Treenauksen lopettaminen?

[Pikkuhannu]

Tämä kesä on ollut yhtä on/offia, välillä menee kuukausi tyyliin treeniä kerran viikkoon!!!:curs: Huomaa vaan, kun selkä alkaa vihoittelemaan ja niskat jumissa, treenin kulkiessa ei mitään ongelmia... On olevinaan niin muita kiireitä...
Jospa sitä ottaisi itseänsä niskasta ja pakottaisi taas salille, kunhan vauhtiin pääsee...
Epäilen, että HB on hiukan alhaalla, sellaista kroonista väsymystä on ollut, ehkä juuri aloittamani rautakuuri auttaa siihen...

 

[pete 10]

mulla taas tämmönen tapaus. 10 vuotta salitreeniä sitte kun salama kirkaalta taivaalta kaikki loppu kun seinään.. käsi hajos totaalisesti ja kaikki näytti olevan menetetty, tälläkin hetkel vituttaa suuresti kun ei ole 5 vuoteen salillle päässy, nyt olen 1kuukauden käynyt ja voin sanoa et ettei tätä parempaa elämän tapaa ole, ainakaan mulle. mä sanon vaan jätkät et itku tuli melkein silmään kun treenasssa kävi ekan kerran 5 vuoden tauvon jäälkeen. siiinä aivan kädetkin täris kun pääsi rautaan kiinni. nytkin pitää itteä pitä väkisin täs tuolis kiinni ettei lähe salillle...jotkut ihmiset ilmeisesti vaan rakastaa tätä lajia niin VITUSTI....

 

[Counterfeith]

mulla taas tämmönen tapaus. 10 vuotta salitreeniä sitte kun salama kirkaalta taivaalta kaikki loppu kun seinään.. käsi hajos totaalisesti ja kaikki näytti olevan menetetty, tälläkin hetkel vituttaa suuresti kun ei ole 5 vuoteen salillle päässy, nyt olen 1kuukauden käynyt ja voin sanoa et ettei tätä parempaa elämän tapaa ole, ainakaan mulle. mä sanon vaan jätkät et itku tuli melkein silmään kun treenasssa kävi ekan kerran 5 vuoden tauvon jäälkeen. siiinä aivan kädetkin täris kun pääsi rautaan kiinni. nytkin pitää itteä pitä väkisin täs tuolis kiinni ettei lähe salillle...jotkut ihmiset ilmeisesti vaan rakastaa tätä lajia niin VITUSTI....

Jees! intohimoa.. meikällä teki kerran tiukkaa olla viikko pois.
Onhan yks tyttöystäväkin lähteny menemään ku aika meni ihan muuhun ku siihen:D :D :D

 

[GoMan]

Jees! intohimoa.. meikällä teki kerran tiukkaa olla viikko pois.
Onhan yks tyttöystäväkin lähteny menemään ku aika meni ihan muuhun ku siihen:D :D :D

Munkin ex-tyttöystävä valitti siitä, että jos se oli meillä vaikka viikonlopun tai jonkun loman niin kävin salilla 3 kertaa viikossa 2h. Luulis että sen mielestä olis vaan hyvä kun ulkomuoto paranee, mutta ilmeisesti ei...

 

[Counterfeith]

valittavat jos ulkomuotoa parantaa ja valittavat jos makaa sohvalla:D


NAISET!!

 

[miesxxx]

Pääsin tavoite ennätykseen kymmenenvuoden treenaamisen jälkeen niin kyllä oli kiva huilata 4kk. Nyt on jälleen virtaa kinttaissa eikä treenaamistakaan ota enään niin vakavasti, todella mukava mennä salille ja tehdä mitä huvittaa.

 

[HarryG]

En ole koskaan ns. lopettanut, mutta enemmän ja vähemmän pakollisia taukoja on tullut... tauot ovat yleensä olleet viikosta kahteen kuukauteen.

Järkyttävät viekkarit iskevät varmasti jo toisella viikolla... Hirveät morkkikset ja salille loppujen lopuksi päästävä vaikka pummilla.

Vittumaista katsella, kun jo kahden viikon päästä peilistä tuijottaa takaisin kääpiö.

En aio koskaan tietoisesti lopettaa. Ylä- ja alamäkiä tässä harrastuksessa on aina. Saa itkeä ja hymyillä. Enemmän itkemistä.

 

[Vitamiini]

Lopetin salitreenit noin 2 kuukautta sitten johtuen kroonisesta rahapulasta. Ei ollut varaa jatkaa kunnolla syömistä, ja homma ei muutenkaan enää tuntunut mielekäältä muutaman vuoden pään seinään hakkaamisen jälkeen.s

Lopetetaan kuluneeseen lausahdukseen: Elämässä on muutakin kuin treenit

Tuo on kyllä paha. Itsekin joskus kokeneena. Ei rahaa kunnon laadukkaaseen ruokaan ja syödään sitten halvalla mahdollisimman kalori/protupitoista sapuskaa. Pitemmän päälle ei kovin terveellistä tosin. Sitten kun päälle lisätään rahanpuute ettei salikorttia pysty uusimaan ja ei pysty tekemään melkein yhtään mitään kun ei ole juuri tuota rahaa. Ei matkustamaan ei syömään kunnol ei kahvitteluja ei käymään missään mikä maksaa. Siihen päälle vielä armoton vitutus niin voipi olla että ei siinä salit enää kiinnosta. Tosin into jatkaa on taas kova kun rahaa sattuu saamaan.

Eli pointti oli että ilkeätä olla tekemättä mitään kun ei vaan pysty ja vielä semmoista mistä pitää.

 

[Tove]

Minä reenailin punttia pääasiassa siksi että haaveilin joskus hakevani poliisikouluun/pelastusopistoon. Nyt on suunnitelmat muuttuneet ja punttailu jäänyt... Kävi vituttamaan myös se, että näkyviä tuloksia tuli niin helevetin hitaasti, ja syömisten piti olla tarkkaan mietittyjä. Muuta liikuntaa tulee kyllä harrastettua, kuten body pumppia, spinningiä ja juoksua. Punttailun loputtua paino putos pari kiloa, ja suunta näyttää edelleen olevan alaspäin. Saattaa tosin johtua siitä, että tulee myös syötyä vähemmän... Aeroobiset on aina ollu enemmän mun juttu.

 

[raipat]

5.Ottaa mitta tavoitteita, esim 50sentin käsi tai 75cm reidet.

50centin käsi on kyllä ihan hyvän kokonen

 

[Vitamiini]

Eniten ehkä kärsisin, jos koko touhun joutaisi lopettamaan vaikka halvautumisen vuoksi. Veikkaan että kyllä moni täälläkin menettäisi elämänhalun sen jälkeen.

 

[hafanafa]

Jäi pois kun ei kiireiltä ja ololtaan vaan jaksanut. Paino tippunut yli 10kg mut muuten en mitään erikoista ole huomannut

 

[voi ei]

Kokonaan en toki ole lopettamassa, hyvin varustettu, laaja kotisali olemassa ja tärkeää liikuntaa, muuten tulisi vain työmatkapyöräilyt ja fyysinen työ. Mutta kovaa ja progressiivisesti treenaamisen olen päättänyt lopettaa. Jatkossa kolme treeniä viikossa 2 tunnin aikarajalla/treeni ja täysin inspiroiden siten, että voin vaikka jättää lihasryhmiä viikossa kokonaan väliin ja tehdä paljon aiempaa kevyemmillä painoilla kevyttä pumppailua, sarjoja ei välttämättä lähellekään loppuun. Voin tehdä vaikka kaikki treenit peräkkäisinä päivinä tai skipata treenejä kokonaan. Mitään ei ole pakko. Ennen tein paljon eri liikkeitä lihasryhmille ja työsarjoissa oli alle minuutin palautukset ja muutenkin kova tahti ja vääntö treeneissä. Jatkossa voin vaikka lukea kirjaa kesken treenin ja touhuta muutakin, asunhan kuitenkin salilla. 2 tunnin jälkeen treeni tulee lopettaa. Enköhän pysy itselleni ihan riittävässä kunnossa ja jatkossa panostan enemmän lepoon, palautumiseen, nukkumiseen ja tarvii nyt nelikymppisenä löytää uutta elämänsisältöä, treeni kun on ollut hallitsevana jostain seiskaluokalta asti. Ruppeen reenaamaan esim. keskittymiskykyäni, joka on lähtökohdiltaan huono, niin voin paremmin valita sen mihin keskityn. En esim. jumitu nettiin turhien sisältöjen äärelle, enkä myöskään miettimään niitä silloin kun en ole netissä. Opettelen keskittymään aisteihini ja sen kautta hioudun skarpimmaksi ympäristöni suhteen, enkä ole jatkuvasti pääni sisällä. Jää elämästä vähemmän huomaamatta. Kun en nuku valveilla. Yksi uusi laji, jossa kehitän itseäni turvallisesti. Treenaamiseni oli kropan ryöstöviljelyä ja haluan että kroppa pysyy suurimman osan aikaa kivuttomana mahdolliset tulevat vuosikymmenetkin. Ennen ei ole olkapää ollut tällaisessa "tilassa", kun naksuu, poksuu, rutisee ja lonksuu... ja jäytää. Pysyneekö nivel kunnolla paikallaan, toivottavasti nivelrusto ei ala vaurioitua, tai ole jo vaurioitunut. Eiköhän tästä omin keinoin ihan hyvä tule, mutta egon vuoksi treenaaminen jää nyt taakse. Irtipäästäminen ei tunnu vaikealta. Kai minulla on kuitenkin parempi "oikea itsetunto", kuin olen luullut. Olo optimistinen. Tapanani on käyttää kappalejakoja, mutta tään ei tarvii
olla lukijaystävällinen, tää oli itelle.

 

[Deleted member 133729]

En tule minäkään lopettamaan koskaan. 15 vuotiaasta nelivitoseksi urheiltu tauotta. Ei sitä tuosta vain lopeteta. Urheilu on niin iso osa arkea. Treenit vain muuttavat muotoaan ja lajit vaihtuvat. Voimailu ajat ovat jo takana vammojen takia. Nyt yritetään bodailla. Myös nyrkkeily säilyy mukana kokoajan. Pyöräily on tullut myös mukaan sekä kaikenlaiset ryhmäliikunnasta. Käynyt niin hassusti että lajit vain lisääntyneet mitä enemmän paikat hajonneet. On tekosyy lopettaa kaikki vammojen takia. Aina voi tehdä jotain jos yksikin raaja toimii.

 

[SlaikkaG]

Eniten ehkä kärsisin, jos koko touhun joutaisi lopettamaan vaikka halvautumisen vuoksi. Veikkaan että kyllä moni täälläkin menettäisi elämänhalun sen jälkeen.

Ai sen takia menee elämänhalu ettei pääse tekemään hauiksia.Ei sen takia että on halvaantunut?

 

[Wärkkäri]

Tuosta halvaantumisesta ei kyllä kannata vitsiä vääntää.

Tämä on kuitenkin ainakin minun osaltani totta:

Google-kuvahaun tulos kohteessa https://ih1.redbubble.net/image.2031891072.4203/st,small,845x845-pad,1000x1000,f8f8f8.jpg

 

[Morley]

Ai sen takia menee elämänhalu ettei pääse tekemään hauiksia.Ei sen takia että on halvaantunut?

No kyllä veikkaan että vaikuttaa aika paljon elämänhaluun halvaantuessa että onko vakiintuneet elämäntavat ja harrastukset toteutettavissa. Vai meinaatko että jos kahdesta ihmisestä toinen rakastaa juoksemista yli kaiken ja toinen piirtämistä niin jalkojen halvaantuessa vaikutus elämään ei eriä.

 

[Sportif]

Nyt ekaa kertaa n. 11 treenivuoden jälkeen otin pienen tauon. Lopettamisesta ei ole kuitenkaan kyse vaan ehkä pienestä loppuunpalamisesta treenaamiseen/ruokavalioon liittyvästä. Ensimmäistä kertaa ikinä alle 3 treeniä/viikko, eli pelkästään ma & pe hyvin simppeliä treeniä ja ruokavalio niin että en ota minkäänlaista cut/ylläpito/bulk suuntaa (tämäkin ensimmäistä kertaa) vaan syön ihan fiiliksen mukaan ja katson mitä tapahtuu. Ainakin loppuvuosi olisi tarkoitus vetää tällä mutta katsotaan jos fiiliksen mukaan lähtee sekin muuttumaan. Ainakin täysin palautuneena pääsee joka treenin tekemään.

 

[Deleted member 133729]

Täytyy myös muistaa että vammautuneet ovat usein niitä positiivisimpia ihmisiä. He arvostavat elämää ihan eri tavalla ja ovat onnellisia kaikesta mitä pystyvät tekemään. He eivät valita jos sataa vettä tai hauikset eivät ole optimaalisen muotoiset. Tottakai alussa tulee masennus, mutta kun siitä selviää näkee elämän eri tavalla. Kun jotain menettää aina saa jotain tilalle. Uskokaa pois jos loukkaannutte pahasti ja selviätte siitä, alatte arvostamaan muutakin kuin bodausta.

 

[BurnoutX]

Kokonaan en toki ole lopettamassa, hyvin varustettu, laaja kotisali olemassa ja tärkeää liikuntaa, muuten tulisi vain työmatkapyöräilyt ja fyysinen työ. Mutta kovaa ja progressiivisesti treenaamisen olen päättänyt lopettaa. Jatkossa kolme treeniä viikossa 2 tunnin aikarajalla/treeni ja täysin inspiroiden siten, että voin vaikka jättää lihasryhmiä viikossa kokonaan väliin ja tehdä paljon aiempaa kevyemmillä painoilla kevyttä pumppailua, sarjoja ei välttämättä lähellekään loppuun. Voin tehdä vaikka kaikki treenit peräkkäisinä päivinä tai skipata treenejä kokonaan. Mitään ei ole pakko. Ennen tein paljon eri liikkeitä lihasryhmille ja työsarjoissa oli alle minuutin palautukset ja muutenkin kova tahti ja vääntö treeneissä. Jatkossa voin vaikka lukea kirjaa kesken treenin ja touhuta muutakin, asunhan kuitenkin salilla. 2 tunnin jälkeen treeni tulee lopettaa. Enköhän pysy itselleni ihan riittävässä kunnossa ja jatkossa panostan enemmän lepoon, palautumiseen, nukkumiseen ja tarvii nyt nelikymppisenä löytää uutta elämänsisältöä, treeni kun on ollut hallitsevana jostain seiskaluokalta asti. Ruppeen reenaamaan esim. keskittymiskykyäni, joka on lähtökohdiltaan huono, niin voin paremmin valita sen mihin keskityn. En esim. jumitu nettiin turhien sisältöjen äärelle, enkä myöskään miettimään niitä silloin kun en ole netissä. Opettelen keskittymään aisteihini ja sen kautta hioudun skarpimmaksi ympäristöni suhteen, enkä ole jatkuvasti pääni sisällä. Jää elämästä vähemmän huomaamatta. Kun en nuku valveilla. Yksi uusi laji, jossa kehitän itseäni turvallisesti. Treenaamiseni oli kropan ryöstöviljelyä ja haluan että kroppa pysyy suurimman osan aikaa kivuttomana mahdolliset tulevat vuosikymmenetkin. Ennen ei ole olkapää ollut tällaisessa "tilassa", kun naksuu, poksuu, rutisee ja lonksuu... ja jäytää. Pysyneekö nivel kunnolla paikallaan, toivottavasti nivelrusto ei ala vaurioitua, tai ole jo vaurioitunut. Eiköhän tästä omin keinoin ihan hyvä tule, mutta egon vuoksi treenaaminen jää nyt taakse. Irtipäästäminen ei tunnu vaikealta. Kai minulla on kuitenkin parempi "oikea itsetunto", kuin olen luullut. Olo optimistinen. Tapanani on käyttää kappalejakoja, mutta tään ei tarvii
olla lukijaystävällinen, tää oli itelle.

Hyvin samat ajatukset täällä samanikäisellä. Tein samankaltaisen päätöksen itse viime vuonna ja nyt olen sitä jo toteuttanut vähän aikaa. Tapahtui myös jotain mitä en odottanut, sain pientä lihaskasvuakin vielä aikaiseksi, vaikka treeniä alla 20+ vuotta, yksi syy se että olen syönyt vapaammin myös herkkuja jne eli kaloreita ollut runsaammin käytössä ja palautumisaikaa myös enemmän. Kotona kun treenailee niin voi vetää treeniä samalle lihakselle vaikka 3-4 kertaa viikossa vain 10min kerrallaan. Terveys ja mukavuus edellä täs mennän, ei mitään tuollaisia tavoitteita lihaskun suhteen mut tulkoot jos tullakseen.

 

[Bådieinari]

Olen vähentänyt erittäin paljon. Nyt kahden vuoden ajan tehnyt 6-8 sarjaa/lihasryhmä joka 5-8 päivä. Sanoisin että suht pienellä vaivalla saa pidettyä nykyisen fysiikan. Treenien pitää olla laadukkaita mutta voluumia ei hirveäst tarvita. Jos voima pysyy niin lihaksetkin aika hyvin