CBB Utti Hulkki Hietala

3 kpl Basic Nutrition EAA -25%
3 kpl M-Nutrition Electrolytes -25%
Ehkäpä nyt kuitenkin jatkan vielä yhden postin verran.

TSA sanoi:
Joo mutta ihan samalla tavalla esim vuorotyö joillain ihmisillä vuosien saatossa sotkee tuotannon! Ja ihan "tietentahtoen" on sekin päätös tehty. Nimim. tuttavapiirissä entisiä paperteollisuuden prosessinhoitajia, tosin nykyisin osalla on ihan oikea lääkärin kirjoittama korvaushoito :)
Click to expand...
Totta kai voi sotkea, ei ole epäinhimilliset vuorotyötkään ihmiskropalle suotuisia. Käytännössä samankaltainen hermostollinen ylirasitustila.

iivili sanoi:
Asiallinen ja pätevä lääkäri ei siitä välitä, mistä potilaan X tai Y testotasojen krooninen ja kropan palauttamisyrityksistä huolimatta matalana pysyvä testotaso johtuu, vaan ymmärtää kunnollisten tutkimusten jälkeen järjestää potilaalleen apua sopivan lääkityksen muodossa. Ei siinä tilanteessa ole mitään väliä sillä, onko matalat testotasot aiheuttanut roinaaminen, teini-iän syöpähoidot tai Roaccutan kuurit, vai CBB:ssä kisaaminen.
Click to expand...
Tavallaan, mutta ei nyt sentään suorilta käsin, vaan nimenomaan kuten kirjoitit, että palauttamisyrityksistä (tai palautumisyrityksistä) huolimatta. Vertauksena voisi käyttää töistä aiheutunutta burn outia, silloinkin levätään niin kauan, että olo on normalisoitunut. Usein nuo burn out-saikkarit ovat melkoisen pitkiä, mutta kuka malttaa tälläkin palstalla olla poissa salilta vaikka puoli vuotta?
 
Hiiman sanoi:
Mitä. Vittua. Monesta asiasta olisin valmis luopumaan, mutta erektiostani en luopuisi. Vai oliko tuo sarkasmia, en enää tiedä.
Click to expand...

Tältä foorumilta löytyy porukkaa jotka on roinannu itselleen rytmihäiriöitä ja silti jatkaneet dopingin käyttöä vaikkeivat edes kilpaile, siihen verrattuna on ohimenevät erektiohäiriöt pientä.
 
Hulkki sanoi:
Niin tyhmä en ole, että olisin kisadieetin aikana verikokeissa käynyt (koska tuolloin tasot ovat aina kaikkein paskimmat), mutta useita viikkoja 2013 kevään kisadieetin kellotin mm. lukemat kokonaistesto 9.5 (viitearvot 10-38) ja vapaa testo 100 (viitearvot 200-580). Tuolloin näihin asioihin erikoistunut lääkäri ehdotti hoidon aloitusta, mutta kieltäydyin hommasta koska olen ADT:n dopingvalvonnan alainen urheilija. Lisäksi tuossa kohtaa takana oli käytännössä 2 vuotta dieettaamista ja oman setpointin alapuolella pysyttelemistä (esim. libido oli täysi nolla yli 2 vuotta putkeen), joten tiesin kropan palautumisessa menevän jonkin verran aikaa. Lopulta olotilat alkoivat normalisoitua noin 6 kk tuon kisaputken jälkeen ihan reversedieettaamalla ja rasvaprosenttia nostamalla.Ihan normaalisti treenit on aina saanut tehtyä, vaikka muina aikoina onkin sitten ollut aivan kuutamolla. Kaikkein paskamaisinta omalla kohdalla oli "aivosumu", eli uskomattomat keskittymisvaikeudet, koska ne häiritsivät työntekoa melkoisesti. Mutta varsinkin aiemmilla kisadieeteillä (kun asenne omilla dieeteilläni oli se, että luuserit lepää ja se voittaa joka syö vähemmän ja treenaa enemmän/kovempaa kuin muut) tuota piti ihan normimeininkinä että aamusta iltaan on masentava väsymys ja uupumus päällä, aivot ei toimi, libido on nolla ja treenit jaksaa hädin tuskin tehdä. Ja tietysti huutava nälkä ympäri vuorokauden.

Tässä on nyt vuosien kokemuksen myötä sen verran viisastunut, että noita aiempia kisadieettejään pitää aika typeränä ylitreenaamisena ja kropan turhana rääkkäämisenä. Nykyisin osaan jopa omalla kohdallani välttää liiallista hermoston rasittamista kisadieetillä, mikä yhdessä rauhallisen dieettitahdin ja säännöllisten massiivisten tankkausten kanssa pitää kropan freshimpänä ja aineenvaihdunnan elossa. Onneksi valmennettavien kohdalla olen alusta saakka osannut miettiä asiat ainakin vähän järkevämmin, vaikka kyllä sielläkin on paljon virheitä tehty.
Click to expand...

Itselläni tosiaan tippui testot 20 => 9.4. Vapaa testo oli 122. Syy ylikunto, joka johtui uniapneasta ja yleisestä levon laiminlyönnistä. Salilla kävin max 4 kertaa viikossa. Oireet: Libido nolla, treenaaminen käytännössä mahdotonta, masennus ym.

Ensimmäinen terveenä pidetty 2 viikon tauko koskaan (10 vuoteen) poisti kaikki muut oireet paitsi normaalia kovemman väsymyksen, päiväyskän ja joka ikinen iltapäivä esiintyneen heikotuskohtauksen. Yskä loppui muutama päivä sitten ja heikotuskin on nyt lähes poistunut.

Testoarvot käyn mittaamassa lähipäivinä, mutta omien fiilisten perusteella ne tuntuu nousseen. Fiilis on hyvä ja ainut oire on enää normaalia kovempi väsymys, jonka pistän suoraan uniapnean piikkiin.

Olisko mahdollista, että sulla jo tuolloin ennen vuoden 2013 dietin aloitusta olis ollut ylikunnon poikasta? LH oli vissiin kuitenkin viitealueella?
 
Viimeksi muokattu:
Lisään tuohon vielä, että kolme kuukautta ennen oireiden alkamista aloitin erittäin paljon hermostoa rasittaneen voimapainoitteisen treenin. Ja ilman mitään taukoja tietenkään. Salilta ei vaan pystynyt pysymään pois ennen kuin oli sitten jo ihan pakko.

Ihmettelen kyllä tuota, että miten ihmeessä pystyit elämään noiden oireiden kanssa noin kauan ja varsinkin ilman mitään libidoa kun varmaan tiesit, että ne johtuvat todennäköisesti vain kropan älyttömästä rääkkäämisestä? Onko tämä nyt sitten sitä normaalia kovempaa periksiantamattomuutta, vai kenties tarve todistaa itselleen jotain? Kuulostaa hullulta heittää kaksi vuotta elämää hukkaan (kärjistettynä) vain kehonrakennuksessa kilpailun takia kun panoksena ei kuitenkaan ole isot rahasummat.

Itse en ikään kuin tuntenut itseäni enää edes mieheksi libidon putoamisen takia ja se sentäs jatkui vain n. kuukauden. Se oli ainakin itselleni selvästi kamalin oire :)

En kritisoi sinua. Kunhan ihmettelen tuota omistautumista.
 
Viimeksi muokattu:
ihminen123 sanoi:
...Kyllä treenaaminen menee ehdottomasti toimivan seisokin edelle ainakin itsellä.
Click to expand...

Hiiman sanoi:
Mitä. Vittua. Monesta asiasta olisin valmis luopumaan, mutta erektiostani en luopuisi...
Click to expand...

Ripuli Riitta sanoi:
...siihen verrattuna on ohimenevät erektiohäiriöt pientä.
Click to expand...

Waffa1979 sanoi:
Ottaasin kyllä ennemmin rytmihäiriöt kun erektiohäiriöt...
Click to expand...

Ihan vaan tiedoksi, että libidon heikkeneminen ei tarkoita samaa kuin erektiohäiriö. Libido on seksuaalinen halu... ei kyky. Omallakin kohdalla joka ainoalla kisadieetille libido on dieetin loppupuolella mennyt kokolailla nolliin... eli ei jaksa seksihommat kiinnostaa. Kyllä siihen silti aina on pystynyt ongelmitta, kun toisinaan sitten joutunut parisuhteen puolesta uhrautumaan :D

Erektiohäiriö taas on asia erikseen ja aina useamman tekijän summa eikä välttämättä tähän kisadieetilla testojen / libidon kärsimiseen liity yhtään mitenkään.
 
-Wolf- sanoi:
Olisko mahdollista, että sulla jo tuolloin ennen vuoden 2013 dietin aloitusta olis ollut ylikunnon poikasta?
Click to expand...
Kuten mainitsin, dieettasin käytännössä 2 vuotta putkeen (keväästä 2011 kevääseen 2013, minkä jälkeen reversedieettaamalla ja rasvaprosenttia hiljalleen nostamalla kesti vielä puolisen vuotta päästä takaisin ns. normaalioloihin). Tuo pätkä sisälsi kolme kisadieettiä, joiden välissä pidin kondiksen todella tiukkana koska halusin saman tien kisata uudelleen. Oman bodyfat setpointin alapuolelle meneminen jo itsessään nakertaa kehon hormonituotantoa ja aineenvaihduntaa, minkä lisäksi 2011 ja 2012 kisadieeteillä treenasin itseni melko maanrakoon. Eli tuossa oli kyllä "iloinen" yli 2 vuoden ryydytyspätkä, joka johtui vain omasta gung ho -asenteesta ja typeryydestä.
-Wolf- sanoi:
Ihmettelen kyllä tuota, että miten ihmeessä pystyit elämään noiden oireiden kanssa noin kauan ja varsinkin ilman mitään libidoa kun varmaan tiesit, että ne johtuvat todennäköisesti vain kropan älyttömästä rääkkäämisestä? Onko tämä nyt sitten sitä normaalia kovempaa periksiantamattomuutta, vai kenties tarve todistaa itselleen jotain? Kuulostaa hullulta heittää kaksi vuotta elämää hukkaan (kärjistettynä) vain kehonrakennuksessa kilpailun takia kun panoksena ei kuitenkaan ole isot rahasummat.
Click to expand...
Itse asiassa aika helposti. Oli vain niin hirveä halu kilpailla. 2011 MM-kisoissa sijoituin alunperin kahdeksanneksi, mutta pitkän sarjan kärkikaksikon kärähdettyä testeissä sain lopulta 6. sijan. Tuosta sain päähäni sellaisen ajatuksen, että parantamalla kondistani voisin seuraavana vuonna oikeasti jopa päästä kuuden parhaan joukkoon eli MM-finaaliin. Yksinomaan tuo tavoite antoi niin paljon motivaatiota, ettei mikään määrä ryydytystä ja väsymystä ja huonoa oloa tuntunut oikeastaan miltään. Ja tuo mindsetti johtikin 2012 siihen, että kun ensin voitin 12 viikon dieetillä ihan suunnitellustikin vajaassa kunnossa SM-kisat ja sain alustavasti paikan MM-kisoihin, rankensin dieettiä seuraavaksi 10 viikoksi ja lopulta vetelin aika järjettömiä treenejä 2x päivässä käytännössä proteiinilla ja vihanneksilla. Hiilarit JA rasvat oli niin minimissä kuin ne jotenkin "järkevästi" sain. Ja olisin oikeasti syönyt vieläkin vähemmän ja treenannut vieläkin enemmän, jos olisin uskonut että kroppa sen kestää ja pääsen sillä vieläkin kovempaan kuntoon. Mutta lopultahan tuossa kävi niin, että viikkoa ennen MM-kisoja pidetyssä kuntokatsastuksessa meikäläiseltä evättiin MM-kisapaikka, ja siihen kohtaan olisi pitänyt tajuta lopettaa dieettaaminenkin. Mutta en voinut päästää hommasta irti, vaan pidin itseni edelleen tiukkana ja sitten yritin vielä dieetata kevään 2013 kisoihin. Jolloin kroppa ei enää tehnyt sitten minkäänlaista yhteistyötä kanssani, ja lopputuloksena oli helvetin väsynyt fysiikka lavalla. Jopa tuon kevään 2013 jälkeen pääkoppa olisi jaksanut jatkaa, mutta huomasin kropan haraavan niin paljon vastaan, että mikään määrä jääräpäisyyttä tai tahdonvoimaa ei saisi kehoa toimimaan ennen kuin antaisin sille pitkän tauon dieettaamisesta.

Tuo oli siis todella epäonninen ja oikeasti typerän jääräpäinen kolmen kisadieetin tiivis putki, joka olisi pitänyt jättää tekemättä. Mutta opinpahan ainakin sitten kantapään kautta aika helvetisti oman kroppani (ja pääkoppani) rajoista. Pääkoppa jaksaisi vaikka mitä, mutta keho ei. Sehän se tässä natikkana kisaamisessa vittumaista on, kun valmius tehdä enemmän töitä tavoitteen eteen ei välttämättä merkkaa yhtään mitään, ja voi jopa olla haitallisempaa kuin terve mukavuudenhalu ja laiskuus.

Mutta realiteetit ovat realiteetteja, ja oman kroppani fysiologisten rajoitteiden tiedostamisen lisäksi olen viime vuosien aikana luopunut myös tuosta MM-finaalihaaveesta. Lajin taso on vain mennyt vuodesta 2011 niin paljon eteenpäin, ettei meikäläisellä ole pienintäkään teoreettista mahdollisuutta enää parantaa tuota MM-kisojen kutossijaani (tai päästä edes uudelleen samaan). Uskon kyllä edelleen voivani päästä ainakin kerran natikkabodausurallani oikeasti kovaan kisakuntoon, mutta se ei valitettavasti ole niin yksinkertaista kuin "treenaa helvetisti enemmän ja syö vitusti vähemmän". Tämä on todellisuudessa aika paljon hankalampaa, kun pitäisi osata juuri sopivalla tavalla puskea kroppaa sitä kuitenkaan liikaa uuvuttamatta, jne.
 
Viimeksi muokattu:
SUPERCARB (3 kg) -25%
utti_15052016b.jpg



View: https://www.youtube.com/watch?v=avjzXagXYGY&feature=youtu.be&t=4m2s
 

M-Nutrition Sports Greens 1, 210 g, Lemon-Lime

Todella tykki viherjauhe

-33%
Ainakin natujen kohdalla "enemmän ja useammin" harvemmin johtaa parempaan lopputulokseen. Valmennustiedekkin olisi aika yksinkertaista jos näin olisi. Pitää treenata riittävästi, mutta ei liikaa.
 
-Wolf- sanoi:
Ihmettelen kyllä tuota, että miten ihmeessä pystyit elämään noiden oireiden kanssa noin kauan ja varsinkin ilman mitään libidoa kun varmaan tiesit, että ne johtuvat todennäköisesti vain kropan älyttömästä rääkkäämisestä? Onko tämä nyt sitten sitä normaalia kovempaa periksiantamattomuutta, vai kenties tarve todistaa itselleen jotain? Kuulostaa hullulta heittää kaksi vuotta elämää hukkaan (kärjistettynä) vain kehonrakennuksessa kilpailun takia kun panoksena ei kuitenkaan ole isot rahasummat.
Click to expand...

Sitä on aika hankala selittää, mutta kun jotain asiaa haluaa riittävän kovaa elämässä, siitä tavoitteesta tulee tietyllä tapaa pakkomielle ja sen tavoitteen eteen on valmis tekemään lähes mitä tahansa. Kun se suhtautuminen tekemiseen on tuota luokkaa kuin Utilla, ei siinä vaiheessa tuollaiset "pikkuasiat" jaksa pahemmin kiinnostaa, kun fokus on vain ja ainoastaan siinä yhdessä asiassa.
Vaikka Utti ei sitä välttämättä myöntäisikään, niin niinkin sairaalta kuin se voi ulkopuolisesta kuulostaa, siihen kurjuuteen tottuu ja jossain vaiheessa siitä saattaa jopa alkaa tykkäämään.

Sinällään hassua, että vaikka en ole koskaan kisannutkaan, pystyn jollain tapaa samaistumaan tuohon Utin ajattelutapaan.
Ei sillä, että yrittäisin tässä jollain tapaa leveillä, koska eihän tuo terve ajattelutapa ole ja Utti tiedostaa sen itsekin.
 
Munakas sanoi:
Sitä on aika hankala selittää, mutta kun jotain asiaa haluaa riittävän kovaa elämässä, siitä tavoitteesta tulee tietyllä tapaa pakkomielle ja sen tavoitteen eteen on valmis tekemään lähes mitä tahansa. Kun se suhtautuminen tekemiseen on tuota luokkaa kuin Utilla, ei siinä vaiheessa tuollaiset "pikkuasiat" jaksa pahemmin kiinnostaa, kun fokus on vain ja ainoastaan siinä yhdessä asiassa.
Vaikka Utti ei sitä välttämättä myöntäisikään, niin niinkin sairaalta kuin se voi ulkopuolisesta kuulostaa, siihen kurjuuteen tottuu ja jossain vaiheessa siitä saattaa jopa alkaa tykkäämään.

Sinällään hassua, että vaikka en ole koskaan kisannutkaan, pystyn jollain tapaa samaistumaan tuohon Utin ajattelutapaan.
Ei sillä, että yrittäisin tässä jollain tapaa leveillä, koska eihän tuo terve ajattelutapa ole ja Utti tiedostaa sen itsekin.
Click to expand...
Löytyyks teikäläisestä jotain kuvia? Kroppa varmaan aika huikeessa kuosissa, jos samanlainen oot tekee hommia ku Utti.
 

Latest posts

Suositut

Back
Ylös Bottom