Kiirettä pitää, joten analyysit tällä kertaa hieman kevyemmällä otteella ja lukuisilla kirjoitusvirheillä varustettuna.
Tasaisen varma kortti. Positiivista on se, että tapahtumassa ottelee kolme uutta hevaria.
RANDY COUTURE VS. MINOTAURO NOGUEIRA: Papat jaksaa heilua. Nog näytti viimeksi surkealta ja koki murskaavan yllätystappion Frank Mirin käsissä. Sairastelu ja loukkaantumiset varmasti vaikuttivat tuona iltana, mutta silti on aiheellista kysyä: onko Nog jo täysin rikki? Jos asiaa tarkemmin miettii, niin en edes muista milloin Nog olisi esiintynyt vakuuttavasti. Tämä siitä huolimatta, että miehellä oli kolmen voiton putki ennen viimekertaista tappiota. Herring löi Nogin katolleen heti kättelyssä ja todennäköisesti menetti voiton, kun ei uskaltanut mennä mattoon takomaan lopetusta. Sylviaa vastaan Nog oli myös vaikeuksissa läpi ottelun, kunnes vihdoin sai ottelun mattoon. Ameriikan mailta kantautuneiden huhujen mukaan Nog on jatkanut pyörtyilyään myös treenileirillä, joten ei tämä kovin lupaavalta näytä legendan kannalta.
Sen sijaan jos Couturen kolmea edellistä matsia tarkastelee, on tahti täysin toinen. Ensin Randy veteli Sylviaa suvereenisti koteloon ja sen jälkeen antoi Gonzagalle oikein isän kädestä. Viimeisimmässä kamppailussaan alimitoitettu Kapteeni Amerikka tarjosi kilpailukykyisen vastuksen Lesnar nimiselle hirviölle.
Vaikka Randy on vanhempi, on hän silti mielestäni ottelijoista lähempänä primeään. Lisäksi match-uppi suosii dirtyboxaavaa Randya, joka erittäin vaikea maahanvietävä ja lukotettava. Näillä perusteilla Couture on helppo valinta ottelun sankariksi. Randy by TKO strikes R3.
KEITH JARDINE vs. THIAGO SILVA: Ihan ok matsi, mutta lähes merkityksetön LHW-sarjan tulevaisuuden kannalta. Tasaisen epätasaisen rekordin omaava Jardine on otellut nyt kaksi hyvää ottelua peräkkäin, vaikka viimeksi Rampagelle hävisikin. Omaperäisellä tyylillä vetävä Jardine taisteli tosiaan hyvin Rampagea vastaan ja Verasta äijä pusersi rehellisen työvoiton.
Thiago Silva koki viimeksi uransa ensimmäisen tappion. Kyseessä ei ollut mikään yllätys, kun järkyttävää yliarvostusta nauttiva brassi kohtasi sarjan tulevan legendan Machidan. Silvan UFC-voitot ovat tulleet suosiollisia match-uppeja sekä puolijauhoisia vastustajia vastaan ja silti ukko on jokaisessa matsissa ollut spagettijaloilla.
Jardine on otellut viimeiset matsit erittäin kovia tekijöitä vastaan. Nyt on hieman helpottaa ja tulos on sen mukainen: Jardine by KO R2.
CHRIS LEBEN vs. JAKE ROSHOLT: Hieman ihmeellinen matsi main cardille. Molemmat tulevat matsiin tappiot alla ja Lebenillä vielä lisäksi roinakarenssi takana. WEC:ssä Rosholt otti järkyttävän paljon osumaa kuulaansa Osterneckiltä ja ainoastaan vastustajan paha kaasuuntuminen pelasti miehen naamavärkin. Viimeksi huippupainija Rosholt koki kovin hyvin nopean tappion jäädessään kiinni Dan Millerin ilmatiiviiseen giljotiiniin. Henkilökohtaisesti olen odottanut enemmän 3 x NCAA D1 mestarilta, joka on siirtynyt lajiin tuoreena kykynä ja päässyt treenaamaan heti huippuluokan valmentajien opastuksessa. Rosholt voi voittaa tämän matsin, mutta se vaatii takedown-top control suunnitelman täydellistä toteuttamista. Nimittäin jos Rosholt torjuu yhdenkään Lebenin pommin turvallaan, päättyy pojan työpäivä todennäköisesti siihen.
Leben on edelleen kovakätinen ja graniittileukainen brawler, joka painaa päälle luottaen edellä mainittuihin luontaisiin ominaisuuksiinsa. Tämä on sopiva comeback-matsi Lebenille, joka on lyönyt Rosholtia huomattavasti kovempiakin jätkiä katolleen. Leben by KO R2.
NATE MARQUARDT vs. DEMIAN MAIA: Loistelias match-uppi, jonka voittaja pääsee haastamaan herra Andersonin sarjan kuninkuudesta. Vanhaan kunnon Gracie-tyyliin Demian on dominoinut vastustajiaan ylivoimaisella ju-jutsulla ja onnistunut säilyttämään rekordinsa puhtaana. Joe Silva on tarjonnut BJJ-ihmeelle maltillisesti kovenevaa vastusta. Tähän mennessä jokaisella Demianin vastustajalla on ollut puutteita jollakin MMA:n osa-alueella, mutta nyt ei taida niin olla. Marquardt on oikeasti monipuolinen ottelija, joka pystyy ottelemaan kilpailukykyisesti millä tahansa osa-alueella kenen tahansa 185-paunaisen kanssa (paitsi Andersonin pysty on tietenkin kaikille liikaa). Marquardtista on Jacksonin tiimin valmennuksessa hioutunut myös fyysisiltä ominaisuuksiltaan esimerkillinen vapaaottelija, joka muistuttaa nykyisin ottelutyyliltään jo sparrikaveri GSP:tä.
Ottelun käsikirjoitus on kuultu molempien ottelijoiden suusta ja se on muutenkin päivänselvä: Demian haluaa mattoon ja Marquardt haluaa pysyä tolpillaan. Uskon, että Demian saa ottelun mattoon jossain vaiheessa, mutta se, jääkö Marquardt brassin miinakenttään, jää nähtäväksi. Vaikka realistisuuteen taipuvainen mieleni haluaisi veikata jotain muuta, pysyn lojaalina mestari Maialle ja veikkaan: Maia by heelhook R1.
BRANDON VERA vs. KRZYSZTOF SOSZYNSKI: Soszynski on ottelut pari viime matsia sopivan tasoisia vastustajia (Stann ja Gusmao) vastaan onnistuen voittamaan molemmat kamppailut. Nyt hypätään kuitenkin täysin eri luokkaan, sillä vastustaja Vera on hyvänä päivänään erittäin kova luu LHW:ssä. Vera vaikuttaa vihdoin löytäneen punaisen langan ja oikeat harjoittelumenetelmät. Vera otti viimeksi voiton veteraani Michael Pattista, mikä ei sinänsä kovin vakuuttava meriitti ole. Sen sijaan tyyli, jolla Vera otteli, oli vihdoin sitä vanhaa kunnon Veraa. Vera liikkui erittäin hyvin, pysyi koskemattomana ja rankaisia vastustajaansa terävillä hyökkäyksillä. Soszynski on liian hidas ja kömpelö pysyäkseen Veran tahdissa pystyssä. Lisäksi Vera parempi painija ja matto-ottelija kuin Soszynski, joten vaikea tässä on Veran tappiota veikkailla. Vera by KO knee R1.
ED HERMAN vs. AARON SIMPSON: 185-sarjan luotettava portinvartija Herman onnistui viimeksi välttämään kolmannen perättäisen tappion ja sitä erittäin todennäköisesti seuranneen sopimuksen irtisanomisen. Esitys oli voitosta huolimatta Loiseauta vastaan tylsyydessään sitä luokkaa, että en ihmettele yhtään, jos Herman saa kenkää tämän matsin jälkeen. Nimittäin nyt tulee pleksiin, kun vastaan asettuu paha match-uppi Aaron Simpsonin muodossa. Herman on hankkinut voittonsa luottamalla painiinsa ja kohtalaiseen mattopeliinsä. Tällä kertaa tuon taktiikan toteuttaminen voi olla kiven takana, sillä Simpson on parempi painija ja fysiikaltaan 185-sarjaan raju ottelija. 35-vuotias Simpson aloitti MMA:n hieman myöhään, mutta äijä vaikuttaa silti lupaavalta nousukkaalta. Räjähtävä ottelija luottaa kovaan kuntoonsa ja painaa päälle kuin hyeena. Käsistäkin löytyy dynamiittia, joten mikäs siinä on moukaroidessa. Simpson by TKO strikes R2.
GABRIEL GONZAGA vs. CHRIS TUCHSCHERER: Lesnarin sparrikaveri Tuchscherer saa tilaisuuden isossa illassa. Valitettavasti ulkonäöltään jättiläismäistä Junie Browningia muistuttava Tuchscherer sai Joe Silvanlta tyhjän arvan, eikä voittoa ole tältä kertaa luvassa. Carwin-tappiosta sisuuntunut Gonzaga dominoi ottelua millä tahansa osa-alueella ja lähtee tästä rakentamaan uutta nousua kohti titteliottelua. Gonzaga by RNC R1.
JUSTIN MCCULLY vs. MIKE RUSSOW: Ei taida McCullyn eväät riittää fysiikaltaan ja painitaidoiltaan ylivoimaista Russowia vastaan. Russow tekee vihdoin UFC-debyyttinsa ja tekee sen tyylikkäästi voittamalla dominoivaan malliin. Alasvienti, sivuhallinta ja North-South choke. Siispä Russow by NS choke R1.
TIM HAGUE vs. TODD DUFFEE: jee vihdoinkin Todd Duffee tekee UFC-debyyttinsä. Duffeenhan piti otella jo Kölnissä ja sen jälkeen muistaakseni vielä jossain toisessakin eventissä, mutta nimimiehet ajelivat tylysti kaupallisten etujen nimissä nuoren prospectin ohi. ATT:n Duffee on ollut jo pidemmän aikaa hypetyksen kohteena pohjois-amerikassa. Varmaankin lähinnä sen takia, että miestä on niin helppo hypettää: helvetin iso, atleettinen, monipuolinen ottelija, joka treenaa huipputiimissä.
Hague nappasi viimeksi voiton HW-sarjaan alikokoisesta ja matossa lähinnä selällään olevaa kilpikonnaa muistuttaneesta Pat Barrysta. Matsista jäi mieleen, että Vähän turhan helposti Hague otti osumaa pystyssä. Samanlaisiin virheisiin ei ole varaa Duffeeta vastaan. Molemmat ottelijat ovat lupaavia nuoria raskaansarjalaisia, joilla on fyysiset edellytyksen menestyä myös tulevaisuudessa. Mielenkiinnolla odotan pitääkö Duffee-hype paikkaansa vai osoittautuuko mies paperitiikeriksi. Duffee by KO R1.
NICK CATONE vs. MARK MUNOZ: kaksi kovatasoista painijaa kohta tässä merkitsettömässä kamppailussa, jonka häviäjä luultavasti saa etsiä seuraavaa ottelua pienemmistä promootioista. Catone otteli viimeksi ihan hyvin Credeuria vastaan, mutta oli vain ajankysymys milloin Catone jää kiinni Credeurin heittäessä lukotusyrityksiä jatkuvalla syötöllä. Toisessa erässä Credeurin giljotiini sitten napsahti kohdalleen. Catone on perusvahva ottelija, mutta silti jokaisella osa-alueella hieman riittämätön UFC-tasolla. Munoz on kova painija, joka otteli 205:ssa kokoonsa nähden täysin väärässä sarjassa. Tämä 185-sarja sopii lyhyehkölle tynnyrille huomattavasti paremmin, enkä ihmettele, vaikka mies menestyisi hyvin sarjan gatekeeper-tasoisia jannuja (Herman, Leben jne) vastaan. Munoz lyö lujaa, eikä Catonen auta tässä tehdä yhtään virhettä. Munoz by TKO strikes R2.
MARCUS AURELIO vs. EVAN DUNHAM: Maximus yrittää toisen kerran UFC-tasolla ja tällä kertaa pitäisi olla hieman eri eväät kuin aikaisemmin. Ainakin omien sanojensa mukaan ATT:n sankari on palannut juurilleen eli mattokamppailuun. JaP pystypainia on hiottu, jotta matsi saataisiin mattoon. Vastaan asettuva Dunham on lupaava nuorukainen Couturen salilta. Voittamaton Dunham takoi viimeksi länsinaapurin Eklundin ulos UFC:stä parissa minuutissa. Nyt on kuitenkin kova tehtävä nuorella miehellä edessä, sillä Aureliota ei ole ikinä tyrmätty tai lukotettu miehen pitkällä uralla. Dunhamin pistevoittoonkaan en jaksa uskoa, joten kyllä tämä Maximuksen suuntaan kääntyy. Aurelio by armbar R1.
. Johan se nähtiin Lesnarinkin kanssa että kun massa tulee vastaan niin pappa väistyy.
