Eikös ne TUF1:sä kinastellut alussa siitä, että joutuivat ottelemaan ilmaiseksi, sitten UFC taipui maksamaan sen bonarin jos ottelu päättyy ennen täyttä aikaa. Ja vain voittajahan sai sen "six figure contractin" eli muut jäi nuolee haavojaan, eli ei se ihan ilmasta touhua ottelijoillekaan ole kun katsoo mistä joutuu luopumaan. Monihan luopuu päivätöistä tai opiskelupaikasta ja pyrkii treenaamaan täyspäiväisesti samalla mahdollisesti elättäen perhettään.
Jos ottelussakin loukkaantuu, niin amerikassahan ne sairaalankäyntikulut ovat paljon korkeampia kuin Suomessa, UFC ei ilmeisestii vakuuta ottelijoita tapahtumiinsa, kerta sairaalakuluista ottelijat valittavat. Bongasin joskus Sherdogilta, kun Evan Tanner oli hävinnyt ottelun ja mennyt sairaalaan, joutui hän pää turvoksissa odotella tuntikausia jossain julkisen puolen terveyskeskuksessa hoitoa, ottelushortsit jalassa. Eli ei ihan glamour-laatuhoitoa tarjolla UFC:n kulissien takana.
UFC:llä on nykyään runsaasti omia sponsoreita ja ottelijoiden sopimuksissa lukee, ettei he voi mainostaa shortseissa/t-paidoissa mitään sellaista yritystä, joka kilpailee UFC:n omien sponssien kanssa, eli ottelijoidenkin mahdollisuudet saada lisätuloja pienenee. Tästä esim. tapaus Ortizin Miller-sponssi vs. UFC:n Bud Light-sponssi.
Samalla UFC kieltää myös ottelijoiden osallistumisen muiden vapaaotteluorganisaatioiden tapahtumiin, milloin "veteran UFC-fighter"-statuksella voi rahastaa vasta kun UFC on luopunut sopimuksesta. Samoin nykyään UFC käyttää ottelijasopimuksia, jossa UFC pidättää oikeuden purkaa sopimus koska vaan (Travis Lutter-tapaus) ja myös palkan alentaminen on mahdollista (Kalib Starnes-tapaus) mikäli ottelijan suoritus ei ole UFC:n mieleen. Eli ottelija joutuu elämään jatkuvasti UFC:n toimitsijoiden armoilla, ilman tietoa tulevasta tarpeeksi ajoissa. Mutta eihän UFC:lle voi sanoa ei, jos ottelua tarjotaan, oli vastassa kuka tahansa tai oma sen hetkinen kunto mikä vaan. Voi olla että moni ottelija menee hukkaan undercardeilla matseja odotellessa tai joku lahjakkuus lopettaa/loukkaantua kun eka UFC-matsi on esim. Chuck Liddeliä vastaan. Toisin sanoen, ottelijan urakehitys ei ole ottelijan omissa käsissä ja uralla menestyminen alkaa olemaan runsaan markkinoinnin ja median edessä temppuilun ansiota. Ja sekin vain UFC:n luvalla.
Vertailisin tilannetta NHL-seurojen valtaan omia pelaajiaan kohtaan. Jos NHL-seura ei anna lupaa osallistua esim. MM-kisoihin, rajoittaa pelaajan sponssisopimuksia ja velvoittaa pelaajan osallistumaan jokaiseen treenileiriin yms. niin vastakaikuna seuran pitää tarjota rahakasta ja mielummin pitkäaikaista ottelusopimusta sekä muita etuja (esim. seuran laadukas terveydenhuolto), jotta ottelija voi itsekin jättää huolet tulevaisuudesta ja keskittyä itse pelaamiseen.
Mielenkiintoinen aihe, kaipa tässä jotain tapahtuu vuoden sisään. Tilanne on kyllä poltteleva. Mitäs jos vapaaottelijat perustaa oman ottelijoiden edunvalvontaorganisaation?