Hyviä kommentteja!
Minäkin uskon (tai ainakin omalla kohdallani ja monella ystävälläni on ollut niin), että stressi ja huolet ovat tehokkaimpia ja yleisimpiä unen häiritsijöitä. Olen viimeisimpien kokemusten perusteella tullut siihen johtopäätökseen, että jos olen jo vaikkapa tunnin pyörinyt ja pohtinut jotakin, niin eikun ylös, valot päälle ja kirjoittamaan asiasta. Sitä on kumminkin asiaa päässään jo vatvonut, niin kun sen laittaa paperille, saa asian yleensä tiiviiseen muotoon ja ehkä sille saa jonkunlaisen välietapin tai ratkaisun myös paperille laitettua samalla. Tämä yleensä helpottaa. On toiminut niin opiskelun kuin sydänsurujenkin suhteen tuo tapa. Toki siinä lyhentää sen yön unta yhteensä ainakin 2-3 tuntia, mutta entä sitten? Jos sillä voi pelastaa useamman yön unen, niin ei ole hukkaan mennyttä aikaa.
Toisaalta tuokin Hipan kommentti pisti miettimään. Entä jos ongelmana ei olekaan stressi ja unen saannin vaikeus? Entä jos tosiaan heräilee monta kertaa yössä ja jos uni on pinnallista, eikä tunne ollenkaan levänneeksi itseään aamulla? Mikä silloin avuksi?
Oma henk.koht. unirytmi on myös hyvä löytää. Onneksi olen nyt semmoisessa työssä, että on liukuva työaika (vaikka suositellaan, että tekisi ainakin osan työajasta ns. toimistotunteina, suunnilleen 8-17 välillä). Täten en ole pitkään aikaan edes yrittänyt taistella 6.30 ylös ja kasilta töihin. Nousen suosiolla vasta kasilta ja olen töissä siinä 9-9.30 paikkeilla. Tällöin työpäivä tietenkin jatkuu myöhempään kellonaikaan, mutta eipä haittaa, kun olen levänneempi ja siten varmasti tehokkaampi työläinen. Mulle sopii parhaiten tämä unirytmi, että suunnilleen klo:23 illalla pää tyynyyn, kasilta ylös. Koetan viikonloppuisinkin pitää kiinni tuosta rytmistä (paitsi jos lähden ratalle;)), enintään nukun jonnekin 8.30-9.00 paikkeille ja valvon enintään puoleen yöhön.
Viime viikko oli jälleen kerran itselläni hyvä osoitus unen merkityksestä myös reeneille (kun niistä on aina pakkiksella puhetta). Nukuin la/su välistä yötä lukuunottamatta joka yö semmoisen 8,5-9 tuntia, olin pirteänä ja skarppina joka päivä. Reenit sujuivat hienosti, virtaa piisasi loppuun asti, rauta tuntui yllättävän kevyeltä.
Eilinen reeni meni kolmea liikettä (onneksi olivat kyykky, leuanveto ja penkkipunnerrus, ne tärkeimmät) lukuunottamatta surkeasti. Hirveää taistelemista ja räpisköintiä, kun oli vaan niin heikko olo, kuvotti ja olisin halunnut vaan äkkiä pois. Muitakin syitä oli kuin liian vähäinen uni (en ollut la ratalla, kun sitä kumminkin heti epäillään), mutta arvelen, että unen puutteella oli suuri merkitys.