakäymiseen syntyisi lopulta aina tilanteita ja katveita, joissa ei ole sovittu asiasta, josta syntyy riitaa. Järjestelmä olisi käytännössä epäluotettava ja epästabiili. Näkisin, että tässäkin tilanteessa lopputuloksena olisi joko sopimukseton järjestelmä, jossa oikeudet ja velvollisuudet määritellään voimankäytöllä, eli siis vallankäytöllä. Vaihtoehtoisesti sopimusverkostoyhteiskunta kypsyisi ajan kuluessa muodostamaan itselleen omat instituutiot (kuten tuomioistuimet), joiden toiminta ja toimivalta pikkuhiljaa vakiintuisi ja "luisuisi" sopimusten ulkopuolelle.

 

[läskivasara]

Niin noh, "toimiiko" nykyinenkään järjestelmä, kun resursseista soditaan ja ne jakautuvat erittäin epätasaisesti valtioiden sekä ihmisten kesken. Maailmassa alkaa olla liikaa ihmisiä poliittisesta järjestelmästä riippumatta..

Tästä voidaan tosiaan olla montaa mieltä. Mielestäni ihmisten määrä kuitenkin vaikuttaa aika ratkaisevasti järjestelmän toimivuuteen.

Ehkä, ehkä ei. Monet anarkistit näkyvät uskovan, että tekisivät..

Ja siinä se suurin ongelma minun mielestän onkin. Viimeistään luettuani Gloverin Ihmisyyden totesin että suuressa mittakaavassa ihmiset eivät käyttäydy toisiaan kohtaan mukavasti. Erityisesti jos vastakkain on oman perheen, ryhmän tai yhteisön etu ja toisen ryhmän jäsenen tai tuntemattoman henkilön etu tai koskemattomuus.

Anarkistisessa (kuten missä hyvänsä vapaaehtoisessa demokraattisessa) yhteisössä sovitaan yhteisön asioista demokraattisesti. Yhteisöön ei ole pakko kuulua tai sellaista perustaa, jos säännöistä ei päästä sopuun. Saa mennä myös metsään töihin, jos haluaa..

Ilman yhteisiä yksilö on kuitenkin hyvin haavoittuvainen jos ei ole järjestelmää joka pitäisi (edes teoriassa) huolta yksilöistä. Omassa pikku yhteisössä olisi pakko luottaa muiden hyväntahtoisuuteen tai siihen että pääsee tarpeeksi pitkälle sinne metsään.

Anarkismissa lienee olennaista, että säännöt sovitaan pienemmissä ja enemmän vapaaehtoisuuteen perustuvissa yksiköissä kuin valtiot.

Maailmassa on aikalailla "käyttämätöntä" maata, jota kukaan ei mainittavasti hyödynnä. Monet valtiot, yksilöt, yritykset ja yhteisöt "omivat" itselleen maata enemmän kuin ne periaatteessa tarvitsisivat väestönsä ylläpitoon. Useimmat anarkistit eivät usko tuollaiseen "turhaan omimiseen"..

Ideanahan tuo on hyvä ja mukava, mutta valitettavasti sen sovellettavuus käytäntöön on ongelmallista, esimerkiksi OoDeen kirjoittamalla tavalla. Ja lisäksi pienemmät yksiköt ovat muuttuneet aikojen kuluessa isommiksi enemän tai vähemmän vapaaehtoisesti.

Useimmat anarkistit eivät tosiaan ilmeisesti usko siihen, että kenenkään pitäisi omia enemmän kun välttämättä tarvitsee ja käyttää. Kuitekin törmäys todellisuuden kanssa on aika suuri kun kaikki muut eivät jaa samaa näkemystä asiasta.

Riippuu kai mitä tarkoittaa "nykyaikaisella elämällä".
Monet (useimmat?) anarkismin alalajit eivät edes pyri nykyaikaisen kulutusyhteiskunnan ylläpitoon vaan sen purkamiseen..

Totta, tuokin olisi sinänsä oman määrittelynsä paikka. Samalla pitäisi myös miettiä miten tuo kulutusyhteiskunnan purkaminen toteutettaisiin.

Oikeastaan objektiivisesti katsottuna suurin osa ihmishistoriasta (noin 200 000 vuotta tai pidempään, jos ei rajoituta vain moderniin ihmiseen) on eletty pienissä yhteisöissä suku/heimo/kyläyhteisö -tasolla. Eli voidaan sanoa, että on se ollut aika pitkässä juoksussa elinkelpoista verrattuna valtioihin, jotka ovat arviolta korkeintaa 6000 vuotta vanha keksintö sekä esimerkiksi Suomessa vain alle 1000 vanha.

Onko sitten heimoyhteisöissä eläminen ollut yksilön kannalta kovin hyvä vaihtoehto? Voitaneen kuitenkin sanoa että ns. länsimaisella ihmisellä ovat asiat aika pirun hyvin noin niin kuin ihmiskunnan historiaa pitkässä juoksussa ajatellen. Toisaalta ilmeisesti myös kalifaatissa asuvat kokevat elämänsä olevan hyvällä mallilla vaikka samaa tuskin voidaan sanoa alueelta pois virtaavista pakolaisista. Toki voidaan kaivaa esimerkkejä suuntaan tai toiseen, mutta jos ajatellaan vaikkapa moderneja ihmisoikeuksia jonkinlaisena kehityksen mittarina niin isossa mittakaavassa asiat ovat nyt paremmin kuin ennen.

Ja ihmishistorian aikana kehityskulku on ollut kohti suurempia yhteisöjä, jotka ovat sinänsä mahdollistaneet sekä tieteen että kulttuurin kehityksen. Samalla yhteisöjä on syntynyt ja tuhoutunut ja on kokeiltu erilaisia yhteiskunta- ja hallintomuotoja, joille yhteisöjen koon kasvu on asettanut omat haasteensa. Toki välillä on tullut isompia romahduksia joiden jälkeen on jatkettu taas pienemmistä yksiköistä (Rooma ja Brittiläinen Imperiumi). Ihmislajin kannalta ei varmaankaan ole väliä onko järjestelmä anarkistinen vai kommunistinen, mutta yksilön tai tietyn yhteisön säilymisen kannalta sillä on isompi merkitys.

Toki jonkinlainen teknologian mahdollistama utopia olisi kiva, mutta sen käytännön toteutus taitaa olla aikalailla mahdotonta.

 

[Darvi]

Pienen virkamiehen suuri teko. Joka päivä hän pitää huolta, että Suomi pysyy normin verran kauempana anarkiasta. Tekee sen mitä pitää!

Oikeassa hän on tietenkin siinä, että jokainen pakotettu säädös tekee yhteiskunnasta vähemmän vapaan ja siten pitää sen kauempana anarkiasta. Väärässä vain siinä, että niiden pakotettujen sääntöjen puute johtaisi yhteiskunnan tuhoon. Viskistä puhumisen kielto ja rahapelimonopoli ovat vain esimerkkejä siitä, minkä valtion kannattajat uskovat suojelevan yhteiskuntaa tuholta. Sen sijaan työnteon rankaiseminen sakoilla ja joutilaisuuden palkitseminen palkalla ei tuhoa yhteiskuntaa.

 

[Darvi]

Valtiolla pitää olla valta, jotteivat ihmiset tekisi virheitä omassa elämässään. Onneksi valtion töissä on yli-ihmisiä jotka eivät tee virheitä.

Ja jos tekevät, niin oppivat niistä, mutta tässä tapauksessa eivät ole tehneet virheitä, vaan vastassa on ollut järjestäytyneet vastavallankumoukselliset. Kauan eläköön vuoden 1917 vallankumous!

 

[Darvi]

Moni kohta täyttynyt tässäkin ketjussa. Se vähäkin järki mikä ihmisillä on unohdetaan, kun joku haluaa oikeasti muuttaa nykyistä järjestelmää. Paljon turvallisemman tuntuista nysvätä pieniä yksityiskohtia ja haukkua poliitikkoja, kuin muuttaa suurempia linjoja.

 

[Darvi]

Pitäisköhän luokkaretket kieltää lailla, kun luokkaretkeläiset riehuvat niin ja aiheuttivat suuret taloudelliset vahingot. Riehujathan olivat luokkaretkeläisiä. Tiedämme sen yhtä hyvin kuin tiesimme viime vuonna heidän olevan anarkisteja. He itse kertoivat näin. Jos hiukset seisoo päässä ja heittelee pyörätelineitä ikkunoista läpi, niin eihän silloin voi valehdella tai olla niin pihalla, ettei tajuais mihin aatteeseen kuuluu. Luotettava lähde siis.

 

[Mattih3]

Saitko monta ikkunaa särki? Ei kai pahat poliisisedät vieny putkaan?

 

[Herra Mirandos]

Sen sijaan työnteon rankaiseminen sakoilla ja joutilaisuuden palkitseminen palkalla ei tuhoa yhteiskuntaa.

Ootkohan sä poikaraasu nähnykkään työntekoo muuta kuin elokuvissa?

 

[Japi]

Radio Suomipop

Laulu Darville.

 

[Darvi]

[video=youtube_share;3czNk2HL49Y]http://youtu.be/3czNk2HL49Y[/video]

 

[Japi]

Kuuntelitko Darvi laulusi?

 

[Darvi]

Valtio (yhteisö) ? Hikipedia

 

[voidi]

Valtio (yhteisö) ? Hikipedia

Juu juu, uskonto jota aivopestyt lampaat seuraavat ja sitä rataa...

Onneksi on pieni joukko valioyksilöitä, joihin Darwi itsekin kuuluu, ketkä ovat tämän propagandan yläpuolella ja tietävät paremmin.
Tässä näitä valioyksiköitä yrittämässä vapauttaa lampaita uskostaan: https://www.youtube.com/watch?v=qh22VYBW9ZI&spfreload=10 (NSR mielenosoitus Helsingissä. Kohta 12:10 on erityisen miellyt..mielenkiintoinen)

 

[Jami2003]

Juu ennemmin vahva valtio kuin tuollainen idiootti-anarkisti ryhmittymä. Jos puolensa tuosta klipistä pitää valita niin poliisi ehdottomasti.

 

[erkjetter]

Antaa kukkien ja Darvin kukkia. Toimivat vain varoittavana esimerkkinä sellaisille nuorille jotka miettivät teini-iässä että "minkähänlaista elämää se anarkismi on". Jos Darvi ja muut käyttäytyisivät jotenkin järkevästi, ainaisen riidanhaastamisen sijaan, niin joku voisi jopa haksahtaa kuvittelemaan että heidän aatteensa ovat järkeviä.