Siinä hyvä kuvaus Ukrainan nykytilanteesta:
"Zelenskyn entinen neuvonantaja Aleksei Arestovich ilmoitti eilen, että Ukrainan pitäisi alkaa hakea rauhaa. Zelenskyn kerrotaan miettivän, millä perusteella Arestovich saataisiin syytteeseen. Arestovichin sanotaan ylittäneen hyväksyttävät rajat. Tämä tuskin onnistuu, sillä Arestovich alkaa ottaa koko ajan enemmän opposition roolia ja rakentaa itsestään presidenttiehdokasta. Arestovichin pidätys ei näyttäisi hyvältä lännessä ja voisi viedä loputkin tuet Ukrainalta.
Toinen mahdollinen tuleva presidenttiehdokas, Ukrainan puolustusvoimien komentaja Valeri Zaluzhny, avautui Economist-lehden haastattelussa Ukrainan vaikeuksista sodan suhteen. Ukrainalaislähteet kertovat, että Zelensky ja Zaluzhny eivät ole samoilla linjoilla sotatoimien osalta. Zaluzhny ei ole kuitenkaan vielä menettänyt toivoaan ja uskoo Ukrainan kykenevän pysäyttämään Venäjän.
Lännelle tämä kuitenkin näyttäytyy siltä, että peli on jo pelattu. Sotaa ei saada käännettyä Ukrainan eduksi. Lännen sotahaukat eivät vain tajua sodan realiteetteja. He kuvittelevat, että nyt voidaan heittää pyyhe kehään ja ruveta hieromaan rauhaa. Ei voida. Venäjä jatkaa sotaa, koska nyt on aika ottaa siitä yliote ja laittaa Ukraina polvilleen. Sotaa lännen kanssa ei ole myöskään taputeltu. Putinilla on vaatimuksia myös sille.
Puola alkaa olla täysin kyllästynyt ukrainalaisiin. Ukrainalaisfirmat vievät puolalaisilta bisnesmahdollisuuksia polkemalla hintoja useilla sektoreilla. Puola haluaisi laittaa koko Ukrainan rajan kiinni. Miljoonat ukrainalaiset asuvat Puolan alueella ja touhuavat kuka mitäkin. Suurin osa heistä on venäjänkielisiä, mikä tuntuu tavallisesta kansasta venäläiseltä invaasiolta, sillä venäjän kieli on niin yleinen Puolan suurissa kaupungeissa.
Itse ennustin jo sodan alussa, että ainoa mitä tästä sodasta jää käteen, on itäslaavien levittäytyminen EU:n alueelle, ei väliä mitä kansallisuutta he edustavat. Tämä realiteetti alkaa pikku hiljaa avautua myös Baltiassa. Heität yhden maan venäjänkielisiä ulos, mutta saat toisen maan venäjänkielisiä moninkertaisesti sisään.
Tilanne rintamalla on kääntymässä Venäjän eduksi. Venäjä koettelee rintaman kestävyyttä useilla lohkoilla ja ottaa pikkuhiljaa takaisin niitä alueita, missä Ukraina on kesän aikana edennyt. Viimeksi Staromajorsken suunnalla. Ukraina joutuu vetäytymään kaikilta valloittamiltaan alueilta ennen talven saapumista. Avdeevkan valtaaminen tulee todennäköisesti olemaan tämän syksyn viimeinen niitti ukrainalaisille, jonka jälkeen paluuta aiempaan ei ole. Se on myös naula Zelenskyn hallinnon arkkuun, mutta tuskin vielä viimeinen.
Rintamalta tulee viestiä, että ukrainalaiset sotilaat ovat monin paikoin kyllästyneitä sotimaan. Antautuneiden ja taistelusta kieltäytyvien määrä on kasvanut. Zaluzhny tietää tämän, mutta Zelensky pakottaa armeijan yhä hyökkäämään, vaikka mitään tuloksia ei synny. Tyytymättömyys armeijan keskuudessa kasvaa.
Ennustan, että jossain vaiheessa Zaluzhny ottaa/joutuu ottamaan vastuuta heikosta menestyksestä ja eroaa. Tämä toisaalta vapauttaa Zaluzhnyn siirtymään politiikkaan Zelenskyn vastustajaksi. Zaluzhnylla on yhä vankka kannatus kansan keskuudessa ja kaikki tietävät, että hän on pyrkinyt toimimaan rintamalla maansa parhaaksi. Jos Zaluzhnysta tulee presidenttiehdokas, niin on selvää, että Zelenskyn kaikki tehdyt virheet tulevat julki.
Sodan lopputulos määrää pitkälti, voiko Venäjä esittää vaatimuksia Ukrainan presidenttiehdokkaiden suhteen. Onko Zaluzhny uusi Marski? Hän on koko sodan ajan pidättäytynyt arvostelemasta venäläisiä rajusti. Hän on antanut arvoa Venäjän kenraaleille ja sotavoimille. Monet Venäjän kenraaleista ovat hänen tuntemiaan kollegoja.
En usko Arestovichin keräävän riittävää kannatusta, että hänestä voisi tulla presidentti. Toisaalta hän edustaa venäjänkielistä väestöryhmää, on syntynyt Gruusiassa ja hänellä on isänsä puolelta valkovenäläiset ja puolalaiset juuret. Sellaisenaan hän saattaisi käydä Venäjälle, mutta herättää kovin ristiriitaisia tunteita niin Ukrainassa kuin Venäjälläkin ja on päästänyt suustaan yhtä sun toista levotonta. Aika näyttää.
Ukrainan sota päättyy miten päättyy. Ukrainalaiset ja venäläiset kyllä sopivat, tavalla tai toisella. Ukraina ei pääse rauhassa helpolla. Venäjä tulee pitämään siitä huolen. Hupaisampaa on suomalaisten tärinä. Meillä johto kuvittelee, että Suomi on sodassa, joku ihmeen eturintamavaltio, presidenttiehdokkaita myöten. USA:n kansainvälinen asema heikkenee, sen poliittinen järjestelmä on kriisissä, maailman on jakautumassa.
Mitä tekevät suomalaiset? Helsingissä liehuvat yhä Ukrainan liput, ihmiset pitävät profiileissaan Ukrainan värejä, huutavat rautaa rajalle ja Ukrainaan, nöyristelevät jenkkien edessä kuin pahimmat matoset. Eivät yksinkertaisesti ymmärrä mistään mitään. Antavat meidän maamme USA:n sotilaspoliittisten venäjäambitioiden astinlaudaksi ilmaiseksi. Valtiojohtoa myöten ollaan aivan skutsissa niin Ukrainan kuin Suomenkin asioiden suhteen. Ei nähdä Suomen etua, vaan asetetaan maa törmäyskurssille Venäjän kanssa.
Kun Venäjä on taputellut Ukrainan, kääntyy sen katse lännen kanssa käytävään vastakkainasetteluun. Suomi on siinä heti rajan takana USA:n sotilaspoikana. Venäjä kyllä sopii asiansa Saksan, Ranskan, Italian ym. kanssa. Suomen kanssa se ei sovi mitään. Näillä näkymin tuleva presidenttimme on Venäjän silmissä vastenmielinen vaihtoehto yhteistoiminnan uudelleenaloittamiseksi.
Suomen teillä kulkevat vieraiden maiden sotilasajoneuvot, poliitikot ja asiantuntijat päästelevät suustaan sammakkoja, verovaroja kaadetaan niin sotilasapuun kuin uuden kaluston hankintaan. Olen niin pettynyt, että Suomi vajosi Baltian maiden tasolle. Meillä ei ole valtiomiehiä, ei ulkopoliittista osaamista. Olemme pelkkä vasalli, joka nöyristelee ja pyllistelee vuoron perään suuntaan ja toiseen."
