UFC 119 Cro Cop vs. Mir *SPOILERS*

3 kpl Basic Nutrition EAA -25%
UFC:ssä käytettävä arvostelu on monimutkainen ja yksinkertaisesti huono. Täysin epäpätevät eläkeläiset ja monesti (vapaaottelusta täysin pihalla olevat) entiset nyrkkeilytuomarit arvostelevat vielä matsit ihan miten sattuu ja onkin ihme, että niinkin usein löytyy täyden ajan matseissa oikea voittaja. Toki tähän nykyiseen 50-50 onnistumisprosenttiin arvostelussa päästäisiin myös oikeasti ihan kolikkoa heittämällä - niin huono nykytilanne on. 10-point must system ei sovi vapaaotteluun, varsinkaan nykytavalla jossa erän selvästä ja niukasta voitosta saa molemmista saman 10-9 voiton. Kymmenen pisteen arvostelun skaalaa pitäisi ottaa enemmän mukaan ja antaa totaalisesta selkäsaunottamisesta esim. 10-6 pisteitä.

Ottelun voittaminen ennen täyttä aikaa on se mihin tähdätään. On tarkoitus voittaa ottelu, ei eriä. Ottelija haluaa voittaa mieluummin ennen täyttä aikaa kuin tuomariäänin ja katsojat haluavat nähdä tyrmäyksiä ja luovutusotteita. Joten kun ottelun voittaminen ennen täyttä aikaa on se mitä haetaan, niin eikö sen ottelijan kuulu voittaa tuomariäänillä, joka pääsee ottelun aikana lähemmäs tuota keskeytysvoittoa ja/tai yrittää sitä enemmän? Alasviennit, kevyet osumat, passailu ja puolustaminen on toissijaista, koska niillä ei haeta ottelun lopettamista vaan korkeintaan alustetaan sitä. Eri asia sitten esim. sellaiset alasviennit joilla vastustajaa sattuu.

Hyökkääminen, tehokkaat osumat, hyvät luovutusotteiden hakemiset ja yleensäkin vastustajan saaminen tukaliin tilanteisiin, ovat ne jotka merkkaavat. Ammattitaitoisen vapaaotteluarvostelutomarin tehtävä on sitten arvioida mitkä iskuista ja luovutusotteiden hakemisesta ovat tehokkaita ja mitkä eivät.

Jos noita edellämainittuja ei matsissa nähdä, niin sitten arvostellaan noiden toissijaisten suoritusten mukaan. Tälläinen ottelun kokonaisarviointi ja arvosteluperusteet ovat olleet käytössä Suomen vapaaotteluliiton tuomareilla liiton perustamisesta lähtien.
http://www.ecib.net/doms/svol/public_html/sa.php?lid=17&lan=2
 
UFC:ssä käytettävä arvostelu on monimutkainen ja yksinkertaisesti huono.
Käytettävät arvostelukriteerit/pisteytys vai sen soveltaminen käytäntöön? Nämähän ovat kaksi eri asiaa. Arvostelukriteereissä (clean strikes, effective grappling, effective aggressiveness ja octagon control) ja 10-pisteen järjestelmässä ei mun mielestä ole mitään vikaa. 10 point järjestelmä antaa mahdollisuuden tuomita erän tasan 10-10 jne.
Ja onnistuneet alasviennit menee effective grapplingin sekä octagon controllin piikkiin.
 
Käytettävät arvostelukriteerit/pisteytys vai sen soveltaminen käytäntöön? Nämähän ovat kaksi eri asiaa. Arvostelukriteereissä (clean strikes, effective grappling, effective aggressiveness ja octagon control) ja 10-pisteen järjestelmässä ei mun mielestä ole mitään vikaa. 10 point järjestelmä antaa mahdollisuuden tuomita erän tasan 10-10 jne.
Ja onnistuneet alasviennit menee effective grapplingin sekä octagon controllin piikkiin.
Sekä että. SVOL:n malli on huomattavasti parempi kummaltakin kantilta. Kriteereissä kusee eniten tuo octagon control, joka käytännössä tarkoittaa häkkiä vasten halaamista, alasvientiä ja sen jälkeen guardissa makaamista. Muutenkin "kontrolli" on matsissa sellainen juttu josta ei pisteitä pitäisi antaa. Effective grappling on urheilukomissioiden tuomareille ihan hepreaa. Ja eikö ottelun lopettamiseen pyrkiminen ole tärkeämpää kuin yksikään noista neljästä kriteeristä?

10-systeemi antaa kyllä mahdollisuuden 10-10 pisteytykseen, mutta eriä ei merkataan äärimmäisen harvoin tasan. Jos pyöreä erä pistettäisiin usein 10-10, niin ongelma olisi jo paljon pienempi.
 
Kriteereissä kusee eniten tuo octagon control, joka käytännössä tarkoittaa häkkiä vasten halaamista, alasvientiä ja sen jälkeen guardissa makaamista. Muutenkin "kontrolli" on matsissa sellainen juttu josta ei pisteitä pitäisi antaa.
Octagon control onkin säännöissä painoarvoltaan vähäisin, kun taas clean strikes ja effective grappling ovat painavimmat kriteerit. Tässäkään ei siis ongelmaa, mikäli pisteytys tehtäisiin sääntöjen mukaisesti.
Effective grappling on urheilukomissioiden tuomareille ihan hepreaa.
Tämä liittyy taas soveltamiseen, ei sääntöihin. Effective grappling on määritelty NSAC:n säännöissä.
Ja eikö ottelun lopettamiseen pyrkiminen ole tärkeämpää kuin yksikään noista neljästä kriteeristä?
Clean strikes, effective grappling ja effective aggressiveness = pyrkimyksiä lopettaa ottelu, eikö?
 
Clean strikes, effective grappling ja effective aggressiveness = pyrkimyksiä lopettaa ottelu, eikö?
Periaatteessa kyllä, mutta käytännössä ei. Ja jos homman pointin voi tuoda esille yhdellä asialla kolmen sijaan, niin miksi käyttää kolmea? Mitä enemmän tulkinnanvaraisia "pykäliä", niin sitä todennäköisemmin niitä tulkitaan päin seiniä.

Kun yleisö tietää matsin jälkeen paremmin ottelun oikean voittajan kuin papereiden kanssa painivat arvostelutuomarit, niin jossain on vikaa ja paljon. Tässä tapauksessa sekä tuomareissa että arvosteluperusteissa.
 
Mäkin komppaan Norttia tässä, ennemminkin tuomarit kursseille ja opettelevat tulkitsemaan sääntöjä oikein kuin että muutetaan sääntöjä. Säännöt ovat oikeassa ja kohillaan, hankaluus tulee siinä kun kaikki tuomarit eivät sovella niitä oikein mm. Cecil Peoples, joka vaan on päättänyt että esim potkut eivät ole effective strikingia koska niillä ei herran mielestä voi matsia lopettaa, sama mies oli muuten yksi arvostelutuomareista tässä 119 eventissä. Tasaisia otteluja ja sellaisia joissa se tyrmäys tulee tai lukko tulee olemaan jatkossa vähemmän ja vähemmän vaikka toki pyrkimys lopettaa otteluja varmaan säilyy kaikilla, laji vaan on mennyt alkuajoista eteenpäin ja ottelijat alkavat olla tasaisempia jopa mestarit/haastajat ovat lähempänä toisiaan kuin ennen. Toki lopettamiseen pitää pyrkiä mutta se että painija on bjj äijän guardissa eikä pääse siitä välttämättä poundaamaan älyä ämpäriin ei tarkoita etteikö sitä mielellään tekisi, se on vähän huono kun painijoita syytetään aina siitä saamattomuudesta, kun ei se bjj jätkäkään siellä alla välttämättä mitään offensiivista yritä passailee vaan ja toivoo että saisi jonkun avoimen paikan siihen lukolleen, jota se painija ei tietenkään haluaisi antaa. Olen alkanut kasvamaan siihen ideaan että olisi hyvä jos matossa saisi potkia päähän, eikös Dunhamikin vain roikotellut toista kättä matossa estääkseen päähän tulevat potkut siinä clinchissä, ja passaili vaan yrittämättäkään mitään? Antaisi myöskin alasvientien puolustajalle mahdollisuuden ottaa shoottaaja polvilla vastaan ilman pelkoa sääntörikkomuksesta.. Se ei vaan tule jenkkilän vapaaotteluscenessä onnistumaan lähiaikoina ainakaan :(.

Mutta tylsään matsiin tarvitaan aina kaksi, turha siitä on pelkkää painijaa syyttää, kyllä se varmaan mielellään etenisi parempaan positioon, se ei vaan ole niin helppoa, täällä kun lukee näitä juttuja niin saa sen mielikuvan että jos matsi on viety mattoon niin samalla pitäisi onnistua parissa sekunnissa lukko päältä tai vähintäänkin murtaa nenä heti.
 
Jos ottelu on tasainen pystyssä ja toinen ottelija vie toisen mattoon pari kertaa erässä,josta maahanviety pomppaa heti takaisin pystyyn niin erän lopussa maahanviejä saa erän itselleen vaikka ei olisi pystynyt pitämään toista matossa 1 sekuntia pidempään(Siis ufc:ssä). Omasta mielestä tuollaisen erän pitäisi pisteyttää tasan,koska ei se nouseminen alta ole mikään helppo juttu,jonka voi vain tehdä koska huvittaa.Tosin jos aina pitää löytää voittaja eikä uskalleta tuomita ottelua tasan,joka voisi ehkä kannustaa enemmän hakemaan lopetuksia niin mikäs siinä.
Asia muuttuu jos maahanviejä pystyy kontrolloimaan ja esim. lyömään toista matossa vaikkei pystyisi lopettamaan ottelua (esim. Sonnen vs. Silva tai GSP vs. Hardy)
 
Ajatellaanpas että erässä ei tapahdu muuta kuin että ottelija A yrittää maahanvientiä kymmenen kertaa, joista kolme kertaa onnistuu, mutta ottelija B nousee heti ylös. Kumpi voittaa erän? Onko kolme onnistunutta maahanvientiä arvokkaampaa kuin 7 epäonnistunutta? Kumpi tuossa erässä enemmän määräsi sen missä ottelu käydään?

Toisaalta taas jos ottelija A on todella hyvä viemään B:tä mattoon, niin A:han voisi itse nousta maasta pois ja viedä taas B:n uudestaan mattoon, saaden näin huimasti "maahanvientipisteitä". ;)
 
Ajatellaanpas että erässä ei tapahdu muuta kuin että ottelija A yrittää maahanvientiä kymmenen kertaa, joista kolme kertaa onnistuu, mutta ottelija B nousee heti ylös. Kumpi voittaa erän? Onko kolme onnistunutta maahanvientiä arvokkaampaa kuin 7 epäonnistunutta? Kumpi tuossa erässä enemmän määräsi sen missä ottelu käydään?

Toisaalta taas jos ottelija A on todella hyvä viemään B:tä mattoon, niin A:han voisi itse nousta maasta pois ja viedä taas B:n uudestaan mattoon, saaden näin huimasti "maahanvientipisteitä". ;)

Maahanviennissä voi tapahtua aina samalla myös vahinkoa ja se on offensiivista toimintaa kun taas alta pois tulo, ja alasviennin estäminen on pelkkää puolustamista, tai näin minä sen näen, eli mainitsemassasi tapauksessa vain toinen on ollut hyökkäävä.
 
Entäs tilanne jossa BJJ-wizard vetää matsin guardiin joka erän alussa. Matsi menee tuomariäänille eikä mitään muuta tapahdu. Kumpi voitti?
 

M-Nutrition Sports Greens 1, 210 g, Lemon-Lime

Todella tykki viherjauhe

-33%
Ajatellaanpas että erässä ei tapahdu muuta kuin että ottelija A yrittää maahanvientiä kymmenen kertaa, joista kolme kertaa onnistuu, mutta ottelija B nousee heti ylös. Kumpi voittaa erän? Onko kolme onnistunutta maahanvientiä arvokkaampaa kuin 7 epäonnistunutta? Kumpi tuossa erässä enemmän määräsi sen missä ottelu käydään?

Toisaalta taas jos ottelija A on todella hyvä viemään B:tä mattoon, niin A:han voisi itse nousta maasta pois ja viedä taas B:n uudestaan mattoon, saaden näin huimasti "maahanvientipisteitä". ;)

Tuossa kohtaa minäkin näen porsaanreiän. Ottelija A yrittää, että ottelu käydään matossa, mutta ottelija B onnistuu pitämään ottelun pystyssä.
 
Entäs tilanne jossa BJJ-wizard vetää matsin guardiin joka erän alussa. Matsi menee tuomariäänille eikä mitään muuta tapahdu. Kumpi voitti?

Tai jos molemmat lyö koko matsin ohi ja yleisö laulaa saku sammakkoa? Pidettäisiinkö nämä mietinnät ihan vaan realistisuuden tasoilla.. tältä palstalta ei kukaan ole kuitenkaan virallinen tuomari joten eipä näillä niin väliäkään, kaikki me ollaan nähty kuinka noita matseja arvostellaan..
 
Koska ottelut alkavat AINA pystystä. ;)


Sherk nyt sattui vaan tekemään enemmän damagea

Niin, eikö se tilanne pitäisi olla tasan, jos ensin mennään alas ja sitten tullaan takaisin ylös ilman että matossa oloa saadaan hyödynnettyä. On palattu lähtötilanteeseen. Jos alasviejä onnistuu sitten tekemään vahinkoa siellä matossa, niin siitä pisteet erikseen.

Sherk teki ottelun alkupuolella yhden vekin, joka ei haitannut Dunhamin ottelua mitenkään. Dunham hakkasi ottelun lopulla Sherkin aivan paskaksi. Kumpi teki enemmän damagea?
 
Olipahan eventti kuraa pääosin, maineventti etunenässä.
Prelim matsit olivat tämän kortin suola!

Kyllä mun mielestä Sherk voitti teki TD:na ja damagea vaikka nojailikin tuskallisen paljon häkkiä vasten a´la Couture.
Väkisin maattu & nojattu voitto.
Sherk on erittäin vaikea kuristaa se on todistettu kun päätä oikein tunkee kainaloon, varmasti mietityttää kun ei ekat 3 yritystä tuota tulosta.

Serra sitten ottikin kuten arvata saattoi osumaa ja Lights outille ansaittu voitto.
Lytle on nousussa ja toivottavasti se jatkuu.

War Bader nyt henkinen puolikin on ainakin testattu kun vastassa on taitava ottelija kaikinpuolin.
Bader vs. Jones voittaja titleshottiin aivan mahtavaa!

Frank sitten tyrmäsi ja varmaan yllättyi itsekin kun osui ja upposi. :D
 
Tästäkin pistejupakasta päästäisiin eroon kun matsit loppuisi vasta sitten ku toisella on taju kankaalla,taputtaa tai tuomari keskeyttää. Olen huomannut, että kokoajan tulee enemmän ja enemmän matseja missä otellaan varovasti. Eikä tämä tarkoita sitä että ollaan teknisiä...hypellään kuin aropuput kun toinen yrittää päästä edes vähän lähemmäs. Käydään heittää joku alapotku ja sit taas peruutus. Miksi innostuin UFC:sta..koska se oli viihdyttävää, mutta viime aikoina sekin on karissut. Ehkä sekin voi vaikuttaa että joskus MMA oli uusi ja jännä juttu, mutta nytten se on arkipäivää. Mutta ei pidä heittää toivoa kaivoon..kyllä Dana keksii vielä jotain :)
 
Tää on aiheeseen nähden offtopic mutta kun keskustelu kerran käy niin pannaan menemään.


Tuossa kohtaa minäkin näen porsaanreiän. Ottelija A yrittää, että ottelu käydään matossa, mutta ottelija B onnistuu pitämään ottelun pystyssä.

Tää on pelkästään sääntöjen tulkinta kysymys. Suoritukset tossa menee tasan, eli alasviejä ei saa puolustautuvaa mattoon. Alasviejä epäonnistuu, puolustautuja onnistuu, alasviejä on kuitenkin aktiivisempi mutta puolustautuja siis pystyy pitämään ottelun haluamallaan osa-alueella. Hankala tilanne jos pysty on muuten ihan tasan. Jotenkin vaikuttaa että UFC:ssä onnistunut puolustautuja pisteytetään "monesti"(mutua) voittajaksi. Pridessä taas tuntui että alasvientejä yrittänyt pisteytettiin(mutua) voittoon agressiviness pykälän perusteella.


Pride:
The criteria is as follows:

1. Effort to finish the fight by KO or submission
2. Damage
3. Standing combinations and ground control
4. Takedowns and defense
5. Aggressiveness
6. Weight differences (15 Kilos or more at heavyweight) (10K at middleweight)

4. Takedown and defense:
A skillfully executed takedown will score in this category, repeatedly stopping your opponent’s takedown will also score in this category. Multiple takedowns, even if not executed skillfully will also score here.
5. Aggressiveness:
The fighter who is pressing the action while standing, seeking dominant position on the ground and working to finish the match, will score here.
 
Tästäkin pistejupakasta päästäisiin eroon kun matsit loppuisi vasta sitten ku toisella on taju kankaalla,taputtaa tai tuomari keskeyttää. Olen huomannut, että kokoajan tulee enemmän ja enemmän matseja missä otellaan varovasti. Eikä tämä tarkoita sitä että ollaan teknisiä...hypellään kuin aropuput kun toinen yrittää päästä edes vähän lähemmäs. Käydään heittää joku alapotku ja sit taas peruutus. Miksi innostuin UFC:sta..koska se oli viihdyttävää, mutta viime aikoina sekin on karissut. Ehkä sekin voi vaikuttaa että joskus MMA oli uusi ja jännä juttu, mutta nytten se on arkipäivää. Mutta ei pidä heittää toivoa kaivoon..kyllä Dana keksii vielä jotain :)

Just tää onkin pelottavaa. Tottakai suuri yleisö tottuu sellaiseen, mitä on jo vuosia nähnyt. Sitten kaivataan taas lisää, mikä siis valitettavan usein tarkoittaa enemmän verta ja tyrmäyksiä. Tai niin sen kuvittelen olevan, koska esim. tuossa 119:ssäkin yleisö alkoi buuata heti kun matsi ei mennytkään brutaaliks lyöntienvaihdoks. Ottelijoiden kannalta siis aika paska homma. Toki aina ihmisiä riittää matsaan vaikka puukot kädessä, kunhan vaan tarpeeks maksetaan. Mutta kyllä vapaaottelussakin suurin osa matseista on edelleenkin hyvää laatua ja jotenkin siitä on enää vaikee supistaa sääntöjä tai lisätä juttuja ilman, että riskit kasvais turhan suuriks.
 
Sivuhuomautus vaan, että kyllä niissä säännöissä suositaan strikeriakin aika paljon. Jos oteltaisiin paljain käsin niin esim. kuristusten hakeminen olisi helpompaa eikä voisi lyödä "miten sattuu" ilman että kädet hajoaisi. Mutta urheiluahan vapari on, ymmärrän.
 
En tiedä mitä ne säännöt suosii, mutta pisteytyksestä huomaa helposti sen että yhdellä takedownilla voit viedä koko erän vaikka otat pystyssä naamaa. Näin siis ainakin pohjois-amerikassa.
 

Latest posts

Suositut

Back
Ylös Bottom