CBB Utti Hulkki Hietala

3 kpl Basic Nutrition EAA -25%
Mites jos miettii aloittelevaa treenaajaa tuossa failure-asiassa; alkuunhan lihas kasvaa pienelläkin ärsykkeellä. Eli ainakin teoriassa parasta olisi treenin failureen viemistä välttää alkuun?
Ja tavallaan "kohottaa" sitä pidemmälle edetessä.

Ja kun on "päässyt" tilanteeseen, jossa vain failure/pakkotoistot aiheuttaa riittävän kasvu ärsykkeen, kuinka pitkin tulisi treenata ylläpitävää, jotta taas saisi suorilla sarjoilla kasvu ärsykkeen?
Ja toisaalta kuinka pitkään failuresta/pakkotoistoista saa riittävän kasvuärsykkeen? Ei kai sekään loputtomiin toimi.

Helppoja kysymyksiä.

IMO aloittelijan tulisi vetää aina failureen, koska aloittelijan failure ei ole ns oikeaa failurea lähelläkään, eli siis ensin pitäis oppia ottamaan itsestä kunnolla irti, tämän jälkeen voi alkaa kikkailemaan jättämällä failurea vähemmälle kun palautuminen alkaa kärsiä. Samasta syystä 3 kertaa kroppa läpi viikkoon toimii aloittelijalla mutta ei enää myöhemmin.
 
Olisiko se kultainen keskitie suunnilleen seuraava: treenaa niin kovaa että vielä palaudut, lihaksen treenifrekvenssiin huomioon ottaen. Tämän kanssa kun huomioi Utinkin mainitseman seikan natikan proteiinisynteesin kestosta. Saman on useamman kerran todennut Markku Tikka, joka hänkään ei pidä natikalle optimaalisena kehityksen kannalta treenata lihasta vain kerran viikkoon. Kehitystä sillä voi toki saada, mutta todennäköisesti parempaa kehitystä tulisi tiheämmällä lihaskohtaisella treenifrekvenssillä. Sen lihaksen voi paukuttaa vaikka maanrakoon, mutta kun ei se ole silti kasvamassa kovin kauaa sen jälkeen. Ja jos sen jälkeen odotellaan 6 päivää lisää ennen seuraavaa ärsykettä, ni ei se imo ole optimaalista. Tämä siis natikoilla, doupatut sekä palautuvat nopeammin (myös hermoston osalta), että proteiinisynteesi pysyy kauemmin päällä. Monijakoisissa (> 3) treeniohjelmissa kannattaakin ottaa epäsuoraa rasitusta lihaksille eri treenipäivinä, mutta mitä pidemmälle edistynyt oman lihaskasvupotentiaalinsa suhteen edennyt natikka, sitä vähemmän oikeaan kasvuun johtavaa ärsykettä se epäsuora rasitus tuo.

Joten, jos treenaat kropan vaikkapa kaksijakoisella läpi kaksi kertaa viikossa, treenaa niin että palaudut. Tuohon sitten vaikuttavat kaikki salitekemissä kaikki, mutta eniten varmaan failuren määrä, kuorman suuruus maksimiin verrattuna, ja volyymi. Sekä tietenkin yleinen kokonaisrasitus kropalle. Lihas palautuu nopeammin kuin hermosto, joten sen vetäminen tukkoon joka treenissä ei välttämättä kannata. Ja kun sitä hermostoa ei vedä tukkoon heti ekasta sarjasta, se mahdollistaa suuremmat kuormat myöhemmin treenissä, ja täten sekä suuremman lihaskohtaisen volyymin ja mekaanisen rasituksen.

Toki tässä on muistettava että palautumiskapasiteetti ON kehittyvä ominaisuus, eikä sekään kehity jos kroppaa ei pusketa senhetkisen palautumiskapasiteetin yli. Silloin(kin) vain pitäisi tajuta antaa kropalle sen tarvitsema kevennys kun se sitä huutaa. Monesti se kroppa vielä sen kevennyksen aikana sitten kasvaa parhaiten, kun pääsee ns. voiton puolelle taistelussa. Ylirasitustilan (en ylikuntoa) olen itsekin kokenut, nykyisin ne orastavat oireet onneksi jo tunnistaa eikä vain puske päätä seinään.

Failure on vain yksi (erittäin tehokas) työkalu lihasten kasvatuksen työkalupakissa. Kaikkia kannattaa käyttää. Jos on tottunut treenaamaan vaikka neli- tai viisijakoisella kropan kerran viikkoon läpi, ja paukuttanut lihaksen joka kerta ns. paskaksi failurella ja tehokeinoilla (been there, done that), suosittelen kokeilemaan esim. kolmijakoista 2on-1off sekvenssillä. Tai vaikka kaksijakoista.
 
Viimeksi muokattu:
Ja tätä on tutkittu, eli näyttö on ehkä parempaa, mitä sun omakohtainen kokemus.
No kai tässä sitten on turha edes tuoda ilmi omaa näkökantaa kun se kuitataan vain että on tutkittu. Sama penkkipunnerruksessa, enhän mä siitäkään mitään tiedä kun tutkimukset. Antaa siis olla. Ei kyseenalaisteta mitään koskaan.
 
No kai tässä sitten on turha edes tuoda ilmi omaa näkökantaa kun se kuitataan vain että on tutkittu. Sama penkkipunnerruksessa, enhän mä siitäkään mitään tiedä kun tutkimukset. Antaa siis olla. Ei kyseenalaisteta mitään koskaan.
https://en.wikipedia.org/wiki/Slippery_slope
Ja mitä itse penkkipunnerrukseen tulee, vaikka ei nyt tähän asiaan liity niin ei kukaan oikea voimanostaja treenaisi 2x6 -systeemillä.
 
Kokonaisrasitus lihakselle voidaan pitää joissain tapauksissa korkeammalla kuukausitasolla verrattuna hermoston rasitukseen, mikäli jätetään harkitusti pahin failure tekemättä, toki tämä on vaikeaa ja yksilötasolla on monia tekijöitä, joita tässä tulee ottaa huomioon, kuten mainittu. Ja tätä on tutkittu, eli näyttö on ehkä parempaa, mitä sun omakohtainen kokemus.
Jep, siitäpä kohtalaisen tuoreita tutkimustuloksia tästä aiheesta:
http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/27102172/

Mitä penkkipunnerrukseen taas tulee, niin tämän hetken Suomen kovimmat penkkaajat Freddi Smulter ja Sami Pullinen ovat vähän erilaisia menetelmiä käsittääkseni käyttäneet kuin 2*6. Taitaa olla ihan perusmallin voimaharjoittelujutut käytössä, eli se, että pyöritään siinä jossain noin 75-80% kuormissa pääasiassa ja määrää tulee viikkotasolla paljon. Lähteinä vaikkapa (guuglettaa loput, ketä kiinnostaa):
https://lihastohtori.wordpress.com/2014/01/07/penkkipunnerruksen-supermies/
http://yle.fi/urheilu/miten_penkista_nostetaan_yli_300_kiloa__katso_video/6978690

Smulter kommentoi harjoitteluaan mm. näin:
"Harjoitella pitää kovaa ja volyymiä olla riittävästi, mutta ne tappiin vedetty sarjat ja maksimiykköset pitää tehdä vain harvoin. Tämä mm. siksi, koska niistä ei palaudu kunnolla."

Lisää Smulterista:
http://www.penkkipunnerrus.fi/henkilokuvat/freddi-smulter
"Harjoituskaudella 4 kertaa viikossa 20-30sarjaa penkkiä 70-85% raudoilla. Toistomäärät 2-8. Tärkein asia, että ei koskaan mennä edes lähellä failurea vaan terävyys ja nopeus pysyvät koko ajan. Penkin lisäksi teen selälle voimareeniä ja vatsalle, jaloille ja lonkille mummo-jumppaa."
 
Viimeksi muokattu:
IMO aloittelijan tulisi vetää aina failureen, koska aloittelijan failure ei ole ns oikeaa failurea lähelläkään, eli siis ensin pitäis oppia ottamaan itsestä kunnolla irti, tämän jälkeen voi alkaa kikkailemaan jättämällä failurea vähemmälle kun palautuminen alkaa kärsiä. Samasta syystä 3 kertaa kroppa läpi viikkoon toimii aloittelijalla mutta ei enää myöhemmin.

Huutista, miksi 3x / vko ei voisi toimia jo pitempään reenanneilla?
 
Huutista, miksi 3x / vko ei voisi toimia jo pitempään reenanneilla?
Aloittelija ei yleensä pysty tekemään sarjoja riittävän kovaa optimaaliseen lihaskasvuun, kun taas taitava, paljon harjoitellut treenaaja osaa treenata liiankin kovaa halutessaan. Eli siis 3 kertaa viikkoon voi olla liikaa jos rasittaa lihaksia optimaalisesti per treenikerta. Ehkä jos priorisoisi tiettyjä lihasryhmiä, jotka tekisi 3 kertaa ja vähemmän tärkeät 2-1 kertaa viikkoon niin voisi toimia. Jos on elämäntilanteessa, että voi vaan käydä salilla ja muuten syödä ja levätä niin sitten voisi myös onnistua 3 kertaa viikkoon, ehkä...

Naturaalina.
 
Aloittelija ei yleensä pysty tekemään sarjoja riittävän kovaa optimaaliseen lihaskasvuun, kun taas taitava, paljon harjoitellut treenaaja osaa treenata liiankin kovaa halutessaan. Eli siis 3 kertaa viikkoon voi olla liikaa jos rasittaa lihaksia optimaalisesti per treenikerta. Ehkä jos priorisoisi tiettyjä lihasryhmiä, jotka tekisi 3 kertaa ja vähemmän tärkeät 2-1 kertaa viikkoon niin voisi toimia. Jos on elämäntilanteessa, että voi vaan käydä salilla ja muuten syödä ja levätä niin sitten voisi myös onnistua 3 kertaa viikkoon, ehkä...

Naturaalina.

Semmoset mutuilut sieltä. "Optimaalisesti"-sana on kyllä sellanen buzzword nykysin. Omana mutuiluna voisin heittää, että moni jotain isompijakoista hinkkaava ja erikoistekniikoilla hifistelevä punttipetteri sais parempaa kehitystä ku tekis fiksusti toteutettua simppeliä reeniä 3x viikkoon isoilla liikkeillä. Jotenki ei jaksa uskoa, että jos esim. ei oo kolminumeroiset sarjapainot 3 isossa tai saa vedettyä edes 5 leuan sarjoja, olisi hirveasti tarvetta vetää jotain keskitettyjä hauiskääntöjä tai vastaavaa. Ja kova työ itsessään ei takaa yhtään mitään kehitystä, nousujohteisuus takaa.
 
Aloittelija ei yleensä pysty tekemään sarjoja riittävän kovaa optimaaliseen lihaskasvuun, kun taas taitava, paljon harjoitellut treenaaja osaa treenata liiankin kovaa halutessaan. Eli siis 3 kertaa viikkoon voi olla liikaa jos rasittaa lihaksia optimaalisesti per treenikerta. Ehkä jos priorisoisi tiettyjä lihasryhmiä, jotka tekisi 3 kertaa ja vähemmän tärkeät 2-1 kertaa viikkoon niin voisi toimia. Jos on elämäntilanteessa, että voi vaan käydä salilla ja muuten syödä ja levätä niin sitten voisi myös onnistua 3 kertaa viikkoon, ehkä...

Naturaalina.
Ei se lihas tiedä mitään viikkoja, treenikierto menee palautumisen mukaan, ei viikonpäivien. Tämä nyt pitäis olla selvää kaikille. Jos treenaat kovaa, otat vain lepoa tarvittavan määrän enemmän. Idiotismia lukita viikkotasolle treenit.
 

M-Nutrition Sports Greens 1, 210 g, Lemon-Lime

Todella tykki viherjauhe

-33%
Aloittelija ei yleensä pysty tekemään sarjoja riittävän kovaa optimaaliseen lihaskasvuun, kun taas taitava, paljon harjoitellut treenaaja osaa treenata liiankin kovaa halutessaan. Eli siis 3 kertaa viikkoon voi olla liikaa jos rasittaa lihaksia optimaalisesti per treenikerta. Ehkä jos priorisoisi tiettyjä lihasryhmiä, jotka tekisi 3 kertaa ja vähemmän tärkeät 2-1 kertaa viikkoon niin voisi toimia. Jos on elämäntilanteessa, että voi vaan käydä salilla ja muuten syödä ja levätä niin sitten voisi myös onnistua 3 kertaa viikkoon, ehkä...

Naturaalina.

Moni _pitkälle_ edennyt naturaali treenaa juuri noin, eli lihasryhmälle ärsykettä esim. 2-3 kertaa viikkoon, kun se tasapuolinen treeni ei enää riitä tuottamaan kasvuun johtavaa ärsykettä. Tuommoiseen tahtiin _kovalla_ treenillä ei vaan tahdo ihmisen palautumiskapasiteetti riittää koko kroppaa treenatessa, joten kohteeksi valitaan yleensä yksi iso lihasryhmä (vaikkapa selkä) tai pari pienempää. Niitä sitten tahkotaan tiheällä frekvenssillä, ja mielellään erilaisia treenejä kierrättämällä. Hulkki itse muistaakseni on jossain (jos ei useammassakin) Q&A:ssa tuohon aiheeseen kajonnut.

Niille ylläpidettäville lihasryhmille annetaan sitten huomattavasti vähemmän treeniä. Plussakaloreilla olevan natikan lihas kyllä säilyy varsin mukavuushaluisellakin treenillä, kun se kerran on saatu kasvatettua. Ja tällä jälkimmäisellä tarkoitan juuri kohteeksi niitä ylläpidettäviä lihasryhmiä.

Miken kanssa samoilla linjoilla, treenipäiviä tai -kiertoa ei ole mitään tarvetta sitoa viikkoon. Tai vaikka treenipäivät olisikin fiksattu viikkotasolla, ei kierron silti tarvitse olla viikon mittainen.
 
Ei se lihas tiedä mitään viikkoja, treenikierto menee palautumisen mukaan, ei viikonpäivien. Tämä nyt pitäis olla selvää kaikille. Jos treenaat kovaa, otat vain lepoa tarvittavan määrän enemmän. Idiotismia lukita viikkotasolle treenit.
Joo, ei ole väliä, helpottaa vaan kun on joku aikakehys. "Tarvittava määrä" pitäisi olla rajattu lihaksen palautumisella, ei hermoston. Ja kuten todettu proteiinisynteesi ei kovin kauan kestä, joten "tarvittava määrä" tulisi olla myös kohtuullisen lähellä (vaikkakin pidempi) proteiinisynteesin kestoa.
 
No kai tässä sitten on turha edes tuoda ilmi omaa näkökantaa kun se kuitataan vain että on tutkittu. Sama penkkipunnerruksessa, enhän mä siitäkään mitään tiedä kun tutkimukset. Antaa siis olla. Ei kyseenalaisteta mitään koskaan.

Ihan samaa replaa käyttävät uskomushoitoihin uskovat, kun pitää perustella miksi homepatia on parempi kuin tutkittu lääke.
 
3 kertaa viikkoon voi olla liikaa jos rasittaa lihaksia optimaalisesti per treenikerta.
Nyt uskoakseni tarkoitat tässä maksimaalista, etkä optimaalista. Optimaalisuus nimittäin on varsin kontekstisidonnainen juttu, eli riippuu todella paljon ohjelman suunnitellusta frekvenssistä ja esim. siitä, haetaanko overreachingia vai ei. Jos treenaa lihakset läpi kerran viikossa, ns. optimirasitus per treeni on aika vitusti rankempi kokonaisuus kuin optimirasitus silloin, kun lihakset treenaa esim. 3x viikossa läpi.
Ehkä jos priorisoisi tiettyjä lihasryhmiä, jotka tekisi 3 kertaa ja vähemmän tärkeät 2-1 kertaa viikkoon niin voisi toimia. Jos on elämäntilanteessa, että voi vaan käydä salilla ja muuten syödä ja levätä niin sitten voisi myös onnistua 3 kertaa viikkoon, ehkä...
Lihasryhmäpriorisointi ja tällaisten priorisaatiojaksojen kierrätys on oikein toimiva tapa hyödyntää kehon rajallista työkapasiteettia ja palautumisresursseja poikkeuksellisen suuren treenikuormituksen aikaansaamiseksi (priorisoinnin kohteeksi valituille lihasryhmille).

Tuosta täysin erillään on treenifrekvenssin ja yksittäisen treenin "kovuuden" välinen suhde, jota säätämällä voidaan muodostaa varsin erityyppisiä tuloksekkaita ohjelmia. Yhdessä ääripäässä on tuo lihaksen totaalitappo kerran 1-2 viikon aikana, ja toisessa päässä taas kumulatiiviseen volyymiin ja proteiinisynteesin ylläpitoon perustuva tiheämpifrekvenssinen ohjelma, jossa yksittäisten treenien rankkuus ei ole totaalitappoluokkaa (tehdään pikemminkin riittävästi, muttei liikaa).

Jo näissä kahdessa esimerkissä harjoittelun adaptaatiodriverit ovat aika erilaisia, eikä näitä voi siksi suoraan verrata keskenään. Jos joku väittää, että näistä vain toinen tapa voi toimia (joko se lihaksen totaalimurhaus kerran 7-14 päivässä tai lihaksen treenaaminen pienemmällä volyymilla 2-4x viikossa), on tuo aivan yhtä idioottimaista kuin väittää esim. ainoastaan 7 toiston sarjojen voivan toimia lihaksen kasvatuksessa, mutta minkään muun toistomäärän ei. Lihaskasvua voidaan stimuloida monella eri mekanismilla ja varsin monella erilaisella treeniohjelmalla. Siksipä sen sijaan, että jumitutaan vain siihen omaan suosikkiin vuosikausiksi, on todennäköisesti tuloksekkaampaa pyrkiä vähän jaksottamaan/kierrättämään erilaisten metodien käyttöä. Se nimittäin on varmaa, että jos treenaat aina samalla tyylillä, keho ennemmin tai myöhemmin kyllä tottuu/turtuu kyseiseen treenityyliin.
 
Eiks tän pitäs mennä niin, että jos proteiinisynteesi ILMAN KEMIALLISTA APUA kestää vajaat 2vrk maksimissaan, tulisi ilman näitä lääkkeitä treenaavan pyrkiä treenaamaan tietty lihas about sillä frekvenssillä, millä mainittu proteiinisynteesi pelaa? Vai onko ny jotain mitä en hiffaa?

edit. on varmasti paljonki mitä en hiffaa :)
 
Eiks tän pitäs mennä niin, että jos proteiinisynteesi ILMAN KEMIALLISTA APUA kestää vajaat 2vrk maksimissaan, tulisi ilman näitä lääkkeitä treenaavan pyrkiä treenaamaan tietty lihas about sillä frekvenssillä, millä mainittu proteiinisynteesi pelaa? Vai onko ny jotain mitä en hiffaa?
Ajattelet lähinnä liian yksioikoisesti. Proteiinisynteesin kohollapito on vain yksi palikka lihaskasvun vitullisen monimutkaisessa palapelissä. Lihaskasvuun vaikuttaa myös aika moni muukin tekijä, eli kaikkea treeniin liittyvää ei kannata jatkuvasti suunnitella ainoastaan tuon proteiinisynteesin kohollapidon kannalta. Mutta melko oleellinen ero tuo proteiinisynteesin kesto treenin jälkeen kyllä on, jos ajatellaan nimenomaan pitkään treenanneita natikoita. Sen sijaan aloittelijoiden ja ei-natikoiden ei tarvitse ottaa tuota käytännössä edes huomioon.
 
Nyt uskoakseni tarkoitat tässä maksimaalista, etkä optimaalista. Optimaalisuus nimittäin on varsin kontekstisidonnainen juttu, eli riippuu todella paljon ohjelman suunnitellusta frekvenssistä ja esim. siitä, haetaanko overreachingia vai ei. Jos treenaa lihakset läpi kerran viikossa, ns. optimirasitus per treeni on aika vitusti rankempi kokonaisuus kuin optimirasitus silloin, kun lihakset treenaa esim. 3x viikossa läpi.Lihasryhmäpriorisointi ja tällaisten priorisaatiojaksojen kierrätys on oikein toimiva tapa hyödyntää kehon rajallista työkapasiteettia ja palautumisresursseja poikkeuksellisen suuren treenikuormituksen aikaansaamiseksi (priorisoinnin kohteeksi valituille lihasryhmille).

Tuosta täysin erillään on treenifrekvenssin ja yksittäisen treenin "kovuuden" välinen suhde, jota säätämällä voidaan muodostaa varsin erityyppisiä tuloksekkaita ohjelmia. Yhdessä ääripäässä on tuo lihaksen totaalitappo kerran 1-2 viikon aikana, ja toisessa päässä taas kumulatiiviseen volyymiin ja proteiinisynteesin ylläpitoon perustuva tiheämpifrekvenssinen ohjelma, jossa yksittäisten treenien rankkuus ei ole totaalitappoluokkaa (tehdään pikemminkin riittävästi, muttei liikaa).

Jo näissä kahdessa esimerkissä harjoittelun adaptaatiodriverit ovat aika erilaisia, eikä näitä voi siksi suoraan verrata keskenään. Jos joku väittää, että näistä vain toinen tapa voi toimia (joko se lihaksen totaalimurhaus kerran 7-14 päivässä tai lihaksen treenaaminen pienemmällä volyymilla 2-4x viikossa), on tuo aivan yhtä idioottimaista kuin väittää esim. ainoastaan 7 toiston sarjojen voivan toimia lihaksen kasvatuksessa, mutta minkään muun toistomäärän ei. Lihaskasvua voidaan stimuloida monella eri mekanismilla ja varsin monella erilaisella treeniohjelmalla. Siksipä sen sijaan, että jumitutaan vain siihen omaan suosikkiin vuosikausiksi, on todennäköisesti tuloksekkaampaa pyrkiä vähän jaksottamaan/kierrättämään erilaisten metodien käyttöä. Se nimittäin on varmaa, että jos treenaat aina samalla tyylillä, keho ennemmin tai myöhemmin kyllä tottuu/turtuu kyseiseen treenityyliin.
Meinasin optimaalisella, sellaista treeniä mikä parhaassa frekvenssissä parhaimmalla tavalla kasvattaa lihasta, eli siis tavoitetta. Siis, että jos kaikki lihakset vedetään kokeneen treenaajan toimesta kolme kertaa viikkoon niin ei tähän luultavasti päästä. Tuo overreaching on sitten vielä pidemmälle vietyä kikkailua, kuin failuren välttely, jota tossa lähinnä käsittelin. Erilaisten frekvenssien/treenityylien kierrättäminen on varmaan järkevää, mutta tärkeää on myös muistaa minkälaista treeniä kannattaisi suurin osa ajasta hinkata, suurimman osan aikaa, mediaani treenaajan toimesta. Tästä ollaan varmaan täälläkin aika kiinnostuineita. Helposti käy niin, että liian usein kokeillaan uusia juttuja ja jää ehkä välillä pitkäveteinen "perustreenin" hinkkaaminen vähemmälle, tai sitten ei keskitytä ruokaan tai muihin asioihin, jotka vaikuttaa tuloksiin kuitenkin enemmän kuin treenin hiominen.
 
Meinasin optimaalisella, sellaista treeniä mikä parhaassa frekvenssissä parhaimmalla tavalla kasvattaa lihasta, eli siis tavoitetta.
Mikä on paras frekvenssi ja mikä on paras mahdollinen lihaskasvu? On aikamoista mutkien oikomista olettaa, että on ylipäätään olemassa ns. universaali optimi noiden muuttujien suhteen.
Siis, että jos kaikki lihakset vedetään kokeneen treenaajan toimesta kolme kertaa viikkoon niin ei tähän luultavasti päästä.
Miksi ei? Itse en näe tuota sopivalla toteutuksella edes kauhean hankalana juttuna.
Erilaisten frekvenssien/treenityylien kierrättäminen on varmaan järkevää, mutta tärkeää on myös muistaa minkälaista treeniä kannattaisi suurin osa ajasta hinkata, suurimman osan aikaa, mediaani treenaajan toimesta. Tästä ollaan varmaan täälläkin aika kiinnostuineita. Helposti käy niin, että liian usein kokeillaan uusia juttuja ja jää ehkä välillä pitkäveteinen "perustreenin" hinkkaaminen vähemmälle, tai sitten ei keskitytä ruokaan tai muihin asioihin, jotka vaikuttaa tuloksiin kuitenkin enemmän kuin treenin hiominen.
Mutta nyt taas kuulostaa siltä, että sinä käsittelet asiaa ihan puhtaasti ns. intermediate-tason keskivertotreenaajan näkökulmasta. Ei pitäisi olla mitään epäselvyyttä, että tuollaiselle treenaajalle toimii suurin osa edes jonkinlaista progressiivisuutta sisältävistä treenityyleistä (ja progressiivisuus ei tarkoita pelkästään isompia painoja, vaan puhun treenirasituksen eri lajeista). Toki keskitason treenaajan pitää jo tehdä asiat vähän säntillisemmin kuin aloittelijan, mutta sitä kehitystä kuitenkin tulee kunhan treenaa/syö/lepää järkevästi.

Itse olen alusta saakka puhunut tässä pitkälle edistyneestä natikkatreenaajasta, joka on ehkä kaikkein vittumaisin keissi sen suhteen, millä ilveellä pitäisi vielä pystyä saamaan uutta kehitystä aikaan. Treenimetodien ja ohjelmien on valitettavasti oltava sitä spesifisempiä ja äärimmäisempiä, mitä pidemmälle edistyneestä treenaajasta on kyse, koska kaikkeen tavanomaisempaan ja vähemmän äärimmäiseen ärsykkeeseen keho on jo vuosien varrella tottunut. Se, että pitkälle edistyneelle treenaajalle saadaan vähääkään lisää kehitystä, on jo itsessään melkoinen saavutus eikä todellakaan tapahdu enää vain treenaamalla kovaa ja järkevästi. Sen pienenkin lisäkehityksen aikaansaaminen käytännössä edellyttää uusien juttujen kokeilemista, koska perustreeni ei enää vain kehitä.
 
Bodauksesta tiedän vähän kilpatasolla, mutta haluan nyt jakaa omia näkemyksiä täältä "katsomon puolelta". Ensinnäkin Peterin työ Miken kanssa (Peterillä pohjalla hieno CBB-ura) on tuottanut hyviä tuloksia kisoissa ja tavoitteet ovat korkeammalla, niin kuin olla pitääkin. Miehet treenaa hemmetin kovaa ja olettaisin, että varmaan mennään aika usein ns. veitsenterällä treenien kanssa (Mike korjannee, jos kirjoitan puuta heinää), kuten huipputasolle pyrkiessään tai jo siellä ollessaan pitääkin tehdä menestyäkseen. Tästä voi päätellä Peterin treenaavan hänelle sopivalla tavalla ja minulla on sellainen käsitys, että miehet kyllä tekevät hienosäätöä, jos on tarvetta. Mitä tule Mikeen, niin hyvin on purrut treenit myös häneen kun katselee kuvia ja videoita. Jossain vaiheessa bodaustreenillä tuli myös kunnon penkkituloksiakin.

Laajennan asiaa, mitä minulla on kokemusta muusta urheilusta tai mitä olen jutellut muiden lajien edustajien kanssa. Ex huippukilpahiihtäjä Gunde Svan aikoinaan oli tokaissut suunnilleen tyyliin, "ettei kannata harjoitella, kuten hän harjoitteli" (hän oli löytänyt itselleen sopivan tavan treenata). Kerran juttelin erään silloin uinnissa vaikuttavan henkilön kanssa. Hän otti esille esimerkiksi Jani Sievisin, joka oli aloittanut treenaamaan nuorena, joka mahdollisti hyvät pohjat ja loppujen lopuksi Jani saavutti kivan kasan arvokisamitalleja. Jossain vaiheessa jotkut alkoivat treenaamaan, kuten Jani, mutta huonommilla pohjilla, niin jotkut paloi loppuun tavalla tai toisella ja tulokset olivat sen mukaiset. Samoin kävi itselleni kun sorruin treenaamaan minua huomattavasti paremman kaverin treenimäärillä ja -systeemeillä. Harjoiteltua tuli paljon, mutta mitalit veivät sällit, jotka osasiva treenata laadukkaasti, mutta kovasti. :D Jonkunlaisena jälkiviisaana totean, että jokaisen on tärkeä löytää itselleen sopiva tapa treenata, oli päämäärä, mikä tahansa. Ja mitä korkeammalle pyritään, niin sitä enemmän se korostuu ja sitä kovempaa duunia täytyy tehdä, jotta on mahdollisuuksia tapella asetuista tavoitteista. Pätenee myös bodauksessa? :)

P.S. Taitaa olla aika sekava kirjoitus, mutta ei kai se maailma tähän kaadu. :D
 

Latest posts

Suositut

Back
Ylös Bottom