Tarkoitan, että kun on monta kisadiettiä takana niin testotasot tai aineenvaihdunta ei välttämättä palaudu enää sille tasolle, missä ne olisivat ilman kisadiettailua. Tämä riippuu paljon yksilön optimirasvaprosentista, mihin elimistö pyrkii kroppaa viemään, joillain voi olla 6%, toisilla 10%, sit jos ollaan tän alapuolella pitkään niin elimistö yrittää aineenvaihduntaa hidastamalla saamaan rasvaa takaisin, testosteroni vaikuttaa myös aineenvaihduntaa niin saattaa olla, että testosteronin tuotanto vähenee tämänkin takia, mutta tämä on mutua.
Harvassa on tuollaiset lääkärit, jotka noin heppoisin perustein olisivat valmiita suoraan määräämään korvaushoitoa. Varsinkin, jos taustat on avattu kunnolla, eli miksi tuossa pisteessä ollaan -> tietentahtoen rääkätty kroppa loppuun -> ei kovinkaan suuri yllätys jolleivat testotasot ole viitteiden sisällä. Tuossahan pitäisi ensin kunnolla toipua ylirasituksesta ja vasta paljon myöhemmin suorittaa uusintamittauksia ja tarkastella asiaa uudelleen. Mutta tästä on tuskin edes kannattavaa keskustella enempää tässä ketjussa.
Voin kertoa, että ADT-sopimuksen alla jos ja kun haluaa kilpaurheilla, niin silloin ei testosteronilääkitystä VOI ottaa, yksinkertaista. Krooninen matala testosteronitaso on tavallista kilpaurheilijoiden keskuudessa, mikä on seurausta kovasta harjoittelusta sekä tietyissä lajeissa bonuksena vielä nämä tiukat dieetit. Testosteronitaso on eri asia kuin suorituskyky.
Joo mutta ihan samalla tavalla esim vuorotyö joillain ihmisillä vuosien saatossa sotkee tuotannon! Ja ihan "tietentahtoen" on sekin päätös tehty. Nimim. tuttavapiirissä entisiä paperteollisuuden prosessinhoitajia, tosin nykyisin osalla on ihan oikea lääkärin kirjoittama korvaushoito
Jep. Jännä juttu, miten harva tietää sitäkään, että viimeistään 1970-luvulla jo tiedettiin kovan ja runsaan kestävyysharjoittelun laskevan testosteronitasoja. Ei tuo mikään uusi asia ole. Suomessakin tuota tutkittiin viimeistään 1970-luvulla jo kilpahiihtäjien ja juoksijoiden keskuudessa ja muualla jopa aiemmin, oletan.
Niin tyhmä en ole, että olisin kisadieetin aikana verikokeissa käynyt (koska tuolloin tasot ovat aina kaikkein paskimmat), mutta useita viikkoja 2013 kevään kisadieetin kellotin mm. lukemat kokonaistesto 9.5 (viitearvot 10-38) ja vapaa testo 100 (viitearvot 200-580). Tuolloin näihin asioihin erikoistunut lääkäri ehdotti hoidon aloitusta, mutta kieltäydyin hommasta koska olen ADT:n dopingvalvonnan alainen urheilija. Lisäksi tuossa kohtaa takana oli käytännössä 2 vuotta dieettaamista ja oman setpointin alapuolella pysyttelemistä (esim. libido oli täysi nolla yli 2 vuotta putkeen), joten tiesin kropan palautumisessa menevän jonkin verran aikaa. Lopulta olotilat alkoivat normalisoitua noin 6 kk tuon kisaputken jälkeen ihan reversedieettaamalla ja rasvaprosenttia nostamalla.
Ihan normaalisti treenit on aina saanut tehtyä, vaikka muina aikoina onkin sitten ollut aivan kuutamolla. Kaikkein paskamaisinta omalla kohdalla oli "aivosumu", eli uskomattomat keskittymisvaikeudet, koska ne häiritsivät työntekoa melkoisesti. Mutta varsinkin aiemmilla kisadieeteillä (kun asenne omilla dieeteilläni oli se, että luuserit lepää ja se voittaa joka syö vähemmän ja treenaa enemmän/kovempaa kuin muut) tuota piti ihan normimeininkinä että aamusta iltaan on masentava väsymys ja uupumus päällä, aivot ei toimi, libido on nolla ja treenit jaksaa hädin tuskin tehdä. Ja tietysti huutava nälkä ympäri vuorokauden.
Siinäpä se, kilpaurheilijan psyyke on erilainen. Kärjistetysti sanottuna kilpaileminen on eräänlainen pakkomielle (en tarkoita negatiivisesti), jota ilman elämä ei tunnu elämisen arvoiselta. Kyllä treenaaminen menee ehdottomasti toimivan seisokin edelle ainakin itsellä.
Mitä. Vittua. Monesta asiasta olisin valmis luopumaan, mutta erektiostani en luopuisi. Vai oliko tuo sarkasmia, en enää tiedä.
