Petteri Hiienkoski (Entinen UPI:n tutkija):
USA HÄVIÄMÄSSÄ SODAN VENÄJÄÄ VASTAAN UKRAINASSA
Vuodettujen huippusalaisten tiedustusraporttien perusteella Yhdysvaltain korkeat turvallisuus- ja tiedusteluviranomaiset tietävät, että Yhdysvallat liittolaisineen on häviämässä Venäjän vastaisen sotansa, jota Kiovan hallitus käy aseellisesti sitä vastaan Ukrainassa.
Kiovan hallitukselta eivät lopu ainoastaan taistelujoukot, vaan myös sotatarvikkeet, jotta ne voisivat voittaa Venäjän. Sotilaallinen menestys voi parhaimmillaankin olla vain hetkellistä.
Venäjä on ydinasemahti eikä se voi hävitä, sillä kysymyksessä siihen kohdistuva eksistentiaalinen uhka.
USAN JA SEN LIITTOLAISTEN SOTILAALLINEN KYKY YLIARVIOITU
Yhdysvaltain ja sen liittolaisten resurssit eivät yksinkertaisesti riitä Venäjän sotilaalliseen voittamiseen Ukrainassa. Ne eivät myöskään riitä sen taloudelliseen ja poliittiseen eristämiseen pakotteilla.
Nämä yritykset ovat kääntyneet niitä itseään vastaan. Ne eristävät itseään muusta maailmasta ja tuhoavat ennen muuta omaa talouttaan ja asemaansa maailmassa.
Vaikka Kiovan hallitus onnistuisi toteuttamaan Bidenin hallinnon vaatiman hyökkäyksen Venäjään liittyneiden alueiden valloittamiseksi, sillä ei olisi resursseja pitää valloitettuja alueita hallinnassaan.
Venäjällä on nyt sotilaallinen ylivoima ja resurssit vastahyökkäykseen. Se voi käytännössä murskata Kiovan hallituksen vastarinnan, minkä jälkeen menetykset sille ovat entistä suurempia ja rauhanehdot ankarampia.
Venäjän asema on vahvempi kuin on suostuttu myöntämään. Sillä on myös vahvoja tukijoita, ennen muuta Kiina.
BIDEN PITÄYTYY EDELLEEN VALHEELLISEEN NARRATIIVIIN
Ilmeisistä tosiasioista huolimatta, Bidenin hallinto ei kuitenkaan ole luopunut narratiivista, jonka mukaan Venäjä on sotilaallisesti voitettavissa Ukrainassa ja Kiovan hallituksen tukemiseen sen saavuttamiseksi ollaan valmiita loputtomiin "as long as it takes". Vaikka poliittista halua riittää, se kuitenkaan auta, ellei ole sotilaallista kykyä.
Harva uskoo, että presidentti Joe Biden tiimineen (Anthony Blinken, Lloyd Austin, Jake Sullivan, Victoria Nuland, Mark Milley) kykenisi tunnustamaan poliittisesti epämiellyttävät tosiasiat tai ainakaan myöntäisi antaneensa sekä amerikkalaisille että lähimmille liittolaisilleen väärää tietoa Venäjän vastaisen sodan menestyksellisyydestä.
Erityisen kiusalliseksi tilanteen tekee se, että vuodettujen tiedustelutietojen perusteella Yhdysvaltain hallinto on vakoillut liittolaisiaan varmistaaksen sen, että nämä pysyvät uskollisina levitetylle narratiiville.
Lisäksi Biden ilmoitti vieläpä tavoittelevansa toista kautta huolimatta siitä, että hänen kannatuksensa jopa demokraattiäänestäjien keskuudessa on heikkoa.
Tilanne näyttää Yhdysvaltain ja sen liittolaisten kannalta kestämättömältä. Se muistuttaa sekä Vietnamin sodan että Irakin sodan aikaista tilannetta, jossa Yhdysvaltain johto perusteli toimintaansa valheellisilla tiedoilla tuhoisin seurauksin.
BIDENIN HALLINNON VAIHTOEHDOT
Mitä vaihtoehtoja Bidenilla ja hänen tiimillään on, kun tiedetään, että sota Ukrainassa on voittamaton eikä tappiota ilmeisesti suostuta julkisesti myöntämään?
Jos sotaa ryhdytään laajentaamaan niin, että Nato-maiden joukot sidotaan avoimesti suoraan sotaan Venäjää vastaan tai lisäksi avataan Tyyneltä mereltä toinen rintama sitä vastaan, se ei suinkaan tarkoita, että Venäjä kyettäisiin silläkään tavalla voittamaan sotilaallisesti.
Tässä tilanteessa Suomi tietenkin muodostuisi välittömästi sotatoimialueeksi. Kun Natolla ja EU-mailla ei ole resursseja Venäjän voittamiseen Ukrainassa, vielä vähemmän niitä on sen voittamiseen Suomessa, etenkään sen jälkeen, miten paljon jo on käytetty voimavaroja Kiovan hallituksen tukemiseen.
Sodan laajentaminen Tyynelle merelle ei myöskään paranna Yhdysvaltain sotilaallista kykyä. Se ei vahvistu siinäkään tapauksessa että Natoa laajennettaisiin sinne, saati että EU lähettäisi sinne laivastonsa Kiinan vastaan, kuten järjestön korkea-arvoinen ulkopoliittinen edustaja on esittänyt.
Yhdysvaltain armeijaa ei ole varustettu valtamerten takaiseen tavanomaiseen sotaan muita suurvaltoja vastaan. Sen osallistuessa avoimeen sotaan Venäjään vastaan, seurauksena on suursota, jossa molemminpuolisen ydintuhon välttäminen on käytännössä mahdotonta.
Yhdysvaltain puolustushallinnosta löytynee kuitenkin edelleen sen verran tervejärkisiä ihmisiä, etteivät nämä suostu siihen, että Biden ja hänen tiiminsä ajaisivat maan avoimeen sotaan Venäjää vastaan ja kansakunnan ydintuhoon.
VENÄJÄN RAUHANEHDOT JA KIOVAN HALLITUKSEN VAIHTOEHDOT
Näyttää siltä, että jopa presidentti Volodymyr Zelenski olisi havahtunut tilanteen toivottomuuteen ja ymmärtää, että sodan jatkaminen Venäjää vastaan ei ole ainoastaan turhaa, vaan johtaa entistä huonompaa ratkaisuun. Hänen kerrotaan olleen yhteydessä Kiinan johtoon sen esittämän rauhansuunnitelman takia huolimatta siitä, että Pentagonin edustaja ennätti jo suoralta kädeltä hylätä siihen sisältyvän ehdotuksen aselevosta.
Ne rauhanehdot, joita Venäjän hallitus esitti "sotilaallisen erikoisoperaationsa" alussa eivät kuitenkaan enää tule kysymykseen. Venäjään liittyneiden alueiden luvuttamisesta Kiovan hallitukselle ei edes keskustella.
Venäjä ei ole luopumassa vaatimuksestaan, jonka mukaan Kiovan hallitusta tosiasiallisesti hallitsevat äärinationalistit (Azov) on puhdistettava hallinnosta (denatsifiointi) ja itsenäiseksi jäävän Ukrainan on oltava sotilaallisesti liittoutumaton myös käytännössä (neutraliteetti) ja se on ainakin osittain riisuttava aseista (demilitarisointi).
VENÄJÄN VAATIMAT TURVALLISUUSTAKUUT JA SUOMEN VAIHTOEHDOT
Tämän lisäksi Venäjä tulee todennäköisesti vaatimaan Yhdysvalloilta ja sen liittolaisilta jo sen joulukuussa 2021 esittämät turvallisuustakuut siitä, ettei sen enempää Ukrainan kuin Suomenkaan alueen kautta pääse muodostumaan suoraa eikä välillistä sotilaallista sen turvallisuudelle ja olemassaololle.
Tähän saattavat sisältyä paitsi Georgian mahdolliseen, myös Baltian maiden jo toteutuneeseen Nato-jäsenyyteen liittyviä ehtoja.
Suomen osalta tarkoittanee käytännössä Nato-jäsenyyden jonkinlaista jäädyttämistä eli maamme tosiasiallista sotilaallista liittoutumattomuutta (neutraliteettia) sekä sen osittaista aseistariisumista (demilitarisointia) asejärjestelmistä, joilla voidaan vaarantaa Venäjän turvallisuudelle elintärkeät kohteet.
Elleivät Yhdysvallat liittolaisineen edelleenkään suostu tai kykene rauhanomaisesti neuvottelemaan tyydyttävää sopimusratkaisua, Venäjän on toteuttava sotilaallisesti turvallisuutensa edellyttämät asiat, jolloin seuraukset ovat muille aina sitä huonommat.
Ellei Suomessa kyetä tekemään itsenäisiä johtopäätöksiä siitä, millaisen turvallisuusuhkan molemmille maille, amerikkalaistiedustelulle alistuneet venäjävihamieliset kiihkoilijat hallinnossa ja sen tukemissa yhteiskunnallisissa instituutioissa yksipuolisella ja harhaanjohtavalla manipuloinnillaan aiheuttavat, myös sen päätöksen vauhdittamiseksi on käytettävä pakkoa.
Muussa tapauksessa oltaisiin pian uudestaan samassa tilanteessa. Sotilaallisen ratkaisun jälkeen tilanne on kuitenkin aina paljon huonompi kuin ilman sitä.
