Olihan mielenkiintoinen iltama. Varsinaiset ameebojen kokoontumisajot! Ruusunmarja Pallihaaran apinoinnin lisäksi apahtumassa oli useita kavereita, jotka voisivat vahvasti kilpailla "Vuoden paskin gameplan"-tittelistä.
Toi Palhares on kyllä käsittämätön kaveri. Toi taisi nyt olla jo reilusti yli viides kerta uralla kun menee lukko/kuristus pahasti pitkäksi. Siihen kun yhdistetään vielä huhut, joiden mukaan mies on useempaakin treenikaveria väännellyt muinoin melko erikoisiin asentoihin, niin aika sanattomaksihan se vetää. En usko, että Palharesin touhut pelkästä kusipäisyydestä johtuu. Kaikki viittaa siihen, että mies on yksinkertaisesti älyllisesti aivan tohvelieläimen tasolla. Siihen kun yhdistetään loistavat lukotustaidot ja väkivaltainen fysiikka, niin jälki on rumaa. Mielestäni potkut on ihan oikea päätös, kun varoituksia on jo annettu. Kyllä UFC saa mielestäni vaatia, että ottelijoilla on edes jonkinlainen määrä älyllistä kapasiteettia. Etenkin jos yhden ottelijan tyhmyys saattaa vaikuttaa näin vahvasti muiden urien pituuksiin.
Erick Silvalla todella nerokas pelisuunnitelma. Mies vetelee mitä kummallisimpia tekniikoita ilman kunnon alasvientipuolustusta tai suojausta. Alussa vitutti Kimin makaaminen, mutta koska Silva otteli niin järjettömän typerästi, aloin toivoa Kimin voittoa. Tyrmäys oli helvetin siisti ja sai meikäläisen tuulettamaan, vaikka Silvaa voittajaksi veikkasinkin. Viimeinen lyöntihän meni kylmään mieheen, mutta tilanne tuli niin nopeasti, että en syyttäisi Kimiä vielä missään nimessä samankaltaisesta sekoilusta kuin Palharesia. Epäterveellistä, muttei tahallista.
Sitten seuraava gameplan-mestari, Maldonado. Voi saatana mikä apina. Kädet alhaalla häkkiä vasten, vaikka vastus on teknisesti sata kertaa huonompi. Alzheimer odottaa.
Tai mitenkäs Matt Hamill. Pysty oli toki kehittynyt ja näytti suht hyvältä, mutta sen ei tarvitse tarkoittaa sitä, että omat vahvuudet heitetään roskiin. Idioottimaista ottelua kaverin vahvuuksilla ja silloin ansaitseekin hävitä. Vaikea käsittää mikä on se ajatuskulku, jossa tuollaisiin ratkaisuihin päädytään kun kyseessä on kumminkin oma ura, talous ja terveys.
Palharesia vastaan Piercen meno oli myös melko koomista. Ei minkäänlaista kunnioitusta vastustajan painitaidoille ja lopputulos olikin sitten sitä myöten selvä.
Shieldsin ottelut kyllä vituttaa joka kerta. Tosin eihän tämä päätös/tulos mikään yllätys ollut, koska Shields on yleensä aika vahvoilla hitaita kavereita vastaan, joilla ei ole räjähtävää painitaustaa. Otteleminen on kuitenkin niin helvetin hitaan ja kankean näköistä, että ei siitä osaa nauttia, vaikka miten päin koittaisi katsoa.