Terveellisenä elämisen ihanuus

[Strappado]

Strappado kulta, milloin vastaat yksityisviestiini?

p.s. Muille tiedoksi, että meillä on edelleen menossa se keskustelu kauniit ja rohkeat suhteista, seksiasennoista ja tiskausvuoroista.

Nyt saat kyllä odottaa ensi viikkoon, että ehdin tekemään uusimman siirtoni. Jäi vähän kaivelemaan se, kun et vastannut uteluihini siitä, milloin tulet luokseni PVC-asusteessa syömään kalakukkoa ja nukkumaan lusikka-asennossa.

 

[protsku]

Tiedän kuitenkin myös, että tämä on ohimenevää ja kohta tulee taas valitettua samalla tavalla, mutta millaisia hetkiä teillä on ollut, että olette alkaneet pohtia sitä, kuinka onnellinen saa terveellisestä kehosta olla?

Usein käy niin että kun omassa kropassa on jotain remppaa jota harmittelee niin heti samassa vastaan tulee joku kaveri pyörätuolissa tms. Siinä kohtaa tajuaa että aika pieniä on omat murheet tämän toisen kaverin tilanteeseen verrattuna. On vaan siitä kummallinen tuo ihmisen muisti että seuraavana päivänä sitä jo harmittelee samoja pieniä murheita.

Mutta laitetaan nyt vielä yksi tapaus elävästä elämästä: jalkaan tuli viime vuonna haava joka ei meinannut millään parantua. Haava oli sellaisessa kohdassa että kun vaikka käveli 15 minuuttia niin siitä alkoi vuotamaan verta. Ei auttanut mitkään laastarit ja siteet. No, eräänä päivänä tämä asia harmitti oikein tavallista enemmän. Sitten tuli kadulla vastaan lyhyen ajan sisällä ensin yksi vaikeasti vammautunut kaveri sähkörullatuolissa ja toinen kaveri jolta oli amputoitu käsi. Eipä viittinyt valittaa siitä haavasta enää loppupäivän aikana, uutta laastaria vaan.

 

[Eugen]

Nyt saat kyllä odottaa ensi viikkoon, että ehdin tekemään uusimman siirtoni. Jäi vähän kaivelemaan se, kun et vastannut uteluihini siitä, milloin tulet luokseni PVC-asusteessa syömään kalakukkoa ja nukkumaan lusikka-asennossa.

En löytänyt Sin Citystä S-koon SS-Oberstrumfuhrerin univormua, lanttukukko on parempaa, mutta eihän siitä lusikka-asennostakaan tule mitään, kun tietää millaisia eläimiä me ollaan. Mut korkkarit sain tungettua jalkaan, tiskaaminen ei ole koskaan ollut näin seksikästä.

 

[Angelos]

Keskustelun ei ollut tarkoitus koskea sitä millaisia ihmisiä vammaiset ovat. Kyllähän omaa terveyttä on muissakin tilanteessa joutunut arvostamaan? Kerroin mielestäni ihan hyvän esimerkin tuossa aloitusviestissäni.

 

[Zealot]

p.s. Muille tiedoksi, että meillä on edelleen menossa se keskustelu kauniit ja rohkeat suhteista, seksiasennoista ja tiskausvuoroista.

Nyt saat kyllä odottaa ensi viikkoon, että ehdin tekemään uusimman siirtoni. Jäi vähän kaivelemaan se, kun et vastannut uteluihini siitä, milloin tulet luokseni PVC-asusteessa syömään kalakukkoa ja nukkumaan lusikka-asennossa.

En löytänyt Sin Citystä S-koon SS-Oberstrumfuhrerin univormua, lanttukukko on parempaa, mutta eihän siitä lusikka-asennostakaan tule mitään, kun tietää millaisia eläimiä me ollaan. Mut korkkarit sain tungettua jalkaan, tiskaaminen ei ole koskaan ollut näin seksikästä.

Mitä helvettiä te oikein selitätte?? :lol2: :lol2:

 

[Angelos]

Eugen ja Strappado voivat varmaan perustaa seksiseikkailuilleen oman threadin

 

[Hippa]

Minäkin haluan kertoa tähän yhden tarinan

Olin jokunen vuosi sitten 10-vuotiaan down-lapsen henkilökohtaisena avustajana erityiskoulussa.

Oltiin sit kaverin ja sen kundikaverin kanssa jossain matkustamassa, kun kerroin jotain hassusta jutusta, mitä oli tapahtunut sen lapsen kanssa ja naurettiin sitten sille.

Myöhemmin kaveri kertoi, että se kundi oli ihan järkyttyny siitä naurusta. Kun se on väärin nauraa vammaisen kustannuksella.

Olin silloin ja olen yhä sillee, että hohhoh! Ikään kuin pitäisi vaan itkeä ja säälitellä, kun toinen on vammainen. Jos se tekee jotain hassua ni sitten tekee. Ei siinä sille vammaisuudelle naurata tai sitä ihmistä pilkata. Huumori on aika tärkeä asia tuollaisessa työssä. Pitää osata nauraa.

Erityispedan kurssilla oli puhetta poikkeavuudesta. Luennoitsija totesi, ettei siinä ole mitään pahaa puhua poikkeavuudesta, koska sitä se on. Ei se miksikään muutu ihmisten mielessä tai tässä maailmassa. Joku on erilainen ja sillä sipuli. Mitä sitä valehtelemaan, että se on ihan samanlainen kuin muut, jos ei kerran ole.

Jos mä nään vammaisen, mä noteeraan sen kyllä, koska se erottuu massasta.

Tottakai joskus jää miettimään, että on hyvin käynyt, kun on terve. Sekään ei ole itsestäänselvyys.

 

[eno]

Kun joissain yhteyksissä "vammainen" on nykyään korvattu "rajoitteisella", niin johtuuko se vaan siitä että vammainen on alkanut kuulostaa pahalta ihmisten korvissa? Mun vanhassa tietosanakirjassa(-65) idiootti, imbesilli ja debiili on tieteellisiä termejä tietyn äo:n alittaville ihmisille, mutta ei kai noita enää uskaltais käyttää ihmisestä, vaikka se ihan oikeesti oliskin huonekasvin tasolla.

Jossain määrin aiheeseen liittyen: Kun ammattikoulu alkoi kuulostaa liian juntilta, niin vaihdettiin nimi instituutiksi. Neekeristä tuli musta ja tekusta ammattikorkea.
Viimeistään 20 vuoden päästä sen korvaavan sanan imago on valunut yhtä alas kuin edellisen ja täytyy taas keksiä parempi.
Jotain hauskaahan tässä rallissa on, mutta kai tää on ihan luonnollista. Mäkin vaihtaisin vaikka viikon välein nimeä, jos sillä tuoreella sais aina paremmin pimppiä.

Nii ja terveys on hyvä jude.

 

[gnut]

Näin tänään CP-vammaisen miehen salilla. Yritti treenata koko sielunsa kyllyydestä, mutta surkastunut käsi ja vinot jalat estivät monien liikkeiden suorittamista. Satuin myös pukukoppiin tämän miehen kanssa samaan aikaan ja huomasin, että kaikki ei ole kunnossa, sillä hän itki. Tietenkin yritti peitellä sitä ja pyyhkiä kyyneleitä surkastuneella kädellään, mutta mulle tuli todella tyhjä olo. En pystynyt edes katsomaan häntä päin. Aloin jälkeenpäin miettiä, että ei kai kukaan vaan salilla nauranut tolle äijälle, sillä mä ainakin nostan hattua tuollaiselle sisukkuudelle, mutta valitettavasti saattoi olla viimeinen kerta kun miestä salilla näkyy.

Ei jumalauta! Niin onnistunutta sosiaalipornoa, että voisit vaikka kirjoittaa kirjan! :D Parasta A-luokkaa...

 

[Kostaja X]

Itse en ikinä oikeastaan koskaan ole ajatellut, että "onneksi olen terve". Joskus kuitenkin vammaisen tai jotenkin muuten "hunot kortit elämään saaneen" nähdessä käy mielessä, että "kunhan vaan omat lapset syntyis terveinä".

 

[kalmukki]

Luulenpa Strappadon ajavan takaa sitä, että loppujen lopuksi, kun ihminen vammaista katsoessaan miettii, miten onnekas on, syyllistyy lähinnä syrjintään. Vammaista ei nähdä silloin ihmisenä, joka on samanlainen kuin itse, vaan jonain, mihin verrataan.

Voi hellanlettas ja lässytilää.

Ikävä tosiasia sattuu kuitenkin olemaan se, että vammainen _ei_ ole samanlainen kuin terve, vaan nimenomaan vammainen. Ja terveenä oleminen on, ceteris paribus, parempi asia kuin vammaisena oleminen. Tämän totuuden myöntäminen saattaa olla joillekin kova pala, ihan kuin monille on vaikeaa myöntää, että kauneus on parempaa kuin rumuus ja älykkyys parempaa kuin tyhmyys. En kuitenkaan ole vielä tavannut ketään, joka toivoisi itsensä tai omien lastensa olevan vammaisia, rumia tai tyhmiä.

Minä tunnen olevani onnekas tavatessaani vammaisia tai selvästi itseäni tyhmempiä ja rumempia ihmisiä, ja minulla totta vie on oikeus tuntea niin, koska asia _on_ niin.

Sitä onnellisuuden tunnetta ei tietenkään kannata turhaan mainostaa, koska se pahoittaa vammaisten/tyhmien/rumien mielen. Mutta itseään ei myöskään pidä aivopestä, koska totuus ja älyllinen rehellisyys on kuitenkin tärkeämpää kuin muiden mielipahan ehkäisy.

Väittämällä mustaa valkoiseksi ja kieltämällä vammaisuuden huonommuuden verrattuna terveyteen ajadumme yhteiskuntaan, jossa perinnöllisiä sairauksia ei saa ehkäistä geenitekniikalla, koska se olisi "syrjintää".

 

[Pecman]

Kalmukki: Aamen!:kippis1:
Tosiasioden kieltäminen ei hyödytä ketään

 

[Strappado]

Ikävä tosiasia sattuu kuitenkin olemaan se, että vammainen _ei_ ole samanlainen kuin terve, vaan nimenomaan vammainen. Ja terveenä oleminen on, ceteris paribus, parempi asia kuin vammaisena oleminen. Tämän totuuden myöntäminen saattaa olla joillekin kova pala, ihan kuin monille on vaikeaa myöntää, että kauneus on parempaa kuin rumuus ja älykkyys parempaa kuin tyhmyys. En kuitenkaan ole vielä tavannut ketään, joka toivoisi itsensä tai omien lastensa olevan vammaisia, rumia tai tyhmiä.

Kukaan täällä ei sanonut niin, että haluaisi olla vammainen, tai ihannoisi vammaisuutta. Kerrotko vastauksen seuraavaan tilanteeseen: Saat lapsen, joka on CP-vammainen. Olette sitten lapsesi kanssa kaupassa ostoksilla, ja vastaan kävelee mies oman _terveen_ lapsensa kanssa. Mies repeää nauruun ja huudahtaa koko kansan kuullen "Jumalauta, onneksi oma lapseni on terve eikä vammainen, kuten tuo sinun lapsesi!". Tuntuisiko missään, tekisikö mieli lätkäistä turpaan? Kehotit totuuteen ja älylliseen rehellisyyteen, joten tämä miehen esittämä mielipidehän oli sinusta täysin sallittua, koska omin sanoinesi asia _on_ niin?

 

[reinhardt]

Voi hellanlettas ja lässytilää.

Ikävä tosiasia sattuu kuitenkin olemaan se, että vammainen _ei_ ole samanlainen kuin terve, vaan nimenomaan vammainen. Ja terveenä oleminen on, ceteris paribus, parempi asia kuin vammaisena oleminen. Tämän totuuden myöntäminen saattaa olla joillekin kova pala, ihan kuin monille on vaikeaa myöntää, että kauneus on parempaa kuin rumuus ja älykkyys parempaa kuin tyhmyys. En kuitenkaan ole vielä tavannut ketään, joka toivoisi itsensä tai omien lastensa olevan vammaisia, rumia tai tyhmiä.

Tietysti jokainen on mieluummin terve kuin sairas, mutta onko silti oikein tuntea sääliä vammaisia kohtaan? Sääli on hyvin lähellä ylemmyydentuntoa. Ihminen, joka ajattelee:"Voi tuota urheaa vammaisressua" asettaa samalla itsensä vammaisen yläpuolelle, ja todennäköisesti vieläpä on helvetin tyytyväinen itseensä, kun on NIIN jalo, että muistaa sääliä vähäosaisia.

FEIKKIEDIT: huomatkaa, että sääli ja empatia ovat kaksi aivan eri asiaa. Empatiaa meidän olisi kaikkien hyvä tuntea niin fyysisesti kuin henkisestikin "haastellisia" lähimmäisiämme kohtaan. Mutta minusta todellinen empatia on sitä, että tajutaan, että yhtä hyvin tuossa voisin olla minä, ja vain sattumasta riippuu, että toinen on terve ja toinen ei. On kivempaa olla terve, mutta ei se sen vammaisen ihmisarvoa vähennä.

Jos olisit vammainen, haluaisitko, että sinua säälittäisiin? Minä en. sääli on yksi parhaita tapoja nöyryyttää ihmisiä. (edelleen myötätunto on ihan eri asia kuin sääli.)

 

[Makri]

[OFFTOPIC]

Jossain määrin aiheeseen liittyen: Kun ammattikoulu alkoi kuulostaa liian juntilta, niin vaihdettiin nimi instituutiksi. Neekeristä tuli musta ja tekusta ammattikorkea.

Tekut liitettiin viimeisinä ammattikorkeakoulu järjestelmään, vaikka sitä
ei tekujen henkilöstö/opiskelijat varmasti olisi halunneet tapahtuvan lainkaan, eikä halua nytkään. Ammattikorkeakoulu on pahinta mitä insinöörikoulutukselle aloituspaikkamäärien kasvatuksen ohella tapahtui.

[/OFFTOPIC]

 

[Heavy-rock]

Keskustelun ei ollut tarkoitus koskea sitä millaisia ihmisiä vammaiset ovat. Kyllähän omaa terveyttä on muissakin tilanteessa joutunut arvostamaan? Kerroin mielestäni ihan hyvän esimerkin tuossa aloitusviestissäni.

Jep, se oli hyvä esimerkki ihmisestä ja siitä mitä ajatuksia tunteet voivat ihmisessä herättää. Se on mielestäni tervettä.

Joku vaan käsitti niin, että tässä verrattaisiin tervettä vammaiseen tai että tässä joku tuntisi ylemmyyden tai paremmuuden tunnetta. Jotenkin tuli sellainen olo lukiessa noita viestejä, että jos minä huomaan toisen vamman, ihonvärin tms ominaisuuden, elen rasisti ja paha.

Sopii vierailla jossain keskitysleirissä ja miettiä mitä toisin ihmisen erilaisuus ja sen huomioiminen voi saada aikaan.

Tai sopii vierailla palvelutalossa ja seurata kuinka elämänmyönteiset ihmiset ovat saaneet apua, koska heidän erilaisuutensa on otettu huomioon.

Missä ero?

Olisiko pahassa- ja hyvässä tahdossa?

Me ihmiset kun olemme erilaisia ja se on etettava huomioon, hyvässä, ei pahassa.

 

[gnut]

Kehotit totuuteen ja älylliseen rehellisyyteen, joten tämä miehen esittämä mielipidehän oli sinusta täysin sallittua, koska omin sanoinesi asia _on_ niin?

Älylliseen rehellisyyteen kuuluu myös se, ettei loukkaa muita ihmisiä, ellei siitä ei ole itselleen mitään hyötyä. Kalmukki kyllä viittasi tähän jo aiemmassa kirjoituksessaan.

 

[Heikki M.]

Tietysti jokainen on mieluummin terve kuin sairas, mutta onko silti oikein tuntea sääliä vammaisia kohtaan? Sääli on hyvin lähellä ylemmyydentuntoa. Ihminen, joka ajattelee:"Voi tuota urheaa vammaisressua" asettaa samalla itsensä vammaisen yläpuolelle, ja todennäköisesti vieläpä on helvetin tyytyväinen itseensä, kun on NIIN jalo, että muistaa sääliä vähäosaisia.

Mitä järkeä on kieltää tunteensa? Minä ainakin tuntisin sääliä jos näkisin kehitysvammaisen punttisalin pukuhuoneessa itkemässä. Sääli ja empatia eivät ole aivan eri asioita. Yksi määritelmä säälille voisi olla toivotonta auttamisen halua. Esimerkiksi henkilö voi olla niin vammautunut, etten voi tehdä mitään parantaakseni hänen oloaan. Itse koen kyvyn tuntea sääliä positiivisena luonteenpiirteenä.

Siitä olen kanssasi samaa mieltä, että säälin osoittaminen voi olla myös loukkaavaa, jos joku haluaa toimia ilman apua tai jos hän on hyväksynyt kohtalonsa.

 

[kalmukki]

Tietysti jokainen on mieluummin terve kuin sairas, mutta onko silti oikein tuntea sääliä vammaisia kohtaan? Sääli on hyvin lähellä ylemmyydentuntoa. Ihminen, joka ajattelee:"Voi tuota urheaa vammaisressua" asettaa samalla itsensä vammaisen yläpuolelle, ja todennäköisesti vieläpä on helvetin tyytyväinen itseensä, kun on NIIN jalo, että muistaa sääliä vähäosaisia.

No mutta kun terve ihminen _on_ terveytensä suhteen merkittävästi vammaisen yläpuolella. Vammainen saattaaa olla vaikka minua älykkäämpi tai rikkaampi, mutta sitä en tiedä ellen tutustu häneen paremmin. Ennen sitä minulla on täysi syy ja oikeus ajatella olevani merkittävästi onnekkaampi kuin vammainen.

Jos olisit vammainen, haluaisitko, että sinua säälittäisiin? Minä en. sääli on yksi parhaita tapoja nöyryyttää ihmisiä. (edelleen myötätunto on ihan eri asia kuin sääli.)

Tässä nyt taas sekoitetaan se, mitä tuntee ja se, miten käyttäytyy. Vammaisilla on oikeus odottaa muilta asiallista käytöstä, mutta toisten ajatuspoliisiksi ei ole kenelläkään oikeutta ryhtyä, varsinkin jos kyseessä on erittäin perustellut ajatukset.

Jos olisin itse vammainen niin toisten säälin osoitukset luultavasti harmittaisivat minua. Kyllä minua nytkin harmittaa sellaiset ihmiset, jotka tuntevat ylemmyydentuntoa minua kohtaan. Mutta ylemmyydentunto loukkaa vain jos se on ainakin osittain perusteltua (henkilöllä enemmän fyrkkaa, flaksia, lahjakkuutta tms. kuin minulla). Silloin ei voi kuin lohduttautua sillä, että ainakin minulla on enemmän käytöstapoja.

Totuus sattuu. Kipeitä totuuksia ei kannata turhaan mainostaa, mutta ei niitä pidä myöskään yrittää kieltää.

 

[Sasuli]

Täältä tulee vuosia vammaistyötä tehneen näkökulmaa..
Vammaisista puhuttaessa on muistettava se että minkä tyylin vammasta puhutaan, onko kyseessä vammautunut, syntymästään asti vammainen, kehitysvammainen, liikuntavammainen jne.. sillä näillä on todellakin eroa.
Näitä kaikkia ihmisiä kuitenkin yhdistää se että he toivovat ihmisten noteeraavan heidät ensin ihmisenä kuin vammaisena/vammautuneena ihmisenä, vamma ei ole sairaus, se on ihmisen ominaisuus.

Nykyään vammaisuus on huomattavsti näkyvämpää kuin ennen, vammaiset ovat tulleet kaduille ns. kaapeistaan ja hyvä niin, ehkäpä näin heidät aletaan mieltää enemmän osana yhteiskuntaa kuin tuijoteltavana poikkeavuutena.