Minä olin se, joka heräsi baarintakaa asfaltilta oksennuksen peitossa ilman mitään muistikuvia illasta. Minä olen se, joka kusi samana iltana jonkun auton renkaanpäälle (kromivanne oli), vähän poskipää oli kipeän oloinen, mutta en tiedä oliko sitten joku lyönyt, vaiko olin kaatunut (kusemisen muistan, mitään muuta en).
Se oli minä ja kaverini, kun pudotimme linnunpesän puusta alas, ja rääkyvät linnunpoikaset sätkivät, kunnes kuolivat. (tätä ei tosin ajettu takaa)
Se olin minä, joka ruisrockissa pyöri tuhannen pöhnässä ja jutteli ihmisille "kivoja". Minä myös siellä pyörin mudassa sadesäällä huomattavan kännini ansiosta.
Kävelin kaverin kämpässä kengänpohja täynnä koiranpaskaa, en myöntänyt. Oksensin Turun keskustassa heti kun bussin ovet aukesivat (kaaressa lensi ovista pihalle laatta, laivareissu takana).
Liikunnantunnilla valehtelin useasti, jotta jalka kipeä, päästäkseni penkkaamaan.
Se olin minä, kuka paskansi yhden rivitalon viereen metsään, missä usein lapset leikkivät. Tämä tapahtui tosin vain karvakäsipizzan ja hesburger aterioiden ansiosta.
Kavereidenkanssa oli hauska viikko, kun päivät koputtelimme erään hyvin rakkaan herran ikkunaan, oveen ja soitimme ovikelloa, joskus tämä tuli ikkunaan ja kaveri ampui "vappupaukulla" (mikä lie, posahtaa ja sieltä lentää paperia) ikkunaanpäin tätä kaveria naamankohdalle. Tämä oli kyllä hauskaa ja kaveri oli niin mulkku, etten häpeä tätä yhtään :D Tämä tapahtui hurjassa polkupyöräiässä 7-luokalla.
