Pakko laittaa tänne omat kokemukset tosta treenin aloittamisesta. Ensimmäisen lapsen kohdilla sain treenattua, kevysti tietenkin, ihan synnytykseen asti. Iso lapsi syntyi ns. helposti ja olo oli jo viikon päästä omasta mielestäni lähes täydellinen. Vältin salitreeniä kuitenkin jälkitarkistukseen asti, mutta kävin pitkillä kävelylenkeillä. En oikeastaan edes kokenut sitä kummoisempana liikuntana, koska on niin kevyttä ja kun kiloja oli tullut ne vaivaiset 30 (älkää kysykö, miten onnistun), joista synnytyksen jälkeen jäljellä vielä lähes 20kg, oli halu liikkua todella kova. Ja kuinkas sitten kävikään... Vaikka olo oli ollut täydellinen ja liikunta rajoittui pelkkään kevyeen lenkkeilyyn, eivät syvät lihakset kuitenkaan pysyneet hommassa mukana. Muutaman kuukauden sisällä rupesin huomaamaan, että joka kerta kävellessäni alkoi alapäähän kertyä kovaa painetta ja tippumisen tunnetta. Meinasin siis tyhmyyttäni ja hätäisyyttäni aiheuttaa itselleni jonkinlaisen laskeuman kai. Vaikka olin treenannut syviä lihaksia ja jopa luullut, että ne ovat kunnossa, asia ei tainnut olla lähelläkkään niin. Ja sitten olikin kova työ saada asia korjattua.
Toisen lapsen, iso myös (tiedä sitten, onko niin vaikutusta asiaan), päätinkin ottaa hyvin rauhallisesti. Ensimmäiset 2kk en tehnyt mitään. Kävelin korkeintaan kahden kilometrin kauppamatkan. Istuin vain kotona ja keskityin syviin vatsalihaksiin. Ja mainittakoon, että synnytys oli ollut vielä edellistäkin helpompi ja salille olisin hinkunut jo pari päivää synnytyksen jälkeen. Kyllä teki tiukkaa, koska niitä kiloja oli taasen jäljellä lähemmäs parikymmentä. Kun sitten lopulta aloitin treenin, tein sen extravarovaisesti. Joka ikisessä liikkeessä keskityin varmaan jopa enemmän syviin vatsalihaksiin, kuin itse treenattavaan lihakseen. :D Ja vasta nyt, 1,5v synnytyksestä, huomaan, etten ole enää hetkeen kyykätessä ensimmäisenä ajatellut syviä lihaksia, vaan ne aktivoituvat taas ihan itsestään. Toivottavasti kaikilla ei ihan näin täydellistä tuhoa käy syvien lihasten osalta.
Mutta siis, koska ekalla kerralla meinasin saada aikamoisen tuhon aikaiseksi hätäilylläni, en päässyt täysillä treenaamaan missään kohtaa raskauksien välillä (alle vuosi). Juoksemisesta ei tarvinnut edes haaveilla. Toisen kohdalla juoksin ensimmäiset kevyet lenkit noin 7-8kk synnytyksestä. En tosin harrasta juoksemista muutenkaan kuin sillöin tällöin. Salilla sai treenata kunnolla (kyykkyjä lukuunottamatta) noin 6kk synnytyksen jälkeen. Nyt, 1,5v viimeisimmästä raskaudesta, tulokset ovat vihdoin yltäneet samoihin, kuin neljä vuotta sitten ja osassa jopa ylikin. Paino -5kg siitä, mitä oli ennen ensimmäistä raskautta. Eli hitaasti, mutta varmasti. Toivottavasti palautuminen onnistuu muilla paremmin. Halusin vain antaa pienen varoittavan esimerkin siitä, että vaikka kuinka luulisi olevansa elämänsä kunnossa, ei asia välttämättä ole ihan niin.
mutta paljon tsemppiä' treeneihin!
