Follow along with the video below to see how to install our site as a web app on your home screen.
Huomio: This feature may not be available in some browsers.
Glasgow ja Edinburgh eivat ole erittain kovatasoisia yliopistoja. Hyvia kylla, mutta eivat huippuja. UK:n parhaat yliopistot loytyvat Englannista ja ainakin omien kokemusteni perusteella niihin luokitellaan Oxford, Cambridge, LSE, Warwick, Imperial, UCL. St.Andrews on usein myos karkisijoilla (Skotlantilainen), mutta sita kritisoidaan silla perusteella etta se on noussut maineeseen vain prinssi Williamin myota... Hyva yliopisto se kuitenkin on.
Lukukausimaksut ovat nykyisellaan kovat, mutta ei niita tarvitse heti maksaa. Niihin saa lainan, jota ei tarvitse alkaa maksaa pois ennen kuin tienaa tarpeeksi paljon (reilut 20k puntaa vuodessa). Se on sijoitus tulevaisuuteen enka itselleni ainakaan tullut ikina mieleen menna mihinkaan muualle pelkkien lukukausimaksujen takia (vaikka maksankin sen vanhan summan verran enka tata uutta, korkeampaa lukukausimaksua). Ainoa missa pitaa olla tarkkana on se, etta onko hakemasi yliopisto sijoituksen arvoinen. Top 5-10:n ulkopuolelle sijoittuva yliopisto ei ole.
On, varsinkin suomalaiselle opiskelijalle joka on kaynyt lukionsa suomeksi. Luokaltani pari kaveria haki Harvardiin/Yaleen tms. ja katselin heidan SAT-kirjojaan ja esimerkkikokeita. Olimme IB-luokalla ja kaikki lahes natiivin tasoisia puhujia, mutta silti se naytti haastavalta. Lisaksi kuten sanottu, hakuprosessi on paljon muutakin kuin pelkkaa arvosanojen kyttaamista. Sama patee Britteihin.
Aloittajan olisi mielestani hyva ensin paattaa ala ja sen jalkeen vasta maa. Esimerkiksi oikeustiede on niita aloja missa pitaa oikeasti olla kiinnostunut aiheesta jotta siina parjaa hyvin. Motivaatioseikat ja omat haaveet kannattaa selvittaa ennen kuin tekee mitaan paatosta ja vasta sen jalkeen alkaa miettia missa sen oman alansa tutkinnon suorittaa.
Lukukausimaksujen ollessa nykyään noin 10 000 euroa vuodessa, onko todella esim. Oxbridgen tutkinnosta niin paljon enemmän hyötyä kuin vaikkapa Edinburghin vastaavasta (jossa siis Skotlanti ystävällisesti kustantaa suomalaisten opinnot), että se oikeuttaisi tuon 40 000 euron lisähintalapun? Kysyn nyt henkilökohtaista mielipidettäsi.
Ei haeta (ainakaan yleisesti) Suomesta (tai kyllä ainakaan mun tietojen mukaan edes briteistä) koulun kautta vaan niiden oman "yhteishaun" UCASin kautta. Sieltä vaan täyttelee ne lukuisat lomakkeet ja sen kirotun personal statementin ja homma selvä. www.ucas.comHaitko Alyssa Britteihin opiskelemaan jotenkin koulusi kautta vai ns. yksityisenä hakijana? Sikäläisessä systeemissä taitaa olla tapaana hakea sen hetkisen koulun kautta yliopistoon, mutta miten tuo taipuu suomalaiseen systeemiin?
Itse kyllä pitäisin ainakin noita Alyssan luettelemia kuutta "eliittikoulua" sen 33 000 euron arvoisina. Brittien versio jenkkien "Ivy league" yliopistoista jotka jo maineensa puolesta sen arvoisia. Kaikki isot Cityn firmat tulee suoraan kampukselle, etenkin näihin kuuteen "target universityyn" rekrytoimaan opiskelijoita töihin, että jos hyvät lakifirmat, pankit yms. kiinnostavat niin sinne pääsy pienenä suomalaisena helpottuu jonkunverran jos johonkin noista kouluista pääsee. Ei sillä etteikö opetuksen taso voisi todellisuudessa olla aivan yhtä hyvää tai vielä parempaakin muissa (esim juuri Edinburghissa) mutta näillä nyt vaan maine on mikä on ja se pönkittää kyseisten koulujen opiskelijoita eteenpäin, ainakin tiettyyn pisteeseen saakka.Lukukausimaksujen ollessa nykyään noin 10 000 euroa vuodessa, onko todella esim. Oxbridgen tutkinnosta niin paljon enemmän hyötyä kuin vaikkapa Edinburghin vastaavasta (jossa siis Skotlanti ystävällisesti kustantaa suomalaisten opinnot), että se oikeuttaisi tuon 40 000 euron lisähintalapun? Kysyn nyt henkilökohtaista mielipidettäsi.
Ootkos Alyssa käynyt koulus Briteissä tai käytkö vieläkin mahollisesti? Jos joo niin missäs päin? Ite suuntaamas Warwickiin ens syksynä.
Lukukausimaksujen ollessa nykyään noin 10 000 euroa vuodessa, onko todella esim. Oxbridgen tutkinnosta niin paljon enemmän hyötyä kuin vaikkapa Edinburghin vastaavasta (jossa siis Skotlanti ystävällisesti kustantaa suomalaisten opinnot), että se oikeuttaisi tuon 40 000 euron lisähintalapun? Kysyn nyt henkilökohtaista mielipidettäsi.
Haitko Alyssa Britteihin opiskelemaan jotenkin koulusi kautta vai ns. yksityisenä hakijana? Sikäläisessä systeemissä taitaa olla tapaana hakea sen hetkisen koulun kautta yliopistoon, mutta miten tuo taipuu suomalaiseen systeemiin?
Ei ainakaan omasta mielestä se noin 30 000 euroa ole niin paha sijoitus, etenkään noista paremman tason yliopistoista. Alyssa noista oikiksen palkoista jo mainitsi, ite seurannut lähinnä pankkialan palkkoja ja siellä alkaa palkat oikeastaan tuosta samasta ja siihen vuosittainen bonus päälle, mikä voi olla (hyvinä aikoina) heti ensimmäisenä vuonna jo useita kymmeniä tuhansia. Ja niihin hommiin pääsee tosiaan suoraan kandivaiheen jälkeen, joihinkin noihin investointipankkipuolen analyst -tason hommiin oot jopa ylikoulutettu jos lähet sinne MBA:n kanssa hakemaan. On siinä mukava sitten noin 22 vuotiaana aloittaa töissä mistä alkaa ensimmäisestä vuodesta alkaen saamaan melkein sata tonnia vuodessa. Toki siellä mahdollisesti on myös jokunen suomalainen Helsingistä saadulla kandilla jossain päin töissä, mutta sanoisin että hyvin paljon helpompaa kun on luonut suhteet ja tietää järjestelmän kun on opiskellut alusta alkaen siellä. Jokainen tosin tekee miten tykkää, voihan se varmaan myös helpottaa vähän aloittaa korkeakouluopinnot täällä ja jatkaa sitten jo kokeneempana ulkomailla. Luulen että kohtalainen muutos tulossa itselleni eteen kun pikkukaupungin lukiosta sinne maailmalle isoon yliopistoon lähden.Siis rehellisesti mun mielestä ei oo mitään järkeä hakea Englantiin tekemään kandivaiheen opintoja. Englannissa opiskelevat kaverini ovat kaikki tehneet kandivaiheen opintonsa rauhassa Helsingin kauppakorkeassa tai valtsikassa ja hakeneet sitten LSE:hen/Oxfordiin tekemään maisterin. Etuina tässä on se, että et joudu maksamaan aivan sairaita maksuja siltä kandivaiheelta vaan voit hyödyntää suomalaisen ilmaisen koulutuksen ja samalla saada sen maisterin huippuyliopistosta. Työnantajaa ei kiinnosta missä olet ne kandiopintosi tehnyt. Plussana on vielä se että ehdit saada oman alan työkokemusta opintojen ohella, joka on täällä paljon hankalampaa.
Ei tietenkään takaa automaattisesti. Voihan sitä päästä sinne, epäonnistua siellä opinnoissaan täysin ja tulla vuoden päästä kotiin maitojunalla ruikuttamaan kun ei pää kestänyt. (Ja tämä ei nyt ole oletus myöskään siihen että kaikki sieltä huippukoulusta valmistuneet lähtee hakemaan sitä sataa tonnia vuodessa ja siihen pääsisi) Puhuinkin lähinnä noista optimaalisista ja parhaista paikoista mistä usein kuulee puhuttavan. Harva jaksaa hehkuttaa että saa kymppitonnin töistä vuodessa, vielä ennen veroja. Ja oli tuostakin jo puhetta että kävisi eka Suomessa ja sitten vasta ulkomailla. Varmasti ei tule kummassakaan menestymään ellei töitä sen eteen tehdä ja kovasti. Tarkotus ei ollut nyt missään vaiheessa leijua millään tässä.Kannattaa nyt pitää sitten jonkin tason realismi myös näissä suunnitelmissa mukana. Sehän on totta kai hieno juttu että nuorilta kavereilta löytyy kunnianhimoa ja motivaatiota, mutta ei se pelkkä kouluun hyväksytyksi tuleminen nyt ihan automaattisesti kuitenkaan takaa mitään 100k vuosipalkkoja vähän päälle kakskymppiselle kaverille ilman aiempaa työkokemusta.
En siis sano etteikö voisi olla hyvä ja järkevä veto lähteä omakustanteisesti englantiin opiskelemaan, mutta ei kannata laskea kaikkea sen varaan että tienaa sitten heti valmistuttuaan 100k vuodessa. Ja sitäkin vaihtoehtoa kannattaa harkita että hankkii ilmaisen opiskelupaikan suomesta ja sitten erilaisten stipendi- tai vaihtojärjestelmien kautta pyrkii hakeutumaan näihin arvostettuihin yliopistoihin myöhemmässä vaiheessa.
Ei tietenkään takaa automaattisesti. Voihan sitä päästä sinne, epäonnistua siellä opinnoissaan täysin ja tulla vuoden päästä kotiin maitojunalla ruikuttamaan kun ei pää kestänyt. (Ja tämä ei nyt ole oletus myöskään siihen että kaikki sieltä huippukoulusta valmistuneet lähtee hakemaan sitä sataa tonnia vuodessa ja siihen pääsisi) Puhuinkin lähinnä noista optimaalisista ja parhaista paikoista mistä usein kuulee puhuttavan. Harva jaksaa hehkuttaa että saa kymppitonnin töistä vuodessa, vielä ennen veroja. Ja oli tuostakin jo puhetta että kävisi eka Suomessa ja sitten vasta ulkomailla. Varmasti ei tule kummassakaan menestymään ellei töitä sen eteen tehdä ja kovasti. Tarkotus ei ollut nyt missään vaiheessa leijua millään tässä.
Eikä sitä työpaikkaa tietenkään tule (helpolla, tai edes vaikealla vaan todella vaikealla) ainakaan ilman aiempaa alaan liittyvää työkokemusta niikun sanoit. Sitä työkokemusta vaan hankitaan sitten kesäisin "lomilla" palkattomilla harjoittelijapaikoilla, joihin niihinkin on aivan älytön tunku ja kilpailu. Työajat sitten alkaa sieltä 12 tunnista ylöspäin jotta tommosiin lukuihin päästään. Pitää olla omat haaveet ja muut selvinä jos sellaista meinasi pidempään jaksaakkin. Pointtina niiden nuorien palkkaamiseen taitaa ilmeisesti olla, että semmoiset juuri vähän reilu kaksikymppiset vielä testopäissään pyörivät urokset saadaan helposti rahalla houkuteltua tommosiin älyttömiin työpäiviin että seitsemän päivää viikossa painetaan vähintään se 12 tuntia päivässä hommia. Etenkin kun iso osa siitä hommasta on semmosta tavallista grunt workia. Kun lukee millä perusteella niille nuorille keltanokille on varaa maksaa semmoisia palkkoja hyvinä aikoina kun homma on kohtuu simppeliä vielä alimmilla tasoilla niin kässää kyllä että onhan tossa vähän perää. Muodostuu siis pitkälti niinkuin (ilmeisesti) kiinteistövälittäjillä yms. Saadaan kohde myytyä niin siitä otetaan jokunen prosentti provikkaa. Kun se kohde onkin 25 miljardin euron yrityskauppa niin se prosenttikin on jo aika hieno summa.
Ja niikun naksu sanoi niin 2:1 tai firstia usein vaaditaan, mutta pidän sitäkin aivan realistisena kunhan vain jaksaa tehdä töitä ja nähdä vaivaa sen eteen. Eikai sitä missään koulussa saa huippuarvosanoja jos vain ryyppää ja dataa kaikki päivät ja illat. Toki kilpailu on kovaa, mutta turha omia mahdollisuuksiaan on ainakaan sillä rajoittaa että ei pidä itseään riittävänä ja jättää yrittämättä. Tämmösiä lukukausimaksuja en itse ainakaan viitsisi maksaa jos lähtisin vaan kokeilemaan miltä se opiskelu maistuu.
Ja niikun naksu sanoi niin 2:1 tai firstia usein vaaditaan, mutta pidän sitäkin aivan realistisena kunhan vain jaksaa tehdä töitä ja nähdä vaivaa sen eteen. Eikai sitä missään koulussa saa huippuarvosanoja jos vain ryyppää ja dataa kaikki päivät ja illat. Toki kilpailu on kovaa, mutta turha omia mahdollisuuksiaan on ainakaan sillä rajoittaa että ei pidä itseään riittävänä ja jättää yrittämättä. Tämmösiä lukukausimaksuja en itse ainakaan viitsisi maksaa jos lähtisin vaan kokeilemaan miltä se opiskelu maistuu.
Itse kirjottelen, nää jutut perustan lähinnä netistä parilta eri asiaan liittyvältä saitilta (tääl vissiin mainostus kielletty mut eiköhän googlella löydy kun pankkihommista ettii) löytyneeseen infoon ja pariin itseäni vanhemman kaverin kertomuksiin jotka tuolla ovat olleet. Ei siis pidä ottaa minään absoluuttisina totuuksina mutta noin olen itse asiat käsittänyt ja riittää meikälle. :thumbs:Kirjoittaako I_H:n nimimetkillä nyt I_H itse vai isoveli/-sisko?! Profiilin mukaan olet 19v, joten mistä kehität nämä neuvot/totuudet? Ei siinä ettei niissä olisi perää, mutta tuntuu huvittavalta kun kirjoituksista saa kuvan, että olisi omakohtaistakin kokemusta.
Kirjoittaako I_H:n nimimetkillä nyt I_H itse vai isoveli/-sisko?! Profiilin mukaan olet 19v, joten mistä kehität nämä neuvot/totuudet? Ei siinä ettei niissä olisi perää, mutta tuntuu huvittavalta kun kirjoituksista saa kuvan, että olisi omakohtaistakin kokemusta.
Sellainen varoituksen sana kylla huippuyliopistoista, etta pitaa muistaa, etta esim. UK:ssa parhaat tyonantajat vaativat yleensa 2:1 loppuarvosanan (ts. upper-second class) ja Yhdysvalloissa tyypillisesti magna cum lauden. Vain tietty prosenttiosuus tiedekunnan opiskelijoista saa taman. Paremmissa yliopistoissa naihin arvosanoihin yltaminen on paljon haastavampaa, koska sita kilpailee lahjakkaamman aineksen kanssa arvosanoista. Tama johtaa monilla kovaan stressin. Suomessa opiskelevat voivat esim. miettia kuinka usein joku menee professorin huoneeseen vaittelemaan tentin arvostelusta kyyneleet valuen ja itkien. Taalla niita on iso liuta jonossa jokaisen tentin jalkeen ja osa naista on siis saanut vaikka B+ kurssin arvosanaksi (siis Suomen 4/5)...
Ensinnakin kuvasi naista yliopistoista on hiukan vaara. Viime kevaana opettamallani kurssilla oli noin 20 opiskelijaa. Naista jokainen teki kaikki antamani harjoitustehtavat seka kavivat jatkuvasti vastaanotolla juttelemassa. Lopulta 6 opiskelijaa sai jonkun arvosanoista A/A-. Magna cum laudeen vaaditaan siis lahes pelkastaan naita arvosanoja. Eli tama "jaksaa tehda toita" ei todellakaan ole sama kuin "en vain ryyppaa ja dataa kaikki paivat ja illat".
Peruskursseista ainoat, joita ei Gaussata on ns. honors kurssit (tama siis on vastaava kuin esim. TKK:n laaja oppimaara). Tassa ei tosin olisi mitaan jarkea, koska luokasta on joskus puolella melkein ollut mitaleita tiedeolympialaisista, joten ei ole mitaan jarkea antaa arvosanoja kayran perusteella.
Missäs päin opiskelet? Itellä lähtö Britteihin edessä parin kuukauden päästä, malta millään odottaa. Asuntohakemukset laitettu, viel pitäis jaksaa lainahakemus täytellä.Pistetään tänne nyt uppia, että jos kiinnostaa UK:seen hakeminen niin varsinkin talouden, psykologian ja filosofian puolelta voin antaa vinkkejä yliopistojen suhteen. Muutenkin jos on kysymyksiä UK:ssa asumisesta niin voin jeesiä.
Edit: Ja sillä yliopistolla tosiaankin on väliä. Harkitkaa vakavasti onko mitenkään mahdollista että pystytte sijoittamaan sen lukukausimaksun verran varsinkin talouspuolella. Akateemisemmissa ympäristöissä (esim psykologia) ei sillä koululla ole niin paljon nimen puolesta väliä vaan nimenomaan akateemisten meriittien pohjalta mennään.