Venäjä on menettänyt jopa 70 prosenttia Ukrainaan lähetetyistä komppaniaupseereista, arvioi Yhdysvaltojen sotilasakatemian West Pointin valtio-opin apulaisprofessori ja ruotsalainen kyberturvallisuusasiantuntija, tohtori Jan Kallberg X-ketjussaan.
Kallbergin mukaan Venäjän asevoimien kyvyttömyys vastahyökkäyksiin Ukrainan etenemistä vastaan johtuu ensisijaisesti siitä, että osaavia komppaniaupseereita on kaatunut ja haavoittunut ”järkyttävä määrä”.
– Venäjän armeijan henkinen pääoma ja kyky hyökkäystoiminnan johtamiseen ovat viimeisen 20 kuukauden aikana tehneet hidasta kuolemaa, Kallberg arvioi.
Noin 3 000 venäläisestä komppaniaupseerista, jotka ylittivät Ukrainan rajan helmikuussa 2022, noin 70 prosenttia on kaatunut tai haavoittunut.
Kallberg perustaa arvion erityisesti venäläisupseerien kuolinilmoituksia keräävän Killed in Ukraine -X-tilin tilastoihin. Esimerkiksi lokakuun alkuun mennessä kapteenien ja yliluutnanttien kuolinilmoituksia oli kerätty 1 339 kappaletta.
Arviossa on käytetty myös avointen lähteiden tiedustelua.
Loppukesästä Ukrainassa taistelevan 108. kaartin Kubanin kasakoiden ilmahyökkäysrykmentti julkaisi sosiaalisessa mediassa videon, jossa listattiin 70 kuolleen sotilaan nimet. Näistä 17 oli upseereita, joista viiden nimiä ei ollut aiemmin listattu Killed in Ukraine -tilillä. Upseereita on siis oletettavasti kaatunut enemmän, kuin mitä pelkkien kuolinilmoitusten perusteella voisi luulla
Kaatuneiden upseerien määrää kohottaa myös se, että Venäjän erikoisjoukot ja turvallisuusviranomaiset eivät salli kuolinilmoitusten julkaisemista, sillä ne tietävät Ukrainan tarkkailevan ilmoituksia. Näiden yksiköiden tappioita ei siis voida arvioida samalla tavalla kuolinilmoitusten perusteella.
Kallberg huomauttaa, että nämä yksiköt ovat ottaneet osaa ankarimpiin taisteluihin.
– Venäjän erikoisjoukkoja on käytetty hyökkääjinä kaupunkisodankäynnissä, mikä on johtanut massiivisiin tappioihin, Kallberg huomauttaa.
Kaatuneiden ja pahasti haavoittuneiden venäläisupseerien määrää lisännee myös se, että Venäjän logistiikka- ja evakuointipalvelut ovat olleet alimiehitettyjä, hitaita ja yleisesti riittämättömiä. Yhteensä palveluksesta on kadonnut siis 2 100 – 2 300 komppaniaupseeria.
Edes Venäjän toimeenpanema liikekannallepano ei ole pystynyt paikkaamaan tätä menetystä, sillä mobilisoidut reserviupseerit ovat usein matalampaa sotilasarvoa kuin ne kaatuneet komppaniaupseerit, joita he korvaavat. Jäljellejääneitä komppaniaupseereita tarvitaan myös kipeästi muualla, joten heitä ei yleensä sijoiteta reservistä koottuihin yksiköihin.
Koska venäläiset komppaniaupseerit ovat erikoistuneita vain yhteen aselajiin, ei heitä voida helposti vaihtaa eri tehtävien välillä. Tämä entisestään hankaloittaa yhtälöä Venäjän osalta. Vaikka komppaniaupseereita olisi paperilla riittävästi, ei heitä voi sijoittaa kuin tiettyihin tarkkarajaisiin tehtäviin.
– Upseeri voi viettää koko uransa yhden asejärjestelmän […] tai tehtävän parissa. Tämä luo suppeasti erikoistuneita, osaavia upseereita, joilla ei kuitenkaan ole kykyä sopeutua tai vaihtaa erilaisiin tehtäviin, Kallberg kertoo.
Venäjän upseerijärjestelmä eroaa myös länsimaista siinä, että monet tehtävät, joihin länsimaissa käytettäisiin siviilejä, ovat Venäjällä upseerien vastuulla. Esimerkiksi asevoimien kirjastonhoitajat, kirjanpitäjät ja HR-asiantuntijat ovat Venäjällä upseereita.
Tappiot Ukrainassa ovat kuitenkin johtaneet siihen, että kaikkia komppaniaupseereita sotakorkeakoulujen professoreista ohjusteknikoihin siirretään taistelemaan jalkaväessä, heidän osaamisestaan riippumatta. Tämä on havaittu kaatuneiden venäläisupseerien aselajia osoittavista hihamerkeistä.
– Lopputuloksena on, että yksiköt pystyvät staattiseen puolustukseen, mutta eivät juuri muuhun, Kallberg tiivistää.
