Teidän omaisuutenne?

^Missä sä näet vähättelyä, hänhän kertoo vain koko summaan nähden, ettei se perintö ole edes kolmannesta. Siitä summasta.
Hahaha vittu, kyllä nyt taitaa vähän joitain jurppia että jollain on ollut lähtökohdat paremmin.
Eihän se hyvänenaika ole meiltä keneltäkään muulta pois!
 
10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
Itseasiassa kun mietitään esimerkiksi 95-2000 luvulla asunnon ostajien rahatilannetta. Moni osti kaksion, mukaanlukien minä suhteellisen hyvältä alueelta 10 vuoden lainalla. Arvo on suurinpiirtein kolminkertaistunut ellei paljon enemmänkin.

Hetkinen lasketaas: maksoin 1987 rakennetusta kaksiosta suht hyvältä alueelta (todella läheltä Selloa/leppävaaraa) vuonna 1997 320t markkaa! 54,5 neliön saunallinen kaksio, 3 kerroksisesta kerrostalosta. Mitäs se nykyään maksaakaan? 180-200t euroa?
Puhehan on nimenomaan omaisuudesta, ei rahasta tilillä.

Ja tuohon ei tarvinnut edes perintöä. Toki mä sitäkin oon saanut riittävästi ja saan varmaan yhä. Ei ole edes kukaan kuollut, luojan kiitos.

Itseäni tökkii helvetisti omaisuudesta puhuminen, mun mielestä on hienoa että ihminen hoitaa tonttinsa niin että esimerkiksi jälkipolvi ei jää ihan tuleen makaamaan ja jos ei jälkipolvea niin kait sillä rahalla jotain tulee joskus tehtyä (en ole ajatellu asiaa ja nyt on kiire)..
 
Tuntuuko tuo asuntojen hinnan nousu missään kun samaan aikaan kaikki asuntojen hinnat nousseet, eli jos on myy 200tonnin kämpän, ei sillä saa kuitenkaan 300tonnin(markoissa) kämppiä yhtään sen enempää kun ei sellasia olekaan. (ajatuskatko....) Ymmärrättekö? :D Jos oma kämppä olis tasan ainoa jonka hinta on noussut noin paljon ni sithän siinä oltais selvästi plussan puolella.
 
^Ainahan sitä voi myydä kämpän ja keksiä jotain muuta. Vuokralle tai sitten kivan pesämunan kanssa häippästä maailmalle, noin esimerkiksi. Asunnon omistaminenhan ei ole mikään pakko.
Ja toisaalta tossa on myös se, että kun on ajallaan ostanut, on saanut paljon vähemmällä sen minkä ehkä joka tapauksessa hankkisi viimeistään nyt paljon kalliimmalla. Eli jää sitten rahaa muuhun nyt, huomattavasti enemmän.
 
Tuntuuko tuo asuntojen hinnan nousu missään kun samaan aikaan kaikki asuntojen hinnat nousseet, eli jos on myy 200tonnin kämpän, ei sillä saa kuitenkaan 300tonnin(markoissa) kämppiä yhtään sen enempää kun ei sellasia olekaan. (ajatuskatko....) Ymmärrättekö? :D Jos oma kämppä olis tasan ainoa jonka hinta on noussut noin paljon ni sithän siinä oltais selvästi plussan puolella.

Harva pääsee millään tavalla hyötymään kämppien hintaliikkeistä. Väliraha ei kovin isosti muutu. Ensiasunnonostaja on se joka hyötyy tai häviää jos hinnat liikkuu isosti.

Harva kuitenkaan spekuloi sillä kodillaan. Toki nyt saisi kyllä hyvät vakuudet isollekin sijoituslainalla jos on velaton kämppä jonka markkinahinta on puoli miljoonaa. Eli voi siitä hyötyäkin tekemättä muuta kuin vetämällä nimiä lappuihin.

- - - Updated - - -

^Ainahan sitä voi myydä kämpän ja keksiä jotain muuta. Vuokralle tai sitten kivan pesämunan kanssa häippästä maailmalle, noin esimerkiksi. Asunnon omistaminenhan ei ole mikään pakko.
Ja toisaalta tossa on myös se, että kun on ajallaan ostanut, on saanut paljon vähemmällä sen minkä ehkä joka tapauksessa hankkisi viimeistään nyt paljon kalliimmalla. Eli jää sitten rahaa muuhun nyt, huomattavasti enemmän.

Tämä on totta. Vaan näillä on mentävä mitä nyt on. Se on joko ostettava se asunto tai asuttava vuokralla. Eikä ne vuokratkaa mitään kovin huokeita ole.
 
Kyllä asunto on ensisijainen sijoituskohde mun mielestä. Kuitenkin jossais on pakko asua ja vuokrat alkaa olemaan aika suolaisia asuu sitten missä päin suomea tahansa. Meillä vaimon kanssa 200neliöinen omakotitalo, joka maksoi 1,5vuotta sitten 105t. Lainaa lyhennetään tällä hetkellä n.450€/kk ja korkoa tuosta on tällä hetkellä alle 150€. Eli loppuosa jää tavallaan aina säästöön. Vaimolla säännölliset tulot ja itse pätkätyöläinen eli välillä ollaan liiton rahoilla. Lämmityksiin, sähköihin ja vesiin menee n.400€/kk jos laskee koko vuodelle kylmällä talvella. Tosin nekin pian laskee kun satsataan lämmitysmuotoon. Tuollaisella summalla ei kovin hyvin asu edes vuokralla. Edes omassa kaupungissa, jossa vuokrat kt-kaksioissa n.400/kk. Ja eihän tämä uusi ole ja remontoitavaa riittää, mutta jää tästä pikkuhiljaa jotain omaan taskuun.

Itseäni jäänyt pahasti kalvamaan, kun parikymppisenä sain vakkari-duunin ja olisin pystynyt silloin jo ottamaan asuntolainaa. Mutta tärkeämmäksi parikymppisenä sällinä koin auton:face: Olisi ollut suuri apu omistaa edes pala jotain kämppää, kun ostettiin talo. Vakkaripaikka meni konkkaan, mutta jälkeenpäin miettien olisin kyllä lainasta selvinnyt, koska vuokrankin maksoin.

Meni oma postaus hiukan aiheesta ohitse, mutta halusin kommentoida tuota vuokralla asumisen kannattomuutta. Vuokra-asuminen on ihan jees jollei aio paikassa viipyä vuosikymmentä. Jos pienikin mahdollisuus edes jonkinlaiseen asuntoon eikä se maksa maltaita niin kannattaa yrittää hakea lainaa. Ymmärrän kyllä, että itse asun alueella, jossa asuminen on halpaa ja sen takia myöskin ostaminen helpompaa.
 
^Missä sä näet vähättelyä, hänhän kertoo vain koko summaan nähden, ettei se perintö ole edes kolmannesta. Siitä summasta.
Hahaha vittu, kyllä nyt taitaa vähän joitain jurppia että jollain on ollut lähtökohdat paremmin.
Eihän se hyvänenaika ole meiltä keneltäkään muulta pois!
Edelleen tuollainen kuvaus ei kerro omaisuudesta tosiassa mitään. Mistä omaisuusmuodoista tuo koostuu ja mikä on omaisuuden likviditeetti? Julkisesti noteerattujen arvopaperien ja kiiinteistöomaisuuden arvonmääritys on suht. helppoa, mutta jos "miljonäärin" omaisuus koostuu kuvitteellisesta oman pikkufirman arvosta niin se on sitten hiukan eri juttu.

Esim. omalla kohdalla sijoitussalkun, auton ja talon arvo on suht. helppo määrittää, mutta miten määritetään arvo 15% omistusosuudelle vajaa 3 MEur vuosiliikevaihtoa tekevästä AAA/"Suomen parhaat"-reitatusta IT-firmasta? Tase vahva, verotonta osinkoa jaellaan jne. Kuulostaa periaatteessa gauhian hyvältä, kunnes todetaan että tuossa on luonnollisesti co-sale/drag along jne. ehdot osakassopparissa eli omaisuuden realisoinnissa olisi aika monta mutkaa matkassa. Käytännössä meidän firmalla (ja helvetin monella muulla) on määritelty arvo vasta sitten jos/kun tuosta on sitova ostotarjous pöydällä, sitä ennen saattaa arviot firman arvosta mennä pari kertaluokkaa perseelleen. Onneksi on kerran jo ostotarjous tullut ja siihen on päässyt nimensä rustaamaan, ei ole kaikki kulkuset enää samassa korissa :)

Asuntojen hintakehityksestä on muutama tuttu päässyt hyötymään kivasti paluumuuttamalla landelle. Eli ollaan 10-15 v tsadissa duunissa, maksellaan suurimmalta osin se omakotitalo täällä ja sitten muutetaan takaisin kotiseudulle viettämään vähemmän kiireistä elkämään. Noissa tapauksissa asumisen laatu/tilavuus on säilynyt ennallaan, mutta näppiin on jäänyt 150 - 300 KEur.
 
Itseasiassa puulaakin tai puulaakit laitoin ominpäin pystyyn ;)

Enkä ole tehnyt illuusiota, laitoin vain alkuun faktat.
Ja se perintö ei oo muuten edes yhtä kolmasosaa koko summasta.

Olis kyllä voinu jättää nostamatta koko ketjua :D Aihe vaan sattuu kiinnostamaan itseä, tuntuu edellisten postien takana olevan muitakin yrittäjiä.
Sulla on Red28 munaa arvostella, siitä nostan hattua ;)

Jos taskusta tippuu miljoona, niin eihän se vituta ku köyhää. :D
 
Näin kahden hengen taloudessa:
Talo n.100K
Mökki n.50K
Auto 7K
Moottoripyörä 4K
Osakkeet 15K
Tilillä 22K
Ja irtaimistoa jonku tonnin edestä
Velkaa 37K

Varsinaista perintöä 0e mutta 10K lähtörahan sain vanhemmilta kiitokseksi siitä, että lähdin 18vuotiaana pois nurkista.
 
Mulla on vissiin jotain vikaa päässä kun en halua omistaa mitään... Ei kiinnosta asunnot tai sijotukset lainkaan. Tällä hetkellä pyrin mahdollisimman tehokkaasti eroon siitäkin vähästä tavarasta mitä nurkkiin on kertynyt - muuton vuoksi! Tavoiteena on että koko omaisuus mahtuu pieneen henkilöautoon. Kalleimmat omistamani tavarat on ehkä tietokone ja muutama perintökoru. :D Muutamat huonekalut lahjoitan ystäville/tuttaville (jos haluavat välttämättä jotain pientä maksaa niin ok.) ja mitä en saa muuten menemään mihinkään annan lahjoituksena kirpputorille.

Minulle tärkeimmät asiat elämässä on niitä mitä ei rahalla saa! Tottakai jotain on oltava, katto pään päällä, vaatteita ja ruokaa ym. elämän perusedellytykset kunnossa. Mutta vuokrakämpät on riittäneet ihan hyvin tähän mennessä. Koska perhettä tai lapsia ei ole eikä tule, ei tarvitse ajatella sitäkään puolta tai pohtia omaisuudeen keräämistä "tuleville polville". Pieni puskuriraha on hyvä olla yllättävien tilanteiden varalle, sen olen oppinut pariin otteeseen.

Perintörahoja olen aikanani saanut jonkun summan ja ne sijoitin opiskeluuni. Tulevaisuudesssa en ole ajatellut omaisuuden hankkimista sen syvällisemmin, sen sijaan haaveilen löytäväni mielekästä tekemistä joko uusien opiskelujen myötä tai jos oikein hyvä tuuri käy, uuden työpaikan kautta. :)

Muiden omaisuus ei kiinnosta, olen onnellinen niiden puolesta kenellä menee taloudellisesti hyvin ja arvostan myös jos joku kovalla työllä sen omaisuuteensa kerää kasaan. Kateus on muutenkin ihan turhaa...
 
Nimissäni on yksiö, joka sijaitsee melko pienellä paikkakunnalla. Näin ollen siis "vain" 30-40 000 € arvoinen. En ole siinä kuitenkaan ikinä asunut.

Myös isäni Harley Davidson on minun nimissäni. Minulla ei kylläkään ole moottoripyöräkorttia, mutta tähän omistamiseen on kaksi syytä. 1) Äitini antoi "luvan" isälle ostaa moottoripyörän mikäli se menee minun nimiini 2) Koskaan ei voi tietää mitä sattuu, joten isä halusi antaa pyörän minun nimiini, ettei siitä tarvitsisi minun tai veljeni maksaa koskaan esim. perintöveroa, jos jotain sattuu. Isällä kuitenkin ikää 55v. (minun suvussani suurinosa on kupsahtanut viiskymppisenä) Eli isän käytössä, minun se on vain nimellisesti. En kuitenkaan sinällänsä väitä sitä omistavani, kyseessä kuitenkin vain nimi paperissa.
 
Meidän 2hlö talouden omaisuus:

- Omakotitalo + tontti (jotain 200-300k€, suhdanteesta riippuen)
- 2-vuotias auto (uutena 40k€, nyt kenties 20-25k€)
- Osakkeita ~15k€
- Käteistä ~15k€
- Irtaimistoa ~10k€
- velkaa ~130k€
 
Nimissäni on yksiö, joka sijaitsee melko pienellä paikkakunnalla. Näin ollen siis "vain" 30-40 000 € arvoinen. En ole siinä kuitenkaan ikinä asunut.

Myös isäni Harley Davidson on minun nimissäni. Minulla ei kylläkään ole moottoripyöräkorttia, mutta tähän omistamiseen on kaksi syytä. 1) Äitini antoi "luvan" isälle ostaa moottoripyörän mikäli se menee minun nimiini 2) Koskaan ei voi tietää mitä sattuu, joten isä halusi antaa pyörän minun nimiini, ettei siitä tarvitsisi minun tai veljeni maksaa koskaan esim. perintöveroa, jos jotain sattuu. Isällä kuitenkin ikää 55v. (minun suvussani suurinosa on kupsahtanut viiskymppisenä) Eli isän käytössä, minun se on vain nimellisesti. En kuitenkaan sinällänsä väitä sitä omistavani, kyseessä kuitenkin vain nimi paperissa.

Ihanan naiivia. Se moottoripyörä on nimissäsi siksi, ettei sitä vouti veisi. Eli faijas on töpeksinyt jossain vaiheessa businekset ja on varmaan ollut riskinä, että ulosottomies vie irtaimiston ja realisoi. Siksi varsin usein on lapsilla mitä ihmeellisimpiä omistuksia. Esim mökki kolmen sisaruksen kesken (oikeasti hallinnoi vanhemmat) jne.
 
Ihanan naiivia. Se moottoripyörä on nimissäsi siksi, ettei sitä vouti veisi. Eli faijas on töpeksinyt jossain vaiheessa businekset ja on varmaan ollut riskinä, että ulosottomies vie irtaimiston ja realisoi. Siksi varsin usein on lapsilla mitä ihmeellisimpiä omistuksia. Esim mökki kolmen sisaruksen kesken (oikeasti hallinnoi vanhemmat) jne.
Mä oon kyllä sen verran naivi, etten usko kaikkien joutuneen rahallisesti kuseen. Kyl mä ainakin pyrkisin kaikin mahdollisin keinoin keventämään perintöverotusta.. Se on tosin eri juttu että meneekö olettaen arvokas moottoripyörä enää "normaalin elatuksen ja avustuksen" piiriin verolainsäädännössä. Kyl mä näkisin että tuossa tulee lahjaverosäännökset käyttöön ja sikäli kun niiden progressio on vielä jyrkempi kuin perintöverotuksessa, niin aiheuttaahan tuo järjestely ihmetystä.

Ja toisaalta tuolla hallintaoikeustestamentillakin voi saada etenkin AVOliitossa olevat yllättävän suuria vero-etuja ns. normaaliin testamenttiin nähden.

Eli voihan sitä asiaa katsoa monelta kantilta - voihan se olla toki että noita järjestelyillä suojaudutaan voudiltakin aina silloin tällöin.
 
Ihanan naiivia. Se moottoripyörä on nimissäsi siksi, ettei sitä vouti veisi. Eli faijas on töpeksinyt jossain vaiheessa businekset ja on varmaan ollut riskinä, että ulosottomies vie irtaimiston ja realisoi. Siksi varsin usein on lapsilla mitä ihmeellisimpiä omistuksia. Esim mökki kolmen sisaruksen kesken (oikeasti hallinnoi vanhemmat) jne.

Mielenkiintoinen ajattelutapa, mutta olet väärässä :D Tunnen vanhempieni taloudellisen tilanteen paremmin kuin omat taskuni, ja tästä ei ole kysymys. Vanhemmat omistavan kyllä auton, asunnon ja pari kiinteistöä, eikä missään elämäntilanteessa ole kukaan mitään töpeksinyt. Kyseessä on vain isän ovela temppu, miten saada itselle moottoripyörä samalla äitiä miellyttäen. Äitini on moottoripyöriä vastaan, mutta koska se on nyt tavallaan minun ja isäni yhteinen, ei äiti jaksa sanoa mitään (ajan keväällä moottoripyöräkortin) :rolleyes:

// Ja vielä se, että isälläni ei ole testamenttia. Isän kuollessa äiti perisi pyörän, mitä hän ei todellakaan halua. Nyt pyörä jää minulle, vaikka jotain kävisi. Ja keväällä saan sitä itse jo ajaakkin, joten on se tavallaan minunkin. Ajan minäkin vanhempieni autoa, eikä siinä ole mitään kummallista taustalla.
 
Se on tosin eri juttu että meneekö olettaen arvokas moottoripyörä enää "normaalin elatuksen ja avustuksen" piiriin verolainsäädännössä. Kyl mä näkisin että tuossa tulee lahjaverosäännökset käyttöön ja sikäli kun niiden progressio on vielä jyrkempi kuin perintöverotuksessa, niin aiheuttaahan tuo järjestely ihmetystä.

:offtopic:Tässäkin tilanteessa mahdollisuus joutua verottajan mielenkiinnon kohteeksi on samaa luokkaa lottovoiton kanssa.
 
QUOTE=Herhi;3916404]^Missä sä näet vähättelyä, hänhän kertoo vain koko summaan nähden, ettei se perintö ole edes kolmannesta. Siitä summasta.
Hahaha vittu, kyllä nyt taitaa vähän joitain jurppia että jollain on ollut lähtökohdat paremmin.
Eihän se hyvänenaika ole meiltä keneltäkään muulta pois![/QUOTE]

Jos röllipeikko kirjoittaa, että peritty summa ei ole edes kolmasosaa miljoonasta niin kyllä siinä hieman vähättevä sävy on. Sillä on ihan käsittämättömän suuri merkitys lähdetkö esimerkiksi nollasta vai 200k liikkeelle. Ja oikeassa olet, ei ole meiltä keneltään pois jos kaveri menestyy. Todellakin vilpittömästi onnea hänelle.

Jos tuo röllin tarina on tosi ja mies on tehnyt kovasti duunia ja on alle 25v saanut ekan miljoonansa kasaan niin kyseessä on varmasti huippulahjakas yksilö jota voisi jo kutsua bisnes neroksi. Noin 7 vuotta on myös sen verran pitkä aika ettei siinä tuurille ihan järjettömästi tilaa ole vaikka kuinka olisi kasvava ala kyseessä. Ja otetaan vielä huomioon että kaveri on aloittanut 18vuotiaana niin saavutus on entistä kovempi.

Vielä palatakseni tuohon alkuun ja rahan vähättelyyn. Mä näen kyllä aina punaista näissä tilanteissa ja ymmärrän täysin miksi ihmiset tälläisestä herneitä ottaa nenään. Itse olen kokenut totaalisen köyhyyden niin ettei ollut varaa ostaa edes ruokaa ja tänä päivänä osaan todellakin arvostaa jokaista euroa ja paljon muitakin asioita mitä elämässäni on. Ja oli hyvin ikävää lukea tuosta ylempää missä joku ihmitteli miten vähän me muut omistammekaan. Joillekkin ihmiselle vaikkapa 20.000 euron osakeomistukset on todella suuri raha ja sen eteen on jouduttu tekemään valtavasti työtä ja siitä on syytä olla ylpeä. Sitten joku kuittaa että onpas sulla vähän rahaa köyhä, minulta löytyy näin ja näin paljon. Kurjalta tuntuu :( Välillä sitä voi vaan ihmetellä miten ylimielisiä jotkut ihmiset ovat.
 
Mä näen kyllä aina punaista näissä tilanteissa ja ymmärrän täysin miksi ihmiset tälläisestä herneitä ottaa nenään. Itse olen kokenut totaalisen köyhyyden niin ettei ollut varaa ostaa edes ruokaa ja tänä päivänä osaan todellakin arvostaa jokaista euroa ja paljon muitakin asioita mitä elämässäni on. Ja oli hyvin ikävää lukea tuosta ylempää missä joku ihmitteli miten vähän me muut omistammekaan. Joillekkin ihmiselle vaikkapa 20.000 euron osakeomistukset on todella suuri raha ja sen eteen on jouduttu tekemään valtavasti työtä ja siitä on syytä olla ylpeä. Sitten joku kuittaa että onpas sulla vähän rahaa köyhä, minulta löytyy näin ja näin paljon. Kurjalta tuntuu :( Välillä sitä voi vaan ihmetellä miten ylimielisiä jotkut ihmiset ovat.
Herneitä en osaa vetää noista.
Mutta itellä kanssa ollut tilanne että rahaa ei ole ollut. Ei mitään ylimääräistä, nippa nappa ruokaan ja asumiseen piisannut.
Kaikki on tullut revittyä omasta persnahasta, joten arvostan kaikkea mitä minulla on. Harmittihan se aikanaan kun apuja ei herunut vanhemmilta, kuten liki kaikille kavereille.
Vaan tällä hetkellä voin olla kovasti tyytyväinen, sillä arvostan sitä mitä minulla on. Ja osaan laittaa rahaa sivuun ja elää todella varojeni mukaan (itseasiassa reippaasti alle).
Sitä en siis ymmärrä että paukutellaan henkseleitä kun se omaisuus on tullut jostain muualta kuin itseltä.
 
Back
Ylös Bottom