Treenaako miehesi?

[Maaru]

Tästä on varmasti ollut joskus puhetta mutta otetaan uudestaan puheeksi.
(vastine heti miesten aloittamalle keskustelulle)

Kuulin menneenä vkonloppuna turun takahuoneessa hassun hauskan kysymyksen erään lehden toimittajan suusta...
se meni suunnilleen näin;
Sitä ei varmaan kotona voi katsoa mitään miestä joka makaa sohvalla suhkoht ison mahan kanssa??????
Joku muukin taisi kuulla sen kysymyksen...

Mitä?
Siinä vaiheessa nousi ehkä hieman karvat pystyyn.

Se että osa naisista on valinnut itselleen niinkin vaativan harrastuksen (puhutaan mistä harrastuksesta nyt yleensä) ei tarkoita sitä että miehen pitäisi olla samaa luokkaa!!!!
Sanoinkin että hei,tämä on tyttöjen OMA VALINTA,se ei tosiaan tarkoita sitä että oma kulta saisi/pitäisi olla vähintään sixpäckin omaava himo-punttaaja.

Harrastukset on tosiaan omia valintoja,se ei saa eikä pidä vaikuttaa mitenkään parisuhteeseen!
Tämä tulee oikeasti kokemuksen pohjalta..olin itse joskus suhteessa missä jätkä päätti että jos et ala urheileen,jätän sut!!! Juu hei vaan. Siinä miettii että miten tämä kyseinen ihminen mahtaa musta edes välittää kun tuollaista sanoo...
(se oli aikaa kun en harrastanut mitään)

En ikinä voisi vaatia toista liikkumaan siksi että itse pidän siitä,vaan jos toinen haluaa jotain harrastaa,tehkööt sen omasta tahdostaan!
Tämä "miten saisin kultani harrastamaan" on älytöntä,kenenkään ei pidä tehdä sitä toisen mieliksi!!!!

Vaan omaksi iloksi
(pieni avautuminen näin tiistaina,ei pahalla)

Ja jos vastaan tuohon otsikon kysymykseen niin tämä tapailun kohde (ei siis suhde) kyllä käy mun kanssa välillä esim. puntilla mutta lenkille sitä miestä ei saisi vaikka maksettaisiin. Sinne se jää sänkyyn nukkuun kun mä sidon lenkkarit. Ja se ei mua millään tavalla häiritse!
Kuten sanoin,ei se tarkoita sitä että jos itse tykkään tehdä tätä,niin toisenkin pitäisi..

 

[reinhardt]

Mies harrastaa pikajuoksua, joten treenaa kyllä huomattavasti tavoitteellisemmin kuin minä. Lenkkikaverin siitä kyllä aina saa. Tietysti on kiva, kun toinen ymmärtää omia treenijuttuja ja saattaa tulla mukaan salille, mutta eihän se mitenkään välttämätöntä ole.

 

[fitnesspimu]

Mieheni treenaa salilla ihan yhtä tavoitteellisesti kuin minä. On mukava, kun pystyy silloin tällöin treenaamaan yhdessä ja kysymään neuvojakin häneltä.

Ruokavaliokin on hyvin pitkälle sama, joten molemmille kelpaa samat pöperöt. Missään nimessä puolisoni treenaaminen ei ole välttämättömyys, mutta luulenpa että mielummin otan rinnalleni treenailevan miehen kuin sohvalla makaavan sohvaperunan.

Kaikkein parasta miehen samanlaisissa elämäntavoissa on varmastikin hänen suuri kannustuksensa ja ymmärrys minun harrastustani kohtaan :D ! :haart:

 

[Cassyput]

No, oma mies kylla treenaa mutta se tietysti tapahtuu aivan minusta riippumatta.. Olemme molemmat olleet punttaajia jo kauan ennenkuin tapasimme. Mutta eiko se aina ole niin etta samanhenkiset ihmiset kiinnostuvat toisistaan? Niin varmaan kavi meidankin tapauksessa.

Mutta vakavasti puhuen eihan silla oikean rakkauden kannalta ole merkitysta punttaako se oma kulta vai. Nain toivoisin myos oman mieheni ajattelevan minusta.

 

[Muumineito]

Kiva threadi. Eihän sitä voi mennä vaatimaan että oma kulta tykkäisi ihan samoista asioista mistä itse tykkää. Avo käy kyllä aktiivisesti salilla, ja kävely/pyöräily/rullaluistelulenkeille se tulee aina silloin tällöin. Taistelulajeja se harrasti aikaisemmin, mutta niille ei ole enää aikaa. Kun töissäkin pitää käydä välillä :lol2: Juoksulenkille en minäkään sitä rakasta millään saa. Pitäisi vissiin :whip: vähän enemmän ;)

Tätä kirjoitessani tuli mieleen toinen asia. Eli, ollaan nyt avon kanssa ollut yhdessä noin 12 vuotta (iiik, kauhean pitkä aika) ja kyllä ne omat harrastukset ajan myötä ovat muuttuneet aika samanlaisiksi. Esim. mun treeni- ja ruokatottumukset ovat jotenkin tarttuneet häneen, kun taas sen rakkaus musiikkia kohti on tarttunut minuun. Eli kyllä ne harrastukset voivat muuttua samankaltaisiksi ilman tyrkyttämistäkin

Edit: Kaurapuuroa se ei kuitenkaan syö, tyyppiin "en ole koskaan syönyt puuroa, enkä syö". Mut ei sitä huomaa :D

 

[Iines Ankka]

Ei munkaan mielestä toi miehen urheilullisuus oo välttämätön, mutta fitnesspimun sanoja lainaten "mieluummin otan rinnalleni treenailevan miehen kuin sohvalla makaavan sohvaperunan". Eli kun on samantapaiset ajatukset ja samantapainen ruokavalio, niin kyllä se arki sujuu aika mutkattomasti. On kivempi puhua sali-asioista ja hyvin menneistä/huonoista treeneistä miekkosen kanssa, joka ymmärtää mitä tarkotan. Ja täytyy myöntää, että vaikka välillä tekis mieli jäädä sohvalle makoileen (ihan vaan koska sillä hetkellä laiskottaa niin perskuleesti), niin kun nään mieheni pakkaamassa salikamppeitaan, niin en yksinkertaisesti voi jäädä makoileen sohvalle -pakko on laittaa kamppeet kasaan ja lähteä myös salille. Ja salilla sit kiitän miestäni, koska olisi ottanut niin paljon päähän, jos en olis salille mennyt.

 

[Marlee]

Mun mies treenas ennen...kauan ennen kun me tavattiin ja suhteen ekoina vuosina. Han pelasi tuolloin eraan valtion ja eraan 'maanosan' maajoukkueessa rugbya. Urheilu oil osallaan mika meita yhdistikin ja oli kiva lenkkeilla yms yhdessa. Nykyaan mies ei treenaa mitaan! Ja vaikka monasti siita sanon ja se ei mikaan edellytys ole niin silti kaipaan niita yhteisia urheilu hetkia hillittomasti.

Hanella kylla taitaa olla 'hyvat geenit' kun kroppa ei tunnu vuosienkaan myota rapistuvan...mika on kylla plussaa. :D

Joskin toivon hartaasti etta se taas innostuisi treenaamaan. Ehka se innostus lopahti kun se sattuneesta syysta lahti naisen peraan ja joutui jattamaan maajoukkueensa!

 

[Sundae]

Hyvä kysymys, nyt päästiinkin asiaan

Mun mies saa pelkästä liikunnan ajattelemisestakin näppyjä :D Oon aikasemmin yrittänyt saada sen mukaan lenkille ja salille. Kerran sain sen peräti kahdeks viikoks salille ja muutamalle lenkille. Sitten se lopahti. Kun ei kiinnosta niin ei kiinnosta. Enkä enää yritä, kun ei siitä oo mitään hyötyä

Miehen työrytmi on kyllä mitä on eli aamulla kuudeks töihin ja kotiin se saattaa tulla vasta klo 20-21. Eli eipä siinä paljoa ehdi tai jaksa harrastaa kun töissäkin liikkuu niin paljon päivän aikana. Toinen mielenkiintonen asia on ruokapuoli... Päivän aikana mies juo pääasiassa kahvia eli on syömättä käytännössä koko päivän... Illalla sitten iso kasa ruokaa naamaan ja sohvalle kahtomaan tv:tä...

Kuulostaako pahalta? No enpä tiedä, salilla on kiva rehkiä yksikseen ja aamulla vetää lenkkarit jalkaan ja lähteä ulos virkistymään. En oikeastaan edes haluais ketään seuraamaan mua mun harrastuksissa, säästyy aikataulujen yhteensovittamiselta, yms. Treenit saa tehdä omaan rytmiin ja lenkillä olla omien ajatustensa kanssa. Kyllähän sitä aikaa on ihan tarpeeks olla yhdessä muutenkin ja mulle sopii hyvin että kummallakin on omat kuviot.

Sitten mua saattais liikkumattomuus häiritä jos mies olis huonossa kunnossa, ylipainoinen, tms. mutta kun ei ole. Itse asiassa mies tekee kausityötä ja laihtuu joka kesä reilu 10 kiloa ja lihoo talvella saman verran. Paino on kuitenkin aina "normaalipainon" sisällä joten siitä ei aiheudu mitään ulkonäöllisiä "haittoja". Ja mitäpäs se mulle kuuluu mitä toinen haluaa suuhunsa laittaa. Niin kauan meillä on kaapissa eri ruoat...

Voi ehkä kuulostaa oudolta, mutta homma toimii. Eikä toista voi alkaa väkisten muuttamaan eikä edes mun mielestä tarvi.

 

[Trillian]

Mies treenaa kyllä -tosin vähemmän aktiivisesti kuin minä; parikymmentä vuotta kamppailulajeja ja vähän vähemmän punttia hänellä takana. On mukava tulla illalla kotiin ja lyhistyä sohvalle valittelemaan kipeitä lihaksia tai männikköön mennyttä treeniä ja tietää että siinä on kuuntelevan korvan lisäksi ymmärtävä korva. Vähän kyllä pistää ärsyttämään ettei tuo ymmärrys ole ihan samalla tasolla kun mennään ravintopuolelle, eli saan vastaukseksi tuhahduksia ja silmien pyörittelyä kun häslään proteiinieni kanssa. Enkä ole selittelyistä huolimatta saanut tuota hiffaamaan mistä siinä oikein on kyse.... parempi ehkä olla sitten hiljaa kuin synnyttää perheriitaa typerästä.

On kyllä niin ihana mies että turha sitä on tuollaisesta murehtia! :haart:

 

[enceli]

Meillä tämä nimenomaan aiheuttaa ongelmia, avokki ei harrasta minkään näköistä urheilua ikinä, siis oikeasti ikinä. Makaa sohvalla ja syö karkkia ja paljon. Onneksi on edes sellaisilla geeneillä varustettu, että ei liho.
Karkkien lisäksi ruokavalio koostuu pitkälti pullasta, mäkistä ja pizzasta.

Muutos oli iso kun exä, joka harrasti punttailua todella ahkerasti ja tavoitteellisesti, odotti paljolti multa sitä samaa ja sitä halusikin olla hyvässä kunnossa ja näyttää hyvältä jo sen takia, että toinenkin näytti, ja kannustusta tuli aina, samoin kun ruokavalio oli samanlainen niin oli paljon helpompaa. Kun nykyisin sanoo kotona, että ei jaksaisi lähteä treenaamaan, niin kommenttina tulee, että "älä mee jos väsyttää, haetaan leffa ja pizza ja löhötään sohvalla". AAARGH, itseltähän se motivaatio pitää löytyä, mutta kyllä
se vaan ennen oli helpompaa, kun toinen tuossa vaiheessa sanoi, että totta kai sä meet, että tuntuu taas tosi hyvältä kun oot päässy salille ja niinhän se tuntui.
On muuten yllättävän vaikeaa, vaikka en ole ikinä karkeista edes tykännyt, olla syömättä makeaa, kun toinen mussuttaa vähintään pussin karkkia tai suklaalevyn JOKA PÄIVÄ. Olen yrittänyt puhua mukaan lenkille, uimaan tai salille, mutta aina se on se ensikerta kun lupaa lähteä mukaan ( on vissiin kolme kertaa ollut mukana uimassa ja kaksi kertaa lenkillä, kun olen ensin kiukutellut niin kauan, että on todennut pääsevänsä helpommalla kun lähtee), että silleen. Samoin kaikki puheet tervelllisestä ruokavaliosta menee kuuroille korville, sokerittomia karkkeja ei voi syödä, ne on kuulemma tosi pahoja jne.

Ja yhdyn muutaman muunkin mielipiteeseen siitä, että kyllä mua visuaalisesti miellyttää huomattavasti enemmän solkussa grillattu, iso treenattu mies, kuin huonoryhtinen kanamunanvalkoinen pullamössö.

OHO, olenpa vähän katkera, ei se avo kyllä oikeasti niin paha ole kuin miltä tuo teksti vaikuttaa, mutta mua vaan suuresti sylettää, ettei toista vähääkään kiinnosta itselle todella tärkeä asia, tai se että aina puhuu, että vois käydä salilla tai aloittaa thai boxingin tai tai tai, mutta ikinä ei kuitenkaan tee niistä mitään, eikä mielestäni kannusta mua ikinä ja aika turhauttavalta tuntuu kun selittää toiselle treeneistä ja puolia se ei ymmärrä ja loput sitä ei tunnu kiinnostavan.

 

[KatiP]

Harrastukset on tosiaan omia valintoja,se ei saa eikä pidä vaikuttaa mitenkään parisuhteeseen!

Niin, mikä se sitten on, joka vetää yhteen ellei yhteiset arvot (urheilu, musiikki, elokuvat tms). On tietty pareja, joissa vastakohdat täydentää toisiaan ja hienosti menee. En minä vaan kestäisi kahta viikkoa jotain vaikka trumpetin soittajaa, kitaristia tai aktiivista lintubongaria. Meillä molemmat pyrkii treenailemaan, myös ennen suhteen alkua oli näin. Eikös se ole ihan ok tavoite, että mies nostaa penkistä 2xvaimon paino ja vaimo oman painonsa :D . Harmikseni täytyy myöntää, että minulla on vielä jonkun verran petrattavaa :whip:

 

[Marlee]

Joo meilla ollaan sit kait juuri noita vastakohtia ja oikeen molemmista aaripaista...ehka se on sit se mika meita vetaa yhteen:

Toinen on kotosin paivantasaajalta ja toinen joulupukin naapurista.
Toinen rakastaa aurinkoa ja toinen lunta.
Toinen on tottunu hiekkarantojen vahtimiseen ja toinen on hiihdonope.
Toinen palaa sekunnissa ja toisella on 'rusketus' koko ajan.
Toinen on hiljaa ja toinen puhua palpattaa koko ajan.
Toinen ei tanssi vaikka mika ois ja toinen tanssii kavellessaankin.
Toinen istuu sohvaperunana ja toinen hosuu ympariinsa koko ajan.
Toisella on korkee koulutus ja elaman kokemusta ja toisella ei.
Toinen stressaa ja toinen ottaa lunkisti.
Toinen rakastaa hiljaista joulun aikaa ja toinen raiskyvaa ja meluisaa karnevaalia.
Toinen lahtee viihteelle ja toinen jaa kotiin.
Toinen riemuitsee Ashes voitosta ja toinen odottaa latkan MM-kisoja.
Toinen tykkaa kauhuleffoista ja toinen musikaaleita ja oopperasta.
Toinen kay kirkossa ja toinen ei.

jne jne...

Silti noista mikaan ei oo itsestaan selvyys kulttuuriin ja taustaan nahden ja kummasti sita huomaa jalkeen pain miten toinen taydenti toista ja miten joskus taas toinen avittaa toista muualla. Toisaalta ei taa nain musta-valkosta ole...kylla meilla paljon yhtyma kohtiakin loytyy ja nautitaan toisellekkin tarkeista asioista...en kait ma muuten ois saanu houkuteltua sita tanne Britteihin ja saatikka Suomeen edes kaymaan. ;)

 

[Gillyanne]

Kyllä treenaa, ja harrastaa muutakin liikuntaa kuin punttitouhuja. Myös perusterveet elämäntavat (ilman mitään turhaa nipoilua kuitenkaan) ovat meillä selviö, molemmilla.

Joku sanoi tuolla aikaisemmin, että harrastukset ovat henk.koht. asia, eivätkä saisi parisuhteeseen vaikuttaa, mutta minun on kyllä sanottava, etten voisi hyväksyä kumppanikseni ja mahdollisten tulevien lasteni isäksi sohvaperunaa, joka ei harrastaisi mitään liikuntaa ja söisi aivan päin helv*ttiä, ja olisi näin ollen suuressa vaarassa kuolla sydänkohtaukseen alta viisikymppisenä ja todnäk ehtisi kehittää erinäisen määrän elintasosairauksia ylipainosta alkaen jo huomattavasti nuorempana - ja mahdollisesti siirtää onnettomat ruokailu- ja elintapansa mahdollisille lapsillekin. Siinä on olen toki samaa mieltä tuon aikaisemman mielipiteen kanssa, että on suhtkoht sama, mitä lajia kumppani harrastaa, kunhan pitää itsensä kunnossa, joskin olisin kyllä aika surullinen, jos hän jostain syystä salilla treenaamisen lopettaisi - kukas mua sitten siellä neuvoisi ja kovissa nostoissa tsemppaisi?

Treenaavan ja itsestään huolehtivan miehen ulkonäkö on toki hyvä lisä, mutta terveys on kuitenkin se tärkein pointti, miksi toivon ja odotan myös kumppanini itsestään huolehtivan.

 

[Helly]

Ei treenaa. Toisaalta olisi mukavaa, jos saisi toiselta enemmän tukea omaan treenaamiseen, mutta toisaalta taas mulle sopii juuri näinkin. Tykkään, että voin käydä salilla juuri, kun itselle sopii ja saa olla sen ajan ihan yksinään. Kun saman katon alla asutaan, niin nähdään kyllä mun mielestä ihan tarpeeksi :D . Sen sijaan enemmän huolettaa miehen ruokavalio, joka on pitkälti sitä makkara-pitsa-linjaa. Hänellä on päässyt myös kertymään ylipainoa ja mm. kolesteroli on koholla. Viime aikoina mies on osoittanut varovaisia kiinnostuksen merkkejä vähän terveellisempää elämää kohtaan ja yritän kannustaa siinä. En tahtoisi painostaa, mutta välillä kyllä rupeaa päätä kiristämään, kun huomaa että toinen on vetäissyt taas ranskalaispussin ja paketin makkaraa lounaaksi. En haluaisi olla pinnallinen p****a, mutta terveysnäkökohtien lisäksi pakko myöntää, että mun mielestä mies näyttäisi hieman hoikempana paremmaltakin...

 

[MissEvilEve]

Mies treenaa myös ja on tehnyt sitä jo vuosikausia, hänelle [kuten myös isälleen ja isoisälleen urheilu on voimakas elämännuora]. Mieheni on selkeästi 'urheilija' [punttiksella voimapuoli ja yleisurheilussa kuulantyöntö], omasta mielestäni erittäin hyvässä kondiksessa [toki itse ajattelee olevansa liian kynis jne] kun minä puolestani omaan ylipainoa ja liikunta ei ole ollut minulle aina niin tärkeää.

Muuttaessani elintapojani, alkaessani käymään punttisalilla ja tarkkailemaan syömisiä [ja liittyessä pakkikselle] tapasin kumppanini ja meillä synkkasi hyvin yhteen kaikilta niiltä tärkeiltä elämäntavoitteellisilta ja asenteellisilta osilta. Itselleni on hyvin tärkeää että mies on aktiiviurheilija ja käy salilla aikataulumaisesti, ja perheessämme ruokavaliot ja herkkupäivät ovat erittäin tarkasti suunniteltuja. Sohvaperunan kanssa en voisi elää sillä oma itsekurini liikunnan ja syömisien suhteen on liian löysä voidakseni ottaa kumppanikseni sohvaperunamaisuuteen taipuvan laiskamadon. Tarvin tsemppaajaa ja vahtijaa joka harrastaa kanssani samaa ja jonka kanssa yhdessä suunnittelemme treeniaikataulut ja ruokavaliot, näin minunkin herkkuperseeni saadaan pakotetuksi tiettyyn elämäntapaan ja rytmiin

 

[Hendika]

Treenahan tuo siippakin. Itse asiassa on treenannut jo iät ja ajat kun taas itse olen suht vasta-alkaja. Osittain oma innostus tulee varmaan häneltä, vaikkakin ihan itseni takia salille menen. Onhan siitä tosi suuri apu, kun hän on vielä alan ammattilainen ja pystyy neuvomaan aina kun mulle tulee kysyttävää; tekeepä tuo mulle treeniohjelmaakin. Esim. ruokapolitiikka on helpompi hoitaa kun molemmat pyrkii terveellisiin elämäntapoihin.

Hiljattain oli veljen vaimon kanssa puhetta juuri asiasta, että kuinka paljon helpompaa on, kun mieskin harrastaa liikkumista. Veljeäni nimittäin ei saa kirveelläkään lenkille tms. ja keittiömestarin ammatissa hän osaa arvostaa ruoassa voita ja kermaa... Ei sellainen tilanne ainakaan kannusta harrastamaan liikkumista, tai olisi varmaan helpompaa kälylläni tuo harrastaminen.

Vaikka me avokkini kanssa molemmat käymme salilla, en silti kaipaa sitä, että kävisimme yhdessä. Ei siinä omaan tekemiseen keskittyessä ehdi paljoa seurustelemaan.

 

[Naene]

Kuulin menneenä vkonloppuna turun takahuoneessa hassun hauskan kysymyksen erään lehden toimittajan suusta...
se meni suunnilleen näin;
Sitä ei varmaan kotona voi katsoa mitään miestä joka makaa sohvalla suhkoht ison mahan kanssa??????
Joku muukin taisi kuulla sen kysymyksen...

Pakko tähän heittää yksi kokemus moisesta, vaikka ei seurusteltukaan onneksi... Pari vuotta sitten jain kämppäni 3 miehen kanssa; 1 ei lihonut vaikka ryyppäsi päivittäin jonkin verran (omisti baarin). 1 urheili. 1 ei tehnyt M-I-T-Ä-Ä-N ! Ja tämä yksi oli läski kun mikä. Kävi yliopistolla ja sitten kotiin aikasin sohvalle jossa se röhnötti kunnes meni nukkumaan. luokkaa 10 tuntia päivässä se siinä röhnötti ja söi. Ei koskaan siivonnut eikä tehnyt mitään, me muut hoidimme kaiken. Jossain vaiheessa se päätti että voisi laihtua kun ei koskaan tule naiset juttelemaan (ihme), mutta ei se tainnut oikein ymmärtää että pitäisi ehkä nousta sohvalta ja lopettaa syömiset. Kun lähdin kauppaan se aina silti pyysi että tuon tullessani sellaisia suklaavohveleita jotka heitetään leivänpaahtimeen niin että suklaa sulaa ja sotkee naaman kun se niitä söi... hävetti edes ostaa niitä.
No kaikenkaikkiaan voisin melko suurella varmuudella ettei mulle sopisi sohvalla röhnöttäjä enää kämppikseksi saati sitten mieheksi.
Mutta en voisi pyytää että mies harrastaisi samalla lailla asioita kuin itse. Mulle se on tärkeätä senkin takia että olen paska tyyppi jos en pääse eroon liikaenergiasta liikunnalla. heh. Mutta aivan salettiin en voisi sietää tyyppiä joka ei ymmärtäisi sen päälle että menen salille ja en todellakaan yritä muuttaa tottumuksiani vaan koska samaan aikaan olisi jotain muuta menoa. Siitä se itselläni enemmän on kiinni, että ymmärtää että toinen tekee mitä tekee. Tehkööt sitten itsekin mitä haluaa.
En tosin usko että sen luokan sohvaperuna kuin vanha kämppikseni kelpaisi yhtään kellekään.

 

[BamHI]

Mun mies liikkuu vähän miten ehtii. Käydään välillä yhdessä lenkillä ja kuntosalilla käydään taas yhdessä kun vaan opinnot taas alkaa. Mä kyllä tiedän enemmän tavoitteellisesta treenaamisesta kuin mies. Mies treenaa vähän mitä huvittaa ja yleensä juoksee salilla juoksumatolla ja soutaa. Mutta kyllä sillä silti lihakset hyvin kasvaa vaikkei niin tarkkaan treeniä suunnittelekkaa Lenkkeilystä tykkään kyllä enemmin yksistään kun olen sen verran hitaampi ja huonokuntoisempi vielä juoksemaan että miehelle ei ees hiki tule sen sijaan kun mä puuskutan naama punaisena perässä. Kävely on kyllä kivaa yhdessä.

Miehen syömisetkin on vähän niin ja näin. Harvoin syö aamupalaa ja aika usein se jonkun karkkipussin syö, mutta ei se mikään possu onneksi ole. Mä teen meillä yleensä ruuat ja hyvin maistuu mun tervey ruuat ja vihannekset ja hedelmät, kunhan niitä vain pistää tarjolle

 

[Maaru]

Hyviä vastauksia kaikki,onhan aihe ihan mielenkiintoinen.

Kyllähän se niin on että aika usein saman tyyliset ihmiset "ajautuvat" toistensa seuraan
mutta myöskin vastakohdat täydentävät toisiaan!

Itsellä on tosiaan kokemuksia laidasta laitaan.
On tietenkin helpompaa jos toinen ymmärtää iki-liikkuja hullun himoista menoa,mutta kuten sanoin,en pahaksi laita jos toinen jää nukkumaan kun mun lenkkipolku kutsuu.

 

[Eleonoora]

Mun mies liikkuu vähän miten ehtii. Käydään välillä yhdessä lenkillä ja kuntosalilla käydään taas yhdessä kun vaan opinnot taas alkaa. Mä kyllä tiedän enemmän tavoitteellisesta treenaamisesta kuin mies. Mies treenaa vähän mitä huvittaa ja yleensä juoksee salilla juoksumatolla ja soutaa. Mutta kyllä sillä silti lihakset hyvin kasvaa vaikkei niin tarkkaan treeniä suunnittelekkaa Lenkkeilystä tykkään kyllä enemmin yksistään kun olen sen verran hitaampi ja huonokuntoisempi vielä juoksemaan että miehelle ei ees hiki tule sen sijaan kun mä puuskutan naama punaisena perässä. Kävely on kyllä kivaa yhdessä.

Meillä kans vähän tuohon tyyliin. Mies ei vaan älyttömän innostunut ole kuntosalikäynneistä. :curs: Käyn sit aina yksin, kun harvemmin saa miestä mukanaan raahattua. Minä myöskin olen se, joka tietää näistä urheiluasioista enemmän, koska mulla on kilpailutausta sekä parit valmentakurssit käytynä, jotka ovat kyllä opettaneet paljon. Mä olen meistä muutenkin se, joka on ylipäätään enemmän kiinnostunut urheilusta. Mä olen kova penkkiurheilijakin, mut mies taas ei.
Eli ne miehet, jotka aina valittaa siitä, että eivät saa rauhassa katsoa jääkiekkomatseja, kun tyttöystävä on aina valittamassa, saisivat minusta hyvän naisen tuon suhteen. Mulle kelpaa melkein laji kuin laji, kunhan on urheilua. :thumbs: Ja taisi mennä vähän ..

EDIT: Tuosta lenkkeilystä vielä. Mä kyllä kestän kevyesti miehen perässä, mutta jostain syystä mä tykkään yleensä käydä lenkillä yksin. Siinä saa vähän selvitellä ajatuksiaan jne. Välillä taas seura kelpaa mainiosti.