Tyytyväisen elämän kirous(ko?)

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja Juissi-
  • Aloitettu Aloitettu
Juissi-- sanoi:
Nyt keksin sen, miten hallitus voi ratkaista Suomen ongelmat! Rahdataan Filippiineiltä söpöjä, lapsettomia 18-23v naisia muutama rekkakontti kuukaudessa täkäläiseen naispopulaatioon, näin asetelmat muuttuu ja 25-40v sinkkumiehetkin saavat naisen!
Click to expand...
Sielläpäin ne ei tädity kaksvitosina niinku suomineidot, eli ikärajaa voi kyllä nostaa.
 
GAZOZ.FI
10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
En itse oo mikään lapsi-ihminen tai kutsuisi itseäni lapsirakkaaksi. Ja harvoin tunnen yhtään surua minkään täällä kirjoitetun vuoksi (kaikkia muita tunteita kylläkin runsaasti) mut @Juissi- etukäteen ladatusta vihasta mahdollista tulevaa lapsipuolta kohtaan kyllä tuli vähän surullinen olo. Miten TURHAAN oletkaan ajautunut tollaseen "Mies on mies vain jos X ja jos ei Y" ja miten paljon se voikaan tulla vaikuttamaan jonkun viattoman lapsen elämään tulevaisuudessa.

Mitä tunteita se Juissi sussa herättää jos mietit tätä: Entä jos se lapsi ei olekaan joku vitun ärsyttävä narkkarin ADHD-äpärä vaan puhdas ihmisen alku ilman ennakkoasenteita. Joku kirkassilmäinen hyväkäytöksinen tyttö vaikka. Sitten se istuu sun vieressä ja katsoo sua ylöspäin ja sä oot *ainoa* miehen malli sen elämässä eli millä perusteella se muodostaa käsitystä siitä, minkälaisia miehet ovat ja minkälainen mies hänen kannattaa aikuisena valita. Se tuntee olonsa turvalliseksi sun lähellä ja olettaa, että sä suojelet ja autat sitä elämässä. Kun se käy illalla nukkumaan se luottaa, että sä oot maailman kovin jätkä ja tuhoat kaikki uhat, jotka sitä saattais kohdata. Kaiken mitä sä sanot, se ottaa täytenä ihmeellisenä totuutena ja muokkaa omia ajatuksiaan ja asenteitaan sen mukaan.

Sit kuitenkin, joku asia minkä vaikutuksesta hänellä ei ole tietoakaan (enkä itsekään ymmärrä miten se vaikuttaa MITENKÄÄN), että kuka tuon tytön/ihmisen biologisen kehon alulle saattamisessa on ollut mukana, tekee sen että sä valmiiksi VIHAAT sitä ja vähintään osittain sen äitiäkin sen takia... onko se susta sellanen asia minkä haluat olevan näin? Pystytkö tai haluaisitko edes omalla korkeammalla ajattelukyvyllä nousta sellasen koiralaumaelämän yläpuolelle (=NUUH, pentu tuoksuu vieraalta, MURR mee pois!) ja miettimään, että miten paljon vaiks omalla kohdalla pidät reiluna sitä, että joku nainen / mies / virkailija / 18-v nymfo / kuka vain VIHAIS JA HYLJEKSIS SINUA sen takia, että sun isä on tai ei ole joku tyyppi X?

Mulla on kaksi lasta mut mulle ei ole mitään väliä sillä, jatkuuko mun geenilinja tai ei. Miten säälittävän alkeellinen ajatus onkaan se, että sillä ois jotain merkitystä joka jatkuu yli oman eliniän :D Eroaako jonkun mun 5 sukupolvea sitten maassa alkuaineiksi mädäntyneen esi-isän tän päivän oleminen jotenkin sen perusteella, että mä ja mun pari sukupolvea taaksepäin vanhemmat on hänen geenilinjaa siitä, ettei me oltais? Ei tasan vitun varmasti eroa. Eikä olisi eronnut eläessäkään ellei sellaista AJATUSTA itselleen synnytä tai anna syntyä.

Seurustelin itse YH:n kanssa samalla kun itsellä on jo ollut nää kaksi lasta. Tämä lapsipuoli oli mulle täysin kuin oma lapsi, en erotellut lapsia mitenkään, en suosinut omiani ja olisin hänen puolestaan tehnyt kaiken saman mitä omienikin. Tuollainen ei tietenkään onnistu heti, mutta jos ei asialle esteitä laita niin kyllähän sitä puolin ja toisin ajan myötä kiintyy. Ajatuksena oli parhaan kykyni mukaan varmistaa, ettei häneltä eikä hänen äidiltään tule koskaan puuttumaan mitään, oli kyse sitten aineellisesta tai aineettomasta hyvästä. (Tuo suhde päättyi naisen aloitteesta, kun hän tuli lopputulemaan, että tämä (etä)suhde ei tule koskaan etenemään mihinkään. En näet halunnut naisen temperamentikkuuden takia ottaa ratkaisevia askeleita naimisiin tai edes pysyvästi samaan osoitteeseen muuttoon, sillä itselleni sit taas se tilanne, jossa olen omassa asunnossani mutta siellä on samaan aikaan jostain pikkuasiasta minulle kiukustunut nainen, SE on sen luokan epäonnistuminen, että niissä tilanteissa olisin halunnut vetää itseäni turpaan moiseen tilanteeseen ajautumisesta :D) Elämäni kaksi muuta naista ovat onneksi olleet täysin eri puusta veistettyjä (mutta toki jokaisessa ihmisessä on omat hyvät ja huonot puolensa).

Jenkkiarmeijajuttujen suhteen suosittelen kuuntelemaan tai lukemaan kirjan Petri Sarjanen - Bagdadin kiirastuli. Hän siis eli juuri tuon sun mainitseman "mediccinä jenkkiarmeijassa" kuvion. Ei mitään maata mullistavaa kirjasta ehkä irtoa mut itselleni tuli totaalisena yllätyksenä se, miten SUOJATTOMIA ovat siellä tukikohdissaan. Ko. kirjan saa lainattua ilmaiseksi äänikirjana "normikirjastokortilla" ellibslibrary.com sähköisestä kirjastosta (voi edellyttää varauksen tekemistä jos ei sillä hetkellä ole vapaana kun siellä oot).
 
Izzman sanoi:
En itse oo mikään lapsi-ihminen tai kutsuisi itseäni lapsirakkaaksi. Ja harvoin tunnen yhtään surua minkään täällä kirjoitetun vuoksi (kaikkia muita tunteita kylläkin runsaasti) mut @Juissi- etukäteen ladatusta vihasta mahdollista tulevaa lapsipuolta kohtaan kyllä tuli vähän surullinen olo. Miten TURHAAN oletkaan ajautunut tollaseen "Mies on mies vain jos X ja jos ei Y" ja miten paljon se voikaan tulla vaikuttamaan jonkun viattoman lapsen elämään tulevaisuudessa.

Mitä tunteita se Juissi sussa herättää jos mietit tätä: Entä jos se lapsi ei olekaan joku vitun ärsyttävä narkkarin ADHD-äpärä vaan puhdas ihmisen alku ilman ennakkoasenteita. Joku kirkassilmäinen hyväkäytöksinen tyttö vaikka. Sitten se istuu sun vieressä ja katsoo sua ylöspäin ja sä oot *ainoa* miehen malli sen elämässä eli millä perusteella se muodostaa käsitystä siitä, minkälaisia miehet ovat ja minkälainen mies hänen kannattaa aikuisena valita. Se tuntee olonsa turvalliseksi sun lähellä ja olettaa, että sä suojelet ja autat sitä elämässä. Kun se käy illalla nukkumaan se luottaa, että sä oot maailman kovin jätkä ja tuhoat kaikki uhat, jotka sitä saattais kohdata. Kaiken mitä sä sanot, se ottaa täytenä ihmeellisenä totuutena ja muokkaa omia ajatuksiaan ja asenteitaan sen mukaan.

Sit kuitenkin, joku asia minkä vaikutuksesta hänellä ei ole tietoakaan (enkä itsekään ymmärrä miten se vaikuttaa MITENKÄÄN), että kuka tuon tytön/ihmisen biologisen kehon alulle saattamisessa on ollut mukana, tekee sen että sä valmiiksi VIHAAT sitä ja vähintään osittain sen äitiäkin sen takia... onko se susta sellanen asia minkä haluat olevan näin? Pystytkö tai haluaisitko edes omalla korkeammalla ajattelukyvyllä nousta sellasen koiralaumaelämän yläpuolelle (=NUUH, pentu tuoksuu vieraalta, MURR mee pois!) ja miettimään, että miten paljon vaiks omalla kohdalla pidät reiluna sitä, että joku nainen / mies / virkailija / 18-v nymfo / kuka vain VIHAIS JA HYLJEKSIS SINUA sen takia, että sun isä on tai ei ole joku tyyppi X?

Mulla on kaksi lasta mut mulle ei ole mitään väliä sillä, jatkuuko mun geenilinja tai ei. Miten säälittävän alkeellinen ajatus onkaan se, että sillä ois jotain merkitystä joka jatkuu yli oman eliniän :D Eroaako jonkun mun 5 sukupolvea sitten maassa alkuaineiksi mädäntyneen esi-isän tän päivän oleminen jotenkin sen perusteella, että mä ja mun pari sukupolvea taaksepäin vanhemmat on hänen geenilinjaa siitä, ettei me oltais? Ei tasan vitun varmasti eroa. Eikä olisi eronnut eläessäkään ellei sellaista AJATUSTA itselleen synnytä tai anna syntyä.

Seurustelin itse YH:n kanssa samalla kun itsellä on jo ollut nää kaksi lasta. Tämä lapsipuoli oli mulle täysin kuin oma lapsi, en erotellut lapsia mitenkään, en suosinut omiani ja olisin hänen puolestaan tehnyt kaiken saman mitä omienikin. Tuollainen ei tietenkään onnistu heti, mutta jos ei asialle esteitä laita niin kyllähän sitä puolin ja toisin ajan myötä kiintyy. Ajatuksena oli parhaan kykyni mukaan varmistaa, ettei häneltä eikä hänen äidiltään tule koskaan puuttumaan mitään, oli kyse sitten aineellisesta tai aineettomasta hyvästä. (Tuo suhde päättyi naisen aloitteesta, kun hän tuli lopputulemaan, että tämä (etä)suhde ei tule koskaan etenemään mihinkään. En näet halunnut naisen temperamentikkuuden takia ottaa ratkaisevia askeleita naimisiin tai edes pysyvästi samaan osoitteeseen muuttoon, sillä itselleni sit taas se tilanne, jossa olen omassa asunnossani mutta siellä on samaan aikaan jostain pikkuasiasta minulle kiukustunut nainen, SE on sen luokan epäonnistuminen, että niissä tilanteissa olisin halunnut vetää itseäni turpaan moiseen tilanteeseen ajautumisesta :D) Elämäni kaksi muuta naista ovat onneksi olleet täysin eri puusta veistettyjä (mutta toki jokaisessa ihmisessä on omat hyvät ja huonot puolensa).

Jenkkiarmeijajuttujen suhteen suosittelen kuuntelemaan tai lukemaan kirjan Petri Sarjanen - Bagdadin kiirastuli. Hän siis eli juuri tuon sun mainitseman "mediccinä jenkkiarmeijassa" kuvion. Ei mitään maata mullistavaa kirjasta ehkä irtoa mut itselleni tuli totaalisena yllätyksenä se, miten SUOJATTOMIA ovat siellä tukikohdissaan. Ko. kirjan saa lainattua ilmaiseksi äänikirjana "normikirjastokortilla" ellibslibrary.com sähköisestä kirjastosta (voi edellyttää varauksen tekemistä jos ei sillä hetkellä ole vapaana kun siellä oot).
Click to expand...

Moi.
Paljon oon tässä ketjussa sekoillut ja provonnut, osin siksi koska se on niin hauskaa.
Mutta jos vakavissaan puhutaan.
Jos käy niin, mikä voi olla melko todennäköistä, että päädyn YH:n kanssa yhteen.
Niin en tee sitä ylipäätään minkään lasten takia. En ole kiinnostunut lapsista. Naista mä haluan, en lapsia.
Oli se lapsi tai lapset tai mitä vaan sitten ADHD narkkareiden lapsia, tai kiiltokuvalapsia, se ja sama.
EN halua ollenkaan olla minkäänlainen isähahmo, miehen malli tai roolihahmo siitä mitä mies on.
EN halua ollenkaan leikkiä isää, ennenkuin sitä biologisesti olen.
Biologinen isyyskin on ajan sanelema pakko, se on näin: "Lapsien kanssa joudun sotkuun joka tapauksessa,
joten teen mieluummin biologisia lapsia sen minkä teen, kuin annan muiden kokonaan tehdä kaikki lapset, ja olen sitten näiden isäpuoli".
Jokatapauksessa, parisuhteessa mua ei kiinnosta alkuun mikään isyys missään muodossa. Ei kai tämä väärin ole?
Jos päädyn YH:n kanssa yhteen, aion asua erikseen kokonaan. Sillä voi olla oma valtakuntansa missä elää sitä aikaisempaa elämäänsä eteenpäin, mun suunnitelma on touhuta omiani omalla sarallani omissa asioissani meanwhile. Sitten se yhteinen aika on sitä, mihin kenenkään jälkikasvu ei liity. Eli tyyliin jos on jotain jälkikasvua paikalla, menen vain yökylään sinne.
Aamulla häippäisen, ja töiden jälkeen teen omia juttujani/teen töitä pitkään jne, ja menen vain yöksi paikalle.
Jos taas jälkikasvua ei ole paikalla, suhtaudun kuin normaaliin lapsettomaan suhteeseen ajanvieton suhteen.
Näin on tarkoitus jatkaa, kunnes omaa jälkikasvua on.
Tämä nyt vain menee näin, ei ole minun velvollisuus olla isäpuoli millään tasolla, kun en sitä suhteesta halua.
Halusin lapsetonta suhdetta, ja yhteistä ajanviettoa ja elämää lapsettomasti ensin, jonka jälkeen vasta mitään lapsia.
Jos/kun tähän päätyisi ja rallia jatkaisi eteenpäin, niin myöhemmin voi katsoa sitten niitä elämäntapamuutoksia tms, jos teen omia lapsia sen kanssa, niin, sitten voi olla perhekeskeisempää ajattelua.
Ei vain ole minun ongelmani, toisten jälkikasvu. Ne on itse niistä teoissa vastuussa.
Mulla on kädet täynnä sen kanssa, että ylipäätään kaikki tämä meinaa laittaa vihaksi, kun ei ole mitään tällaista elämältä halunnut. Tosin elämä ei kysele aina mitä haluaa, mutta silti.
 
Juissi-- sanoi:
Mulla on kädet täynnä sen kanssa, että ylipäätään kaikki tämä meinaa laittaa vihaksi, kun ei ole mitään tällaista elämältä halunnut.
Click to expand...
Oonko ny ymmärtäny jotain väärin, ku luulin, ettet ole tällähetkellä parisuhteessa yh-naisen kanssa?

Suosittelen vahvasti, että pitäydyt linjassasi ja deittailet jatkossakin vain lapsettomia naisia.

Jos sun vaatimustaso on siellä parikymppisissä bimboissa, niin kannattaa tehdä peliliikkeitä kehittääksesi sellaista charmia, jolla niitä saa.

Kolmikymppisissäki on aika kuumia kissoja, eikä niillä kaikilla oo lapsia.

Elämä on valintoja, valitse omien arvojesi mukaan niistä, mitä on tarjolla.
 
Lonewolf sanoi:
Oonko ny ymmärtäny jotain väärin, ku luulin, ettet ole tällähetkellä parisuhteessa yh-naisen kanssa?

Suosittelen vahvasti, että pitäydyt linjassasi ja deittailet jatkossakin vain lapsettomia naisia.

Jos sun vaatimustaso on siellä parikymppisissä bimboissa, niin kannattaa tehdä peliliikkeitä kehittääksesi sellaista charmia, jolla niitä saa.

Kolmikymppisissäki on aika kuumia kissoja, eikä niillä kaikilla oo lapsia.

Elämä on valintoja, valitse omien arvojesi mukaan niistä, mitä on tarjolla.
Click to expand...

Moi.
No en ole parisuhteessa yh-naisen kanssa.
Ei niitä valita kenen kanssa deittaillaan, tai no valitaan, tietyn rajauksen sisällä. Katsotaan tinderistä tai vastaavasta minkälaisia mätsejä tulee, ja siinä on se valinnanvara, osa niistäkin antaa pakit.
Charmeja ja peliliikkeitä voi kehittää vaan tiettyyn rajaan asti.
Se on vähän ennustettavissa omalla kohdalla se kohtalo siten, että tuntuu olevan se mun vastakkaisen sukupuolen vastine kemioiden puolesta vähän sellainen "hupsu" luonne, että ne tapaa näitä yh-naisia olla tässä mun iässä, ja jo aiemmassakin iässä.
Nää veijarit tuntuu olevan sellaisia, että jos ne vapaalla jalalla ilman sopivaa miestä rinnallaan mellastavat, niin melko nuorina pamahtavat paksuiksi.
"Unohtavat" ehkäisyn, luoja ties miksi. Samalla tapaa kun ne "unohtaa" laittaa vastaukset iltalukiossa tehtävien vastausosioon. Sellasia ne vaan tuntuu oman kokemuksen nojalla olevan.
Jostain syystä, jos söpöhkö nainen on niin älykäs, että se osaa huolehtia tuollaisista asioista, se on sitä tyyppiä että ei halua mun kanssa olla. Ne tuppaa olemaan niinkun liian vaikeita.

Nojoo. Täytyy kai sitten kehittää empatiataitojaan, lopettaa vihaisuus ja sisäinen rumuus. Mutta kai mullakin joku oikeus on omiin haluihin jossain määrin elämässä. Ehkä. En tiedä.
Siis tämä justiin, että jos YH:n kanssa suhteeseen päädyn, niin hitonko pakko mun on siinä ottaa se isän rooli? Juu, toki,
ne lapset on syyttömiä ja viattomia tilanteeseensa, mutta niin olen minäkin, ja yhtä voimaton asemaani muuttamaan.
No, katsotaan. Eikai niitä lapsia voi vihata.
Mutta, hyvä olisi jos lapseton nainen pamahtaisi kohdalle, mutta epäilen erittäin vahvasti että moista enää löytyisi, en laskisi enää juurikaan sen varaan.

Mutta hei! Keksin yhden tavan miten tilanteesta voi ottaa "ilon irti".
Jos sitten käy niin, että päädyn YH:n kanssa yhteen, ja se onkin sellainen tapaus millä on tytär, niin jos se tytär esim. on 16-vuotias, niin on kai ihan sallittua, että esim yöllä vessakäynnin yhteydessä saan kömpiä sen tyttären viereen kanssa? Että se kuuluu "kauppaan"?
Tämähän olisi ihan unelmatilanne, todella "Kotoota saisi kaiken" mies siinä vaiheessa.
VITSI VITSI!! Nyt täytyy mennä puuhaa jotain muuta ja itseensä ->
 
Juissi-- sanoi:
Jokatapauksessa, parisuhteessa mua ei kiinnosta alkuun mikään isyys missään muodossa. Ei kai tämä väärin ole?

Jos päädyn YH:n kanssa yhteen, aion asua erikseen kokonaan. Sillä voi olla oma valtakuntansa missä elää sitä aikaisempaa elämäänsä eteenpäin, mun suunnitelma on touhuta omiani omalla sarallani omissa asioissani meanwhile.
Click to expand...

Ei missään tapauksessa oo väärin ja huomattavasti nykyistä suurempi osuus ihmisistä sais ajatella noin (ettei vanhemmuus houkuta). Meitä ihmisiä on liikaa ja oikeesti se ois monen ihmisen kohdalla ollu hyvä tunnistaa nuo ajatukset ennen ku lapsia tekee.

Mut kovat on vaatimukset (ei oo siitä kiinni etten ymmärtäis, tuo ois varmasti monen valinta "kuvioksi"), noi tulee selkeesti tekemään sen naisen löytämisen vaikeammaksi ja mikä pahinta, koska kaikkea ei voi saada, heikentämään sitten reilusti jotain muita ominaisuuksia.

Toivoisin sulta sen verran avointa asennetta kuitenki tulevaisuuteen, et jos siihen joku YH:n äiti kuuluu ni anna sille mahdollisuus, tuntuisko että sellanen vois onnistua?

EDIT: jos siihen joku YH:n äiti kuuluu ni anna sille mahdollisuus -> YH:n lapsi siis, buahahahha!!
 
Izzman sanoi:
Ei missään tapauksessa oo väärin ja huomattavasti nykyistä suurempi osuus ihmisistä sais ajatella noin (ettei vanhemmuus houkuta). Meitä ihmisiä on liikaa ja oikeesti se ois monen ihmisen kohdalla ollu hyvä tunnistaa nuo ajatukset ennen ku lapsia tekee.

Mut kovat on vaatimukset (ei oo siitä kiinni etten ymmärtäis, tuo ois varmasti monen valinta "kuvioksi"), noi tulee selkeesti tekemään sen naisen löytämisen vaikeammaksi ja mikä pahinta, koska kaikkea ei voi saada, heikentämään sitten reilusti jotain muita ominaisuuksia.

Toivoisin sulta sen verran avointa asennetta kuitenki tulevaisuuteen, et jos siihen joku YH:n äiti kuuluu ni anna sille mahdollisuus, tuntuisko että sellanen vois onnistua?
Click to expand...

😾 Siis tarkoitin että YH-suhteessa alkuun ei houkuttaisi isyys. Eli tekisin omia juttujaan samalla kun se yh jatkais
sitä jälkikasvunsa kasvatusta siellä omassa valtakunnassaan. En olis siellä päivisin yms kun siellä leikitään kotia toisen miehen jälkikasvun kanssa. Ellei mulla nyt ole joku luonnonvoimiin sidottu pakko sotkeutua sellaiseen.
Mutta mitä vanhemmuuteen tulee, perkele en lähe täältä pallolta myöskään omia lapsia tekemättä (alustavasti ajatellen).
Mutta vanhemmuus toisen miehen lapsille on ehkä viimenen asia maailmassa jonka otan kontolleni, jos ei ole pakko.
Itse kirjoitit että se yh:n lapsi on viaton, ja katselee kauriin silmillä syyttömänä, NIIN OLEN MINÄKIN VIATON.
En mä ole halunnut sellaiseen tilanteeseen joutua, mutta voi olla pakko seurustella yh:n kanssa.

Voihan niitä oman naisensa exän lapsia kutsua miten kauniisti tahansa. Mutta minä puolestani en vihaa maailmassa mitään niin paljon kun oman naisen exiä. Ja se ei sitä tee mukavammaksi, jos oman naisen taloudessa on exän lihaa ja verta jälkikasvun muodossa. Mut jos siihen tilanteeseen joudun, niin eipä siinä auta kun kestää ja sopeutua.

No, meni taas vähän kielenkäyttö ja jutut sisäisesti rumaks. Anteeks.
Mutta kun vitutttaa, kun olis halunnut elää sellaista elämää, jossa ollaan naisen kanssa kahdestaan, ja sais olla oman elämänsä herra, ja se jälkikasvu olis omaa eikä minkään vitun emännän exän tekemää.
Kumma jos tämmöinen asia ei mene ihmisille jakeluun, aika inhimillistä että vituttaa moinen.
No onhan tässä itselläkin jo tätä ikää. Mutta olen myös ollut kauan sinkkuna, ettei tässä mitään ruusuilla kävelyä ole elämä ollut. Ja sen takia olen sinkkuna ollut, kun en ole noiden yh-naisten kanssa halunnut seukata. Toki, nuorempana seukkasin ajat sit lapsettoman naisen kanssa. Se oli lapseton vaan siks, että oli niin nuori ettei ollut kerennyt lisääntymään. Mutta sen jälkeen olen ollut _pitkään ja hartaasti_ sinkkuna. Ei kivaa ole ollut. Mutta se siitä, eteenpäin elämässä!->
 
Juissi-- sanoi:
Mutta se siitä, eteenpäin elämässä!->
Click to expand...

Kyllä se siitä asettuu uomiinsa eikä lie mitään suurempaa hätää tänhetkisessä elämässäkään. Voihan sulla olla joku kriisi noista just nyt ja kohta ei enää kelaile samoja. Just vaan muistaa aina ajatella, et jos meinaa jollekin elämässä kiukustua, että onko se siitä toisesta vai itsestä lähtöisin ja säätää sit oman ulosannin sen mukaan.

Edit: Sarasvuon podcastista tänään: "ajatukset ovat ohimeneviä mutta sanat, ne jää".
 
Niin. Mutta palatakseni ketjun ydinajatukseen:
Mistä saada ne maagiset fiilikset jota oli 20 vuotiaana? Vai onko todella niin, että vanhetessaan ikäänkuin vain häviää. Eli "muuntuu toisenlaiseksi" tuo elämä. Eli pitää keskittyä enemmän elämästä nauttimisen sijaan rakentavaan toimintaan. AKA touhuamaan jotain urajuttuja yms. Että se fiilispohjasuus mitä 20v oli, niin on vaan long gone, ja sit jää vaihtoehdoks enemmä sellanen, en nyt haluis millään sanoo tätä, mut buddhalaisempi tapa elää?
EIKÖ JÄÄ MITÄÄN KIMALLETTA JA TAIKAA IHMISELLE?
Ilmeisesti ehkä ei hirveesti. Toisenlaisia saavutuksia vaan todnäk. tarjolla.
 
Varmaan osa siitä fiiliksen maagisuudesta perustui tietämättömyyteen ja vähempään realistisuuteen vs. tän päivän fiilikset. Jos sitä lähtis tänä päivänä väkisin jäljittelemään niin se ois samalla varomattomuutta ja tuurin varaan laskemista yms. Mut uskon, että sä löydät kyllä tuohon jonkun jutun (joka on joko tota kimalletta ja taikaa TAI sitte jollain toisella tavalla on vielä parempaa niin ettet haluais vaihtaa) kunhan et luovuta etsimisen suhteen.
 
Juissi-- sanoi:
Niin. Mutta palatakseni ketjun ydinajatukseen:
Mistä saada ne maagiset fiilikset jota oli 20 vuotiaana? Vai onko todella niin, että vanhetessaan ikäänkuin vain häviää. Eli "muuntuu toisenlaiseksi" tuo elämä. Eli pitää keskittyä enemmän elämästä nauttimisen sijaan rakentavaan toimintaan. AKA touhuamaan jotain urajuttuja yms. Että se fiilispohjasuus mitä 20v oli, niin on vaan long gone, ja sit jää vaihtoehdoks enemmä sellanen, en nyt haluis millään sanoo tätä, mut buddhalaisempi tapa elää?
EIKÖ JÄÄ MITÄÄN KIMALLETTA JA TAIKAA IHMISELLE?
Ilmeisesti ehkä ei hirveesti. Toisenlaisia saavutuksia vaan todnäk. tarjolla.
Click to expand...
Sen kimalteen ja taian saa vaan aikusena ihan eri asioista kun parikymppisenä. Sen aikaset kärkiasiat ei enää nappaa ja niiden tilalle on tullut asioita ja elämänsisältöä jotka nappaa sitäkin enemmän.

Sun ongelmanahan on se, että ne parikymppisen jätkän asiat on edelleen ainoo sisältö mitä osaat kuvitella, ja yllättäen niistä ei enää nelikymppinen kiksejään saa. Sulla on päässy pahasti unohtuun toi sisällöntuotanto omaan elämään.
 
Juur näin. Juur näin, sano. Ya-ya niputti totuuden ylle.

Ehkä lisäisin sen, että et ole saanut kuksia menemään nuorena tarpeeksi niitä nuoria naisenalkuja. Ja se nyt hiertää, kun nyt on myöhästä.
 
Joxuz sanoi:
Juur näin. Juur näin, sano. Ya-ya niputti totuuden ylle.

Ehkä lisäisin sen, että et ole saanut kuksia menemään nuorena tarpeeksi niitä nuoria naisenalkuja. Ja se nyt hiertää, kun nyt on myöhästä.
Click to expand...

Hyvä yritys. Mulla on varmaan 100 kaatoa. Mut se miks oon "katkera", on se, että liian myöhästä oli sitoutua vakavaan suhteeseen ehdoilla jota olisin halunnut.
 
ya-ya sanoi:
Sen kimalteen ja taian saa vaan aikusena ihan eri asioista kun parikymppisenä. Sen aikaset kärkiasiat ei enää nappaa ja niiden tilalle on tullut asioita ja elämänsisältöä jotka nappaa sitäkin enemmän.

Sun ongelmanahan on se, että ne parikymppisen jätkän asiat on edelleen ainoo sisältö mitä osaat kuvitella, ja yllättäen niistä ei enää nelikymppinen kiksejään saa. Sulla on päässy pahasti unohtuun toi sisällöntuotanto omaan elämään.
Click to expand...

Ei mulla ole ongelmaa. Ehkä mun ongelma on, että osaan liiankin hyvin nelikymppisen sisällön tuotannon. No, aion olla mies ja tuottaa sen sisällön joka tapauksessa. Mutta.....
 
Sulla on joku ikäkriisi. Haluat takaisin menetetyn nuoruuden ja katkeroidut kun et sitä saa.
Sun täytyy nyt vaan pelata korteilla jotka sulla on. Harva parikymppinen nuori nainen on kiinnostunut ikälopusta vanhasta miehestä. Ainoastaan siinä tilanteessa että sillä miehellä on rahaa, paljon rahaa.
 
Poppis sanoi:
Sulla on joku ikäkriisi. Haluat takaisin menetetyn nuoruuden ja katkeroidut kun et sitä saa.
Sun täytyy nyt vaan pelata korteilla jotka sulla on. Harva parikymppinen nuori nainen on kiinnostunut ikälopusta vanhasta miehestä. Ainoastaan siinä tilanteessa että sillä miehellä on rahaa, paljon rahaa.
Click to expand...

Ei viisastella siellä.
 
Joxuz sanoi:
Tämä ketju on saavuttanut jo ikuisen loopin. Kenelläkään ei ole mitään uutta annettavaa eikä Juissilla voivoteltavaa.
Click to expand...

Tämä pätee kyllä ylipäätään triideihin, joissa ratkotaan jotain elämään liittyviä ongelmia. Sen 20 vuotta mitä olen pakkiksella pyörinyt niin samat jutut kiertää kehää. Säännöllisesti joku ilmestyy murehtimaan elämäänsä ja kysymään neuvoa samoihin vanhoihin ongelmiin. Jengi antaa samat vanhat vastaukset, jotka aiheesta riippuen niputtuvat muutaman koulukunnan alle. Kysyjä ei kuitenkaan hyväksy mitään vastausta, koska sen oma elämä on täysin eri asia kuin muiden foorumistien elämä. Ongelmat paljastuvat muutoshaasteen kohdattuaan rakkaisi ongelmiksi ja ovat tärkeä osa kysyjän identiteettiä. Known Devil is better than unkown Angel.
 

Latest posts

Suositut

Back
Ylös Bottom