Lopetin salitreenit noin 2 kuukautta sitten johtuen kroonisesta rahapulasta. Ei ollut varaa jatkaa kunnolla syömistä, ja homma ei muutenkaan enää tuntunut mielekäältä muutaman vuoden pään seinään hakkaamisen jälkeen. Kuluneen vuoden aikana olen kärsinyt loukkaantumisista ja sairastelusta ja muuttuvat työkuviot veivät kaiken energian. Tarkoituksenani on aloittaa kamppailu-urheilu uudestaan lähikuukausien aikana.
Miltä se tuntui... Paha tuohon on mitään sanoa. Yllättävää kyllä minkäänlaisia itsetunto-ongelmia hiljalleen rapistuva fysiikka ei ole aiheuttanut. On jännää huomata kuinka paljon rahaa jää enemmän säästöön ja kuinka paljon helpompaa elämä yleisesti ottaen on, kun pakonomaiset treeni- ja ruokailurutiinit eivät sanele aikatauluja.
Usein vapaapäivinä tulee sellainen olo, että jotain pitäisi tehdä. Olen harrastanut paljon muita lajeja, juoksua ja uintia muun muassa, ja huomannut kuinka yksipuolisia treenini aikaisemmin olivat. Varmaan palaan raudan pariin tulevaisuudessa, mutta tällä hetkellä en tunne minkäänlaista kaipuuta salille.
:jahas: Mikäs sulla on hätänä?
-edit. Muutama irtonainen huomio vielä. Yleinen laiskuus on lisääntynyt. On vaikeampaa pääsä ylös sieltä sohvalta tekemään yleensäkään yhtään mitään. Toisaalta sosiaalinen elämä on lisääntynyt, olen ehtinyt enemmän näkemään sukulaisia ystäviä. Muut harrastukset ovat nousseet enemmän pinnalle. Minulla on ollut pidempiä taukoja treeneistä ennenkin, mutta aina jossain vaiheessa motivaatio on taas palannut ja treenit ovat kulkeneet entistä paremmin. Treenaamisesta muodostuu niin vahva elämäntapa aina jossain vaiheessa, että muu elämä alkaa kärsimään siitä.
Lopetetaan kuluneeseen lausahdukseen: Elämässä on muutakin kuin treenit