Nyt ehdin viimein vastaamaan hieman tarkemmin.
Tuo "hewariksi synnytään eikä bodata" on sanonta, jota en suinkaan ole keksinyt itse ja se tarkoittaa tietenkin urheilullisesti menestyvää raskaan sarjan ottelijaa eikä ketä tahansa +90kg henkilöä. Onhan se selvä, että jokainen maailman ihminen - jopa nainen - kykenee nostamaan painonsa raskaan sarjan lukemiin. Jos ei bodaamalla niin sitten syömällä. Kukaan ei myöskään synny yli 90-kiloisena vauvana.
Sanonta tarkoittaa sitä että jotta olisi urheilullisesti menestyvä raskassarjalainen, siihen pitää olla synnynnäiset ominaisuudet. Ja jos niitä ei ole, homma ei toimi kovinkaan hyvin bodaamalla lisää lihasta, vaan on parempi otella kevyemmissä painoluokissa.
Kyselin noita saavutuksia siksi, että veijarin ja veken valmennusfilosofia on niin kummallinen, että ensimmäiseksi haluan tietää onko sillä saavutettu jotain menestystä. Kun menestys on nolla tai salikisatasoa, en näe mitään syytä pitää näkemystä perusteltuna. Kamppailulajit on kuitenkin tulosurheilua ja jos tulosta ei tule, niin vähän huono on väittää, että näin kannattaisi treenata.
Enkä siis suinkaan tarkoita, että fysiikkaharjoittelu pitäisi laiminlyödä. Tein sitä itsekin koko urani ajan, mutta sen tarkoituksena ei normaalisti ole tavoitteellinen lihasmassan kasvatus sarjoissa nousemiseksi. Näin tosin tapahtuu sivutuotteena ja yleensä "täyspitkän" uran tekevän urheilijan lihaksisto kehittyykin vuosien myötä niin, että hän nousee aikuisiällä noin yhden painoluokan ylöspäin.
Fedor ja Cormier eivät todellakaan ole esimerkkejä siitä, että bodaamalla isommaksi menestytään raskaassa sarjassa. He eivät suinkaan ole pyrkineet bodaamalla kasvattamaan itseään raskaan sarjan vastustajiaan isommiksi ja vahvemmiksi, eikä menestys perustu fysiikkaan. Se perustuu taitoharjoitteluun, joilla on kyetty lyömään fyysisesti ylivertaiset mutta taidollisesti heikommat vastustajat.