Tyytyväisen elämän kirous(ko?)

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja Juissi-
  • Aloitettu Aloitettu
Juissi-- sanoi:
Nainenko ei liity elämänlaatuun? Mitenkäs se seksielämä. Mistä se jokailtainen seksi saadaan? Entäs kumppani jakamaan omistusasunnon lyhennyksiä? Mitä jos haluaa perustaa perhettä? Tai matkaseuraa lomalle naisesta? Mitä jos nainen on YH? Ajattele, olisko hyvää elämänlaatua, että omassa kodissa on yhdessä huoneessa naisen exän äpärä istumassa tietokoneella, joku syrjäytynyt narkkarin ADHD lapsi? ;)
Niinpä....Ollapa siinä tyytyväinen sitten kun näitä asioita pohtii...Ja juu, ei ole naisiin sidottua ei ;)
Click to expand...
Eiköhän aika moni mies elä tuossa samassa tilanteessa. Mikäli ei vituta akan pennut, ni sitten vituttaa anoppi,akan kaverit tai vaikka koira. Mitä huonommin akkansa valitsee sitä enemmän vituttaa.

Hae sitä pikkupoikajännitystä ajoittain vieraasta pillusta tai turruta vitutus viinaan.
 
GAZOZ.FI
10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
Rantapallo sanoi:
Eiköhän aika moni mies elä tuossa samassa tilanteessa. Mikäli ei vituta akan pennut, ni sitten vituttaa anoppi,akan kaverit tai vaikka koira. Mitä huonommin akkansa valitsee sitä enemmän vituttaa.

Hae sitä pikkupoikajännitystä ajoittain vieraasta pillusta tai turruta vitutus viinaan.
Click to expand...

Miten akka valitaan? Kun sanoit mitä huonommin valitsee niin sitä enemmän vituttaa..
 
Poppis sanoi:
Kuten sanoin, kukaan toinen ihminen ei ole se juttu joka tuo sulle onnellisuuden, aina tuut keksimään uusia asioita mitä sun pitäisi saada että oot onnellinen.

Sun täytyy löytää se onni susta itsestä, ei sysätä toisten viaksi miksi sulla sitä ei ole.

Apulannan valot pimeyksien reunoilla sanat kiteyttää aika hyvin tän asian. Sulla on sisälläsi valtameren kokoinen voima jonka voit valjastaa oppaaksesi.
Kaikki ei sitä voimaa löydä koskaan, sä tunnut olevan sellainen koska et pysty katsomaan peiliin mikä sen tyytyväisyyden estää.
Click to expand...

"helpompi antaa anteeksi, kuin jäädä kaunaan kiinni".
Mielenkiintoista, varmasti hyvin perusteltavissa. Mutta silti, jos joku on painostanut joskus tekemään kuolettavia virheitä, niin anteeksianto mitätöi ne. Hankalaa. Tai no, hyvin helppoa. Samaan johtaa tääkin kun muutkin asiat. Eli antaa periksi kun ei muuta voi.

Tossa biisissä puhutaan just tästä kirotusta tyydyttävästä elämästä, jossa miehet on muuttuneet keski-ikäisiksi TÄDEIKSI.
Tollanen pehmeen lempee lässytys tunnelma. Totta, joudumme antamaan periksi luonnovoimille, koska vastustaminen on vaikeaa. Elämä on loppujen lopuksi automaatiota.
Mutta eikö kuitenkin olisi kiva, että olisi karvoja rinnassa? Ettei olis niin hemmetin laimeeta.

Kai ihmisellä on halutessaan enää jäljellä mitään vaikutusvaltaa tähän buddhalaisen elämäntavan vastustamiseen. Mitään miehekästä, omissa asenteissa, ei niinkään siinä, että mitä esimerkiksi harrastaa?

Onko enää jäljellä mitään, mistä tulee selkäytimeen kylmiä väreitä.
Onko todella "pikkupoikamaiset jännitykset" väärin?

Eli yritän sanoa, että tossa apulannan biisissä lauletaan periksiantamisesta, myötäilystä ja hyväksynnästä, eli just tästä tyydyttävästä elämästä jota olen kironnut, ja johon ihminen aina automaattisesti joutuukin. Niin eikö sen vastustamiseen pienellä ihmisellä ole mitään voimavaroja tai keinoja....Ilmeisesti ei.
 
Rantapallo sanoi:
No miten sä oot omas saanu? Valitsiko joku muu sen sinun puolesta?
Click to expand...

Ei mulla ole akkaa.
Mutta mielenkiintoisen ajatuksen esitit, että akanvalinnassa voi tehdä jonkunlaista valintaa todella. Eiköhän ne universumin antamat vaihtoehdot ole nakutettu. Tuskin siinä on valinnan varaa...
 
Juissi-- sanoi:
miehet on muuttuneet keski-ikäisiksi TÄDEIKSI
Click to expand...

Ehkä sinulla on vain kovin kapea käsitys siitä, mitä, mikä ja millainen on MIES.

Jos "oikean nuoren miehen" elämä sisältää lähinnä ikävuodet 15-25, niin entä se 60-70 vuotta muuta elämää? Miksi tuo teini-iän ja nuoren aikuisuuden ohimenevä kausi on painoarvoltaan niin merkittävä?
 
Sylverö sanoi:
Tuo armeijaihannointi haiskahtaa kyllä nuoruuteen kuuluvalta romantisoidulta kuvalta veljesyhteisöstä, jossa kukaan ei puukota koskaan selkään ja lippu liehuu Hyvän ja Pahan välisessä eeppisessä taistelussa, joka synnyttää sankareita.

Epäilen totuuden olevan ihan jotain muuta.
Click to expand...

No kyllähän veljeskuntahenki on totta.
Jos ei veljeskuntahenki olis totta, ei missään olis mitään mieltä. Kyllähän suomenkin armeijassa oli veljeskuntahenki, jopa romanttinenkin tunnelmiltaan välillä.
Kyllähän noi armeijajutut hiton kiinnostavia on. Ehkä yks kiinnostavimpia asioita.
Jenkkiarmeijassa on kyllä mahkut päästä taistelukentälle vähissä iän myötä.
Laivastossa Navy hospital corpsman on viimenen työpaikka, joka on taistelussa jollain tavalla mukana ja johon ulkomaalasia otetaan 39v asti. niitä laitetaan marinejen mukaan kentälle välillä.
Nää on näitä. Kun olis munaa, olis kyllä mahtavia kokemuksia. En edes usko että joku tollanen tulitaistelussa oleminen ois mitään nihkeetä millään tasolla todellisuudessa. Toki, harvassa ne on ja harva niihin pääsee....
 
No, minulla on käsitys, että armeija on lähinnä on odottelua, tylsyyttà ja annettujen (paska)käskyjen toteuttamista.

Tulitaistelussa sitten IRL kuolee, haavoittuu ja invalidisoituu henkisesti ja/tai fyysisesti. PTSD on aikamoinen ongelma sotaveteraanien keskuudessa - hyvää dokumenttia aiheesta on ainakin Briteistä ja USAsta.

Sotaveteraaniukkini muisteli, että rintamalla pelotti ja paska haisi.
 
Sylverö sanoi:
No, minulla on käsitys, että armeija on lähinnä on odottelua, tylsyyttà ja annettujen (paska)käskyjen toteuttamista.

Tulitaistelussa sitten IRL kuolee, haavoittuu ja invalidisoituu henkisesti ja/tai fyysisesti. PTSD on aikamoinen ongelma sotaveteraanien keskuudessa - hyvää dokumenttia aiheesta on ainakin Briteistä ja USAsta.

Sotaveteraaniukkini muisteli, että rintamalla pelotti ja paska haisi.
Click to expand...

Niin mutta, eikös tällä tavalla ajattelemalla saada kaikki kiva kiellettyä elämästä? Suuret sankariteot odottaa tekijäänsä, ja ne ilmenee juuri siten, että voi traumatisoitua, fyysisesti tai henkisesti. Ja sitten taas porutaan hurjasti jälkikäteen että mitä tuli tehtyä, kun jalka puuttuu nyt.
Mutta siitä tulee muistoja, ja merkitystä, kun kamppailee näiden asioiden kanssa.
 
Juissi-- sanoi:
Niin mutta, eikös tällä tavalla ajattelemalla saada kaikki kiva kiellettyä elämästä? Suuret sankariteot odottaa tekijäänsä, ja ne ilmenee juuri siten, että voi traumatisoitua, fyysisesti tai henkisesti. Ja sitten taas porutaan hurjasti jälkikäteen että mitä tuli tehtyä, kun jalka puuttuu nyt.
Mutta siitä tulee muistoja, ja merkitystä, kun kamppailee näiden asioiden kanssa.
Click to expand...

Tämä sun juttus on kuin jonkun ”amerikkalainen leskikenraali” -rakkaushuijauksen uhrin puhetta. Näillä sun testopöllyisen teiniromantisoinnin huuruisilla jutuillas joukoista, sotavoimista, sankariteoista ja veljeydestä ei ole oikeastaan juurikaan mitään tekemistä todellisuuden kanssa. Työtä se on. Ja sen takia muun kaltaisia kuvitelmia omaaville se jää vain haaveeksi koska operatiivisesti tuommoset on täysiä fiaskoja. Syynsä siihen on.

Erityisen hyvältä kuulostaa se että etulinjaan pitää päästä tappamaan mutta Filippiineille ei voi mennä kun siellä sataa ja tulee.

Onnea ja menestystä haaveiden tavottelussa.
 
Mitä muutaman tuon alkuperäisen kirjoittajan viestejä lukee, niin tulee ihan sellainen mielikuva, että on jääty sinne teini-ikäisen tasolle :D Omista tekemisistä ei pystytä ottamaan mitään vastuuta ja haihatellaan jonkun sotaleikkien perään. Mitä jos vaan alkaisi ottamaan vastuun omista tekemisistään, niin ehkä joskus voisi olla tyytyväinen omaan elämäänsä? Jos ei yksinään pysty olemaan tyytyväinen elämään, niin se nainen ei sitä tilannetta ainakaan parempaan suuntaan muuta.
 
Randomnoo sanoi:
Tämä sun juttus on kuin jonkun ”amerikkalainen leskikenraali” -rakkaushuijauksen uhrin puhetta. Näillä sun testopöllyisen teiniromantisoinnin huuruisilla jutuillas joukoista, sotavoimista, sankariteoista ja veljeydestä ei ole oikeastaan juurikaan mitään tekemistä todellisuuden kanssa. Työtä se on. Ja sen takia muun kaltaisia kuvitelmia omaaville se jää vain haaveeksi koska operatiivisesti tuommoset on täysiä fiaskoja. Syynsä siihen on.

Erityisen hyvältä kuulostaa se että etulinjaan pitää päästä tappamaan mutta Filippiineille ei voi mennä kun siellä sataa ja tulee.

Onnea ja menestystä haaveiden tavottelussa.
Click to expand...

Niin. Työtä. Mutta työtä missä on jännitystä ja erittäin mielenkiintoisia asioita. Kyllä kai suomen armeijan käyminenkin nyt jotain osviittaa antaa mitä se on. Ei sielläkään vaan sankariteosta toiseen hypitä, vaikka harjoituksissa pääskin loistamaan. Armeijoiden touhuissa on se, että siellä on adrenaliinia tarjolla. Ei toimistossa ole. Ei sellaisia juttuja nää siviilissä missään, mitä tuolla voi nähdä. Elämyksiä. Ja kun ottaa huomioon, että lisääntyvän iän myötä ei ole naisten puolella enää priimaa nähtävää, niin...Loogisinta olisi lähteä. Kun vertaat työhön armeijajuttuja, niin mitäpä mun työkyvystä kertoo se, että jos jään tänne, niin aion tulevaisuudessa vähän myöhemmin ottaa vuositulotavoitteeksi 100 000e? Ainakin yhden vuoden ajaksi.
Mitä tulee vertaukseen Filippiineistä, niin siellä ei "vähän sada ja tuule", vaan esim. Taifuuni Haiyan aiheutti 10 000 kuolonuhria. Ja siellä näitä kunnon myrskyjä piisaa. Lisänä on se, että jos sinne lähtee yksin, asuu maassa jonka infrastruktuuri on kaatopaikan tasolla, ja yksin. Kuka helvetti sellaista haluaa tehdä? Muutenkin, jos motiivi muuttaa asumaan Filippiineille on se, että aikoo vaan panna paikallisia 20 vuotiaita, eikä ole muuta sielun kiintopistettä, niin kyllähän siellä masentuu tollaisissa olosuhteissa.
Jos taas on länsimaalaisen sotilasorganisaation osana, esim jenkkien armeijan, niin siellä on tavallaan aika suomalaiseen makuun asiat organisoituja ja järjestettyjä, siisteyttä ja selvyyttä. Toki, sotatoimialueilla ja mettäkeikoilla on sitten sitä infrastruktuurin huonoutta tarjolla, mutta organisoidun sotajoukon matkassa mukana. Eli omat basecampit löytyy missä hommat toimii, ja sotilasjoukon organisoitunut toiminta joka tuo tukea ja turvaa. Järjestelmällistä tekemistä.
Ylipäätäänhän noi armeijoiden toiminnat tarjoaa omalta osaltaan tätä tyydyttävää elämää, sielunrauhaa, koska kaikki on järjestelmällistä, ei tarvitse niin paljoa itse huolehtia, ohjelmaa kyllä on kaikenaikaa, ja lisäksi organisaatio käskee tekemistä. Elämässä on kellon ympäri ohjelmaa.
 
Jali sanoi:
Mitä muutaman tuon alkuperäisen kirjoittajan viestejä lukee, niin tulee ihan sellainen mielikuva, että on jääty sinne teini-ikäisen tasolle :D Omista tekemisistä ei pystytä ottamaan mitään vastuuta ja haihatellaan jonkun sotaleikkien perään. Mitä jos vaan alkaisi ottamaan vastuun omista tekemisistään, niin ehkä joskus voisi olla tyytyväinen omaan elämäänsä? Jos ei yksinään pysty olemaan tyytyväinen elämään, niin se nainen ei sitä tilannetta ainakaan parempaan suuntaan muuta.
Click to expand...

Niin mitä tää tämmönen omista tekemisistä vastuun ottaminen tarjoaa? Sitä laimeilua, mitä pyrin juurikin karkuun? Miksi ihmeessä sitä haluaisin?
 
Vaikka mä olen valinnut normaalia buddhalaisemman elämäntavan niin mun elämä on siltikin yllättävän miehekäs.
Ajan hienolla autolla ja prätkällä, välillä ylinopeutta, juon hyvää viskiä, lyön ja potkin toisia ihmisiä.
Ei tää nyt ihan huono elämä ole.
 
Jep, ei kannata akkamaisesti alistua luonnonvoimille ja tyytyä tavalliseen elämään, kun voi kasvattaa rintakarvat ja valittaa ja rutista KUIN MIES! Ne on akat jotka asioille jotain tekee, tosi mies ei viitti koska vika on akoissa alunperinkin!

Mutta vakavissaan, keskuudessamme elää ihan normaalinoloisia ihmisiä joille intti tai lukio oli elämän parasta aikaa. Miettikää. Ne elää selllasta elämää, Joka. Päivä.
 
Juissi-- sanoi:
Niin mitä tää tämmönen omista tekemisistä vastuun ottaminen tarjoaa? Sitä laimeilua, mitä pyrin juurikin karkuun? Miksi ihmeessä sitä haluaisin?
Click to expand...
Tarjoaa sen, että se sun elämä on just sitä mitä sä itse haluat ja mitä sä itse päätät. Nyt sä alistut siihen luuloon, että muut ihmiset määrittelee sun koko elämän. Tuolla sun nykyisellä asenteella ei ainakaan tule saavuttamaan minkäänlaista onnellisuutta.
 
ya-ya sanoi:
Jep, ei kannata akkamaisesti alistua luonnonvoimille ja tyytyä tavalliseen elämään, kun voi kasvattaa rintakarvat ja valittaa ja rutista KUIN MIES! Ne on akat jotka asioille jotain tekee, tosi mies ei viitti koska vika on akoissa alunperinkin!

Mutta vakavissaan, keskuudessamme elää ihan normaalinoloisia ihmisiä joille intti tai lukio oli elämän parasta aikaa. Miettikää. Ne elää selllasta elämää, Joka. Päivä.
Click to expand...

Jos ne tyypit sai vielä naista niinä vuosina?
 

Latest posts

Suositut

Back
Ylös Bottom