- Liittynyt
- 7.4.2004
- Viestejä
- 2 166
- Ikä
- 43
Ja yhä pidän kantani siitä, että alpha centauri nyt ei ole se mesta jossa on älyllistä elämää 4 valovuoden päässä. Se ensimmäinen älyllinen elämä saattaa löytyä vasta miljardin valovuoden päästä, ja sinne ei meidän seti-säteet vielä ole matkanneet kuin muutamia kymmeniä vuosia. Vaikka heitkinkin suuren luvun, kuten 5 mijardia planeettaa, niin sekään ei ole mitään verrattuna koko unirvesumin kokoon. Ne 5 miljardia planeettaa ovat silti miljoonien miljardien muiden planeettojen joukossa. Todennäisyys laskee yhä.
edit, korjaan, 1 miljardia planeettaa, mutta toimii vielä paermmin mainitsemalla miljardilla.
Juttu onkin siinä, että voi olla että se 5 miljardia planeettaa ei ole yhtään mitään, ja voi olla että se miljardi valovuotta (ts. mikä tahansa matka) ei ole edes kovin oleellista tässä. Muutama sata vuotta sitten ihmiset eivät ymmärtäneet koko avaruudesta oikeastaan paskaakaan, ja joku 300 vuotta missä ihmiset ovat ottaneet näitä hapuiluitaan avaruuteen ei ole maailmankaikkeuden historiassa oikeastaan yhtään mitään.
Joku "suuri luku" nyt ei ole välttämättä 10000 vuoden päästä kuin kullin luikaus, joten mistään luvuista puhuminen on tässä yhteydessä hiukan naiivia. Kysymys on pikemminkin siitä, että kun maailmankaikkeuden koko kasvaa, sen sisältämän elämän suurin älyllinen saavutus todennäköisesti nousee. Tietämyksen määrälle ei ole mitään varsinaista ylärajaa, joten ei ole mitään järkevää syytä olettaa että esim. kaikkien planeettojen kartoittaminen olisi mahdotonta. Eli oikeastaan kyse on siitä, että 1000 planeettaa sisältävässä systeemissä elämän syntymisen ja maailmankaikkeuden kartoituksen totetuminen on todella paljon epätodennäköisempää kuin vaikkapa 10 000000 planeettaa sisältävässä systeemissä, koska älykkyyden syntymisen edellytyksenä on elämän syntyminen, mikä 1000 planeetan systeemissä paljon epätodennäköisemmin toteutuu.
Edit: esimerkissä maailmankaikkeuden ikä on rajallinen.