Tatuoinnnit ja työ, aika ikuisuus aihe
Mutta varmastihan on tatuointien hyväksymisessä eroja eri alojen välillä, mutta niin on varmasti myös saman alan sisällä eri firmojen välillä. Tatuointien ja tatuoitujen ihmisten määrä kasvaa koko ajan ja vanhat ikäluokat eläköityy, tämä ehkä vaikuttaa tauointien sosiaaliseen hyväksyntään pikkuhiljaa, mutta on näitä nuoremmissakin sukupolvissa tapauksia, joiden mukaan tatuoinnit on ehdoton este yhteiskuntakelpoisuudelle. Nämä tiukemmat tyypit tuntuvat kyllä olevan vähemmistöä ja suurimmalle osalle taitaa nuo kuvat olla ihan se ja sama.
Tavallaanhan se on jopa sääli, että tatuoinneista on kadonnut se tietty "bad boy" -vivahde aika totaalisesti jo pois, mutta tämmöstä tatuoitua äidin kullanmussukkaa joka on valkokaulushommissa se tietysti auttaa aika paljon.
Juuri tuossa palaverissa huomasin kun erään isomman naispuoleisen pomon paidanhelma nousi vähän, että siellähän pilkotti perin klassinen tatuointiaihe vyötäröä koristamasta. Eipä siitäkään ois uskonut että ON MENNYT IHONSA PILAAMAAN ja MILTÄ SEKIN SITTEN NÄYTTÄÄ VANHANA ja ja ja ja...
Mutta helpointahan on, että jos vähänkään on urasuunnitelmat sellaiset, että työ saattaa viedä ulkomaille tai todella vanhoillisille aloille, niin kyllä se pitää tajuta ettei niitä kämmenselkiä ja kaulaa kannata tatuoida, naamasta puhumattakaan. Suomessa asenteet on aika sallivia ja kävin kerran lekurin vastaanotolla jolla oli paksu nenärengas sierainten välissä, siis septum (?) ja varsin pätevä tyyppi sekin oli. Juteltiin sitten mun tatuoinneista ja muista jutuista varmaan puoli tuntia. Poistuessani tajusin, että prkele ovela äijä mähän maksan kaikesta siitä ajasta mitä me siellä turistiin keskenään
