Treenaako miehesi?

[Ponipeikko]

Mä en tällä hetkellä seurustele, mutta exät ovat kaikki olleet sellaisia sunnuntaiharrastajia.

Pallomahaisen sohvaperunan kanssa en oikeasti pysty kuvittelemaan seurustelevani. Mikään rasvaton lihaskimppu ei missään nimessä tarvitse olla, mutta plussaa on, jos mies lähtee mun kanssa lenkille . Olen sen verran kiireinen, että joku tuollainen yhteinen harrastus olisi ihan hyvä asia.

Nykyisin huomaankin potentiaalin ehdokkaan tavatessani kysyväni perinteisen "oletko allerginen koirille?" kysymyksen lisäksi myös "jaksatko juosta kympin lenkin?" :D .

Mä olen meistä muutenkin se, joka on ylipäätään enemmän kiinnostunut urheilusta. Mä olen kova penkkiurheilijakin, mut mies taas ei. Eli ne miehet, jotka aina valittaa siitä, että eivät saa rauhassa katsoa jääkiekkomatseja, kun tyttöystävä on aina valittamassa, saisivat minusta hyvän naisen tuon suhteen. Mulle kelpaa melkein laji kuin laji, kunhan on urheilua.

Mulla on sama juttu. Olen aina ihmetellyt, että minkä takia mä en koskaan tapaa niitä miehiä, joiden puolisot valittavat että äijä ei muuta tee kuin seuraa urheilua.

 

[KatiP]

Hiljattain oli veljen vaimon kanssa puhetta juuri asiasta, että kuinka paljon helpompaa on, kun mieskin harrastaa liikkumista.

Samaa aihetta ollut muissakin viesteissä. Exän asenne minun "päähänpistoihin" (ja aika moneen muuhunkin asiaan) oli ettei siitä kuitenkaan tule mitään. Ei ainakaan kannata ostaa lenkkareita kun ei kuitenkaan tule käytettyä ym. Nykyinen taas silmä kirkkaana heti huomaa kiinteytyvät pakarat, kun minä punaisena hoipun sisään lenkkipolulta. Tällainen huomaavaisuus ei toki ole kiinni omasta urheilullisuudesta mutta on just sitä toisen tekemisen arvostamista ja ymmärtämistä.

 

[assis]

Kaksi tärkeää seikkaa molemmilla oli tavatessamme, että toinen elää suht' terveellisesti ja että meillä on sama uravalinta. Tokat treffimme taisivat ollakin uimahallissa... Pari vuotta mun mieheni vaivihkaa kyseli josko haluaisin tulla seuraksi salille, ja lopulta suostuin ja vedin omat kaverinikin mukaan. Röllykkämahaa en kuulema saa kasvattaa, enkä kyllä haluaisikaan.

Elämä on helppoa, kun oikeasti ymmärtää toisen tekemisiä ja puheita ja syömisiä yms. Penkkiurheilua en kyllä vieläkään tajua... Paras motivaation lähde itselle on varmaan yhä peili ja hyvä fiilis puntin jälkeen, mutta huonoina hetkinä mies huolehtii mun "liikuttelustani", ei pakolla vaan muistuttamalla mua mun tavotteistani. En mä ilman häntä olisi tässä kunnossa, ja mä olen opettanut häntä relaamaan ja syömään välillä reilusti pizzaa.

Molemmilla on kuitenkin myös omat harrastukset ja menot ja kaverit. Harvoin me salillakaan yhdessä käydään, mutta punttailu kaikkine oheisilmiöineen kuuluu kyllä vakiopuheenaiheisiin. Rakkaani kun on alan ammattilainen, työ ja harrastus sekoittuvat välillä iloisesti toisiinsa. Joskus kyllä ärsyttää kun ikäänkuin valmentaja makaa olohuoneen sohvalla, mutta en minä sohvaperunaa huolisikaan.

 

[Bellezza]

Mies ei harrasta liikuntaa, ikävä kyllä. Ei ole kiinnostunut muusta kuin sellaisesta urheilusta mihin liittyy moottori. Harmittaa että oon päästäny itteni tälläseen kuntoon, mutta heikko kun olen niin en pysty kieltäytymään kaikista herkuista mitä avokki kantaa kotiin. Tää miun vararengas vyötäröllä on tietty oma moka ja parempaan päin oon menossa

Olis ihan kiva saada tukea ja kannustusta liikunta harrastukselle sekä seuraa lenkille. Koiraakaan ei voi ottaa kun ollaan molemmat allergisia... :( .


Hoidin kaverin koiraa viikon, kävin lenkillä päivittäin pari kolme tuntia. Koiraparka oli ihan puhki, mutta kun miusta oli niin kivaa kun oli lenkkikaveri... :D

 

[OmppuO]

Minunkin mies on kiinnostunut vain moottoriurheilusta, nyt olen yrittänyt kannustaa sitä liikkumaan enemmän. Eniten veetuttaa se, että miehellä olis rahkeita vaikka mihin ja voisi olla huippu-urheilija halutessaan, mutta sohva kiinnostaa enemmän.

 

[Tähtityttö]

Ei treenaa, tai treenaa. Miten sen nyt ottaa. Ei se treenaa niinkuin allekirjoittanut, jolle treeni on "henki ja elämä", niin sanotusti. Mutta pelaa fudista kerran-pari viikossa divarissa, ja talvella futsalsarjaa. Joskus lähtee lenkille yksin tai yhdessä ja talvella käy vielä toisinaan pelailemassa lätkää kavereittensa kanssa ulkojäillä. Puntille ei sitä saa, arvatkaa oonko yrittänyt.. :D En oikein tiedä mikä siinä on, koska veikkaan, että jos meillä olis kotikuntosali, se olis siellä kyllä vääntämässä. No, samapa tuo..
Ja sipsit maistuu täälläkin avolle, mutta onneks mä päätän mitä meillä syödään, vaikka se pari kertaa kuussa niitä sipsejä vetääkin (huom! Ennen veti vielä enemmän).

Ja todettakoon tässä vielä, että molemmat exät oli kovia punttareita, mutta eipä se suhteen toimivuutta parantanut. SItäpaitsi, toisesta saa vieläkin silloin tällöin treenikaverin..

 

[vilma-liina]

Kyllähän tuo treenaa ja ihan tosi mielellä Ja näissä ympyröissä ollaan tavattukin aikoinaan.

 

[MerZi]

Kyllä meillä mies treenaa ja hyvä niin. Keittiövaa'alle on jonoa harva se päivä kun molemmat eväitään ja jauhojaan mittailee. Häneltä olen saanut paljon arvokkaita neuvoja ja pitkälti hänen ansiotaan on se, että treenini ovat nykyään näinkin hyvällä mallilla. Mies punttaili jo silloin kun tapasimme, joten ehkä jopa sain siitä motivaatiota alkaa kunnolla treenata, kun mies oli niin hyvässä kunnossa... Nuorempana hän on harrastanut myös krav magaa ja muita kamppailulajeja sekä pelannut salibandya jossakin joukkueessa.. En tiedä millaista olisi elämä miehen kanssa joka ei harrastaisi mitään urheiluun liittyvää, kun itse on aina liikkeessä-tyyppi. Yhteiset pyörä- ja kävelylenkit on aina mukavia, mutta aika harvinaista herkkua.

 

[Hillevi]

Täällä on elämänkumppanina voimanostajamies jolle painojen heiluttelu on ollut henki ja elämä melkein parikymmentä vuotta. Salikäynnit määräävät tässä taloudessa viikko-ohjelman. Miehen myötä minäkin olen salille tieni löytänyt, saanut käsiini saliaiheista kirjallisuutta, oppinut ruokatietoutta ja löytänyt pakkiksen! Kannustusta ja tsemppausta saan niin paljon kuin vain mahdollista enkä enää uskoisi viihtyväni miehen kanssa joka ei salitouhuja harrastaisi.

 

[Estel]

Meillä mies treenaa, muttei käy salilla. Eli lajit on meillä eri... Mies on ollut urheilullinen lapsesta asti, toisin kuin minä. Mulla oli aikuisiällä pitkä sohvaperunakausi, joka tuossa kohta toista vuotta sitten päättyi salille - tajusin, että nyt löytyi mun juttu, josta nautin.

Mies kyllä tykkäis punttitreenistä, mutta kun hällä on nuo muut urheilujutut, jotka vie paljon aikaa... Tietty kotona vois tangon + painojen kanssa tehdä jotain, ja suunnitteilla aina on, mutta mutta.

Vähän on tuota keskivartaloakin kasvattanut ;) kun pääasiallisessa harrastuksessaan ei saa niin paljon liikuntaa itse. Eli valmentaa jalkapallojunnuja, ja se harrastus vie tolkuttomasti aikaa. Milloin ehtii, käy pyöräilemässä ja paikallisten seurojen järjestämillä kuntorasteilla, eli on suunnistusta harrastanut lapsesta asti.

Ruokajutut ja muut menee kyllä ihan hyvin meillä. Mä hoidan pääasiassa meidän perheen ruokapuolen, ja mies syö mielellään kunnollista ja noin liikuntaharraste-mielessäkin järkevää ruokaa. Eli ei tule siitä sanomista.

 

[neiti]

Kyllähän toi mies treenaa ja oikeen kovastikkin tosissaan, on meinaan niin asialleen omistautunut niinkuin kaikkeen mihin noin yleensäkkin alkaa :D
Tokihan se helpottaa yhteiseloa, kun on samat safkat noin suurinpiirtein ja treenaus on elämäntapa molemmille. Nykyään olisi varmasti vaikeaa elää ihmisen kanssa, joka ei urheilisi, mutta onneksi sitä huolta ei ole, että toi avo salilla käynnin lopettaisi,on nimittäin sen verran tärkeää hänelle sekä minulle. Ja kun meillä on vielä ihana pikku neiti 4kk, niin on mahtava kun toinen ymmärtää kuinka tärkeää minulle on päästä treenaamaan säännöllisesti ja täytyy kyllä antaa kunniamaininta avolle siitä, että aina on päässyt kun on tahtonut Vaikka tosin suurimmaksi osaksi perheenä käydäänkin ja meidän pikku prinsessa on niin kotonaan siellä raavaiden miesten keskellä että!
Nuorena se on vitsa väännettävä ja kun jo massussa tottui raudan kolinaan,niin ei oo moksiskaan moisesta metelistä ja ärinästä, paremminkin on aivan :D Saa vaan nyt nähdä kauanko jaksaa kopassaan katella..

 

[Hippo]

Täällä myös yksi, jonka mies treenaa kuntosalilla ja on itseasiassa treenannut jo 15 vuotta. Aloitti nuorena ja innostus jatkuu samalla tavalla. :D Itse innostuin enemmän ja enemmän kuntosalista hänen kauttaan, vaikka yritin epätoivoisesti räpeltää jotain jo ennen häntä..

Olemme puhuneet monta kertaa kuinka tämä harrastus yhdistää meitä ja ymmärrämme toisiamme. Se vie aika paljon vapaa-ajasta ja on mukava tehdä yhdessä vähällä vapaa-ajalla jotain mitä molemmat pitävät tärkeänä. Ruokavaliokin menee sopivasti yhteen kotosalla, joka myös hyvä. Mun hermo ei kestäis jos toinen mässäis joka ilta pitsaa kotona. Vaikkakin mun puolesta toinen saa harrastaa mitä haluaa, pääasia on että on jotain harrastuksia ja arvottaa terveelliset elämäntavat tärkeiksi. Aviomiestä en kaljan kitttaajasta ja täysin sohvaperunasta ottais. ;)

 

[Tikari]

Juups. Avokki käy kans salilla, mutta omien sanojensa mukaan vaan tekemisen puutteeseen. Hyvin se on silti kasvanut vaikka ei välitä syömisistään käytännössä tuon taivaallista, syö mitä huvittaa. Onneksi ei sentään pizzaa ja pullaa, mutta...
Narisee aina meikäläisen tonnikalalle ja rahkalle. Niin ja viimeksi tuli mainintaa kananmunista.
Toisaalta, seuraavaksi pitää kuulemma ostaa taas vaniljan makuista protskujauhoa, maustamattomaan se ei koske. Ehkä on koittamassa yrittää "parantaa tapojaan" ? Saisi ainakin proteiinia paremmin kuin nykyisestä ruokavaliosta...

 

[hamara]

Täällä myös yksi, jonka parempi puolisko treenaa, kulkee samalla tavalla salilla kuin minäkin. Me kyllä käydään eri aikoihin, mutta on mukava kun ei tarvi selittää joka kerta, että miksi sinne salille pitää mennä. Mukavaa, että voi jakaa oman treenin ja saa kannustusta ja tsemppausta kotoa.

 

[Taskuamatsoni]

Joo treenaileehan tuo. 3-4 kertaa viikossa salilla. Harrastaa myös kahta taistelulajia, niissä treeneissä myös 3-4 kertaa viikossa. Harrastanut koko ikänsä jotain on, esim. hiihtänyt kilpaa.
Ruokavalio oli ennen minua hmmm... kohtalainen, proteiiniä söi purkista, rahkasta ja tonnosta, mutta muuten ruokavalio oli silloin vähän retuperällä. Nykyisin sitten syö mitä tarjolla on, oli se sitten jotain tavallista jauhelihakastiketta tai vaikkapa täytettyjä kesäkurpitsoita. Ainoa mitä ei syö, on oliivit...
Olen varmaan jossain maininnut olevani aikamoinen perässä hiihtäjä, eli harrastan sitä mitä muutkin. Ennen miestäni harrastin lähinnä baarissa notkumista ja sitten kun sieltä kerran tuon löysin, niin vei myös minun tieni salille silloin.
Nyt olen sitä mieltä etten enää sohvaperuna miestä ota. Meille on tämä punttailu/lenkkeily/muu urheilu ja sen mukana hyvin syöminen tullut elämäntavaksi, enkä enää halua kenenkään perässä hiihtää entiseen elämään... Röh.

 

[S-T]

Ei treenaile. Hyvin satunnaista on urheilu ja silloinkin yleensä mun patistamana. Välillä on kausia, jolloin haaveilen, että jos tuonkin saisi salille kaveriksi ja silloin avopuoliskoparka saa kyllä kuunnella asiasta ininää ja kitinää vähän turhankin paljon. Enpä minä saa sitä asiaa muuttumaan, että hän tekee mielummin jotain muuta, kuin urheilee.

Mistään "perinteisestä sohvaperunasta", joka syö pizzaa ja juo kaljaa katsoen telkkaria, ei kuitenkaan ole kyse, vaan hän tekee ja harrastaa paljon asioita, joista saa elämäänsä sisältöä samoin kuin minä saan salilla käynnistä. Siksi useimmiten asiat sujuvat ihan kivasti (niitä hetken kausia lukuunottamatta). Toisen kannustaminen niissä asioissa, joista hän nauttii on tässä taloudessa itsestäänselvää. Mieheni siis kannustaa minua lähtemään salille ja ihastelee kanssani kehitystäni ja tulee hyvälle mielelle, kun minulla on hyvän treenin jälkeen hyvä olo. Sama ruokakin hänelle kelpaa, jota syön. Hän vain täydentää kokonaisuutta ~yhdellä karkkipussilla päivässä :D Itseltäni on viimeaikoina kadonnut makeanhimo lähes kokonaan, joten tuokaan ei häiritse. Enkä toisaalta niin paljoa välitä, vaikka välillä sortuisinkin syömään herkkuja hänen seurassaan. Ei kohtuullinen herkuttelu elämääni pilaa.

Hän myös tiedostaa hyvin, että terveet elämäntavat olisivat hyväksi ja saattaisivat ehkäistä sairauksia, mutta arvottaa silti tällä hetkellä elämässään muita asioita liikunnan edelle. Ja annan hänen tehdä tuon valintansa. Mun näkökannalta tyytyväisyys siihen mitä tekee ja onnellisuus ovat tärkeämpiä kuin 10 "ylimääräistä" elinvuotta.

 

[akki]

Treenailee 3 krt viikossa salilla. Itsellä tulee treenailtua paljon myös aerobista osastoa ja kovasti olen yrittänyt vihjailla (ja välillä saattanut sanoa vähän suorempaankin ;) ) että ei se hänellekään pahaa tekisi, jos vähän monipuolistaisi lajivalikoimaansa, mutta pääasia, että tekee sitä mitä itse tykkää. Sain mä hänet kerran mun spinningtunnille, jee

Itse liikun niin paljon, että tuntuisi kummalliselta, jos toinen ei liikuntaa harrastaisi...ja liikuntaharrastus (kiinnostus punttailusta ja ruoka-asioista) meidät tavallaan yhdistikin, netin kautta tosin, mutta kuitenkin :haart:

Mut mä kyllä arvostan kovasti sitä, että ihmisestä näkee, että liikkuu ja pitää kropastaan huolta. Ja vaikka vähän pinnallistahan se on, mutta kyllä mun silmää miellyttää enemmän treenattu, kuin ei-treenattu kroppa. Musta on ainakin ihana käpertyä miehen kokoisen miehen kainaloon, tulee pienellä tytöllä turvallinen olo

 

[Fluffy]

Meidänkin perheessä treenaillaan molemmat, välillä yhdessä ja välillä erikseen. Samaten bodysafkat maistuu molemmille (ja samat herkutkin, kummallista...). Nytkin ollaan yhdessä dieetillä, on eri helppoa kun toinen ei vetele pizzaa sohvalla kun itse yrittää kiristellä.

Puoliskon kanssa on kiva treenailla, on aina varmistaja ja tsemppaaja mukana!

 

[Trillian]

Mut mä kyllä arvostan kovasti sitä, että ihmisestä näkee, että liikkuu ja pitää kropastaan huolta. Ja vaikka vähän pinnallistahan se on, mutta kyllä mun silmää miellyttää enemmän treenattu, kuin ei-treenattu kroppa. Musta on ainakin ihana käpertyä miehen kokoisen miehen kainaloon, tulee pienellä tytöllä turvallinen olo

Näin juuri!
Sain mun köntyksen liikkeelle kujertelemalla sille vähän ja kysäisemällä lähtisikö tämä lenkille mun kanssa tässä syksyn mittaan...? *räpyräps* Suostuihan se. Ei se mun tykkäämistä lisää tai vähennä vaikkei olisi lähtenytkään, mutta vähän hivelee mieltä kumminkin. Eikä olisi venyttelytkään pahitteeksi tuolle; lähtisiköhän syvävenyttelytunneille seuraksi....? Voisi seksielämäkin saada uusia ulottuvuuksia kun taipuisi vähän eri tavalla... ;) Naiselliset keinot käyttöön.

 

[~Ayla~]

Kyllä treenaa ja se on mulle erittäin tärkeää! Edellinen poikaystäväni oli kiinnostunut lähinnä moottoriurheilusta, kyllä hän salilla kävi hetken aikaa, mutta innostus lopahti kun kaveri vaihtoi salia.

Nykyiselle miehelleni kuntoilu on yhtä tärkeää, jopa tärkeämpää kuin mulle, vaikka itse olen fanaattinen spinnailija! Ja se on musta ihanaa! Kotona syödään kumpikin terveellisesti, ja pidetään se mässypäivä kerran viikossa, nam... Ja on mahtavaa kun hyvällä omalla tunnolla voi käydä treeneissä vaikka joka pvä, kun tietää että siellä se toinenkin on ja että hän kyllä ymmärtää, kun puolet illasta menee aina salilla.

Vaikka urheilullisuus on mulle tärkeää, tärkeämpää on se, ettei se ole ainoa yhdistävä tekijä. Tärkeintä on että yhdessä on hauskaa! Pitää pystyä puhumaan muustakin kuin treenistä ja ruoasta. Vaikka treeni onkin elämässä erittäin tärkeälllä sijalla, vielä tärkeämpää on rakkaus. :haart: Treeni ei saa olla koko elämä, vaikka kilpailisikin. Siinä sivussa voi kyllä hyvin nauttia muistakin elämän ihanista asioista...