Ulkomaille vai Suomeen yliopistoon?

[Razumihin]

Heippa hanipuppelit.

Olen nyt melkoisen kinkkisessä tilanteessa. Jatko-opinnot ovat vielä aloittamatta ja on hieman kutinaa lähteä ulkomaille opiskelemaan, toisaalta Suomessakin on ilmainen ja erittäin hyvä yliopistokoulutus. Mikä näistä vaihtoehdoista on pakkislaisten mielestä paras? Saa vastata ihan mutupersnäppituntumalta.

- Turun kauppakorkeakoulu, kansainvälinen liiketoiminta tai jokin muu KTM-tutkinto
- Helsingin yliopisto, metsäekonomia ja markkinointi
- Turun yliopisto, oikeustieteellinen

Ja se ulkomaan vaihtoehto on

- Kiinan kielen kandin tutkinto + mahdollinen kiinan opettajan maisterintutkinto. Opiskelu, yllätys yllätys, olisi Kiinassa.

Alin vaihtoehto tuntuu mukavimmalta, mutta työllistymisestä ei ole oikein tietoa. Kielen joka tapauksessa oppii paikan päällä tuhat kertaa paremmin, joten ei olisi mitään järkeä opetella pelkkää kieltä Suomessa. Olen siis opiskellut kieltä hieman jo entuudestaan vaihdossa.

Suomalaisista vaihtoehdoista varsinkin metsätieteiden maisterien olen kuullut saavan hyvin työpaikkoja. Tiedä sitten mikä on todellisuus.

 

[Kaapeli]

Eikös ainoa mielipide, joka merkitse ole mikä sinusta on parasta, koska eihän me sitä loppuelämääsi jouduta elämään.

Mutta muista, että aina voi ja saa muuttaa mielensä. Jos valinta ei osoittaudukaan oikeaksi sinulle, niin muuta sitä. Puolet korkeakouluopiskelijoista vaihtavat alaa jossain vaiheessa.

 

[keethrax]

Aikamoiset erot noissa ohjelmissa, siis asiasisällön suhteen. En ole Kiinassa koskaan käynyt, mutta tunnen lukuisia siellä työmatkalla tai vaihdossa olleita. Kokemukset ovat olleet lähes yksinomaa positiivisia. Kieli ollaan opittu ja takaisin ollaan haluttu.

Mikäli päädyt kotimaiseen yliopistoon, niin aivan takuuvarmasti pääset myös Kiinaan uudestaan vaihtoon. Vuosi siellä niin kielitaito on yhä parempi, ja se lienee melkoinen bisnesvaltti talousmaailmassa? Jos opettaminen taas kiinnostaa niin tuossahan on yksi tulevaisuuden valtakielistä. Mandariinikiinaa puhuu kohta yli miljardi ihmistä maapallolla, hyvä englanti siihen päälle niin voit opettaa lähes missä vaan...

 

[Razumihin]

Eikös ainoa mielipide, joka merkitse ole mikä sinusta on parasta, koska eihän me sitä loppuelämääsi jouduta elämään.

Mutta muista, että aina voi ja saa muuttaa mielensä. Jos valinta ei osoittaudukaan oikeaksi sinulle, niin muuta sitä. Puolet korkeakouluopiskelijoista vaihtavat alaa jossain vaiheessa.

Kysynkin neuvoa lähinnä valinnan vaikeuden takia - kaikki nuo tuntuvat tavallaan hyviltä vaihtoehdoilta, koita siinä sitten päättää loppuelämän suunta.

Mikäli päädyt kotimaiseen yliopistoon, niin aivan takuuvarmasti pääset myös Kiinaan uudestaan vaihtoon. Vuosi siellä niin kielitaito on yhä parempi, ja se lienee melkoinen bisnesvaltti talousmaailmassa?

Toki vaihtoon pääsee aina, mutta ero on siinä, että ellei kieltä päätoimisesti opiskele sitä on vaikea kunnolla oppia. Kiinaa siis. Arjen kielenkäyttö onnistuu varmaan vaihtopohjaltakin jos jaksaa opiskella, mutta monimutkaisempien aiheiden kanssa on pulassa.

Hauska ajatus olisi jotenkin yliopiskella, että ensin hankkii vaikka kandin paperit Kiinasta ja sen jälkeen vaikka metsätieteen tutkinnon Suomesta, mutta siinähän menisi melkoisesti aikaa ja opintotuki kestää vain sen 70 kuukautta. Töitä kyllä varmaan löytyisi tuolla kombolla.

 

[Stonehard]

Lähe sinne kiinaan ja käytä vaikka noi opintotukikuukaudet loppuun, jos haluat vielä hommailla Suomesta jonkun maisterin niin onnistuu paljon kivuttomammin esim. toimeentulo tai työttömyystuella kuin kiinassa ilman mitään rahaa.

 

[Zoroasterix]

Opiskeluaika on aika isolta osin kontaktien luomista ja verkostoitumista. Itse kyllä ottaisin Suomesta kiinnostavimman ja tai hyödyllisimmän. Sitten sitä kautta hakeutuisin Aasiaan jos se vielä kiinnostaa.

 

[Wankey]

Itse Kiinassa opiskellut ja duunia paiskinut vuodesta 2008. Valinnan teet tietysti itse, mutta meikäläinen valitsisi noista tuon kaupallisen tutkinnon jonka jälkeen sitten opiskelijavaihtoa Kiinaan mikäli maa kiinnostaa. Mitä olen itse huomannut, niin duunien saaminen pelkän kielitaidon avulla on täällä melkoisen hankalaa, kun taas sitten oikealla tutkinnolla ja työkokemukselle heikommallakin kielitaidolla irtoaa melkoisen mukavaa diiliä.

Lisäksi kielen kyllä oppii muidenkin opintojen ohella mikäli motivaatiota riittää.

 

[naksu]

Ainakin kasvavissa talouksissa tuntuu yliopistolla, josta on valmistunut, olemaan erittain paljon merkitysta. Tuo on hyva ottaa huomioon. Veikkaisin, etta jos haluaa Aasiaan toihin, niin parempi tapa tyollistya on opiskella kielta ja suorittaa yliopistotutkinto jossain UK:n nimekkaissa yliopistoissa, jos vaan on mahkuja niihin paasta (eli YO-paperit, jossa vain E&L arvosanoja).

 

[Mupa]

Komppaan aikasempia. Eli kauppikseen menet, opiskelet Kiinan kieltä ja käyt pari kertaa vaihdossa opiskelun aikana. Tällä tavalla luulisi löytyvän parhaiten duunia Kiinasta (pl. Englannin huippu yliopistot.). Kieliopintojen ja kahden vaihtarireissun päätteeksi luulisi kielitaitoa löytyvän

 

[keethrax]

Vielä yliopisto-opiskelijana lisään sen, että ihan jatkuvasti tulee sähköpostilistoille tiedotteita erinäisistä opinto-ohjelmista (eikä siis vain vaihdoista) Kiinassa, joihin hakeminen on erittäin yksinkertaista. Eli sinne kyllä pääsee tuhat ja sata kertaa jos vain haluaa. Ei siis mitään Kiinaan pysyvästi muuttamista vastaan, mutta myös suomalaisista yliopistoista on erinomaiset valmiudet käydä vaihdossa ja työharjoittelussa ihan missä vain kohdemaassa.

 

[Razumihin]

Itse Kiinassa opiskellut ja duunia paiskinut vuodesta 2008. Valinnan teet tietysti itse, mutta meikäläinen valitsisi noista tuon kaupallisen tutkinnon jonka jälkeen sitten opiskelijavaihtoa Kiinaan mikäli maa kiinnostaa. Mitä olen itse huomannut, niin duunien saaminen pelkän kielitaidon avulla on täällä melkoisen hankalaa, kun taas sitten oikealla tutkinnolla ja työkokemukselle heikommallakin kielitaidolla irtoaa melkoisen mukavaa diiliä.

Lisäksi kielen kyllä oppii muidenkin opintojen ohella mikäli motivaatiota riittää.

Tuota tuota, olisikos sulla sähköpostiosoitetta antaa? Kyselisin hiukan enemmän asiaan liittyen.

Kiitoksia vinkeistä kaikille. Brittien yliopistoonhan pääsee ilmaiseksi vain Skotlantiin, jossa toki on pari erittäin kovatasoista yliopistoa kuten Glasgowin ja Edinburghin opistot. Ja pääsyvaatimusrajat todella tiukat, katsotaan nyt miten käy kirjoituksissa. Muualla briteissä lukukausimaksut ovat niin törkeän suuria, että ei kannata mennä.

Noista vaihdoista olisi ihan mukava tietää teiltä yliopistohemmoilta, että minkälaisia ne ovat luonteeltaan? Jotain vuoden kielikursseja vai vuoden "opiskeluja" joista pitäisi joitain opintopisteitä saada, mutta kaikki käytännössä keskittyvät ryyppäämiseen ja rellestämiseen?

 

[naksu]

Kiitoksia vinkeistä kaikille. Brittien yliopistoonhan pääsee ilmaiseksi vain Skotlantiin, jossa toki on pari erittäin kovatasoista yliopistoa kuten Glasgowin ja Edinburghin opistot. Ja pääsyvaatimusrajat todella tiukat, katsotaan nyt miten käy kirjoituksissa. Muualla briteissä lukukausimaksut ovat niin törkeän suuria, että ei kannata mennä.

Noista vaihdoista olisi ihan mukava tietää teiltä yliopistohemmoilta, että minkälaisia ne ovat luonteeltaan? Jotain vuoden kielikursseja vai vuoden "opiskeluja" joista pitäisi joitain opintopisteitä saada, mutta kaikki käytännössä keskittyvät ryyppäämiseen ja rellestämiseen?

Oikeastaan Yhdysvaltoihinkin voi paasta ilmaiseksi opiskelemaan. Tosin valikoima on kaytannossa seuraavat yliopistot: Princeton, Harvard, Yale, Penn, Stanford, MIT. Normaalin suomalaisen perheen tuloilla ei tarvitse opinnoista maksaa mitaan naissa kouluissa. Vaatimuksena sisaanpaasylle on kaytannossa rivi pelkkia laudatureita ja paalle mielellaan jotain menestysta lukion tiedekilpailuissa.

ps. Oxfordissa opiskellut kaveri ei ainakaan maksanut opinnoistaan mitaan, koska sai kaikki katettua suomalaisen rahaston tarjoamille stipendeilla. Tama tosin oli aikaa, kun lukukausimaksujen katot olivat viela voimassa ja hinta oli jossain 3000-4000 valilla punnissa per vuosi. Tuohon nykyiseen 9000 punnan lukukausimaksuun voi kylla olla aika nihkeeta loytaa stipendi kaikille kolmelle vuodelle.

 

[SirMax]

Onko ne koulut noin halpoja Naksu? Itse kuvittelin että jotain 50-200td vuosi maksaa huippukoulu.

 

[Stonehard]

Listahinta saattaa olla satoja tonneja mutta käytännössä koulu tukee "vähempiosaisia" eli suomalaisia joilla on pienet palkat verrattuna amerikkalaisiin. Usein joutuu maksamaan ehkä muutaman tonnin lukukausimaksuja ja jotkut saavat jopa travel vouchereita eli ilmasia lentolippuja kotiin.

 

[naksu]

Listahinta saattaa olla satoja tonneja mutta käytännössä koulu tukee "vähempiosaisia" eli suomalaisia joilla on pienet palkat verrattuna amerikkalaisiin. Usein joutuu maksamaan ehkä muutaman tonnin lukukausimaksuja ja jotkut saavat jopa travel vouchereita eli ilmasia lentolippuja kotiin.

Jep, tama "vahempiosainen" on tyypillisesti jossain valilla 60-90k vuodessa dollareissa. Kun tulot tippuu taman alle opinnot ovat ilmaisia. Jos raja ylittyy, nousee lukukausimaksu hiljalleen vanhempien tulojen mukaan. Tyypillisesti vasta yli 200k vuodessa tienaava perhe maksaa taman 40-45k vuodessa, jota tuition + room + board maksavat. Tamakin riippuu siita onko muita lapsia, paljon lainaa, ts. kuinka iso osa tuosta palkasta menee muiden lasten koulutukseen ja valttamattomiin kuluihin. Ongelma on tosin siina, etta ainoastaan miljardien rahakirstun paalla istuvat yliopistot voivat naita stipendeja ulkomaalaisille maksella. Tama rajaa haun maan parhaimpiin yliopistoihin, jotka siis ovat naita maailmankuuluja huippuyliopistoja ja sisaanpaasy onkin sitten suht haastavaa.

Valitettavasti sisaan paasee kylla kuitenkin perusopiskelijaksi vahemman loistavia tapauksia, ts. ihmisia jotka ovat taysin kyvyttomia kasittelemaan epaonnistumisia, joita vaistamatta osalle tulee. Nama aiheuttavatkin sitten suunnatonta vitutusta mankumisellaan...

 

[Razumihin]

Oikeastaan Yhdysvaltoihinkin voi paasta ilmaiseksi opiskelemaan. Tosin valikoima on kaytannossa seuraavat yliopistot: Princeton, Harvard, Yale, Penn, Stanford, MIT. Normaalin suomalaisen perheen tuloilla ei tarvitse opinnoista maksaa mitaan naissa kouluissa. Vaatimuksena sisaanpaasylle on kaytannossa rivi pelkkia laudatureita ja paalle mielellaan jotain menestysta lukion tiedekilpailuissa.

ps. Oxfordissa opiskellut kaveri ei ainakaan maksanut opinnoistaan mitaan, koska sai kaikki katettua suomalaisen rahaston tarjoamille stipendeilla. Tama tosin oli aikaa, kun lukukausimaksujen katot olivat viela voimassa ja hinta oli jossain 3000-4000 valilla punnissa per vuosi. Tuohon nykyiseen 9000 punnan lukukausimaksuun voi kylla olla aika nihkeeta loytaa stipendi kaikille kolmelle vuodelle.

Harvardin ja Yalen sivujen tietojen perusteella olettaisin, että mainitsemasi "rivi laudatureita" on ihan kiva lisä hakemukseen, mutta tärkeämpää ja pakollista on tehdä SAT-testi, josta sitten mielellään aika kovat arvosanat.

Onkohan tuo SAT vaikea?

 

[naksu]

Harvardin ja Yalen sivujen tietojen perusteella olettaisin, että mainitsemasi "rivi laudatureita" on ihan kiva lisä hakemukseen, mutta tärkeämpää ja pakollista on tehdä SAT-testi, josta sitten mielellään aika kovat arvosanat.

Onkohan tuo SAT vaikea?

Oman maan arvosanoja katsotaan erittain paljon. Lisaksi eivat ota sisaan Suomesta kuin noin 0-2 hakijaa vuodessa. En tosin tieda kuinka moni ylioppilaiden parhaimmistosta hakee. Monien naiden yliopistojen sivuilta loydat listat siita kuinka monta henkiloa siella parhaillaan opiskelee eri maista. Jaat tuon neljalla, niin saat vuosittaisen sisaanoton.

Jos pitkasta matikasta saa laudaturin, niin tyypillisesti on aika hyvat mahikset tuohon 800:n SAT tulokseen matikkaosuudessa. Koe on pitkalti nopeustesti, joten laskurutiinin on oltava erittain hyva ja testia varten on harjoiteltava. SAT II ainekokeet ovat luonnontieteiden osalta helpommat, koska niissa prosentuaalisesti paljon suurempi osa saa taydet pisteet ja lukion on sisalloltaan Suomessa laajempi. Kielelliset testit ovat tyypillisesti hyvin vaikeita, koska niissa vaaditaan todella laajaa sanavarastoa ja amerikkalaiset opiskelijat tankkaavat niita varten ulkoa tuhansia sivistyssanoja.

Tama lista antaa aika hyvan kuvan siita mita vaaditaan tavallisen SAT:n kohdalla:

http://testprep.about.com/od/sat/a/Average_SAT_IvyLeagues.htm

Listan hantapaa antaa vahan vaaran kuvan, koska neljannes opiskelijoista on tyypillisesti ns. "legacy" hakijoita. Tama tarkoittaa sita, etta jompi kumpi vanhemmista tai sisaruksista on kaynyt yliopiston, jolloin omalla kohdalla sisaanpaasy helpottuu. Tama voi suomalaisen korviin kuulostaa aika oudolta systeemilta, mutta tuon tarkoituksena on, etta vaikka Harvardissa opiskelemisesta tulee "suvun ylpeys", jonka takia perhe rikastuessaan lahjoittaa koululle enemman rahaa. Tama ei valttamatta ole kovin huono asia, koska nama lahjoitukset mahdollistavat "vahavaraisten" opiskelut. Yksityiset yliopistot voivat siis toimia nain...

Natiivipuhujien kohdalla listaamani koulut pitavat ns. hyvana tuloksena tuota 75% tulosta, joten voit tarkastaa vaikka taalta

http://media.collegeboard.com/digitalServices/pdf/research/SAT-Percentile-Ranks-2012.pdf

etta tuo tarkoittaa sita, etta jokaisessa osatestissa on oltava noin 1-2% parhaimmistoa.

EDIT: Ulkkareiden kohdalla on tyypillisesti yli 2200 ns. erittain hyva yhteistulos.

 

[maree]

Yhdysvaltoihin haettaessa vaikuttaa myös todella paljon suhteet tai edes se, että jotkut koulun professoreista ovat etäisesti kuulleet sinusta. Ainakin, jos haetaan Master's ja PhD ohjelmiin... Lisäksi useimmat yliopistot vaativat 3 suosituskirjettä.

Itse olin tuossa vuoden duunissa Yhdysvalloissa yliopistolla ja tarkoituksena on hakea sinne vuoden päästä, kun valmistun amk:sta. Eli homma menee siten, että keskiarvolla ja SAT-pisteillä sisään, sitten käsittääkseni professoreille jaetaan nimilistat opiskelijoista, ketkä täyttävät hakuehdot ja voivat päästä sisälle kouluun. Tästä listasta professorit päättävät kenet he haluavat ottaa työskentelemään itselleen. Tässä osiossa on ehdottoman tärkeetä, että olet ottanut yhteyttä professoreihin kenelle sinua kiinnostaa työskennellä niin yhteyttä, että heillä olisi edes joku muistikuva sinusta.

Toisena vaihtoehtona on henkilökohtaiset suhteet ja silloin jos täytät hakuehdot niin paikka on varma. Itse luotan tähän jälkimmäiseen vaihtoehtoon, koska pomollani on hyvät suhteet moneen professoriin ketkä työskentelevät sillä alalla minne olen hakemassa ja hän on jopa sen osaston listoilla vaikka ei siellä täysipäiväisesti opetakkaan. Tässä just uusin vähän kursseja, että saisin ka:n riittämään sisään :D

Onko ne koulut noin halpoja Naksu? Itse kuvittelin että jotain 50-200td vuosi maksaa huippukoulu.

Ei tarvitse olla edes huippukoulu, että maksaa ton 50t. Yleisesti ottaen voit saada koulusta stipendejä tai sut voidaan palkata tekemään tutkimustyötä jollekkin professorilla millä voit vähän rahoittaa opintoja. Opinnot ovat useasti myös ulkomaalaisille kalliimpia kuin maan omille kansalaisille.

Oman maan arvosanoja katsotaan erittain paljon. Lisaksi eivat ota sisaan Suomesta kuin noin 0-2 hakijaa vuodessa. En tosin tieda kuinka moni ylioppilaiden parhaimmistosta hakee. Monien naiden yliopistojen sivuilta loydat listat siita kuinka monta henkiloa siella parhaillaan opiskelee eri maista. Jaat tuon neljalla, niin saat vuosittaisen sisaanoton.

Jos pitkasta matikasta saa laudaturin, niin tyypillisesti on aika hyvat mahikset tuohon 800:n SAT tulokseen matikkaosuudessa. Koe on pitkalti nopeustesti, joten laskurutiinin on oltava erittain hyva ja testia varten on harjoiteltava. SAT II ainekokeet ovat luonnontieteiden osalta helpommat, koska niissa prosentuaalisesti paljon suurempi osa saa taydet pisteet ja lukion on sisalloltaan Suomessa laajempi. Kielelliset testit ovat tyypillisesti hyvin vaikeita, koska niissa vaaditaan todella laajaa sanavarastoa ja amerikkalaiset opiskelijat tankkaavat niita varten ulkoa tuhansia sivistyssanoja.

Tama lista antaa aika hyvan kuvan siita mita vaaditaan tavallisen SAT:n kohdalla:

http://testprep.about.com/od/sat/a/Average_SAT_IvyLeagues.htm

Listan hantapaa antaa vahan vaaran kuvan, koska neljannes opiskelijoista on tyypillisesti ns. "legacy" hakijoita. Tama tarkoittaa sita, etta jompi kumpi vanhemmista tai sisaruksista on kaynyt yliopiston, jolloin omalla kohdalla sisaanpaasy helpottuu. Tama voi suomalaisen korviin kuulostaa aika oudolta systeemilta, mutta tuon tarkoituksena on, etta vaikka Harvardissa opiskelemisesta tulee "suvun ylpeys", jonka takia perhe rikastuessaan lahjoittaa koululle enemman rahaa. Tama ei valttamatta ole kovin huono asia, koska nama lahjoitukset mahdollistavat "vahavaraisten" opiskelut. Yksityiset yliopistot voivat siis toimia nain...

Natiivipuhujien kohdalla listaamani koulut pitavat ns. hyvana tuloksena tuota 75% tulosta, joten voit tarkastaa vaikka taalta

http://media.collegeboard.com/digitalServices/pdf/research/SAT-Percentile-Ranks-2012.pdf

etta tuo tarkoittaa sita, etta jokaisessa osatestissa on oltava noin 1-2% parhaimmistoa.

EDIT: Ulkkareiden kohdalla on tyypillisesti yli 2200 ns. erittain hyva yhteistulos.

Mitä tulee oman maan arvosanoihin, sun pitää muuntaa sun todistus sellaiseen muotoon, että he hyväksyvät sen. Käsittääkseni tätä palvelua pyörittää sama yritys suomessa mikä pyörittää esim. SAT-kokeita.

Mitä tulee kirjalliseen testiin, kuten aikaisemmin mainittiin se on todella hankala yleisesti ottaen jopa natiivi puhujille. Kokeessa on useassa kohtaa esim. sellaisia tehtäviä missä sun pitää valita oikea sana tiettyyn kohtaan missä kaikki sanat ovat "oikeasti oikein", mutta silti niistä yksi on jollain ihme perusteella ylitse muiden. Voisin tässä joku päivä avata noi omat SAT ja GRE kirjat ja melkeen katsoa mitä ne oikeasti sisältää.

Jos keskiarvo ja kaikki muut on ihan nappiin niin jollain 2000 SAT tuloksella voit päästä sisään, mutta tottakai mitä parempi niin sen parempi.

Kannattaa vielä miettiä sitä, että onko se rahallinen investointi ja se koulu mihin voit päästä sen arvoinen, että voit tulevaisuudessa maksaa älyttömät opintolainat pois vai kannattaisiko hankkia tutkinto Suomessa hyvästä koulusta ja hakea sillä myöhemmin töihin sinne minne haluat.

Tiedän henkilön kenellä on esim. Saksasta hankittu Master's ja Italiasta hankittu PhD ja nyt hän tekee yhdysvalloissa hommia todella arvostetulle henkilölle joka on oman alansa edelläkäviä. Vaikka yleisesti yhdysvalloissa arvostetaankin sitä koulua mistä olet valmistunut niin voit siellä toki muutenkin edetä todella hyvin urallasi.

 

[Alyssa]

Tuota tuota, olisikos sulla sähköpostiosoitetta antaa? Kyselisin hiukan enemmän asiaan liittyen.

Kiitoksia vinkeistä kaikille. Brittien yliopistoonhan pääsee ilmaiseksi vain Skotlantiin, jossa toki on pari erittäin kovatasoista yliopistoa kuten Glasgowin ja Edinburghin opistot. Ja pääsyvaatimusrajat todella tiukat, katsotaan nyt miten käy kirjoituksissa. Muualla briteissä lukukausimaksut ovat niin törkeän suuria, että ei kannata mennä.

Noista vaihdoista olisi ihan mukava tietää teiltä yliopistohemmoilta, että minkälaisia ne ovat luonteeltaan? Jotain vuoden kielikursseja vai vuoden "opiskeluja" joista pitäisi joitain opintopisteitä saada, mutta kaikki käytännössä keskittyvät ryyppäämiseen ja rellestämiseen?

Glasgow ja Edinburgh eivat ole erittain kovatasoisia yliopistoja. Hyvia kylla, mutta eivat huippuja. UK:n parhaat yliopistot loytyvat Englannista ja ainakin omien kokemusteni perusteella niihin luokitellaan Oxford, Cambridge, LSE, Warwick, Imperial, UCL. St.Andrews on usein myos karkisijoilla (Skotlantilainen), mutta sita kritisoidaan silla perusteella etta se on noussut maineeseen vain prinssi Williamin myota... Hyva yliopisto se kuitenkin on.

Lukukausimaksut ovat nykyisellaan kovat, mutta ei niita tarvitse heti maksaa. Niihin saa lainan, jota ei tarvitse alkaa maksaa pois ennen kuin tienaa tarpeeksi paljon (reilut 20k puntaa vuodessa). Se on sijoitus tulevaisuuteen enka itselleni ainakaan tullut ikina mieleen menna mihinkaan muualle pelkkien lukukausimaksujen takia (vaikka maksankin sen vanhan summan verran enka tata uutta, korkeampaa lukukausimaksua). Ainoa missa pitaa olla tarkkana on se, etta onko hakemasi yliopisto sijoituksen arvoinen. Top 5-10:n ulkopuolelle sijoittuva yliopisto ei ole.

Onkohan tuo SAT vaikea?

On, varsinkin suomalaiselle opiskelijalle joka on kaynyt lukionsa suomeksi. Luokaltani pari kaveria haki Harvardiin/Yaleen tms. ja katselin heidan SAT-kirjojaan ja esimerkkikokeita. Olimme IB-luokalla ja kaikki lahes natiivin tasoisia puhujia, mutta silti se naytti haastavalta. Lisaksi kuten sanottu, hakuprosessi on paljon muutakin kuin pelkkaa arvosanojen kyttaamista. Sama patee Britteihin.

Aloittajan olisi mielestani hyva ensin paattaa ala ja sen jalkeen vasta maa. Esimerkiksi oikeustiede on niita aloja missa pitaa oikeasti olla kiinnostunut aiheesta jotta siina parjaa hyvin. Motivaatioseikat ja omat haaveet kannattaa selvittaa ennen kuin tekee mitaan paatosta ja vasta sen jalkeen alkaa miettia missa sen oman alansa tutkinnon suorittaa.

 

[naksu]

maree: Tassa oli kysymys perusopinnoista. Nuo ylemmat tutkinnot ovat aivan oma maailmansa. Niissahan tyypillisesti maisteri maksaa ja jos tohtoriopintoihin ei saa rahaa, niin tama usein tulkitaan hakemuksen "kohteliaaksi hylkaamiseksi". Kaikki hyvat yliopistot hyvaksyvat tohtoriopintoihin vain sen verran opiskelijoita, joille voivat maksaa tayden stipendin. Mita tulee tuohon SAT-kokeeseen, niin ei se aivan mahdoton ole. Tyypillisesti tosiaan Ivyt haluavat noin 2200 tuloksen, jotta SAT ei ole kompastuskivena. Koska ei-natiivi menettaa lahes varmasti lahelle 100 pistetta kummastakin verbaalisesta kokeesta, tarkoittaa tama sita, etta matikasta pitaisi ottaa lahes taydet.

Amerikkalaisillahan haku on mennyt sinansa naurettavaksi, etta siella koulussa saa tuon A:n keskiarvon paljon helpommin kuin meilla saa 10:n keskiarvon lukiosta. Seurauksena Harvard saa sitten vuodessa 40000 hakemusta noin 1500 opiskelupaikkaa varten ja naista hakijoista veikkaisin, etta ainakin 5000-10000 on saanut lukiosta A:n keskiarvoksi. Ainoa tapa erottua joukosta on sitten tehda kaikkea paskaa koulun ohessa, ts. tyypillisesti jotain hyvantekevaisyytta tai kilpailla urheilulajissa. Kaytannossa siis vaikka hoitaisi koulun taydellisesti, niin se ei enaa riita. Tama on johtanut siihen naurettavuuteen, etta amerikkalaisilla teineilla ei ole huvikseen tehtavia harrastuksia, vaan kaikki harrastukset on oltava osana jotain virallista jarjestoa tai seuraa, jotta sielta voidaan nakata leima hakemukseen osoittaakseen, etta on tehty mita vaitetty. Onneksi suomalaisten kohdalla yhdysvaltalaiset tietavat, etta tammoinen saataminen ei ole osa paikallista kulttuuria. Suomessahan tyypillisesti huippukouluilla on joku paikallinen alumni, joka haastattelee yliopiston parhaimmiksi katsomat suomalaiset hakijat. Harvardin kohdalla taman hoitaa esim. Harvard Club of Finland.

Tuo ylemman korkeakoulututkinnon vaativa GRE on SAT:ta astetta vaikeampi koe ja siina sain 800/800 matikasta seka muistaakseni 690/800 verbaalisesta ja matikan aine GRE:sta sain 890/900. Tuo 690/800 verbaalisesta riitti jo 5% parhaimmistoon ja aine GRE oli 1% parhaimmistossa. Harjoittelin tuohon GRE:n verbaaliseen osioon yksinkertaisesti opettelemalla noin 10 uutta sanaa paivassa 3000 sanan listasta noin 4kk ajan. Eli aina kun istuin bussissa, paskalla, yms. niin selasin paivan sanoja. Amerikkalaisille kirjallisuustieteen opiskelijoillekin 750+ on erittain hyva tulos, joten sita saa olla aika kone, jos tarayttaa kummastakin taydet. Tiedan tosin muutaman, jotka ovat tempun tehneet. Verbaalisen kokeen eteen saa kylla tehda duunia, jos ei ole natiivi. Koomista kylla, niin usein ns. "helpot" sanat saattavat olla ulkkareille sivistyssanoja vaikeampia. Mulla ei esim. ole hajuakaan mita jotkut eksoottisemmat keittiovalineet ovat englanniksi (jotka siis tyhmempi natiivikin tietaa), mutta erinaisia sivistyssanoja on kylla paakoppa taynna.

Alyssa: Alan suhteen amerikkalaiset yliopistot ovat kylla siina mielen "turvallisia" valintoja, etta periaatteessa alaa ei tarvitse valita kuin vasta noin 2. vuoden lopussa. Toki Yhdysvalloissa patee ulkomaalaisten kohdalla saanto: joko huippukouluun tai huippukalliiseen kouluun.