Tarkka-ampujan ylivoimaa!!

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja Tiedz
  • Aloitettu Aloitettu
Antzu sanoi:
Toi on ihan sairas etäisyys. Välillä naurattaa kun miettii omaa t-a koulutusta, ei sen perusteella kyllä kehtaa itseään todellakaan tarkka-ampujaks kutsua. Perusteet siinä toki oppii, mutta toi on vuosien duuni tulla hyväks hommassaan. Tollaselta etäisyydeltä tuulen vaikutusta on varmaan tosi vaikea arvioida. Siinähän arvioit puunlatvojen huojunnasta, että tuuleeko nyt 5 m/s vai 15 m/s... Aavikolla on toi homma on varmaan vielä kivempaa. :) Mikäköhän ase tossa on muuten ollut käytössä? Luulis, ettei tuolla kaliberilla ole kanadalaisilla tuhottomasti erilaisia aseita, kun toi 12.7mm on sama kuin NSV ilmatorjuntakonekiväärissä. Eli aika jumalattoman kokonen.

Oliskohan kyseessä Barrett? http://world.guns.ru/sniper/sn02-e.htm
 
10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
Antzu sanoi:
M21 on M-14, mutta muunnettu tarkkuuskivääriksi... lisätty mm. poskipakka. Puoliautomaattinen, Vietnamin sodan aikainen konsepti. Mikäs tosta läpäisykyvystä tekee niin erikoisen? Parempi se on toki kuin M-16:sta, mutta verrattuna esim. perisuomalaiseen RK-62:seen vaikka?

[/url]


No ehkä se, että jenkit käyttää M21:sta johtuu siitä että heillä nyt sattuu olemaan varsin rajalliset varastot RK-62:sia, mutta muutama M21 kyllä löytyy antamaan tulivoimaa M-16, M-4 ja SAW:in joukkoon.
 
Johnny sanoi:

Willie anto tuossa aiemmin aika hyvän selityksen siitä millainen kivääri on todennäköisesti ollut käytössä. Eli ei mikään sarjatuotantokivääri vaan erikoisvalmisteinen.

Ugga: Mä en ymmärtänyt sun pointtia oikein. Jenkeillä on paljon parempia tarkkuuskivääreitä (mm. kehittyneemmät versiot tosta M21:sestä, M24 ja M25) kuin tuo M21, joten miksi ihmeessä ne käyttäis sitä pahasti vanhentunutta puoliautomaattista kivääriä, joita jotkut vanhat patut haikeudella kaipailee? Tuollakin sivustolla lukee, että M21 vain muutaman yksikön käytössä. Ei todellakaan kaikilla. Voit varmaan perustella jotenkin muutenkin, kuin sanomalla, että niillä ei satu olemaan suomalaisia rynnäkkökivääreitä.
http://www.snipercentral.com/m21.htm Ja siitä lukemaan kuinka yleinen tuo M21:nen on. Nyt ei siis puhuttu myöhemmistä versioista, vaan juuri tuosta nimenomaisesta.
 
Antzu sanoi:
Jenkeillä on paljon parempia tarkkuuskivääreitä (mm. kehittyneemmät versiot tosta M21:sestä, M24 ja M25) kuin tuo M21, joten miksi ihmeessä ne käyttäis sitä pahasti vanhentunutta puoliautomaattista kivääriä,

Miten kyseinen ase on mielestäsi vanhentunut?
M-21 on lähinnä tulitukitarkka-ampujan (marksman) ase, ei siis varsinainen tarkka-ampujan kivääri kuten trg-42 tai psg-1.

Sitäpaitsi M-14 perustuu Garandiin, joten se on periaatteessa huomattavasti vanhempaa tekniikkaa kuin vietnamin sodan aikaista.
 
Patrick Bateman sanoi:
Miten kyseinen ase on mielestäsi vanhentunut?
M-21 on lähinnä tulitukitarkka-ampujan (marksman) ase, ei siis varsinainen tarkka-ampujan kivääri kuten trg-42 tai psg-1.

Sitäpaitsi M-14 perustuu Garandiin, joten se on periaatteessa huomattavasti vanhempaa tekniikkaa kuin vietnamin sodan aikaista.

Sohelsin tossa epämääräsen läjän sivuja läpi, joissa oli matskua tosta M21:sestä. Ase on vanhentunut siinä mielessä, että se on korvaantunut uudemmilla versoilla kuten pulttilukkosella M24:sella ja puoliautomaattisella M25:sella. Nähtävästi aseella kuitenkin on vankka kannatajajoukko, joten kaippa mun on parempi hiljentyä ennen kuin mut teilataan mielipiteineni kokonaan ;) . Ja läpäisykykyyn: tosiaan oikeassa olet, ampuu 7.62 pitkällä hylsyllä, joten paljon parempi kuin 5.56 Nato ja parempi kuin lyhyt 7.62.

Tarkotit varmaan, että marksman olis normaalia parempi ampuja, joka siis toimii ryhmän mukana?
Mulle opetettiin intissä, että tulitukiosasto on se joka tähystelee kauempaa ja kunnon, tehokkailla tarkkuuskivääreillä antaa tulitukea. Ryhmän t-a:t on sitten näitä jägstereiden mukana ryynääviä, joille lyödään esim. Dragunovi kätöseen (olettaen, että tulitukiosastolla olis vaikka TRG-42 eikä mikään kiv-85 :curs: ). :piis:
 
Antzu sanoi:
Ryhmän t-a:t on sitten näitä jägstereiden mukana ryynääviä, joille lyödään esim. Dragunovi kätöseen (olettaen, että tulitukiosastolla olis vaikka TRG-42 eikä mikään kiv-85 :curs: ). :piis:

Siis tulitukitarkka-ampuja (jenkeillä marksman, kun taas oikea tarkka-ampuja on sniper)) on juuri tuo ryhmän mukana hilluva jamppa, jolla on (yleensä) puoliautomaatti (Suomessa svd) tarkkuuskivääri tai rynkky jossa on optinen tähtäin. Rajajääkäriryhmässähän on tällainen systeemi käytössä.
 
Tutkin hieman tuota asiaa. USMC.n nettisaitin uutisista kävi ilmi, että käytössä on tosiaan uusi Designated Marksman Rifle. Tämä kivääri on – yllätys, yllätys - muunnettu M14, eli nyt on käynyt niin, että
vanhaa hyvää M21 konseptia on hieman parannettu ja annettu uusi nimi. Lähinnä perä näyttäisi erilaiselta ja liipasinkädelle on vissiin pistooli kahva. Olen edelleen sitä mieltä, että vaikka pulttilukkoinen erittäin tarkka kivääri voi olla hyvä ase sellaiseen tarkka-ammuntaan, jossa päästään rauhassa ampumaan tavallaan yllätyksenä laukaus, niin kyllä tuonne Fallujan oloihin sopii ehdottomasti paremmin puoliautomaatti.

On se SA rynnäkkökiväärin tekniikkakin 40 – luvulta ollen suora kopio AK 47:stä, eli kyllä vanhaankin tekniikkaan perustuva ase voi olla täysin toimiva. Jos ajatellaan käsiaseiden kehitystä toisen maailmansodan jälkeen, niin kehitys on ollut erittäin hidasta. Tulinopeudet, tarkkuudet, käyttövarmuudet ja aseen painot kehittyvät erittäin hitaasti jos lainkaan
tehokkaampaan suuntaan. Mikäs ase sillä Häyhän Simolla olikaan?
 
Millaisia tuloksia Antzu ja muut saitin tarkka-ampujat saivat harjoituksissa? Muistot heräsivät nääs henkiin kun lueskelee kirjoituksianne. Tässä jotakin omasta koulutuksestani asiasta kiinnostuneille tuleville alokkaille.

Itse olin sotilaspoliisijoukkueen tarkka-ampujana. Halusin olla jotakin muuta kuin pelkkä tavallinen sotilaskoira ja ilmoittauduin karsintaan, joka suoritettiin kylmiltään tarkkuuskivääri 85:lla. Muistan miten helvetin kovalta se rekyylipotku tuntui verrattuna rynkkyyn, kun sotilasmestarikaan ei varoittanut asiasta. Ekassa laakissa meinas tykki lentää käsistä. Melkein alkoi jo kaduttaa koko homma. Ammuin kuitenkin parhaiten koko sakista ja pääsin koulutukseen Haminan RUK:n ryhmään. Kaksi viikkoa vietettiin tarkka-ampujaleirillä taipalsaarella Lappeenrannassa. Ammuttiin tauluihin eri etäisyyksiltä aloittaen 100m kohdistuksista aina 500 metriin ja lisäksi liikkuviin maaleihin muistaakseni etäisyyksiltä 100 - 200m. Kaikki tulokset, osumakuviot, säätila ja tuuli merkittiin jokaiselle annettuun tarkka-ampujan päiväkirjaan. Saimme tarkka-ampujan opuksen josta opiskeltiin teoriatunneilla asetekniikkaa, sään vaikutusta ammuntaan ja melkein kaikkea mikä vain voi vaikuttaa osumatarkkuuteen. Lisäksi harjoiteltiin suunnistusta, piiloutumista maastoon, tarkka-ampujan tuliaseman rakentamista ja maastouttamista yms. Meidän jokaisen piti myös tehdä vanhasta M-62 maastopuvusta oma tarkka-ampujan maastopuku. Pukuun ommeltiin roikkumaan maaston värisiä 15 - 20 cm kangasliuskoja pääosin puvun selkäpuolelle (myös lahkeisiin) jolloin tulokseksi saatiin paremmin suomen metsikköön sulautuva peikkopuku.

Hauskimpina tulee mieleen kaksi harjoitusta. Ensimmäisessä harjoituksessa kouluttaja ajoi meidät abt. 5 km päähän antoi kartan alueesta ja kohteestamme, jonne piti suunnistaa metsän läpi, edetä mahdollisimman lähelle kohdetta, etsiä hyvä tulilinja ja rakentaa siihen tuliasema. Asemassa vietettiin tarkka-ampujaparin kanssa yö taivasalla n. -10 asteessa. Aamulla aikaisin abt. 05.30 piti sitten "ampua" räkäpäillä maaliamme eli kouluttajaamme kohti ensin yksi laukaus ja 20 sek. päästä toinen. Laukausten perusteella kouluttaja sai suunnan ja lähti etsimään asemaamme. Hylky olisi tullut jos kouluttaja olisi huomannut meidät yli viiden metrin päästä.
Toinen harjoitus oli pelkästään lähestymisharjoitus. Piti edetä suikalepuvun ja aseen kanssa tunnin aikana huomaamatta 10 m päähän kouluttajastamme. Lähtöpaikan etäisyyttä kohteesta ei kerrottu vaan meidän piti edetä käytännöllisesti kontaten ja ryömien koko matka kohteeseen. Kouluttaja näes saattoi olla missä kohtaa tahansa reitin varrella. Meidän tapauksessa matkaa kertyi vain noin kilometri.

Tällaisia erilaisia harjoituksia teimme kaksi viikkoa ja myöhemmin varusmiesajan lopulla oli vielä päättökoe jossa testattiin kyseisien taitojen hallinta ja ampumataito. Kävin siinä välissä myös sotilasammunnan sm-kisoissakin Säkylässä, huonolla menestyksellä tosin.

Mieleeni on jäänyt erityisesti 500 metrin ammunnoista se, miten tarkka ase kasivitonenkin on. Tietysti maailmasta löytyy paljon parempiakin aseita. Sain esim. 500 metrin radalla 5 laakista 4 kpl tulitikkuaskin kokoiselle alueelle ja kaikki viisi tupakkiaskin kokoiselle läntille. On se vaan jotain aivan toista kuin ampua rk-62:lla. Rynkky tuntuu hernepyssyltä kun on ampunut 85:lla.
Ainoa miinus on, että tykki painaa enemmän kuin rynkky ja sitä on hankalampi kantaa ja käsitellä. Ihmettelen miksi jollakin ollut myös rk mukana, jos on kantanut tarkkuuskivääriä. Itse en joutunut koskaan kantamaan molempia samaan aikaan. Sitä vartenhan on tarkka-ampujan taistelupari jolla on rynnäri ja joka huolehtii siitä että tarkka-ampuja pääsee pois tuliasemastaan rauhassa mikäli tulee tulitaistelu.

Kyllä erikoiskoulutus kannattaa jos vaihtoehtona on olla pelkkä rivimies. Se on hyvä vaihtoehto vaikka aliupseerikoulutukselle. Sekä minut että tarkka-ampujaparini ylennettiin myös korpraaleiksi, jos se nyt mikään saavutus on. On paljon mukavampi kuitenkin sanoa että on sotilaspoliisi-tarkka-ampuja kuin pelkkä "koira" :D .
 
American Psycho: Meillä homma meni niin, että oli tarkka-ampuja ryhmä, jossa oli 2-3 tarkka-ampujaparia, riippuen siitä kuinka moni lähti tiedusteluryhmän mukaan, koska sinnekin piti saada yleensä joko yks tarkkari, tai tarkkaripari (spotteri&ampuja). Lisäks komppaniassa oli jokaisessa jääkärijoukkueessa yks joukkueen"tarkkari" SVD:n/85:sen kanssa (ne ei saanut ampua dragunoveilla kun ei ollut a-tarviketta, joten raahas joka leirille 2 asetta :D). Tää meidän t-a ryhmä toimi sitten sillä tavoin, että jokaisella parilla oli lv-110:t, ja toimittiin tulitukiosastona, jolloin joukkueenjohtajat pyys apua tilanteisiin, esim. vasta t-a toiminta, kun hyökättiin esim. Upinniemeen. T-a ryhmä ja yks ITKK porukka muodosti ns. tulitukiosaston. Olin siis kaupunkijääkärikomppaniassa, ja vedettii mm. näitä AKE juttuja. Ei siis ollut röllipukuja, koska meillä oli luotiliivit ja taktiset liivit ym. sälää (mainitsin jossain aiemmassa viestissä jo.), eikä se olis palvellut tarkotusta AKE taistelussa. Oli muuten varmaan maailman vammasin fiilis ottaa kulmia haltuun KIV-85:sen (vajaa 10 kilonen ase tukijaloilla, ja ihan vitun etupainoinen kun piippu painoi kuin synti) kanssa, ei mitään järkeä, mutta yks vänrikki halus että näin tehdään. Meillä oli käytössä t-a ryhmässä kiv-85:sia ja muutama RK-95 optiikalla. Näitä sitten vuoroteltiin vähän miten sattu, muuta kuitenkin siten, että ampujalla oli tietenkin aina kiv-85 ja spottereilla joko kiv-85 tai sitten toi rk-95. Riippuu siis varmaan aika paljon komppanian tarkoituksesta, että mihin tarkkareitakin käytetään? Eli tuo termistökin menee siis aika sekaisin.

Almerigo: Jep, eli tarkkuuskiväärinä ei mikään kovin special, olikohan se nyt käyttökelpoinen 700 metriin? Ryhmän aseena kuitenkin ihan kätevä samoin kuin SVD. Kuten mainitsit, kulmien haltuunotto ja muu asutuskeskustaistelu on paljon luontevampaa puoliautomaatilla. En jaksa enää harata vastaan, sovitaan että se on käyttökelpoinen ase ;) . Ja kuten sanoit, vanhassa vara parempi tietyissä asioissa. M-14 oli huomattavasti toimintavarmempi kuin ensimmäiset M-16:sta kiväärit. Optiikalla varustetut rk-95:set oli kanssa välillä pieni murheenkryyni, kun muutamilla jätkillä oli paljon ongelmia niiden tähtäimien kanssa.

Damned: Hyvä ja mielenkiintonen postaus hommasta kiinnostuneille :thumbs:.
Ite sairastuin t-a kurssin loppupuolella kun oltiin yks päivä vedetty t-a ryömintää (siis tää alle 5 metrii tunnissa tjs.) jää-lumi-loska-vesi -soossissa 62:sissa helmikuun loppupuolella (hyi helvetti että kylmää vieläkin luita ja ytimiä), eli ei se kurssi ihan koko aikaa ollut vaan hauskaa. Siellä siis oli teorialuentoja, piirukolmion käyttöä, tuliasemakorttien tekoa, tähystystä, t-a:n liikkumista, naamioitumista, ampumista jnejnejne. Ei ole muuten mikään yksinkertanen juttu tuulen vaikutuksen arviointi jostain puiden latvojen huojunnasta, lisäks luodin lentorata oli kaikkea muuta kuin luulin sen olevan. Joillekin voi olla ilmiselvä juttu, mutta itselleni oli uusi asia se, että rihlauksen vuoksi luoti kääntyy tietyllä etäisyydellä sinne suuntaan mihin se pyörii akselinsa ympäri. Lisäks tää, että luodin lentorata on vähän niinku katapultilla ;) eikä nuolisuora oli mulle ihan uus juttu. Sitten iski 39c:n kuume ja mut passitettiin tilkkaan, otti ihan vitusti aivoon, kun luulin että mut laitetaan tavalliseks rk-mieheks. Helpotus oli suuri kun pääsin t-a ryhmään mukaan, sovittiin keskenämme ampuja-spotteri jaot (vaikka vaihdeltiinkin käytännössä jokaisissa ammunnoissa, ja kaikki ampui radalla aina 85:sella) ja kun en yhtä paljon ollut ampunut kuin muut, niin otin ihan mielelläni spotterin paikan. Mieleen jäi kouluammunnat Syndalenissa. Oli toukokuun puoliväli ja kiva sää, joku vähä yli 20c lämmintä. Aamulla lähettiin radalle koko päiväks ja meille tuotiin mm. safkat sinne. Käytännössä koko päivä ammuskeltiin eri etäisyyksiltä 85:silla, oisko ollu 150, 300 ja 500... en ole ihan varma. Juntattiin ne kiväärit hiekkapusseilla kuin ruuvipenkkiin ja kyllä silläkin lahnalla pystyi 300 metristä ampumaan melkein 2€:n kolikon kokoselle alueelle.




Damned sanoi:
Millaisia tuloksia Antzu ja muut saitin tarkka-ampujat saivat harjoituksissa? Muistot heräsivät nääs henkiin kun lueskelee kirjoituksianne.
 
Kiitoksia kannustavista postauksista ja mielenkiintoisista jutuista tarkka-ammunnasta. Olen ampunut muutamia kertoja hirvikiväärillä n.100 metrille mutta ei se tietenkään ole sama asia kuin ampua rynkyllä 300 metriin kymppejä, että vähän on jo tuntumaa ammuntaan ja muutenkin metsästystaustaa, elikkä pyssyt on jokseenkin tutuksi tulleita vehkeitä. Toivottavasti saan vaan hyvä rynkyn ja hyviä tuloksia niin voi sitten joskus tulla kertoon tänne tuoreita juttuja tarkka-ammunta koulutuksesta :)

-- Wikke
 
Damned sanoi:
Muistan miten helvetin kovalta se rekyylipotku tuntui verrattuna rynkkyyn, kun sotilasmestarikaan ei varoittanut asiasta. Ekassa laakissa meinas tykki lentää käsistä. Melkein alkoi jo kaduttaa koko homma.
On se vaan jotain aivan toista kuin ampua rk-62:lla. Rynkky tuntuu hernepyssyltä kun on ampunut 85:lla.

Äh, viddu ku jouduin kirjottamaan ton edellisen viestin hirveessä kiiruussa.
Mutta joo, eka laukaus tarkkuuskiväärillä oli aika mielenkiintonen kun oli tottunut siihen rynnäkkökiväärin "potkuun". Onneks ei tullut ns. idot cut:ia silmäkulmaan :D Kummasti siihenkin tottu, ja vauhdilla sitä lukkoakin oppi käsittelemään, kun voimaa ei tarvinnut nimeksikään, mutta liikerata piti olla just eikä melkein kohallaan: Muuten se vetäs sen hylsyn jumiin ja sitte vitutti. Ammuttiin muuten tuolla Syndalenissa radalla muutamia laukauksia pelkät t-paidat päällä kun oli lämmin. Se hupi loppu lyhyeen, kun t-a lutikka pakotti takit päälle. Varotteli että tulee huonoja tuloksia kun alkaa sattumaan olkapäähän ja sitten sitä olkapäätä alkaa varomaan ampuessa. Me ammuttiin ton päivän aikana sydämen kyllyydestä, muu komppania vissiin veti jotain hyökkäysharjotusta jossain lähimetikössä. ;) Jossain vaiheessa vedettiin rasitusammuntojakin, että näkee sydämen hakkamisen vaikutuksen tuloksiin. Jos olen oikein ymmärtänyt, niin jotkut 'oikeat' tarkka-ampujat käyttää beta-salpaajia tuon sykkeen hallintaan?
 
Ainakin hyvät tarkka-ampujat ovat kovassa fyysisessäkin kunnossa, osittain juuri tuon sykkeen takia. Leposykkeen ollessa matala on mahdollista ajoittaa laukaus sydämenlyöntien väliin ja täten välttää tuokin häiriötekijä. Paha sitten arvailla kuinka alhaalla oma syke pysyisi kun tähtää toista ihmistä tappaakseen. Beta-salpaajien on ainakin ennen käytetty kilpa-ampujien toimesta, nykyisin ne tosin havaittaisiin 100% varmasti doping-testissä.
 
Willie sanoi:
Ainakin hyvät tarkka-ampujat ovat kovassa fyysisessäkin kunnossa, osittain juuri tuon sykkeen takia. Leposykkeen ollessa matala on mahdollista ajoittaa laukaus sydämenlyöntien väliin ja täten välttää tuokin häiriötekijä. Paha sitten arvailla kuinka alhaalla oma syke pysyisi kun tähtää toista ihmistä tappaakseen. Beta-salpaajien on ainakin ennen käytetty kilpa-ampujien toimesta, nykyisin ne tosin havaittaisiin 100% varmasti doping-testissä.

Niinpä, vähän teki pahaa jo koulutuksessa, kun käsiteltiin lyhykäisesti parhaimpia osumakohtia. Muutenhan armeijassa ei juurikaan korosteta sitä, että siellä ollaan tappamassa, mutta yhessä vaiheessa käytiin läpi kriittisimpiä osumapisteitä sellasen halkaistun muovinuken kanssa, jossa toisella puolella näkyy sisäelimet. Jos ollaan 300 metrissä tai yli, niin mahdollisimman keskelle ylätorsoa, siinä ne tärkeimmät elimet on, vielä kun luoti tulee ulos selkärangan läpi niin se oli siinä. :urjo:

Ei liity tarkka-ampumiseen, mutta jostain muistu mieleen napalmirata. Harjotellaankohan sitä vielä intissä? Meillä juostiin viltin kanssa sellasen puukehikon ali, jonka päälle oli kasattu napalmissa palavia rääsyjä. Sieltä sitten putoili vilttiin palavaa napalmia ja kun oli päässyt radan loppuun niin piti pudottaa se palava/savuava viltti. Seuraavaksi piti juosta kyyryssä sellaisen "kourun" läpi, jota vierusti napalmiliekit ja lopuks piti sammuttaa sellanen napalmissa palava nukke viltillä. Napalmiin kun heitti vettä niin se vaan perkele ylty siitä, ainoo tapa millä se sammu niin oli tukahduttaa se. Napalmin katku on kyllä ihan omanlaatuinen tuoksunsa, eikös jossain leffassa ollut tyyliin seuraavasti: "Ahh, there's nothing like smelling the fresh scent of burning napalm in the morning!" Jos sitä paskaa sais iholleen niin ei kyllä paljo naurattais.
 
tärkeintä ei ole välttämättä vihollisen tappaminen. suurimman hyödyn saa kun osuu vihollista niin että jää kitumaan, se kun työllistää heti muutaman muunkin vihollisen avuksi. kuolleita ei kukaan jaksa mennä auttamaan. turha mennä varmistamaan jos on jo kerran osunut. (paitsi topicin tilanteessa henkiin jäänyt voi paljastaa vihollisille piilopaikan)
 
Antzu sanoi:
Meillä juostiin viltin kanssa sellasen puukehikon ali, jonka päälle oli kasattu napalmissa palavia rääsyjä. Sieltä sitten putoili ......... napalmissa palava nukke viltillä. Napalmiin kun heitti vettä niin se vaan perkele ylty siitä, ainoo tapa millä se sammu niin oli tukahduttaa se. .

Mielenkiinnosta... Missä kävit intin? Mulla oli täysin identtinen setti aikoinaan Kajaanin Rajajääkärikomppaniassa. Tuo kyseinen homma tehtiin tosin Kainuun Prikaatin alueella. Tämä tapahtui joskus 8v sitten.
 
Ovat muuten ennenkin päässeet otsikohin noi rättipäiden tark´ampujat. Afganistanissa kun Ryssiä vastaan taistelivat, niin tiputtelivat tankkien komentajia pienoiskivääreillä, eli luukusta kurkkivaan komentajaan vaan headshot, ja tankissa on pieni kaaos päällä, sen jälkeen sirryttiin tuhoamaan tankki singoilla tai tienvarsiin kätketyillä ansoilla ( miinat, ja tykinammuksista kyhätyt viritelmät )

Ja jos Suomesta puhutaan niin taidamme vieläkin olla Tark´ammunan eliitti maita, esim. rauhanturvatehtävien yhteydessä järjestettävissä Ta kisoissa Suomalaiset ovat olleet melko ylivoimaisia, muiden maiden "kova koulutteisia" palkkasotilaita vastaa.

http://www.takilta.fi/index.php?option=content&task=view&id=114&Itemid=62
:rock:
 
nevahood sanoi:
tärkeintä ei ole välttämättä vihollisen tappaminen. suurimman hyödyn saa kun osuu vihollista niin että jää kitumaan, se kun työllistää heti muutaman muunkin vihollisen avuksi. kuolleita ei kukaan jaksa mennä auttamaan. turha mennä varmistamaan jos on jo kerran osunut. (paitsi topicin tilanteessa henkiin jäänyt voi paljastaa vihollisille piilopaikan)

No jos puhutaan tarkka-ampujista niin kyllä tarkoitus on nimen omaan tappaa, elei sitten tarkoitus ole tuhota jotain vihollisen välineistöä.

Kieltämättä välillä tuli hiukan sellainen olo kun olisi ollut Jumalan sormi, ei oo kauheesti saumaa taistella kaveria vastaan joka naamioituneena tappaa 500 metrin päästä.

reservin tarkkis minäkin...
 

Latest posts

Suositut

Back
Ylös Bottom