Siinä on paljon asiaa, jota kannattaa pysähtyä hetkeksi miettimään.
"Ero Israelin ja Ukrainan sotauutisoinnissa ja sodankäynnissä on hyvin suuri. Nyt sota näyttäytyy meille jälleen täydessä kauheudessaan. Mediat vuotavat ruumiita, verta, tuhoa ja ja kärsimystä. Israelin tapahtumat ovat järkyttävää ja masentavaa katseltavaa, vaikka Ukrainan sotaa on ehditty käydä jo lähes kaksi vuotta ja nahka kovettunut.
Kaikista Venäjän tekemistä pahanteoista huolimatta on nähtävissä, että se ei käy Ukrainassa totaalista sotaa. Se kykenisi huomattavasti suurempaan tuhoon, kaaokseen ja kärsimykseen, jos haluaisi. Israelissa/Palestiinassa pidäkkeitä ei ole ja jälki on sen mukaista. Jo parissa päivässä siviilejä on kuollut uskomattoman paljon. Tämänlaista sota olisi, jos Lännen ja Venäjän armeijat ottaisivat oikeasti yhteen, jos kaupunkeja ja asutuskeskuksia lähdettäisiin tulittamaan toden teolla.
Ukrainassa käydään myös erilaista mediasotaa. Sota ja sen jatkaminen tarvitsee maksimimäärän tukijoita. Tästä syystä Ukrainassa ylläpidetään mediapimeyttä, joka tuli tutuksi jo toisesta Irakin sodasta. Liian suuri määrä veripalttua voisi kääntää kansalaisten näkökulmat sodanvastaisiksi ja sellaista ei haluta. Ihmisten ei haluta tuntevan avuttomuutta ja pelonsekaista päämäärättömyyttä, jota Israelin tapahtumat aiheuttavat.
Ukrainan sodan todellisia ruumiskasoja ei näytetä Ukrainassa, ei Venäjällä, ei Lännessä. Propagandan määrä on aivan eri tasolla kuin Lähi-idässä. On jokaisen sotaosapuolen edun mukaista, että kotirintamalla eletään vakuumissa, kuvitelmassa, että sota on hyväksyttävä asia ja etenee siististi ja suunnitelmallisesti. Sankarit lepäävät lippujen liehuessa hiljaa haudoissaan. Proteesin saaneet veteraanit hymyilevät kuntoutuksessa. Näytetään perheiden yhteenkohtaamisia, kun isi saapuu asepuvussa 'töistä'. Israelin tapahtumat taas ovat yhtä kaaosta, savua, räjähdyksiä, huutoa ja itkua.
Myös asiantuntijalausunnoissa on suuri ero. Nyt äänessä ovat todelliset asiantuntijat. He kertovat juutalaisten ja palestiinalaisten ongelmien taustoista, aiemmista yhteenotoista, poliittisista erimielisyyksistä ja ristiriidoista ilman superlatiiveja ja tunnekuohua. Ongelmakenttää käsitellään analyyttisesti, ilman vahvaa puolen ottamista ja jatkuvaa tunnetärinää. Israelin tapahtumien suhteen tarinaa kertovat Lähi-idän expertit, ei iltapäivälehtien USA-expertit.
Kuten jo aiemmin totesin, Venäjä päästi sellaisen hengen pullosta, että ei tiedä mihin tämä vielä johtaa. Maailma ei ole ollut yhtä sekaisin sitten toisen maailmansodan. Kaikki on nyt mahdollista. Sota Israelin ja Iranin välillä, sota Kaukasiassa, sota Kosovossa, sota Länsi-Afrikassa...
Ja kuten myös totesin, syy on Lännen loputtomassa halussa ja hegemoniassa hallita maailmaa, sen energiavirtoja, kauppaa ja poliittisia järjestelmiä. Tilanne vain on, että kukaan ei pysty hallitsemaan maailmaa, jos se ajautuu pois raiteiltaan. Venäjää olisi tarvittu tasapainoittavaksi tekijäksi, mutta se saatiin sen sijaan sotaa käyväksi osapuoleksi, jopa vastapuoleksi. Nyt kun on huomattu, ettei sekä Venäjästä että Lännestäkään ole hallitsemaan kuin yhtä kriisiä kerrallaan, alkavat muutkin hiljaa muhineet kriisit purkautua.
USA:n suunnitelmat Venäjän ja Kiinan heikentämiseksi ovat viemässä koko systeemiä kriisiin. Kuvitelma historian loppumisesta ja länsimaisen demokratian voitosta avaakin aivan uuden lehden, jonka hallitsemiseen lännellä ei ole kykyä eikä resursseja. Se ei pysty hallitsemaan samaan aikaan Ukrainaa, Irania ja Lähi-itää. Ukraina on maksanut viime aikoina niin paljon, että muut vasallit ovat jääneet vähemmälle.
Kahden sodan rahoittaminen samaan aikaan tulee liian kalliiksi. Paukkuja ei jää enää Taiwaniin, Kaukasiaan, Afrikkaan tai Pohjois-Koreaan, jos Lähi-Itä syttyy tuleen. Jos Israel joutui yllättymään, niin eniten housut kintuissa on Länsi, jonka asevoimista ei ole enää suurien kansainvälisten kriisien hallintaan. Sodankäynti on muuttunut siinä määrin, ettei sitä raudalla enää hallita, vaan halvoilla drooneille, lennokeilla ja jalkaväellä. Tämä on pienissä autoritaarisissa maissa käynyt selväksi.
Olisi aika herätä sotapsykoosista, lopettaa uhoaminen ja vieraiden maiden valta-asioiden idealistinen järjestely ja ruveta jälleen rakentamaan rauhaa. Jos rauhantyöhön ei ruveta, syttyy näitä sotasoihtuja ympäri maailman. Meistä ei ole niitä sammuttamaan kuin sotatoimista, aseviennistä ja sotaretoriikasta pidättäytymällä. Kolmatta maailmasotaa ei selvästikään käydä suurvaltojen armeijoiden kesken, vaan erilaisten proxy-sotien kautta, johon myös Suomi saadaan helposti sotkettua mukaan.
Maailma on jo jakautunut, eikä sitä enää korjata väkivalloin. Nyt kyse on kestävyydestä ja resursseista, eikä meillä ole niitä edes kaikille omille jaettavaksi. Joudumme sen sijaan olemaan sotapakolaisten vastaanottaja, eikä meillä ole mitään käsitystä, miten suuriksi pakolaisvirrat voivat vielä mennä, kun sotien intensiteetti ja kriisien tiheys kasvavat tietyn pisteen yli.
Eurooppalaisten kiihkoilu ei paljon eroa muiden maiden vastaavasta. Nyt on paljon vääränlaista energiaa liikkeellä. Ensimmäinen asia poispääsemiseksi olisi lopettaa puheet Ukrainan sodan ratkaisemisesta asevarustelua lisäämällä, armeijoita rakentamalla ja Moskovaa pommittamalla. Suomen rajalle ei tarvita Nato-armeijaa eikä tulihelvettiä. Nyt pitää alkaa etsiä tietä rauhaan. Muuten tulevat uhriluvut lasketaan kymmenissä, sadoissa miljoonissa."
/img-s3.ilcdn.fi/8afcf1be4c32b5353c8c77db57cbe9db6071ad23fc07b340920e154998adf05f.png)
www.iltalehti.fi
www.foxnews.com
www.thecable.ng
www.arabnews.com
yle.fi
