Tossa Manuwan tyrmäysiskussa auttaa aika paljon sekin, että vastustaja liikkuu suoraan kohti lyövää kättä. Toki hurja iskuvoima on silti, en sitä kiellä.
Mutta niinhän se on nykyään, että pitää pystyä uhkaamaan useammalla tavalla. Samalla tavalla painijoilla ja mattovelhoilla täytyy olla sen verran pystyuhkaa, että vastustaja ei voi käyttää kaikkea keskittymistään pelkkien alasvientien torjumiseen. Ihan samalla tavalla kuin pystyottelijoilla pitää olla sen verran monta uhkaavaa tekniikkaa, että vastustaja ei voi vain aina väistää samalla tavalla (esim. Nelson ja oikean käden snägäriheijari), sillä se onnistuu kaikilta hyviltä ottelijoilta vaivatta. Silti mitään hirveää arsenaalia ei tarvita, kunhan on käytetty järkeä ja treenattu oikeita asioita.
Hyvä esimerkki vähimmästä riittävästä monipuolisuudesta on Mirko. Joka ikinen vastustaja tiesi jo laittaessaan nimen paperiin, että vasen yläpotku on tulossa, ja jos se osuu, niin ottelu on siinä. Yläpotku ei myöskään ole mikään mystinen kurkitekniikka, jota vastaan ei voi puolustautua eikä Mirko yleensä edes alustanut sitä comboilla, mutta silti kyseiseen potkuun päättyi useamman huippuottelijan ilta. Miten ihmeessä? Potkun lisäksi Mirkon vasen suora oli todella kova ja jos katselette Mirkon otteluita, niin vasen suora, vasen alapotku, vasen potku vartaloon ja vasen yläpotku lähtevät hyvin saman näköisesti. Kun Mirkosta näki, että nyt se lähtee lyömään/potkaisemaan, niin ei tiennyt, tuleeko lyönti vai potku ja tuleeko se ylös vai alas ja kun noista kaikki tulivat sillä voimalla, että jokaisella osumalla on potentiaali lopettaa koko ottelu (no ehkei alapotkulla kovin herkästi, mutta kolmella kuitenkin).
Tietyllä tapaa samaa on tuossa Manuwan tyrmäyksessäkin. Ei vastustaja huvikseen kierrä (Manuwasta katsottuna) vasemmalle, vaan välttääkseen oikealta tulevat iskut. Manuwa sai uhkaamalla vastustajan kiertämään vasemmalle, jolloin vasemmalta tuleva isku tulee suoraan vastapalloon. Jos mielii pärjätä, on pakko pystyä uhkaamaan useammalla tekniikalla ja mielellään sellaisilla, että yhtä varoessaan astuu suoraan toisen tekniikan tulilinjalle. Esim. Mark Hunt, jonka suoria vastustajat lähtevät usein väistämään kumartamalla, jolloin hyvin ajoitettu uppari tulee suoraan vastapalloon.
Tämän takia, kuten todettu jo sata kertaa, Pacun ja Makun pitäisi saada pystyyn sellaista vaaraa, että vastustaja ei voi keskittyä pelkästään alasvientien puolustukseen.