Ettei nyt vaan Alekseille sattus mitään...
"Olen ennustanut, että Ukraina ajautuu vielä tilanteeseen, että Zelensky joutuu väistymään, sillä hänellä ei ole ulospääsyä nykyisestä tilanteesta. Tekee hän niin tai näin, on seurauksena tyytymättömyys ja muut ottavat hänen paikkansa. Jos Zelensky ei suostu rauhaan, joku tekee sen hänen puolestaan. Jos taas hän tekee rauhan, hänet heitetään sivuun. Lännessä ei yksinkertaisesti ymmärretä Ukrainan tilannetta pätkääkään ja Zelenskysta on rakenneltu joku puolijumala. Länsi käy omaa rinnakkaissotaansa ja se ei ole sama sota kuin Ukrainassa käydään.
Zelenskyn entinen neuvonantaja Aleksei Arestovich on nyt avannut sanaisen arkkunsa ja käy selvään vastarintaan nykyhallintoa vastaan. Käänsin tästä syystä hänen eilisen postauksensa suomeksi. Seuraava vaihe todennäköisesti on, että joko Arestovich kompromettoidaan ja pidätetään tai sitten Ukrainassa alkaa pikkuhiljaa muutosten tuulet. Arestovich vaatii ensi vuodelle vaaleja, mutta jos Zelensky haluaa pönkittää itsevaltiuttaan, niitä ei pidetä. Se taas johtaa lännen tuen katoamiseen, maan poliittisen tilanteen sekasortoon ja autoritarismiin.
Tässä Arestovichin teksti:
"Epäpätevyyden monopoli
Kun asetin korkeat odotukset vastahyökkäyksellemme, tein sen luottaen laskelmiin. Tuolloin nämä odotukset eivät olleet liian korkealla, vaan tiedossani olevat luvut lupasivat merkittävää menestystä.
Mutta teimme useita virheitä, jotka, ja tämä on myönnettävä (jos kunnioitamme omaa kansaamme ja haluamme keskustella heidän kanssaan vakavasti - ja miten muuten?) - ajoivat tilanteen strategiseen umpikujaan.
Taistelukentällä tehtiin kaksi oleellista virhettä:
1) Fortress Bakhmutin myytin vuoksi tuhlattiin paljon joukkoja, tekniikkaa ja resursseja.
Ensin epäsuotuisten linjojen puolustukseen, sitten (ja tänään) yritykseen ottaa Bakhmutista jääneet rauniokasat takaisin.
Näistä joukoista on tänään pulaa etelässä.
Läpimurto etelässä olisi taannut meille strategisen menestyksen sodassa ja strategisen aloitteen ottamisen – niin poliittisessa, moraalisessa, sotilaallisessa mielessä.
Olisimme palauttaneet Venäjän armeijan ja Putinin hallinnon asetelmaan ennen helmikuun 23. päivää, mikä olisi merkinnyt Putinin koko strategian romahtamista - niin monien elämä ja resurssit olisi tuhlattu, strateginen asema ja markkinat menetetty maailmassa - ja edessä olisi ollut paluu sinne, mistä aloitettiin.
Tämä olisi ollut katastrofi Kremlille.
Bakhmutin takaisinvaltaus tuo vain vaatimatonta toiminnallista ja taktista menestystä. Mutta virhe on jo tehty, ja sen seuraukset pahenevat edelleen.
2) Surovikinin linjan kaltaisten suurten puolustusrakenteiden rakentamisen puute kaikilla rintaman sektoreilla, joita puolustamme.
Tällaiset rakenteet olisivat lisänneet dramaattisesti joukkojemme taisteluvakautta, aiheuttaneet vielä suurempia tappioita venäläisille, vähentäneet joukkojemme kuormitusta ja antaneet mahdollisuuden ohjata osan joukkoja hyökkäysalueille.
Tätä ei tehty, ja tämä on toinen strateginen virheemme.
Kuten näemme, mikään päätös sodassa ei ole lopullinen, eikä loistava alku tarkoita loistavaa loppua.
Päätöstä sotilaallisten ponnistelujen uudelleen suuntaamisesta ja strategisen mittakaavan puolustuslinjojen ja -alueiden rakentamisesta ei voinut tehdä sotilaallinen johto (tämä on sen vastuun yläpuolella), vaan päätös oli poliittisen johdon.
Taistelukentän strategisten virheiden takana piilevät strategiset virheet julkishallinnossa, ulko- ja sisäpolitiikassa - korruptio, realistinen uhka Ukrainalle annettavan avun vähenemisestä, ilmapiirin kiristäminen maassa, suhteiden tuhoutuminen lähinaapureihin - kaikki nämä ovat suoria seurauksia oikeista tai vääristä poliittisista päätöksistä.
Nyt olemme umpikujassa.
Venäläiset eivät voi voittaa meitä, me emme voi voittaa heitä.
Sodan ratkaisevaa muutosta varten kummankin osapuolen on kyettävä lisäämään resursseja dramaattisesti, mutta sellaista mahdollisuutta ei ole.
Mikä on ratkaisu?
Venäjän johto kasvattaa radikaalisti sotabudjettiaan, tehostaa tuotantoa, yrittää varmistaa toimituksia Pohjois-Koreasta/Kiinasta, parantaa salakuljetusjärjestelmiä ja rakentaa "Globaali etelä vastaan globaali länsi" -politiikkaa.
Venäjän politiikan tehtävänä on kestää Yhdysvaltain presidentinvaaleihin (marraskuu 2024) asti ja sitten lähteä neuvottelemaan Venäjän eduksi.
Johtomme tukahduttaa liiketoimintaa, kansalaisvapauksia ja poliittisia kilpailijoita, riitelee naapureiden ja keskeisten kumppaneiden kanssa ja rohkaisee korruptioon.
Ei, se yrittää myös perustaa tuotantoa, ratkaista jotain sotilaallisella ja taloudellisella avustuksella, muodostaa kansainvälisiä liittoutumia ja tukea, mutta Venäjällä on kaikista puutteistaan huolimatta todellinen suvereniteetti, meillä ei.
Venäjä tekee kannibalistisia, mutta nykytilanteeseen sopivia päätöksiä ja johtajuutemme on korruptoitunutta ja riittämätöntä - kuten sponsorimme ja kumppanimme jatkuvasti huomauttavat.
Tämä politiikka johtaa meidät umpikujaan.
Johtomme on mielestäni käyttänyt osaamisensa rajat jo kauan sitten. Emme voi enää odottaa heidän tekevän asianmukaisia, tilanteeseen sopivia päätöksiä.
He eivät edes halua kertoa ihmisille totuutta – mitään vuoden 1991 rajoja ei tule, eikä Krimiä tule lähitulevaisuudessa. Tulee vain puolustamista, verta, hikeä, kyyneleitä.
Ja sen sijaan, että helpotettaisiin puolustusta, hikeä, verta ja kyyneleitä, laajennettaisiin kansalaisvapauksia, vapautettaisiin taloutta ja keskitettäisiin resursseja puolustukseen, ruuveja kiristetään, kansalle valehdellaan, totuuden kertojia vainotaan.
Siksi kumppanimme vaativat vaaleja.
Koska johtomme on käyttänyt toimivaltansa rajat, ajanut tilanteen umpikujaan ja vaalii edelleen virheellistä politiikkaansa.
Se johtaa meidät katastrofiin.
Siksi vaadin vaaleja.
Vaalit antavat toivoa nollautumisesta, epäpätevyyden monopolin murtamisesta ja antaa mahdollisuuden niille, jotka pystyvät tekemään todellista tilannetta vastaavia päätöksiä.
Ymmärrän hyvin niiden ihmisten pelot, jotka pelkäävät, että sodan aikaiset vaalit ovat uhka sisäisestä mullistuksesta.
Mutta nämä ihmiset elävät yksinkertaisesti liioiteltujen odotusten hitaudessa.
Kunnioitan näiden ihmisten harhaluuloja, koska ne eivät johdu heidän tyhmyydestään, vaan todellisen tiedon ja taitojen puutteesta arvioida tilannetta järkevästi.
Mutta uskokaa minua, lähikuukausina jopa ne, jotka vastustavat vaaleja kategorisesti, alkavat rukoilla niiden puolesta ainoana toivona päästä ulos strategisesta umpikujasta."