Oikeestaan kaikki tekstit tässä mulla liittyy sukuun, perheeseen ja itseeni. Muistuttaa mua mitä kaikkee on elämässä, kun välillä kovassa alamäessä unohtuu hetkeks.
Ei tohon kylkeen mennyt varmaan, kun alle pari tuntia. Olin tosiaan ihan turpa kiinni ja paikallani koko ajan, kun aattelin vielä, että mitä nopeemmin, sitä halvemmin ja, että se on helpompi tehdä hyvää jälkeä, etten siinä heilu ja vääntelehdi.
Aika pitkiä jaksoja se surras koneella meneen viivat ja värityksen. Se oli hyvä, että kynä oli kropassa kiinni paljon, ettei päässy levähtään liikaa.
Aika vaan oli alustavasti pakko ottaa lauantaille
