Weidman - Rockhold meni kuten olin ounastellutkin. Weidman on joissain matseissa osoittanut huonoa "paineensietoa", eli kun kaveri tulee päälle mies vetää kilpparia ja on vähän sen näköinen ettei tiedä mitä tekisi, vaikka muuten onkin ollut melko timanttinen paketti. Rockholdista taas huokuu sellainen atleettisuus ja sporttiasenne, että päänuppia myöten helvetin kova tekijä ja koko ja kaikki ominaisuudet enemmän kuin kohdallaan tuohon sarjaan. Erittäin vaikea voitettava Romerolle, Weidmanille ja kumppaneille ja saattaa olla mestarina pitkään.
Aldo - Conor taas ei mennyt yhtään kuten ounastelin. Ajattelin, että Aldo ottaa alun tarkkaan, kyttäilee ja välillä antaa painetta. Tämän lisäksi odotin alasvientejä ja Conorin pitämistä selällään isoa osaa ensimmäisiä eriä. No, nyt näitä ei päästy näkemään ja olihan tuo melko kylmäävä esitys Conorilta ja aikamoinen suihku Aldolle. Saa nähdä miten mies tuon ottaa ja tuleeko vielä uusintamatsiin ja onko pääkopassa paljon haamuja tästä törmäyksestä?
Conorista sen verran, että onhan se huikea ukko, vaikka olinkin Aldon puolella itse ottelussa. Conoria toki salaa fanittanut tässä jo pitkään, mutta tuo välillä lapsellinen trashtalkki ei aina jaksa innostaa aikuista ihmistä. Välillä tulee kyllä aika kuolemattomiakin läppiä, että kyllähän Conor tuo väriä koko MMA:han ja on varmaan Rondan manttelinperijä UFC:n ykköstykkinä. Conorin voitto oli mielestäni MMA:n voitto, sillä taas nähtiin, että matseja voi voittaa muullakin kuin tuolla perus thaikku/bjj/paini -meiningillä, joka viime vuosina on ollut aika vahva kombo. Conorin matala "hippakarate" asento antaa todella hyvät mahdollisuudet kovien lyöntien tekemiseen, sillä voima lähtee alhaalta ylös nousevalla liikkeellä ja alhaalta saadaan kunnon ponnistus mukaan. Myöskin kaikille veripääsparraajille tuo oli hyvä taidonnäyte, että muitakin tapoja huipulle pääsyyn on ja ehkä jopa parempia, kuin se, että joka treeneissä hakataan kavereista paskat pellolle.