Tunnustan...
- Keskustelun aloittaja Anonymity
- Aloitettu
10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
- Liittynyt
- 23.11.2005
- Viestejä
- 1 044
Huumorini koostuu enimäkseen kolmesta osasta.
1) Pulkkinen- Don't Push The River (Loppiais-special?)
2) Juhani "Tami" Tamminen
3) Pertti "Spede" Pasanen
Näitä juttuja sitten käytetään kaikissa mahdollisissa tilanteissa, tyyliin "kukas teistä on se Ahtisaari?", "Jonkunhan tätä biiliä on tsöörailtava", " sulla on sloggit täysin rullalla tuolla vakosessa"... Tietyt sanat voi korvata x:llä, esimerkiksi "jonkunhan tätä kahvia on juotava". Näin syntyy kommentti kätevästi tilanteeseen kuin tilanteeseen.
Onneksi tämä huumorinkäyttö tapahtuu vain harvojen parissa, joten sivulliset eivät siitä kärsi.
1) Pulkkinen- Don't Push The River (Loppiais-special?)
2) Juhani "Tami" Tamminen
3) Pertti "Spede" Pasanen
Näitä juttuja sitten käytetään kaikissa mahdollisissa tilanteissa, tyyliin "kukas teistä on se Ahtisaari?", "Jonkunhan tätä biiliä on tsöörailtava", " sulla on sloggit täysin rullalla tuolla vakosessa"... Tietyt sanat voi korvata x:llä, esimerkiksi "jonkunhan tätä kahvia on juotava". Näin syntyy kommentti kätevästi tilanteeseen kuin tilanteeseen.
Onneksi tämä huumorinkäyttö tapahtuu vain harvojen parissa, joten sivulliset eivät siitä kärsi.
Mikäs pieru se semmoinen on joka ilman ääntä tulee? Tsuhnapieruhan se. Niitä jos pääsee monta, housussa on sonta. Tsuhnapieru Tsuhnapieru vaarallinen on.Tintsu sanoi:
- Liittynyt
- 27.10.2005
- Viestejä
- 132
Kuulin tänään MTV:ltä Bee Gees:n Stayin' Alive biisin, latasin sen ja nyt kuuntelen sitä 10:ttä kertaa peräkkäin.
Olen pitänyt taukoa kaiken herkun syömisestä nyt muutaman kuukauden. Viime viikolla kuitenkin teki ihan stanasti mieli suklaata ja kaapissakin oli sopivasti levy. Söin siitä sitten neljä palaa. Nyt eilen naama sitten kukki sen jälkeen niin hlvtisti, että lupasin itselleni etten enään ikinä syö suklaata. Tänään kuitenkin tuli taas suklaanälkä ja kaapissa oli sopivasti Fazerin Sininen (niitä kääreissä olevia[mikäs sen nimi nyt olikaan]) ja söin kolme sellaista.
Olen pitänyt taukoa kaiken herkun syömisestä nyt muutaman kuukauden. Viime viikolla kuitenkin teki ihan stanasti mieli suklaata ja kaapissakin oli sopivasti levy. Söin siitä sitten neljä palaa. Nyt eilen naama sitten kukki sen jälkeen niin hlvtisti, että lupasin itselleni etten enään ikinä syö suklaata. Tänään kuitenkin tuli taas suklaanälkä ja kaapissa oli sopivasti Fazerin Sininen (niitä kääreissä olevia[mikäs sen nimi nyt olikaan]) ja söin kolme sellaista.
- Liittynyt
- 12.1.2003
- Viestejä
- 101
Tunnustan omaavani muutaman Jari Sillanpään cd-levyn, noh itseasiassa yhtä lukuunottamatta kaikki. Valehtelen ystävilleni olevani hirmuisa rässi-metallin ystävä, Slayerin omatessa jonkinlaisen diviinin statuksen elämässäni, jotta näyttäisin heidän silmissään julmetun kovalta, vaikka kuuntelenkin kotonani Jartsan säkelmöivää laulantaa. Voin samantien tunnustaa omaavani jampan Euroviisu-esityksen vhs-formaattiin nauhoitettuna, jota olen aamuyön tunteina katsellut useita kymmeniä kertoja...alasti.
- Liittynyt
- 4.4.2005
- Viestejä
- 17
Totta se on. Olen paskantanut housuihini. Ja vielä ihan näin aikuisiällä. Puoli vuotta sitten. Oli kaunis kesäpäivä ja salilta tultuani ja syötyäni kotona, päätin lähteä vähän pyöräilemään Aurajoen rantaan (matkaa pari kilsaa), olihan lämmin ja aurinkoinen heinäkuun ilta. Juuri sinne päästessäni huomasin, että nyt taitaa vatsa tehdä taas temput. Sattuu aina silloin tällöin, että lähes välittömästi syömisen jälkeen alkaakin kummasti vatsassa (lue: perseessä) möyryämään siihen tyyliin että lähtölaskenta on alkanut, ja sitähän ei pysty mitenkään enää pysäyttämään. Ensin en uskonut tilanteen olevan kovin paha, joten ajattelin heittää sen lenkin pyörälläni jota olin alunperin suunnitellutkin. Tässä kävi juuri se virhe, minkä ihmiskunta on tehnyt kautta aikojen. Yhä uudestaan ja uudestaan: Kriisitilanteen tullessa aliarvioidaan uhka pahasti alakanttiin.
Mutta jo minuutin kuluessa leppoisa fiilikseni oli poissa ja pahimmat pelkoni kävivät toteen, kun käteni alkoivat täristä ja tuskan hiki nousi otsalle tuntemattoman voiman yrittäessä tunkeutua ulos peräpäästäni. Vasta silloin tajusin tilanteen kauheuden: Uhka on todellinen!
Olin siis parin kilometrin päässä kotona ja kaupunkialueella, joten mihinkään pusikkoon en pääsisi truuttaamaan, ja siinä pakokauhuisessa tilanteessa en keksinyt mitään yleistä vessaa, joka olisi kotiani lähempänä, joten lähdin ripeästi polkemaan kohti kotia. Tiesin tilanteen olevan erittäin täpärä, sillä tunsin sisimmässäni, että varpusparvi saattaa pörähtää ulos hetkenä minä hyvänsä ja aikaa minulta kuitenkin tulisi menemään lähes kymmenen minuuttia ennen kuin näkisin posliinialttarin kimalluksen silmieni edessä.
Tiesin kyllä riskeeraavana kroppani kataboliseen tilaan jos poljen täysiä koko matkan, mutta se aiemmin niin hirveältä tuntunut asia tuntui tässä tilanteessä vähäpätöiseltä pikkuseikalta, ja sitä paitsi uhrauksiahan pitää taistelussa aina tehdä. Hullun raivolla kohti kotia polkiessani pariin otteeseen luulin jo häviäväni sodan sulkijalihastani vastaan, mutta urheasti painoin takamustani lujemmin polkupyörän satulaan, ja näin sain hankittua hieman lisäaikaa ennen kuin alaspäin suuntautautuva ruskea geysir purkautuisi. Pääsin kuin pääsinkin vihdoin kerrostalon pihaan kalsarit vielä toistaiseksi puhtaina. Aikaisempana aikeenani oli ollut rynnätä alakerran pesutuvan yhteydessä olevaan vessaan, mutta tässä tilanteessa tein arvion, VIRHEARVION, että pystyisin kyllä vielä yhden minuutin verran pitämaan rektaalia hallinnassani ja niinpä painoin hissin nappulaa ajatukset siinä helpottavassa hetkessä, jolloin pääsisin istuutumaan oman vessani valkoiselle valtaistuimelle.
Alhaalta lähtevästä vastapainopakasta huomasin että tietenkin hissi lähti ylimmäisestä kerroksesta tulemaan. Miksi, oi miksi!? Paljonko ihmisen pitääkään kestää? Vuosikymmeneltä tuntuvan ajanjakson jälkeen hissi vihdoin saapui alas ja tyhjänä. Onneksi, nimittäin tilanne alkoi olemaan jo kriittinen, kyse oli enää sekunneista. Ryntäsin hissiin ja sen nytkähtäessä ylöspäin jouduin jo puristamaan pakaroita yhteen, sillä anukseni antuituisi tuolle exponentiaalisesti kasvavalle paineelle aivan tuota pikaa.
Kotiavaimen olin jo kaivanut valmiiksi tärisevään käteeni ja kun hissi vihdoin ja viimein saapui asuinkerrokseeni, ja lähdin kävelemään erittäin vaivalloisen näköisesti pakaroita yhteen jännittäen kohti kuuden metrin päässä olevaa asuntoani se tapahtui. Ehkä noin kolme askelta ennen ulko-oveani en yksinkertaisesti enää pystynyt pidättämään enempää. Koitin kädellä painaen vielä estää ryöpsähdyksen, mutta vaikutus oli vähän sama kuin yrittäisi suotuveneellä pysäyttää ruotsinlaivaa. Kaikkeni tein, mutta se ei vaan riittänyt enää pidemmälle. Peli oli menetetty. Ja kuten kaikki vastaavassa tilanteessa olleet varmasti tietävät, että kun sitä alkaa tulla, niin se tulee kanssa paineella. Noiden kolmen viimeisen askeleen ajan tunsin että minulle tapahtuu jotain, jota on viimeksi tapahtunut joskus vaippaiässä. Ja kyllä, koko lasti pärähti niin että soi. Ainut lohtu oli että rappukäytävässä ei ollut ketään naapureita todistamassa tuota tilannetta.
Sisään kämppääni päästyäni minusta ei ollut enää jäljellä kuin henkisesti murtunut ja kaiken itsekunnioituksensa menettänyt, housuihinsa paskantanut säälittävä mies joka oli suihkin tarpeessa. Ja pyykkäyksen.
Kiitos että sain avautua teille tästä. Tapauksesta on nyt puoli vuotta aikaa, mutta vieläkään en ole päässyt sen ylitse. Terapeuttini mielestä on kuitenkin hyväksi että voin purkaa tuntoja edes internetin välityksellä. Kuulemma keventää henkistä kuormaa, jota olen tuosta kohtalokkaasta päivästä lähtien joutunut kantamaan. Kaikesta huolimatta haluaisin kuitenkin uskoa, että jonain kauniina päivänä elämä vielä voittaa, vaikka nyt se onkin vielä vaikeaa.
Mutta jo minuutin kuluessa leppoisa fiilikseni oli poissa ja pahimmat pelkoni kävivät toteen, kun käteni alkoivat täristä ja tuskan hiki nousi otsalle tuntemattoman voiman yrittäessä tunkeutua ulos peräpäästäni. Vasta silloin tajusin tilanteen kauheuden: Uhka on todellinen!
Olin siis parin kilometrin päässä kotona ja kaupunkialueella, joten mihinkään pusikkoon en pääsisi truuttaamaan, ja siinä pakokauhuisessa tilanteessa en keksinyt mitään yleistä vessaa, joka olisi kotiani lähempänä, joten lähdin ripeästi polkemaan kohti kotia. Tiesin tilanteen olevan erittäin täpärä, sillä tunsin sisimmässäni, että varpusparvi saattaa pörähtää ulos hetkenä minä hyvänsä ja aikaa minulta kuitenkin tulisi menemään lähes kymmenen minuuttia ennen kuin näkisin posliinialttarin kimalluksen silmieni edessä.
Tiesin kyllä riskeeraavana kroppani kataboliseen tilaan jos poljen täysiä koko matkan, mutta se aiemmin niin hirveältä tuntunut asia tuntui tässä tilanteessä vähäpätöiseltä pikkuseikalta, ja sitä paitsi uhrauksiahan pitää taistelussa aina tehdä. Hullun raivolla kohti kotia polkiessani pariin otteeseen luulin jo häviäväni sodan sulkijalihastani vastaan, mutta urheasti painoin takamustani lujemmin polkupyörän satulaan, ja näin sain hankittua hieman lisäaikaa ennen kuin alaspäin suuntautautuva ruskea geysir purkautuisi. Pääsin kuin pääsinkin vihdoin kerrostalon pihaan kalsarit vielä toistaiseksi puhtaina. Aikaisempana aikeenani oli ollut rynnätä alakerran pesutuvan yhteydessä olevaan vessaan, mutta tässä tilanteessa tein arvion, VIRHEARVION, että pystyisin kyllä vielä yhden minuutin verran pitämaan rektaalia hallinnassani ja niinpä painoin hissin nappulaa ajatukset siinä helpottavassa hetkessä, jolloin pääsisin istuutumaan oman vessani valkoiselle valtaistuimelle.
Alhaalta lähtevästä vastapainopakasta huomasin että tietenkin hissi lähti ylimmäisestä kerroksesta tulemaan. Miksi, oi miksi!? Paljonko ihmisen pitääkään kestää? Vuosikymmeneltä tuntuvan ajanjakson jälkeen hissi vihdoin saapui alas ja tyhjänä. Onneksi, nimittäin tilanne alkoi olemaan jo kriittinen, kyse oli enää sekunneista. Ryntäsin hissiin ja sen nytkähtäessä ylöspäin jouduin jo puristamaan pakaroita yhteen, sillä anukseni antuituisi tuolle exponentiaalisesti kasvavalle paineelle aivan tuota pikaa.
Kotiavaimen olin jo kaivanut valmiiksi tärisevään käteeni ja kun hissi vihdoin ja viimein saapui asuinkerrokseeni, ja lähdin kävelemään erittäin vaivalloisen näköisesti pakaroita yhteen jännittäen kohti kuuden metrin päässä olevaa asuntoani se tapahtui. Ehkä noin kolme askelta ennen ulko-oveani en yksinkertaisesti enää pystynyt pidättämään enempää. Koitin kädellä painaen vielä estää ryöpsähdyksen, mutta vaikutus oli vähän sama kuin yrittäisi suotuveneellä pysäyttää ruotsinlaivaa. Kaikkeni tein, mutta se ei vaan riittänyt enää pidemmälle. Peli oli menetetty. Ja kuten kaikki vastaavassa tilanteessa olleet varmasti tietävät, että kun sitä alkaa tulla, niin se tulee kanssa paineella. Noiden kolmen viimeisen askeleen ajan tunsin että minulle tapahtuu jotain, jota on viimeksi tapahtunut joskus vaippaiässä. Ja kyllä, koko lasti pärähti niin että soi. Ainut lohtu oli että rappukäytävässä ei ollut ketään naapureita todistamassa tuota tilannetta.
Sisään kämppääni päästyäni minusta ei ollut enää jäljellä kuin henkisesti murtunut ja kaiken itsekunnioituksensa menettänyt, housuihinsa paskantanut säälittävä mies joka oli suihkin tarpeessa. Ja pyykkäyksen.
Kiitos että sain avautua teille tästä. Tapauksesta on nyt puoli vuotta aikaa, mutta vieläkään en ole päässyt sen ylitse. Terapeuttini mielestä on kuitenkin hyväksi että voin purkaa tuntoja edes internetin välityksellä. Kuulemma keventää henkistä kuormaa, jota olen tuosta kohtalokkaasta päivästä lähtien joutunut kantamaan. Kaikesta huolimatta haluaisin kuitenkin uskoa, että jonain kauniina päivänä elämä vielä voittaa, vaikka nyt se onkin vielä vaikeaa.
- Liittynyt
- 4.12.2004
- Viestejä
- 7 669
- Ikä
- 45
Teurassika sanoi:
H0 h00! Repesin totaalisesti, hyvin kerrottu :lol2:
- Liittynyt
- 28.2.2005
- Viestejä
- 3 404
Teurassika sanoi:
:lol2: :lol2: :lol2: repesin, viikon parhaat naurut :D
- Liittynyt
- 25.7.2005
- Viestejä
- 3 931
- Ikä
- 43
Teurassika sanoi:
:lol2: Loistavaa tekstiä! :D
- Liittynyt
- 12.2.2005
- Viestejä
- 44
Teurassika sanoi:
On muuten pojalla verbaliikka hallussa, lukemisen tuotoksena oli itkunsekaista naurua ja vatsalihasten kramppaamista, mutta tämä palautti mieleen myös erään vahingon, joka sattui allekirjoittaneelle joitakin vuosia sitten...
Long story short - kannattaa vetää bokserit housujen mukana alas istuessa paskalle. Tapausta ryyditti myös Teurassian mainiosti kuvailema apokalyptinen paniikkitila. Tämä tapaus vainoaa minua edelleen...
- Liittynyt
- 3.4.2005
- Viestejä
- 325
Oltiin noin 14 v, kavereita oli kotonani ja pelattiin tietokoneella. Eräs heistä soitti kotiinsa jolloin kesken puhelun päätin mennä aivan luurin viereen (elettiin vielä lankapuhelimien aikaa), kaadoin vettä pullosta lasiseen tuoppiin ja huusin möreimmällä aikaansaamallani äänellä "hei, eiks kalja maistu?"
Tyyppi oli parin kuukauden ajan kotiarestissa ei yhtikäs mistään...
Tyyppi oli parin kuukauden ajan kotiarestissa ei yhtikäs mistään...
- Liittynyt
- 13.5.2003
- Viestejä
- 664
Riitannuttuani naapurini kanssa reilu 10 vuotta sitten tein asioita, jotka halua nyt tunnustaa:
1. Kusin niiden pyykkinarulla kuivumassa olleisiin lakanoihin ja vaatteisiin.
2. Hieroin koiranpaskaa niiden ulko-oven ja autonovien kahvoihin. Tungin myös samaa tavaraa auton pakoputken täyteen.
3. Leikkasin niiden puutarhaletkut säpäleiksi
4. Piilotin autonakkuja ja renkaita niiden asunnon takana olevaan metsään ja ilmoitin poliisille, että naapurini pitää metsää kaatopaikkana.
5. Varastin sen pihalta ja autotallista kaiken minkä irti sain, mutta pikku hiljaa. Ulos unohtuneet röökit, kaljat, työkalut jne.
6. Lisäksi terrorisoin niitä kaikin eri tavoin, joita en muista/jaksa listata tähän.
Sitten se muutti pois. Anteeksi rakas naapuri, mutta käytöksesi alkoi vituttamaan silloin.
Kiitos.
1. Kusin niiden pyykkinarulla kuivumassa olleisiin lakanoihin ja vaatteisiin.
2. Hieroin koiranpaskaa niiden ulko-oven ja autonovien kahvoihin. Tungin myös samaa tavaraa auton pakoputken täyteen.
3. Leikkasin niiden puutarhaletkut säpäleiksi
4. Piilotin autonakkuja ja renkaita niiden asunnon takana olevaan metsään ja ilmoitin poliisille, että naapurini pitää metsää kaatopaikkana.
5. Varastin sen pihalta ja autotallista kaiken minkä irti sain, mutta pikku hiljaa. Ulos unohtuneet röökit, kaljat, työkalut jne.
6. Lisäksi terrorisoin niitä kaikin eri tavoin, joita en muista/jaksa listata tähän.
Sitten se muutti pois. Anteeksi rakas naapuri, mutta käytöksesi alkoi vituttamaan silloin.
Kiitos.
- Liittynyt
- 4.12.2004
- Viestejä
- 7 669
- Ikä
- 45
Lupasin tänä vuonna rajoittaa joululahjojen ostamista mutta aion tunnustaa tänne valehdelleeni taas jälleen kerran ja jopa maksimoineeni lahjojen määrää. Olen ostanut yli 80, arviolta ehkä 100 lahjaa ja olen vetänyt ihan överit. Aion laittaa myös kumppanin nimen suurimpaan osaan paketeista vaikkei olisikaan niihin osallistunut koska itseäni hieman nolottaa tämä kun mopo lähti hanskoista :lol2:
