Totta kyllä, että vegaaneilla usein valinta ruokavalion suhteen tehty vakaumuksen takia, mutta ei kai se huono asia ole. Erikoisruokavaliota noudattavat, myös carnivoret ja ketoilijat, kyllä tuntuvat julistavan ainakin täällä keskusteluissa ruokavalintojensa paremmuutta jopa uskontoa lähentelevällä kiihkolla.Mutta tässäkin on pari muuttujaa.
Nämä allaolevat ihan omaa mutuilua, ja hieman kärjistettyjä, mutta jonkinverran on käytännön kokemusta moelmmista tyypeistä.
Lihansyöjät ovat monesti edenneet ruokavaliossaan pikkuhiljaa vähähiilarisen kautta ketoon, ja siitä edelleen karsineet itselleen sopimattomia ruoka-aineita pikkuhiljaa pitämättä siitä meteliä.
Vegehörhöt taas ovat heittäytyneet aiheeseen aate edellä, ja paasaavat siitä isoon ääneen kaikille.
Ketoilijan/viljatietoisen on helppo jättää se jauhelihakeiton kylkeen tarjottu näkkileipä syömättä, tai mieluummin ottamatta, ja ne pari suurinta perunanpalaakin on helppo jättää tarvittaessa syömättä. Lisäksi se ei ole niin justiinsa, kun tietävät ettei siihen heti kuole, jos vaikka palan leipää ja vähä pottuja/hernaria joskus syö.
Mutta vaikka kasvissyöjä olisikin onnistunut pitämään matalaa profiilia ja pääsemään seulasta läpi (vaikea uskoa), niin aika haasteelliselta tuntuu syödä siitä mainitusta hernekeitosta vain se kasviosa ja skipata jauhelihasta/kinkusta/savuluista liuenneet rasvat ja muut ravintoaineet, esimerkiksi kollageeni.
Tekis mieli yleistää elämänkokemukseni perusteella tähänkin, että toiset sopeutuu fiksusti tilanteisiin saavuttaen tavoitteensa, toiset ei. Ja samalla, en jotenkin usko, että vegaanihipsteri haaveilisi urasta tai edes asepalveluksesta erikoisjoukoissa.
Eiköhän sinne rajajääkäriksi pääse ruokavaliosta riippumatta kuka tahansa, kunhan on valmis joustamaan siitä pl. tietysti keliaakikot tai vastaavat.