Hullu inkkari sanoi:
Julkkisehdokkaiden kautta edustuksellinen demokratia viimeistään tekee itsestään naurunalaisen.
Olen samaa mieltä ja se on sääli, sillä edustuksellinen demokratia on loppujen lopuksi ihan hyvä asia.
Toisaalta olen joskus miettinyt, että jos listaan vaikka sata ystävääni ja tuttavaani, niin listalla on varmaankin muutama aika omantakeisensa hörhelö tai suoraanpuhuja. Eduskunnassa porukkaa on kaksisataa, joten hörhelöitä, erottautujia ja suoraanpuhujia on sitten samassa suhteessa enemmän: Halme, Karpela, Veltto, Ville Komsi, kyllähän näitä riittää, samaten kuin tunnollisia rivijantterikansanedustajia jotka painavat pitkää päivää lakialoitteiden kanssa.
Eli kansanedustuslaitos on kansa pienoiskoossa, ja niin sen kai pitää ollakin.
Oikeasti surullista on se, miksi koko kulttuuriministeriö on aikanaan perustettu, kun sen johtoon on laitettu vain hangaround-poliitikkoja (Kasurinen, Karpela jne). Mikähän on ko. ministeriön deliverable vuosien yli - oikeasti ajatellen. Mieleni tekisi vähentää kulttuuriministeriön budjettia 20% vuodessa muutaman tulevan vuoden ajan ja odottaa todellisen toiminnan käynnistymistä.
Toisaalta, jos olisin kulttuuriministeriössä töissä, liimailisin cubiclen seinät Tanjat pinup-kuvilla, päivää piristäisivät kuvat, joissa pomo kekkuloi alusvaatteisillaan... hehheh.
Edit: Protsku mainitsi Claes Anderssonin kulttuuriministerinä. Pitää varmaan paikkansa, Clasu erottunee positiivisesti joukosta.