Ympäristöasioissa on niin helppo mennä ääripäästä toiseen. Toiset toitottavat maailmanloppua ja toiset kieltävät saasteiden olemassaolon. Sitten toiset haluavat antaa periksi kokonaan, kun taas toiset ehdottavat äärettömän radikaaleja muutoksia (Linkola).
Totuus on tuolla jossain välissä. Todennäköisesti todellisuus on jossain esitettyjen tilastollisten ääriarvojen välissä. Maailma ei muutu elinkelvottomaksi 50, 100 tai edes 200 vuoden kuluttua tätä vauhtia. Sen sijaan elinolosuhteet tulevat muuttumaan rajusti. Niin rajusti, ettei suuri osa tämän pallon eliölajeista tule sitä kestämään. Toiset eliölajit tulevat sen sijaan sukupuuttoon kuolleiden tilalle ja menestyvät syntyneissä olosuhteissa. Kummassa joukossa ihmiset sitten ovat?
Peräänkuuluttaisin ympäristökeskustelussa optimistista realismia; Pessimismistä ei voi seurata mitään hyvää, sillä se aiheuttaa vain apatiaa ja tekosyyn mitääntekemättömyydelle.
Asioille voi ja pitää tehdä jotakin. Me olemme nyt paljon enemmän selvillä ympäristöstämme kuin 30 vuotta sitten. Ehkä 30 vuoden päästä tiedämme paljon enemmän kuin nykyään.
Mitä siis on tehtävä, että saavuttaisimme tasapainon planeettamme muun eliöstön ja itsemme kanssa? Ennen kaikkea näkisin tärkeänä aktiivisuuden tiedonhankinnassa ja maltillisuuden toimissa. Tarvitsemme luultavasti sekä lyhyen tähtäimen toimia (asennemuutos, päästöleikkaukset), että pidemmän aikavälin suunnanmuutoksia (yhteiskunnallisia muutoksia, köyhyyden lievittäminen, uusiutuvien energianlähteiden kehittäminen).
Vaikka suurin osa täällä ilmeisesti pitää Bushia saatanana, niin hän on oikeassa siinä, että talouskasvun avulla voidaan toteuttaa kestävää kehitystä. Talouskasvu tuo mukanaan uusia mahdollisuuksia ja resursseja. Mutta, nämä resurssit on sitten sijoitettava järkevästi siten, että tarjolla olevat ympäristönparannushankkeet tulevat toteutetuksi. Jos emme SIJOITA kestävään kehitykseen, olemme vielä pahemmassa jamassa 50 vuoden päästä, jolloin lapsenlapsemme alkavat niittää sitä satoa, jonka me kylvimme.
Koska kapitalistisessa taloudessa elämme (kunnes joku keksii paremman ja tehokkaamman yhteiskuntamuodon), niin mielestäni meidän on käytettävä niitä keinoja, jotka tässä järjestelmässä toimivat. Käytännössä tämä tarkoittaa rahan sijoittamista sinne, missä haluaa asioita tapahtuvan. Jos jokainen sijoittaisi vaikka 500 e yrityksiin, jotka työskentelevät vaihtoehtoisten energianmuotojen, ympäristönsuojeluhankkeiden tms. parissa, tämä raha menee hyvään käyttöön ja sillä saadaan tuloksia aikaan. Ja vaikka tämä muutos olisi vain muutama prosentti vuodessa parempaan, niin aikaa myöten tämä kehitys johtaa radikaaleihin muutoksiin. Kuten aiemmin joku viisaasti mainitsi, on ihmisen vaikea käsittää edes 100 vuoden ajanjaksoa. Roomaa ei rakennettu yhdessä yössä, mutta rakennettiin lopulta.
.
