Juu tuo jalkapallossa omalle joukkueelle selvästi haitallinen toiminta (eli esim punaisen kortin hankkiminen tarpeettomasti), kun tunteita ei saada pidettyä kurissa, on kyllä erikoinen asia. Minun nähdäkseni se johtuu siitä, että sellainen on erityisesti eteläamerikan jalkapallokulttuurissa aina ollut jollain tavalla hyväksyttyä, ja siksi nämä urheilijat eivät näe sitä samalla tavalla ongelmana.
Ja siis kyllä varmasti kamppailu-urheilijoillakin on ongelmia silloin tällöin otteluissa henkisellä puolella. Juuri sen takiahan koko urheilupsykologia ja urheilijoiden henkinen valmennus on olemassa. Mutta nämä asiat ovat valtavan paljon monimutkaisempia kuin täällä esitetyt keittiöpsykologian kuvaukset. Niillä staredowneilla ja twitter-viesteillä ei ole tämän asian kanssa mitään tekemistä, ne ovat pelkkää mediaa ja yleisöä varten rakennettua näytöstä. Jos ottelijan suorituksen voisi tuhota ilkeästi tuijottamalla, niin tämä ottelija ei olisi ikinä kilpaillut olympialaisissa, tämän luulisi olevan ihan jokaiselle päivänselvä asia.
Edit: miettikää nyt vaikka ihan omaa psykologiaanne: pystyykö joku random ihminen esim tuhoamaan mahdollisuutesi onnistua tärkeässä työtehtävässä tuijottamalla sinua ilkeästi edellisenä päivänä? Jos vastaus on ei, niin miten tämä sitten pitäisi paikkansa ammattiurheilijan kohdalla, joka on koko uransa ajan tietoisesti opetellut kohtaamaan ja käsittelemään näitä tilanteita?
Miten sitten kävi ottelussa? Ei uskaltanut tehdä mitään, ja Reemi pieksikin paskat pihalle ja lasimaksa pärähti pillun päreiksi ja joutui eläkkeelle.
Se, että se naurattaa sinua tuntuu kuitenkin erikoiselta jos tiedostat sellaisen seikan, että ihmisillä on suuria yksilöllisiä eroja siinä miten hyviä he ovat havaitsemaan ja tulkitsemaan toisten ihmisten non-verbaalista viestintää. Jotkut voi olla todella erityisherkkiä ja lahjakkaita sellaisen suhteen, oli aiheeseen liittyvää koulutusta tai ei, ja toisessa ääripäässä voi olla esim.jonkun tietyn oireyhtymän omaavat ihmiset.
