Kai se on oma tarina kerrottava, kun itselleni oli paljon apua muiden kirjoittamista välilevynpullistuma-tarinoista. Eli siis vuosi 2011 kesän lopulla, kun olin 16-vuotias selkä alkoi kipuilemaan. Aluksi kipu ei ollut hirveän paha, pystyin käymään lätkäreeneissä. Kivut paheni pikku hiljaa, ja lähdin käymään paikallisella fyssärillä, joka totesi että takareisissä jäykkyyttä, vemyttelemällä lähtee. Reenaaminen jatkui vaikka vähän tuntui pahalta, monesti menin särkylääkkeen voimalla reeneihin. Viimeinen tikki oli kun laukomisesta, varsinkaan lämäreistä ei tullut mitään kovan selkäkivun vuoksi. Eikun kiekkokamat naulakkoon ja hetki lepoa, ei auttanut. Yksityiseltä kiropraktikolta aika, ja kolmannella käyntikerralla, raksauttelujen, hierontojen ja akupunktion jälkeen kiropraktikko sanoi suurella todennäköisyydellä selässä olevan välilevynpullistuma. Eiku takas kunnalliselle josta määrättiin kipulääkkeitä ja kolmen kuukauden päähän uusi kontrolli käynti. Kontrolli käynnissä lääkärikin epäili, että kivut selässä johtuu mahdollisesta välilevyn pullistumasta. Mutta koska olin niin nuori, lääkäri päätti että 3kk katsellaan taas ja määräsi kipulääkkeitä. Magneetti kuvauksiin kuulemma ei pääse ennenkun suunnitellaan leikkausta. Kuulemma liian kallista. 3kk mentiin taas lääkkeiden kanssa kivut paheni ja paheni päivä päivältä. Istuminen koulussa oli tuskaa. Selkään sattui, mutta pahimmat kivut säteili vasempaan sääreen ja takareiteen. Nyt alkoi riittämään, ja hirveä valitus lääkärille joka nyt onneksi tajusi pistää asiaa eteen päin ja pääsin käymään magneettikuvauksissa. Kun ortopedin kanssa katsottiin magneettikuvien tuloksia niin tämä heitti minulle iloisesti, ei sinulla olekkaan yhtä välilevyn pullistumaa, niitä on kaksi! Olin masentua totaallisesti, kun ajattelin ettei selästäni enää koskaan tule hyvää. Kun kysyin ortopediltä, että onko mahdollista että selästäni tulee täysin kivuton ja toimiva, niin hän vastasi myhäilevästi että: "leikattu selkä on aina leikattu selkä.." Ei piristänyt. Leikkauspäiväksi päätettiin ensimmäinen kesäkuuta 2012. Olin ensimmäinen leikattava aamulla, ja siinä ennen leikkausta kysäisin hoitajilta että mahtaako olla isokin operaatio edessä, he vastasivat että alle tuntiin saa hoidettua, elikkä suht nopeasti. Leikkauspyödälle pääsin 8 aikaan aamusta ja seuraavaksi heräsin heräämöstä. Kun kysyin hoitajilta, paljonko kello, se oli jo lähempänä päivä kolmea. Leikkaus olikin kestänyt reilut 3 tuntia, koska kirurgi oli joutunut availemaan hermoja selästäni, koska ne olivat olleet täysin jumissa. Ja sen kyllä huomasi, vasen jalka, jossa kivut olivat olleet, oli täysin tunnoton. Kädet myös oli tunnottomat leikkausasennosta johtuen. Kaikki kivut ei jäänyt leikkauspöydälle, mutta hiukan kuitenki helpotti. Muutama viikko leikkauksen jälkeen kävelykin alkoi sujumaan suht normaalisti. Pikkuhiljaa lähdin kuntouttamaan selkää fyssärin ohjeiden mukaan ja salilla hiukan urheillen. Päivä päivältä tuntui paremmalta. Olo alkoi olemaan suht ok, mutta tiesin että jääkiekkoa en enää pysty pelaamaan pahojen kiertoliikeiden takia. Entisestä kakkoslajista, saliurheilusta, alkoi tulemaan täyspäinen harrastus. Vanhat voimatasot alkoivat tulemaan takaisin ja pian huomasin olevani vahvempi kuin koskaan. Kavereiden yllytyksestä päätin lähtemään nostamaan gpa:n kisoihin 16-17 vuotiaitten sarjaan 82.5 kiloisiin. Tein 500kg yt:n (165+120+215) alta vuosi sitten leikatulla selällä! Nyt tulokset noussu kokoajan ja selkä tuntuu hyvältä. Pieniä jäykkyys eroja jaloissa on ja tietyt asennot vielä vähäsen vihlaisee vasempaan jalkaan, johtunee varmaan hermomuistista. Älkää siis masentuko välilevynpullistumien takia, jos selän eteen malttaa tehdä hommia, kyllä siitä vielä hyvän saa!
