- Liittynyt
- 5.10.2004
- Viestejä
- 90
Lueskelin tätä tatuointi keskustelua ja aattelin hieman pohtia muutamaa hassua uskomusta ja hieman muutenkin käsitellä muutamaa yleisesti esitettyä kysymystä rasvailusta ja kelmutuksesta. Eri mieltä saa tottakai olla ja toivottavasti tämä herättää keskustelua.
Tatuoidessa tatuointineula puhkaisee orvaskeden (epidermis) ja etenee verinahkaan asti (dermis) jonne neula kuljettaa musteen. Neulojen puhkaisemat reiät ovat hyvin kapeita ja neulan tekemä reikä ulottuu n.1mm-2mm syvyyteen. Muste isketään dermikseen koska se on sidekudosta ja pitää musteen paremmin muuttumattomana paikallaan toisin kuin epidermis joka uusiutuu jatkuvasti. dermistä syvemmälle menevä muste ei näy tai näkyy todella haaleasti ihon läpi. Dermiksen sidekudos liikkuu ajan saatossa ja tästä johtuu tatuoinnin nk. leviäminen ja tatuoinnin rajat ja värit eivät erotu enää niin terävästi. Tatuoinnin vanhenemiseen vaikuttaa myös aurinko jonka UV-säteet samentaa epidermistä jolloin tatuointi ei enää erotu niin hyvin.
Yksi väärä luulo on että tatuointi on avohaava. Tämä ei pidä paikkaansa. Ainut muu yhteys jossa olen avohaavasta kuullut puhuttavan on leikkausoperaatioiden yhteydessä. Silloin sanalla ollaan kuvattu reikää jonka kautta ollaan päästy operoitavaan kohteeseen. Itse voisin väittää että kyseessä on pintahaava, eli ihorikko. Tatuoidessa tapahtuva verenvuoto ei ole viilto- tai pistohaavan tyyppistä vuotoa vaan epidermiksen hiussuonistosta "hikoilevaa" ja tihkuvaa kudosnestettä ja verta. Myöskään muuta kuin ihoa ja sidekudosta ei pitäisi vaurioitua tatuoidessa.
Tatuoimisen yhteydessä iho vaurioutuu muutenkin. Tatuointikone puhkaisee ihoa 50-3000x/min. Jolloin neulan ja ihon välillä oleva kitka aiheuttaa ihon kuumenemista ja tämä aiheuttaa palovammaa. Kitkan syntymistä voidaan estää rasvaamalla tatuoitavaa pintaa. Tatuoimisesta aiheutuneet palovammat ovat ensimmäisen asteen vammoja, elikkä ihon punoitusta sekä HYVIN pieniä rakkoja. Rakkojen muodostuminen on yleistä, mutta rakot ovat niin pieniä että harva kiinnittää niihin mitään huomiota, sillä niitä ei huomaa ellei katso ihoa todella läheltä. Rakot peittyvät turvotuksen sekaan ja yleensä laskeutuvat muutaman päivän sisään punoituksen ja turvotuksen mukana. Joillakin tatuoitu iho saattaa kuoriutua pois. Käsittääkseni silloin kyseessä on epidermis kerros joka irtoaa tatuoimisesta syntyneen kitkan vuoksi.
Ihoon syntyviä vaurioita on kahdenlaisia, on ihorikkoa ja pientä palovammaa. Tatuointi väri aiheuttaa myös pientä ärsytystä kudoksessa, mutta ei mitään vauriota. Ellei pigmentti muutosta lasketa vaurioksi. Tatuointi kelmutetaan ensimmäisten tuntien ajaksi. Sinä aikana parantuminen käynnistyy. Rasvaa laitetaan kelmun ja ihon väliin, jotta kelmu ei tarttuisi ihoon. Kelmun sijasta voidaan käyttää myös ihan tavallista sideharsoa ja rasvalappua, tai ihan mitä vastaavaa viritystä. Kelmutus on yleiseisintä todennäköisesti kustannus syistä.
Jos joku tarjoaa jotain interaktiivisia haavasidoksia tai foameja, niin ne ei kannata. Ne ovat tarkoitettu märkiville ja erittäville haavoille paikoissa joita ei voi pestä. Nämä imevät ja kuivattavat haavaa ja paljaita kudoksia. Samoin myös tyynyt ja sidokset jotka vähentävät alueen bakteereita. Nämä eivät oleellisesti vaikuta terveen ihmisen tatuoinnin paranemiseen. Mutta saattavat vain kuivattaa ihoa ja tarttua tatuointiin kiinni. Tatuoinnin erittämän kudosnesteen saa pestyä rasvan vuoksi helposti pois ihon pinnasta.
Jo ensimmäisen viikon sisään tatuoimisesta on syntynyt uusi epidermis kerros tatuoinnin päälle. Tatuoinnin rasvaamista tulisi jatkaa kuukaudesta jopa kolmeen kuukauteen. Tämä johtuu siitä että epidermis koostuu 4-5 kerroksesta. Ihon jatkuvasta uusiutumisesta ja jatkuvasta altistumisesta mekaaniselle hankaukselle, kosteudelle, kuivuudelle jne. ihon täydellisessä uusiutumisessa saattaa kulua jopa kolme kuukautta. Tästä johtuvat auringon otto suositukset. Silloin kun epidermiksessä ei vielä ole täyttä kerrostumaa UV-säteitä pääsee ihon lävitse moninkertaisesti, mikä voi aiheuttaa ihon palamisen. UV-säteet myös vanhentaa ihoa joka samentaa epidermistä, mikä taas saa kuvan näyttämään haaleemmalta.
Joku voisi luulla että tatuoinnin kelmutuksella ja rasvamerkeillä on suurikin merkitys paranemiseen. Tämä ei pidä paikkaansa. Tatuoinnin jatkuva kelmuttaminen aiheuttaa tatuointiin märkää ja rupea, tosin ei mitenkään huomattavasti enempää kuin ilman kelmua. Kelmu on kuitenkin huono idea, koska veri on hyvä bakteerien elatusaine ja kosteassa ja lämpimässä ne lisääntyvät nopeasti. Kelmun tarkoitus on suojata kuvaa mekaaniselta hankautumiselta ja rasvan pois pyyhkiytymiseltä. Rasvan tarkoitus on suojata ihoa että se pystyy paranemaan sekä estää vaatetta tai kelmua tarttumasta haavaan kiinni. Rasva myös liukastaa ihon pintaan erittyvää veri- ja kudosnestettä, mikä onkin rasvan vuoksi helpompi huuhtoa pois ja näin estää ruven muodostuminen. Elikkä kelmua käytetään vain sillon kun tatuoinnilla on vaara tarttua johonkin kiinni tai ihoa suojaava rasva saattaisi pyyhkiytyä pois. Kelmun tarkoitus on periaatteessa sama kuin laastarilla haavassa. Vertauskuvallisesti jos laitat haavaan laastarin joka ei hengitä, niin haava vain muhii, ärtyy ja tulehtuu, ilman laastaria haava kerää likaa.
Miksi sitten sairaalassa tehdään ns.suljettua haavan hoitoa jolloin haavaa suljetaan pitkiksi ajoiksi?
Näin ei tehdä käsittääkseni kuin infektoituneidein haavojen, makuuhaavojen ja ontelohaavojen kohdalla. Sulkemisen aikana haavassa on mm. sorbact nauhaa joka kerää märkää, eritteitä ja kuollutta kudosta. Antibiootit sitten hoitavat tulehdusta. Yleensä tälläiset haavat eivät parane kunnolla ja osa ei parane ollenkaan. Suljetusta haavan hoidosta ei siis ole tatuoinnin ottajalle hyötyä. Toinen asia joka useasti mielletään kelmuttamiseen on kostea haavan hoito. Kelmuttaminen ei ole kosteaa haavan hoitoa, sillä kosteassa haavan hoidossa kosteus tulee hengittävästä rasvalapuista ja haavan päivittäisestä pesemisestä. Tämä hoitomuoto on käytössä mm. leikkaushaavoissa. Normaali tatuoinnin hoitaminen on samantyyppistä kuin kostea haavan hoito.
Rasvan merkitys paranemisessa on tarjota iholle kosteutta ja suojata ihoa. Rasvamerkillä ei ole merkitystä ruven muodostumiseen. Rasvan takia ihon pintaan tulevat hyytyneet eritteet joista rupi muodostuisi on vain helpompi pestä pois. Poppakonsteilla ja rasva hifistelyillä ihon paraneminen ei nopeudu yhtään yhtä huolellisesti vedellä, saippualla ja normirasvalla tehtyyn hoitoon nähden. Suurin rasvojen ero on koostumuksessa, imeytyvyydessä ja tuoksuissa. Itse koin easy tattoon mukavaksi koska se ei sotkenut niin paljoa kuin bepantheen tai helosan.
Rasvaksi soveltuu hyvin rasvaiset perusrasvat, tatuointi rasvat tai bepanthen salva ihotyypistä ja mieltymyksistä riippuen. Mitään kortisoneja tai aloeveroja ei kannata kuvaan tunkea. Rasvan on tarkoitus suojata ihoa jotta iho voi parantua rauhassa eikä niinkään että rasva parantaisi ihoa. Perusrasvat tarjoavat iholle aivan tarpeeksi kosteutta ja paksu rasva kosteuttaa ihoa pidempään. Rasva saa kuivahtaa iholla niin silloin iho pääsee hengittämään eikä pääse muhimaan ja muodostamaan bakteereille sopivaa kasvualustaa. Bepantheenin vaikuttava aine muodostuu iholla B-5 vitamiiniksi joka ihon ja limakalvojen uudistumisen kasvutekijä, muuten bepsukka tarjoaa ihan samanlailla kosteutta ja rasvan suojaa iholle kuin perusrasvakin. B-5 vitamiinia saa kyllä myös mm. maksasta, juustosta, kananmunasta ja useasta muusta arkisesta elintarvikkeesta, joten bepanteenikaan ei nopeuta ihon paranemista mitenkään huomattavasti. Easy tattooilla ja muilla erikoisrasvoilla ei ole sen kummempia tarjottavana kuin miellyttävämpi koostumus ja tuoksu.
Miksi sitten niitä eroja on tatuointien paranemisessa? No tämä johtuu tatuoinnin paikasta vartalossa, tatuoijan ammattitaidosta ja tatuoitavan fysiologiasta. Toinen meistä saattaa parantua huonommin kuin toinen, joku tatuoija saattaa olla heikompi koneen ja värien käsittelyssä kuin toinen, Toinen paikka vartalossa paranee huonommin kuin toinen. Kesällä tatuointi paranee erilailla kuin talvella mutta joskus jopa paremmin kesällä kuin talvella kuivuus/kosteus/lämpö/kylmyys tekijöiden vuoksi. Ainut millä on merkitystä on tatuoinnin suojaaminen ja puhtaana pitäminen. Tähän riittää ensimmäisten öiden kelmutus, rasvaaminen, kuvan suojaaminen vaatekappaleella ja puhtaudesta huolehtiminen.
Ruven määrä liittyy siihen millaiseksi tatuointihaava muodostuu. Tämä taas riippuu millaisia kierroksia tatuointikoneessa käytetään, neulojen paksuudesta ja muodosta sekä väriaineen koostumuksesta. Rasvan merkillä ei ole mitään merkitystä ruven muodostumiseen. Rasva ehkäisee ruven muodostumista sillä että rasvaisesta pinnasta on helpompi irroittaa hyytyneet veri- ja kudoseritteet joista rupi sitten muodostuisi.
Olen kuullut tatuointistudioita kutsuttavan steriileiksi. Tässä kohtaa ihmisten uskomukset menevät pahasti metsään. Steriiliä ei ole vaikka laitteita steriloidaan, välineitä on steriileissä pakkauksia ja pintoja desinfioidaan. Tatuointineula on lähinnä steriiliä sillä neulat ovat steriileissä pakkauksissa, mutta siinä vaiheessa kun tatuoija ottaa steriilin neulan paketista tehdaspuhtailla hanskoilla, neulat eivät ole enää steriileitä. Sama koskee kaikkia muitakin pintoja ja laitteita. Studiot ovat todella puhtaita ja hygieenisiä, mutta eivät siis lähellekkään steriileitä. Tämä johtuu siitä että tatuointien tekeminen ei vaadi steriiliä ympäristö. Tatuoiminen vaatii kyllä todella tarkkaa hygieniaa ja puhdasta ympäristöä. Autoklaavilla ja huolella puhdistetut välineet, tehdaspuhtaat hanskat, kertakäyttöneulat ja tarvikkeet, sekä siisti desinfioitu ja suojattu ympäristö riittää täysin tatuointien vaatimaan aseptiikkaan ja estämään tautien sekä tulehdusta aiheuttavien tekijöiden leviämisen.
Tatuoinnit eivät tulehdu kovin herkästi. Tulehdusriski on herkimmillään ensimmäisen vuorokauden aikana kun ihon pinta on vielä auki ja haava on tuore. Yleisimmin tulehdus tatuointiin saadaankin huonosta jälkihoidosta ja hygieniasta johtuen. Ja mitä yleisimmin festareilla. Ja tämä johtuu yleensä siitä kun kakkasilla sormilla lääpitään ja rasvataan kuvaa. Eli käsien pesu ja desinfioiti on tärkeää silloin kun läärätään tarraa.
Suomessa kraanavesi riittää tatuoinnin puhdistamiseen, ensimmäisten päivien aikana tatuointia voi huuhdella parikin kertaa päivän aikana ja sitten kun iho ei enää ole kosketusarka, voi ihoa pestä laimella saippualiuoksella. Kuivata tatuointi kunnolla ja rasvaa. Pesun on tarkoitus irroittaa haavan eritteet iholta, sillä nämä ovat hyvä kasvu alusta bakteereille ja muodostavat rupea. Saunominen kuivattaa ihoa, samoin kylpeminen, järvi vedessä on bakteereja jotka voivat aiheuttaa tulehduksen jne...
Ulkomailla ja lomalla otettu tatuointi tulehtuu myös useasti, koska lomaillessa hygieniasta ei pidetä niin tarkkaan huolta. Esimerkiksi rannalla otetaan arskaa ja ei välttämättä heti jaksa puhdistaa hiekkaa uudesta kuvasta, sitten kun sitä huuhdotaan vielä jossain teneriffan hanavedessä niin tulehdus on valmis. Ulkomailla on pääosin yhtä hyvä hygienia tatuointistudioilla kuin suomessa. Tottakai paskasia paikkoja on, niihin ei kannata mennä... ei ees täällä suomessa. Eli äänestäkää jaloilla jos tatuoija ja liike ovat aivan kurassa. Terve järki mukaan niin ei tule niitä tulehduksia ja ulkomaillakin on turvallista hakee kuvaa.
Olen myös kuullut että joku on väittänyt että tatuoimisesta saattaa saada verenmyrkytyksen tai veritulpan. Verenmyrkytyksen ja veritulpan mahdollisuus on jos tatuointia ei hoida kunnolla, mutta tämä vaatii jo todella pahan tulehduksen. Tatuoiminen itsessään ei aiheuta suorasti veritulppaa tai verenmyrkytystä. Veritulppaa ei pääse muodostumaan, koska terveelle ihmiselle tatuointi muste on aivan liian paksua imeytymään hiussuonistoon tai sidekudoksen alla kulkevaan verenkiertoon. Tottakai kaikenlaisia poikkeavia fysiologioita ja sairauksia ihmisillä löytyy, joten tähänkin varmasti poikkeus löytyy. Käsittääkseni tatuointikone säädetään niin että se ei pääse dermiksen alapuoleisiin kudoksiin. Ja valmistuksessa on huomioitu, että tatuointikoneessa oleva voima ei riitä ihon joustavuuden ja dermiksen jäykkyyden vuoksi puhkaisemaan reikää dermiksen alapuoleisiin vieläkin jäykempiin kerroksiin. Tähänkin on varmasti poikkeuksia tatuointikoneiden erilaisuuden vuoksi.
Tatuoidessa tatuointineula puhkaisee orvaskeden (epidermis) ja etenee verinahkaan asti (dermis) jonne neula kuljettaa musteen. Neulojen puhkaisemat reiät ovat hyvin kapeita ja neulan tekemä reikä ulottuu n.1mm-2mm syvyyteen. Muste isketään dermikseen koska se on sidekudosta ja pitää musteen paremmin muuttumattomana paikallaan toisin kuin epidermis joka uusiutuu jatkuvasti. dermistä syvemmälle menevä muste ei näy tai näkyy todella haaleasti ihon läpi. Dermiksen sidekudos liikkuu ajan saatossa ja tästä johtuu tatuoinnin nk. leviäminen ja tatuoinnin rajat ja värit eivät erotu enää niin terävästi. Tatuoinnin vanhenemiseen vaikuttaa myös aurinko jonka UV-säteet samentaa epidermistä jolloin tatuointi ei enää erotu niin hyvin.
Yksi väärä luulo on että tatuointi on avohaava. Tämä ei pidä paikkaansa. Ainut muu yhteys jossa olen avohaavasta kuullut puhuttavan on leikkausoperaatioiden yhteydessä. Silloin sanalla ollaan kuvattu reikää jonka kautta ollaan päästy operoitavaan kohteeseen. Itse voisin väittää että kyseessä on pintahaava, eli ihorikko. Tatuoidessa tapahtuva verenvuoto ei ole viilto- tai pistohaavan tyyppistä vuotoa vaan epidermiksen hiussuonistosta "hikoilevaa" ja tihkuvaa kudosnestettä ja verta. Myöskään muuta kuin ihoa ja sidekudosta ei pitäisi vaurioitua tatuoidessa.
Tatuoimisen yhteydessä iho vaurioutuu muutenkin. Tatuointikone puhkaisee ihoa 50-3000x/min. Jolloin neulan ja ihon välillä oleva kitka aiheuttaa ihon kuumenemista ja tämä aiheuttaa palovammaa. Kitkan syntymistä voidaan estää rasvaamalla tatuoitavaa pintaa. Tatuoimisesta aiheutuneet palovammat ovat ensimmäisen asteen vammoja, elikkä ihon punoitusta sekä HYVIN pieniä rakkoja. Rakkojen muodostuminen on yleistä, mutta rakot ovat niin pieniä että harva kiinnittää niihin mitään huomiota, sillä niitä ei huomaa ellei katso ihoa todella läheltä. Rakot peittyvät turvotuksen sekaan ja yleensä laskeutuvat muutaman päivän sisään punoituksen ja turvotuksen mukana. Joillakin tatuoitu iho saattaa kuoriutua pois. Käsittääkseni silloin kyseessä on epidermis kerros joka irtoaa tatuoimisesta syntyneen kitkan vuoksi.
Ihoon syntyviä vaurioita on kahdenlaisia, on ihorikkoa ja pientä palovammaa. Tatuointi väri aiheuttaa myös pientä ärsytystä kudoksessa, mutta ei mitään vauriota. Ellei pigmentti muutosta lasketa vaurioksi. Tatuointi kelmutetaan ensimmäisten tuntien ajaksi. Sinä aikana parantuminen käynnistyy. Rasvaa laitetaan kelmun ja ihon väliin, jotta kelmu ei tarttuisi ihoon. Kelmun sijasta voidaan käyttää myös ihan tavallista sideharsoa ja rasvalappua, tai ihan mitä vastaavaa viritystä. Kelmutus on yleiseisintä todennäköisesti kustannus syistä.
Jos joku tarjoaa jotain interaktiivisia haavasidoksia tai foameja, niin ne ei kannata. Ne ovat tarkoitettu märkiville ja erittäville haavoille paikoissa joita ei voi pestä. Nämä imevät ja kuivattavat haavaa ja paljaita kudoksia. Samoin myös tyynyt ja sidokset jotka vähentävät alueen bakteereita. Nämä eivät oleellisesti vaikuta terveen ihmisen tatuoinnin paranemiseen. Mutta saattavat vain kuivattaa ihoa ja tarttua tatuointiin kiinni. Tatuoinnin erittämän kudosnesteen saa pestyä rasvan vuoksi helposti pois ihon pinnasta.
Jo ensimmäisen viikon sisään tatuoimisesta on syntynyt uusi epidermis kerros tatuoinnin päälle. Tatuoinnin rasvaamista tulisi jatkaa kuukaudesta jopa kolmeen kuukauteen. Tämä johtuu siitä että epidermis koostuu 4-5 kerroksesta. Ihon jatkuvasta uusiutumisesta ja jatkuvasta altistumisesta mekaaniselle hankaukselle, kosteudelle, kuivuudelle jne. ihon täydellisessä uusiutumisessa saattaa kulua jopa kolme kuukautta. Tästä johtuvat auringon otto suositukset. Silloin kun epidermiksessä ei vielä ole täyttä kerrostumaa UV-säteitä pääsee ihon lävitse moninkertaisesti, mikä voi aiheuttaa ihon palamisen. UV-säteet myös vanhentaa ihoa joka samentaa epidermistä, mikä taas saa kuvan näyttämään haaleemmalta.
Joku voisi luulla että tatuoinnin kelmutuksella ja rasvamerkeillä on suurikin merkitys paranemiseen. Tämä ei pidä paikkaansa. Tatuoinnin jatkuva kelmuttaminen aiheuttaa tatuointiin märkää ja rupea, tosin ei mitenkään huomattavasti enempää kuin ilman kelmua. Kelmu on kuitenkin huono idea, koska veri on hyvä bakteerien elatusaine ja kosteassa ja lämpimässä ne lisääntyvät nopeasti. Kelmun tarkoitus on suojata kuvaa mekaaniselta hankautumiselta ja rasvan pois pyyhkiytymiseltä. Rasvan tarkoitus on suojata ihoa että se pystyy paranemaan sekä estää vaatetta tai kelmua tarttumasta haavaan kiinni. Rasva myös liukastaa ihon pintaan erittyvää veri- ja kudosnestettä, mikä onkin rasvan vuoksi helpompi huuhtoa pois ja näin estää ruven muodostuminen. Elikkä kelmua käytetään vain sillon kun tatuoinnilla on vaara tarttua johonkin kiinni tai ihoa suojaava rasva saattaisi pyyhkiytyä pois. Kelmun tarkoitus on periaatteessa sama kuin laastarilla haavassa. Vertauskuvallisesti jos laitat haavaan laastarin joka ei hengitä, niin haava vain muhii, ärtyy ja tulehtuu, ilman laastaria haava kerää likaa.
Miksi sitten sairaalassa tehdään ns.suljettua haavan hoitoa jolloin haavaa suljetaan pitkiksi ajoiksi?
Näin ei tehdä käsittääkseni kuin infektoituneidein haavojen, makuuhaavojen ja ontelohaavojen kohdalla. Sulkemisen aikana haavassa on mm. sorbact nauhaa joka kerää märkää, eritteitä ja kuollutta kudosta. Antibiootit sitten hoitavat tulehdusta. Yleensä tälläiset haavat eivät parane kunnolla ja osa ei parane ollenkaan. Suljetusta haavan hoidosta ei siis ole tatuoinnin ottajalle hyötyä. Toinen asia joka useasti mielletään kelmuttamiseen on kostea haavan hoito. Kelmuttaminen ei ole kosteaa haavan hoitoa, sillä kosteassa haavan hoidossa kosteus tulee hengittävästä rasvalapuista ja haavan päivittäisestä pesemisestä. Tämä hoitomuoto on käytössä mm. leikkaushaavoissa. Normaali tatuoinnin hoitaminen on samantyyppistä kuin kostea haavan hoito.
Rasvan merkitys paranemisessa on tarjota iholle kosteutta ja suojata ihoa. Rasvamerkillä ei ole merkitystä ruven muodostumiseen. Rasvan takia ihon pintaan tulevat hyytyneet eritteet joista rupi muodostuisi on vain helpompi pestä pois. Poppakonsteilla ja rasva hifistelyillä ihon paraneminen ei nopeudu yhtään yhtä huolellisesti vedellä, saippualla ja normirasvalla tehtyyn hoitoon nähden. Suurin rasvojen ero on koostumuksessa, imeytyvyydessä ja tuoksuissa. Itse koin easy tattoon mukavaksi koska se ei sotkenut niin paljoa kuin bepantheen tai helosan.
Rasvaksi soveltuu hyvin rasvaiset perusrasvat, tatuointi rasvat tai bepanthen salva ihotyypistä ja mieltymyksistä riippuen. Mitään kortisoneja tai aloeveroja ei kannata kuvaan tunkea. Rasvan on tarkoitus suojata ihoa jotta iho voi parantua rauhassa eikä niinkään että rasva parantaisi ihoa. Perusrasvat tarjoavat iholle aivan tarpeeksi kosteutta ja paksu rasva kosteuttaa ihoa pidempään. Rasva saa kuivahtaa iholla niin silloin iho pääsee hengittämään eikä pääse muhimaan ja muodostamaan bakteereille sopivaa kasvualustaa. Bepantheenin vaikuttava aine muodostuu iholla B-5 vitamiiniksi joka ihon ja limakalvojen uudistumisen kasvutekijä, muuten bepsukka tarjoaa ihan samanlailla kosteutta ja rasvan suojaa iholle kuin perusrasvakin. B-5 vitamiinia saa kyllä myös mm. maksasta, juustosta, kananmunasta ja useasta muusta arkisesta elintarvikkeesta, joten bepanteenikaan ei nopeuta ihon paranemista mitenkään huomattavasti. Easy tattooilla ja muilla erikoisrasvoilla ei ole sen kummempia tarjottavana kuin miellyttävämpi koostumus ja tuoksu.
Miksi sitten niitä eroja on tatuointien paranemisessa? No tämä johtuu tatuoinnin paikasta vartalossa, tatuoijan ammattitaidosta ja tatuoitavan fysiologiasta. Toinen meistä saattaa parantua huonommin kuin toinen, joku tatuoija saattaa olla heikompi koneen ja värien käsittelyssä kuin toinen, Toinen paikka vartalossa paranee huonommin kuin toinen. Kesällä tatuointi paranee erilailla kuin talvella mutta joskus jopa paremmin kesällä kuin talvella kuivuus/kosteus/lämpö/kylmyys tekijöiden vuoksi. Ainut millä on merkitystä on tatuoinnin suojaaminen ja puhtaana pitäminen. Tähän riittää ensimmäisten öiden kelmutus, rasvaaminen, kuvan suojaaminen vaatekappaleella ja puhtaudesta huolehtiminen.
Ruven määrä liittyy siihen millaiseksi tatuointihaava muodostuu. Tämä taas riippuu millaisia kierroksia tatuointikoneessa käytetään, neulojen paksuudesta ja muodosta sekä väriaineen koostumuksesta. Rasvan merkillä ei ole mitään merkitystä ruven muodostumiseen. Rasva ehkäisee ruven muodostumista sillä että rasvaisesta pinnasta on helpompi irroittaa hyytyneet veri- ja kudoseritteet joista rupi sitten muodostuisi.
Olen kuullut tatuointistudioita kutsuttavan steriileiksi. Tässä kohtaa ihmisten uskomukset menevät pahasti metsään. Steriiliä ei ole vaikka laitteita steriloidaan, välineitä on steriileissä pakkauksia ja pintoja desinfioidaan. Tatuointineula on lähinnä steriiliä sillä neulat ovat steriileissä pakkauksissa, mutta siinä vaiheessa kun tatuoija ottaa steriilin neulan paketista tehdaspuhtailla hanskoilla, neulat eivät ole enää steriileitä. Sama koskee kaikkia muitakin pintoja ja laitteita. Studiot ovat todella puhtaita ja hygieenisiä, mutta eivät siis lähellekkään steriileitä. Tämä johtuu siitä että tatuointien tekeminen ei vaadi steriiliä ympäristö. Tatuoiminen vaatii kyllä todella tarkkaa hygieniaa ja puhdasta ympäristöä. Autoklaavilla ja huolella puhdistetut välineet, tehdaspuhtaat hanskat, kertakäyttöneulat ja tarvikkeet, sekä siisti desinfioitu ja suojattu ympäristö riittää täysin tatuointien vaatimaan aseptiikkaan ja estämään tautien sekä tulehdusta aiheuttavien tekijöiden leviämisen.
Tatuoinnit eivät tulehdu kovin herkästi. Tulehdusriski on herkimmillään ensimmäisen vuorokauden aikana kun ihon pinta on vielä auki ja haava on tuore. Yleisimmin tulehdus tatuointiin saadaankin huonosta jälkihoidosta ja hygieniasta johtuen. Ja mitä yleisimmin festareilla. Ja tämä johtuu yleensä siitä kun kakkasilla sormilla lääpitään ja rasvataan kuvaa. Eli käsien pesu ja desinfioiti on tärkeää silloin kun läärätään tarraa.
Suomessa kraanavesi riittää tatuoinnin puhdistamiseen, ensimmäisten päivien aikana tatuointia voi huuhdella parikin kertaa päivän aikana ja sitten kun iho ei enää ole kosketusarka, voi ihoa pestä laimella saippualiuoksella. Kuivata tatuointi kunnolla ja rasvaa. Pesun on tarkoitus irroittaa haavan eritteet iholta, sillä nämä ovat hyvä kasvu alusta bakteereille ja muodostavat rupea. Saunominen kuivattaa ihoa, samoin kylpeminen, järvi vedessä on bakteereja jotka voivat aiheuttaa tulehduksen jne...
Ulkomailla ja lomalla otettu tatuointi tulehtuu myös useasti, koska lomaillessa hygieniasta ei pidetä niin tarkkaan huolta. Esimerkiksi rannalla otetaan arskaa ja ei välttämättä heti jaksa puhdistaa hiekkaa uudesta kuvasta, sitten kun sitä huuhdotaan vielä jossain teneriffan hanavedessä niin tulehdus on valmis. Ulkomailla on pääosin yhtä hyvä hygienia tatuointistudioilla kuin suomessa. Tottakai paskasia paikkoja on, niihin ei kannata mennä... ei ees täällä suomessa. Eli äänestäkää jaloilla jos tatuoija ja liike ovat aivan kurassa. Terve järki mukaan niin ei tule niitä tulehduksia ja ulkomaillakin on turvallista hakee kuvaa.
Olen myös kuullut että joku on väittänyt että tatuoimisesta saattaa saada verenmyrkytyksen tai veritulpan. Verenmyrkytyksen ja veritulpan mahdollisuus on jos tatuointia ei hoida kunnolla, mutta tämä vaatii jo todella pahan tulehduksen. Tatuoiminen itsessään ei aiheuta suorasti veritulppaa tai verenmyrkytystä. Veritulppaa ei pääse muodostumaan, koska terveelle ihmiselle tatuointi muste on aivan liian paksua imeytymään hiussuonistoon tai sidekudoksen alla kulkevaan verenkiertoon. Tottakai kaikenlaisia poikkeavia fysiologioita ja sairauksia ihmisillä löytyy, joten tähänkin varmasti poikkeus löytyy. Käsittääkseni tatuointikone säädetään niin että se ei pääse dermiksen alapuoleisiin kudoksiin. Ja valmistuksessa on huomioitu, että tatuointikoneessa oleva voima ei riitä ihon joustavuuden ja dermiksen jäykkyyden vuoksi puhkaisemaan reikää dermiksen alapuoleisiin vieläkin jäykempiin kerroksiin. Tähänkin on varmasti poikkeuksia tatuointikoneiden erilaisuuden vuoksi.
Ehkäpä tuo kuvan mahdollinen korjailu on se "suurin riski". Itselläni ei ongelmia ollut...
.
