Olen kyllä vahvasti pro-ukraina (jos jollekin oli vielä epäselvää) ja olin jo sodan alkuaikoina tekemässä vapaaehtoistyötä heidän hyväkseen. Muistan varmasti hautaan asti miten tapasin ukrainalaisia äitejä jotka oli tulleet pienten lasten kanssa Suomeen turvaan ja heidän aviomiehet, isät ja veljet oli rintamalla tai sota-alueilla. Joka päivä he odottivat viestiä, että kaikki on OK ja jos viestin saaminen kesti, niin alkoi huoli siitä miten läheiset on kuolleet. Muistan myös miten aloin melkein itkeä lajitellessa lastenvaatteita ja miettiessä miten nämä menevät oikeasti sota-alueelle tuohon lähelle. Myös se jäi vahvasti mieleen miten ukrainalaiset miehet koettivat saada vielä yhden lastenvaippalaatikon tms. avustusbussin kyytiin. Heistä näki sen hädän ja miten kaikki mahdollinen piti tehdä.
Työpaikassani saa käyttää työaikaa vapaaehtoistyöhön ja yritän nyt järkätä avustusbussin Ukrainaan. Olen jutellut jonkin verran noiden busseja ajaneiden kanssa ja se on yllättävän simppeli juttu. Avustusjärjestöjen kautta saa bussin täyteen lääkkeitä yms. mitä vaan siellä tarvitaan, rahoitusta bensakuluihin ja vapaaehtoisia bussikuskeiksi, ensihoitajiksi, tulkeiksi yms. saa helposti ja bussin ajaminen baltian läpi Ukrainaan (tai Puolan rajalle) ei ole mitään rakettitiedettä. Avustusjärjestöjen kautta saa myös kontaktit paikan päällä. Työni puolesta minun (pitäisi) osata ajaa läpi projekteja. Olisi myös kiva kuulla jos joku pakkislainen on tehnyt vastaavaa.