- Liittynyt
- 6.7.2006
- Viestejä
- 4 928
Jos nyt viisastellaan, niin tietyt tahot palaavat sodasta rikkaampina ja vaikutusvaltaisempina. Mutta muuttumista se on sekin.Kukaan ei palaa sodasta entisellään![]()
Follow along with the video below to see how to install our site as a web app on your home screen.
Huomio: This feature may not be available in some browsers.
Jos nyt viisastellaan, niin tietyt tahot palaavat sodasta rikkaampina ja vaikutusvaltaisempina. Mutta muuttumista se on sekin.Kukaan ei palaa sodasta entisellään![]()
Ei ole, monesti ihmisen ampuminen on kynnys mitä harva ylittää sodassakaan, tästähän on tutkimuksiakin.
Jos nyt viisastellaan, niin tietyt tahot palaavat sodasta rikkaampina ja vaikutusvaltaisempina. Mutta muuttumista se on sekin.
Niin, kuvittelisin itse pystyväni järkeileväni tappamisen oikeutuksen ja ymmärtäväni sen olevan vättämätön osa kollektiivista itsepuolustusta. Todella vaikea kuvitella etten kykenisi maanpuolustustarkoituksessa liipasinta vetämään kun en näe siinä eettisesti mitään väärää. Se ei toki tarkoita etteikö silti saisi traumoja siitä tappamisesta, mutta jonkunhan se tappaminen kai on tehtävä.Kun ihmisen tappaminen on psyykkisesti kuormittavaa, tehdään ihmisestä vihollinen. Sotapropaganda toimii: siitä toisesta riisutaan kaikki ihmisyys ja sinulta itseltäsi odotetaan tekoja, joista muuna aikoina saisit tuomion tai joutuisit psykiatriseen sairaalaan pakkohoitolähetteellä.
Näinhän käy jokaisessa sodassa. Muuten se ei ns normaalipsyykellä varustetulta ihmiseltä onnistu. Ja jos kyseessä on oma henki tai tämän vihollisen henki, niin valinta on erittäin helppo.
Sotahan on suuri mielettömyys - vastoin kaikkea sitä, mitä elämään rauhan aikana kuuluu. Sitten sodan jälkeen kerätään traumatisoitunutta mieltä kasaan, kun pälli on hajonnut. Kenellä enemmän, kenellä vähemmän. Tässä mielessä sodassa ei ole voittajia. Kukaan ei palaa sodasta entisellään![]()
Niin, kuvittelisin itse pystyväni järkeileväni tappamisen oikeutuksen ja ymmärtäväni sen olevan vättämätön osa kollektiivista itsepuolustusta. Todella vaikea kuvitella etten kykenisi maanpuolustustarkoituksessa liipasinta vetämään kun en näe siinä eettisesti mitään väärää. Se ei toki tarkoita etteikö silti saisi traumoja siitä tappamisesta, mutta jonkunhan se tappaminen kai on tehtävä.
Mielenkiinnosta kysyn, onko Sylverön helpompi katsoa esim wtc-iskuja tai hiroshiman pommin tussahdusta kuin yksittäisen sotilaan ampumista? Wtc:ssä tapettiin tuhansia, hiroshimassa vajaa 100 000. Tuleeko tappamisesta jotenkin käsin kosketeltavampaa jos tähtäimessä on yksi mies vs massa? Veikkaan nimittäin että hiroshiman pommin tiputtajallakin oli terve psyyke ja ei hän ajatellut japanilaisten olevan jotain ali-ihmisiä. Joskus vaan pitää tehdä... mitä pitää tehdä.
Jos joku uhkaisi sodassa tai muutenkaan perheeni tai minun henkeä, en usko että epäröisin tappamista hetkeäkään. Voihan siinä korisevat vihollisen kasvot jäädä uniin kummittelemaan mutta "man's gotta do what a man's gotta do".
Kuula kalloon. Ei riittäisi luotto siihen etteikö ampuisi selkään heti kun katse välttäisi, etenkään sodassa.Näin tuossa muutama vuosi sitten erään sotaveteraanin, tuli junassa juttelemaan minulle. Hän sitten kertoi tarinaa -44 suurhyökkäyksen melskeistä ja siitä kun oli kohdannut vihollisen silmästä silmään, aivan kuulemma lähietäisyydeltä. Hän sitten sanoi että ei ollut valmis ampumaan tätä miestä, mahdollisuus oli lopettaa ryssän päivät, mutta ei halunnut riistää ihmishenkeä, painotti sitä että samaa lihaa ja verta ollaan. Oli ryssäkin sitten ollut samaa mieltä ja olivat molemmat poistuneet paikalta taaksepäin, eikä kuulemma ollut ketään muutakaan tappanut sodan aikana. Aika uskonnollinen oli puheissaan, en tiedä miten oli nuorempana ollut.
Itse en tiedä miten olisin toiminut tuossa, luultavasti jos molemmat pääsee poistumaan niin miksi ampua? Miten te olisitte toimineet, viedäkkö ihmishenki lähietäisyydeltä vai antaa armoa?
Kuula kalloon. Ei riittäisi luotto siihen etteikö ampuisi selkään heti kun katse välttäisi, etenkään sodassa.
En oikein usko, kyseessä harhautus. Ukraina saa hersonissa nyt jotain 40k edestä joukkojaan vapaaksi. Ryssällä puntti tutisee ja pissi valuu lahkeessa kun ne miettii minne Ukrainan vapautuvat joukot on menossa. Siispä laskevat liikkeelle huhun joka onnistuessaan sitoisi Ukrainaa puolustamaan pohjoisessa paremmin. Vähemmän joukkoja sitten Luhanskiin puskemaan.Huhutaan että ryssä yrittää erittäin rajua hyökkäystä Kiovaan about 25.12 valkoryssälän kautta. 5.12 valkovenäjälle lähettäs jopa 170k sotilasta joista 60k ois ihan pätevää.
Vaikea kuvitella miten vihollista olisi muka vaikea ampua. Eihän pahoja ihmisiä edes pidä ihmisenä.
Ja varmasti tuo toisen ihmisen tappamisen "helppous" riippuu merkittävästi tilanteesta. Jos mietitään että joku hyökkäisi Suomeen niin "omalla maalla" ammuttu vihollinen mikä on tullut tappamaan ja viemään sinulta kaiken olisi varmasti melko helppo tappo henkisesti. Eri tilanne on sitten jos sattuisin olemaan armeijassa töissä ja saisin komennon hyökätä vieraaseen maahan enkä uskoisi tässä olevan mitään järkeä niin silloin en varmasti kyllä ampuisi ns."viatonta". Toinen vaikea tilanne olisi se että olet jossain Afrikassa tai Lähi-idässä vaikka rauhanturvaajana ja huomaisit että Terroristi käyttäisi alaikäisiä lapsisotilaita,Eihän ne mitään ”pahoja” ihmisiä ole. Ne on määrätty sinne vaikkei välttämättä haluaiskaan. Siltikin vaihtoehdot jos on tapa tai tule tapetuksi niin valitsisin ensimmäisen
Asiasta ei varmaankaan hirveästi keskustella sodan aikana. Asenneilmastohan on silloin ymmärrettävästi kova. Dokumentteja kun olen katsonut, niin pitkään on isojen maiden armeijoilta esim Englanti ja USA mennyt PTSD:n tunnistamiseen ja tunnustamiseen sekä sotilaille annettavan kuntoutuksen järjestämiseen. Edelleen varmaan riittämätöntä.
Suomessahan tästä ohiammuttujen miesten porukasta muodostui syrjäytynyt, asunnoton puliukkoporukka talvi- ja jatkosodan jälkeen. Sympatiapisteitä tai konkreettista apua ei juuri liiennyt.
Mites varusmieskoulutus nykyään? Käydäänkö siellä tämmöisiä asioita läpi?