Taideihmisiä?

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja S0874
  • Aloitettu Aloitettu
Moi!

Täällä ilmoittautuu vielä yksi taiteen ystävä, itse vähän nuorempana piirtelin paljon joka sittemin vaihtui melkeen kononaan maalailuun öljyväreillä. Itseäni kiinnostaa juuri antiikin ja muut vanhan ajan maalaukset ja taidehistoria yleensä. Olen nyt armeijan vihdoin suorittaneena aikonut pyrkiä kuvataide- akatemiaan sekä taideteolliseen. Haluaisin mielelläni kuulla jos joku on kyseisissä paikoissa opiskellut että millaista on, sekä pääsykokeista jos joku tietää, hyviä vinkkejä ja semmosta :)
 
GAZOZ.FI
10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
viljasika sanoi:
Mä oon taidekoulua käyny 3 vuotta ja erittäin sekoja töitä tehny aina. Voimanosto kuitenkin tällä hetkellä kiinostaa enemmän.
Click to expand...

Ahaa, mielenkiintoista. Sopiiko kysyä, että missä kävit koulua, ja mikä oli taiteilutausta ennen kouluun menoa?

(Sen takia vaan kyselen kun itsellä tuo kouluihin hakeminen on akuuttia juuri tällä hetkellä. )
 
uusio sanoi:
Moi!

Täällä ilmoittautuu vielä yksi taiteen ystävä, itse vähän nuorempana piirtelin paljon joka sittemin vaihtui melkeen kononaan maalailuun öljyväreillä. Itseäni kiinnostaa juuri antiikin ja muut vanhan ajan maalaukset ja taidehistoria yleensä. Olen nyt armeijan vihdoin suorittaneena aikonut pyrkiä kuvataide- akatemiaan sekä taideteolliseen. Haluaisin mielelläni kuulla jos joku on kyseisissä paikoissa opiskellut että millaista on, sekä pääsykokeista jos joku tietää, hyviä vinkkejä ja semmosta :)
Click to expand...

Taideteollisen pääsykokeissa olen ollut viis vuotta sitten, graafiselle linjalle hain. Ennakkotehtävät suju ihan hyvin, mutta sitten siellä varsinaisissa pääsykokeissa nousi tie pystyyn kun ei taidot riittäneet. Mutta silloin en ollu harjotellut lainkaan, enkä muutenkaan harrastanut juurikaan. Ihmettelenkin, että kuinka edes onnistuin pääsemään sinne pääsykokeisiin, kun sinnekin pääsi vain neljäsosa niistä ketkä olivat ennakkotehtävät lähettäneet.

Vesiväreillä maalattiin taik:in pääsykokeissa, ja maalataan varmaan vieläkin. Sitä kannattaa harjoitella, kuten myös kaikenlaista piirtämistä. Kaksi päivää kesti pääsykokeet, ja olis ollut vielä kolmaskin päivä ellen olis tippunut porukasta kahden ekan päivän jälkeen, jolloin sitä porukkaa karsittiin.

Jos maalaaminen etupäässä kiinnostaa, niin sitten en suosittele taideteollista, koska se on nimenomaan taideTEOLLINEN koulu. Eli graafisella linjalla (joka on ainoa pääasiassa kuvataiteeseen keskittyvä linja taik:issa, ellei kuviksenopettajalinjaa lasketa) suunnitellaan julisteita, mainoksia, kampanjoita jnejne. Toki siellä sitten myös piirretään ja maalataan, mutta aika isossa roolissa on myös kaikenlaiset tietokonehommat ja ylipäätään kaikenlainen GRAAFIKON työhön liittyvä. Eli akatemiaan vaan pyrkimään sitten, itsekin aion tänä keväänä pyrkiä, vaikken uskokaan että taidot on vielä sitä luokkaa että pääsen. Mutta eihän sitä koskaan tiedä. Töiden sisältöhän ratkasee hyvin paljon akatemiaan pyrittäessä, eli täytyy olla voimakasta tunnetta ja/tai jotakin sanottavaa niissä töissä.
 
S0874 sanoi:
itsekin on tullut elettyä "melko" päihdevoittoista elämää pidemmän aikaa jossain vaiheessa.

En tiedä sitten, että onko asia niin että alkoholi + muut päihteet aiheuttaa ahdistusta jota sitten puretaan taiteen avulla, vai niin että sellaista yleisluontoista raskasmielisyyttä paetaan alkoholiin.
Click to expand...

Yleensä sellanen raskasmielisyys pitää turruttaa tai purkaa jotenkin. En usko niinkään että ihmisista tulee taiteilijoita ahkeralla essoilemisella......ja sen jälkeisellä serotoniinivajeella..masennuksella.

En tiedä ymmärsinkö oikein sun tekstin...mutta itselläni on joka päivä pakko tuottaa jotain...tai kaikki alkaa tuntua hyvin nopeasti täysin mitättömälle ja merkityksettömälle.

Tuottaminen voi olla biisi jonka väsää kitaraa rämpytellen....se voi olla sitä että tekee treenin jossa fyysinen ruumis ja sen kivut kadotetaan ja pakotetaan vaan seuraamaan käskyjä.

Kaikkein rauhallisin olotila on silloin kun lihassärky on kovimmillaan. Se kipu saa tuntemaan että elää. Samasta rauhasta nauttii myös hetken lävistyksissä.
Psykedeelit, sama.

Ja päihdepuolesta en edes ala nyt puhumaan sen kummemmin.
 
S0874 sanoi:
Jos maalaaminen etupäässä kiinnostaa, niin sitten en suosittele taideteollista, koska se on nimenomaan taideTEOLLINEN koulu.

Töiden sisältöhän ratkasee hyvin paljon akatemiaan pyrittäessä, eli täytyy olla voimakasta tunnetta ja/tai jotakin sanottavaa niissä töissä.
Click to expand...

Mulla se syy taideteollisen katkeamiseen oli just se että ekana vuonna oli todella paljon maalausta....piirtämistä...muotoilua eri materiaaleilla.....ja joka viikko olisi pitänyt olla luovutettavana 1-5 työtä.

1-5 työtä? Ei ehkä jonkun korvaan kuullosta kovalle, mutta mä en pystynyt ainakaan siihen että töhertää vaan sen tekemisen vuoksi.

Sen maalauksen tai työn pitää merkitä jotain mulle. Siinä pitää olla jotain mitä mä siihen laitan.

Muu porukka tuntui menevän läpi ilman tunnontuskia sillä tyylillä että huiteli jotain kankaalle ja sit ruohopäissään keksi extempore mitä päättömämpiä stooreja ja näkökulmia tähän maailmaan, töidensä kautta.

Mä en pystynyt siihen. Kyllä muita on helppo kusettaa...mut itselleen sitä on vaikeempi tehdä jos se vaivaa.
--------

Käsi ja taideteollisissa mä sanoisin että jokainen saa valita aika paljon että kumpaan suuntaan taipuu...siis taiteeseen vai teollisuuteen.

Ja materiaalien seuranta ontuu monessa paikassa aika pahasti....eli pystyt tekemään töitä lähes koko luovuuden rajoissa....normaalisti jäisi moni työ tekemättä jos pitäs omasta lompakosta pistää rahat tarvikkeisiin.
 
S0874 sanoi:
Luulisin, että aika harva 16-17 v osaa suhtautua vakavissaan oikeen mihinkään... eikä oo tietysi tarvettakaan, onhan sitä elämä aikaa tehdä kaikenlaista. Tai sitten oon itse niin luupää että kaikki on täytynyt oppia kantapään kautta, ja siks vasta nyt aktivoidun.
Click to expand...

Puhumattakaan siitä että pitäis olla jotain palavaa sanottavaa ja sydän verellä tietysti olisi kirjoitettavakin. Harva osaa teininä vielä tehdä sen.

Valtaosa ei koskaan.

-öitä-
 
maximillian sanoi:
Yleensä sellanen raskasmielisyys pitää turruttaa tai purkaa jotenkin. En usko niinkään että ihmisista tulee taiteilijoita ahkeralla essoilemisella......ja sen jälkeisellä serotoniinivajeella..masennuksella.

En tiedä ymmärsinkö oikein sun tekstin...mutta itselläni on joka päivä pakko tuottaa jotain...tai kaikki alkaa tuntua hyvin nopeasti täysin mitättömälle ja merkityksettömälle.

Tuottaminen voi olla biisi jonka väsää kitaraa rämpytellen....se voi olla sitä että tekee treenin jossa fyysinen ruumis ja sen kivut kadotetaan ja pakotetaan vaan seuraamaan käskyjä.

Kaikkein rauhallisin olotila on silloin kun lihassärky on kovimmillaan. Se kipu saa tuntemaan että elää. Samasta rauhasta nauttii myös hetken lävistyksissä.
Psykedeelit, sama.

Ja päihdepuolesta en edes ala nyt puhumaan sen kummemmin.
Click to expand...

Kyllähän se tosiaan niin taitaa olla ettei sellanen tekotaiteellinen boheemielämä vielä ole kenestäkään taiteilijaa tehnyt, vaikka monet niin tuntuvatkin kuvittelevan. "täytyy hakee elämänkokemuksia..", hoetaan. Tavallaan totta sekin, mutta pitäis kuitenkin varmaan jossain vaiheessa saada jtn aikaseksikin.

Ilmaisin ehkä vähän epäselvästi... tossa kun puhuin tuottamisesta, niin tarkoitin siis jonkunlaisen konkreettisen taideteoksen tuottamista. Tietysti sitä tavallaan tuottaa jatkuvasti jotain: Ajatuksia, tunnelmia, jnejne. Taiteen tekemisessä on mielestäni hyvin suuri osa sitä että nimenomaan ajatuksen tasolla tuottaa jotakin, ja sitten jossain vaiheessa sylkäisee ne ajatukset/tunnelmat haluamaansa muotoon. Tai sitten jättää vaan ajatuksiksi, eli jättää vaan sen konkreettisen teoksen tekemättä. Kallistuisin sellaiselle kannalle, että treenaaminen on nimenomaan hyvää vastapainoa sentyyppiselle tuottamiselle. Aivotonta vääntämistä.
 
maximillian sanoi:
Mulla se syy taideteollisen katkeamiseen oli just se että ekana vuonna oli todella paljon maalausta....piirtämistä...muotoilua eri materiaaleilla.....ja joka viikko olisi pitänyt olla luovutettavana 1-5 työtä.

1-5 työtä? Ei ehkä jonkun korvaan kuullosta kovalle, mutta mä en pystynyt ainakaan siihen että töhertää vaan sen tekemisen vuoksi.

Sen maalauksen tai työn pitää merkitä jotain mulle. Siinä pitää olla jotain mitä mä siihen laitan.

Muu porukka tuntui menevän läpi ilman tunnontuskia sillä tyylillä että huiteli jotain kankaalle ja sit ruohopäissään keksi extempore mitä päättömämpiä stooreja ja näkökulmia tähän maailmaan, töidensä kautta.

Mä en pystynyt siihen. Kyllä muita on helppo kusettaa...mut itselleen sitä on vaikeempi tehdä jos se vaivaa.
Click to expand...

Mä lähden siitä, että jokainen itseään kunnioittava taiteilija tekee taidetta nimenomaan itselleen. Eli jos sulla on tarvetta sanoa töilläsi jotain, niin sitten se tekeminen on sen mukaista. Jos haluat että työsi sisältö on loogisesti mietitty alusta saakka, niin onhan se vaikeempaa sellanen tekeminen kun vaan lepposasti maalailla niitänäitä ja keksiä niitä mielivaltaisia selityksiä teokselle jälkeenpäin. Kyllä kai taideihmisistäkin (suurin?) osa haluaa päästä helpolla, eli tehdään vaan ajattelematta liikoja. Tai sitten ei vaan päässä liiku mitään. Mun mielestä sellasessa tilanteessa voi ihan yhtä hyvin mennä johonkin tehtaan liukuhihnalle duuniin, ei oo paljon eroa.

Tosin itse pystyn tekemään ns. tyhjänpäiväisiäkin teoksia, mutta sitten niitä täytyy tehdä sellaisessa yhteydessä ettei tule käsitystä että ne olis jotenkin mulle henk. koht. tärkeää taidetta. Siis tyyliin joku lässytys joulukortti, tms.

EDIT. Mutta tietysti taiteilijan täytyy tehdä sellaista, josta saa itse nautintoa. Eli en tarkoittanut, että kaikkien maalaajien ja piirtäjien olisi ladattava teoksiinsa kaikki mahdollinen sisältö, tai että väheksyisin jonkun taidetta. Jokainenhan sen itse määrittelee mikä on taidetta ja mikä ei.
 
maximillian sanoi:
Puhumattakaan siitä että pitäis olla jotain palavaa sanottavaa ja sydän verellä tietysti olisi kirjoitettavakin. Harva osaa teininä vielä tehdä sen.

Valtaosa ei koskaan.
Click to expand...


:worship:
 
S0874 sanoi:
Mä lähden siitä, että jokainen itseään kunnioittava taiteilija tekee taidetta nimenomaan itselleen. Eli jos sulla on tarvetta sanoa töilläsi jotain, niin sitten se tekeminen on sen mukaista.

Jos haluat että työsi sisältö on loogisesti mietitty alusta saakka, niin onhan se vaikeempaa sellanen tekeminen kun vaan lepposasti maalailla niitänäitä ja keksiä niitä mielivaltaisia selityksiä teokselle jälkeenpäin.

Kyllä kai taideihmisistäkin (suurin?) osa haluaa päästä helpolla, eli tehdään vaan ajattelematta liikoja. Tai sitten ei vaan päässä liiku mitään. Mun mielestä sellasessa tilanteessa voi ihan yhtä hyvin mennä johonkin tehtaan liukuhihnalle duuniin, ei oo paljon eroa.
Click to expand...

Luulen samoin että suomenkin "taideihmiset" haluavat monesti päästä helpolla. Mutta sitä mä en tajua, että miksi en ole koskaan edes tajunnut että myös näitä liukuhihnamaalareita pitää kohdella ajatustasolla kuin taiteilijaa.

SIis että he olisivat taiteilijoita yhtä lailla samanarvoisesti kuin ne sydänverellä kirjoittelevat AIDOT TAITEILIJAT.....vaikka se raskainosa on jäänyt tekemättä ... siis se tunne ja palo ...aitous. Se ahditus kun ottaa palan itsestään jotain taidetta varten.
 
maximillian sanoi:
Luulen samoin että suomenkin "taideihmiset" haluavat monesti päästä helpolla. Mutta sitä mä en tajua, että miksi en ole koskaan edes tajunnut että myös näitä liukuhihnamaalareita pitää kohdella ajatustasolla kuin taiteilijaa.

SIis että he olisivat taiteilijoita yhtä lailla samanarvoisesti kuin ne sydänverellä kirjoittelevat AIDOT TAITEILIJAT.....vaikka se raskainosa on jäänyt tekemättä ... siis se tunne ja palo ...aitous. Se ahditus kun ottaa palan itsestään jotain taidetta varten.
Click to expand...

Niin... kai tossa on kyse taiteellisesta itsetunnosta. Ettei ota minään henkilökohtaisena loukkauksena jos joku "puuhastelija" nyt vaikka nimittää itseään taiteilijaksi, vaan hyväksyy tietyn keskinkertaisuuden. Mutta toi hyväksyminen ei ole mahdollista, ellei se keskinkertaisuuskin hyväksy ja myönnä omaa tasoaan, ja sitä että niissä hassunhauskoissa kotieläinmaalauksissa nyt ei vaan ole niin paljon sanottavaa kun vaikka jossain kuvataideakatemian lopputyönäyttelyn teoksissa. Jotkut on tietysti niin pässejä, että väheksyvät korkeatasoista taidetta ihan vaan sen takia kun eivät ymmärrä siitä mitään. Se on tietysti aika :wall: -tilanne jos sellasen ihmisen joutuu kohtaamaan. Mut silloinkin pitää vaan ajatella että toi nyt ei vaan tajua, ja turha mun on siitä stressiä ottaa.
 
Hemmetin hyvä keskustelu. Kiitos.

Tässä vaiheessa tsolpideemiannostani taidan siirtyä makuuosastolle....alkaa siihen malliin nuo näppiksen napit venyä että hyvää yötä.
 
maximillian sanoi:
Hemmetin hyvä keskustelu. Kiitos.

Tässä vaiheessa tsolpideemiannostani taidan siirtyä makuuosastolle....alkaa siihen malliin nuo näppiksen napit venyä että hyvää yötä.
Click to expand...

Kiitos vaan itselles, minustakin tämä on ollut oikein rakentavaa ja hyvätasoista keskustelua.

Alan tässä itsekin olemaan :zzzz:
 
Hei. Itse olen taiteilijasielu, mutta taiteilijaksi en silti kovin helposti itseäni tituleeraisi. Taiteenlajeja ovat musiikki ja kirjallisuus. Viimeksi mainittu sujuu kohdallani ehkä paremmin. Olen kirjoittanut pöytälaatikkoon noin kahdentoistavuoden ajan ja on sinä aikana yksi kirjantapainenkin tullut kyhättyä(n.200sivua), mutta sen vaatima korjausurakka on syönyt minulta järjen, enkä ole saanut tätä raakiletta vielä minkäänlaiseen järkevään muotoon. Tämän lisäksi diagnosoimaton AD/HD estää minua keskittymästä mihinkään kovin pitkästi. Niinpä olen lyönyt tekeleeni muistiinpanoineen ja muistitikkuineen päivineen pahvilaatikkoon pois silmistä. Toivottavasti myös mielestä. Ehkä joskus työstän sen loppuun, ehkä en. Tai sitten kirjoitan kokonaan uuden, ideoita piisaa. Tiedä sitten. Noh, keskityn näihin pienempiin teksteihin sillävälin, itseäni kehittääkseni ja sitä todellista isoa inspiraatiota odotellessani.
Noh anyway, laitan tähän nyt joitain novelleja/lyhyproosaa, joita olen kuluneen vuoden aikana kirjoitellut. Lisäsin ne tuonne rihmastoon, mutta ne ovat luettavissa myös Facebook muistiinpanoistani, jossa on paljon muitakin tekstejä.

Eli tässä linkit teksteihin:

30 päivää:

http://www.rihmasto.ma-pe.net/forum/viewtopic.php?f=3&t=4700&sid=9c8b11ed6f1989a6a333d91c7a583d88

Pinnasängystä keinutuoliin:

http://www.rihmasto.ma-pe.net/forum/viewtopic.php?f=3&t=4702&sid=9c8b11ed6f1989a6a333d91c7a583d88

Simpukan sitomat(nimi olisi voinut olla parempikin, mutta olkoot):

http://www.rihmasto.ma-pe.net/forum/viewtopic.php?f=3&t=4699&sid=9c8b11ed6f1989a6a333d91c7a583d88

Hiljaa soinnut leijailee(novelleistani ehkä potentiaalisin ja tunnepitoisin):

http://www.rihmasto.ma-pe.net/forum/viewtopic.php?f=3&t=4698&sid=9c8b11ed6f1989a6a333d91c7a583d88

Uni(huonointa osaamistani):

http://www.rihmasto.ma-pe.net/forum/viewtopic.php?f=3&t=4701&sid=9c8b11ed6f1989a6a333d91c7a583d88




Laittakaahan ihmiset palautetta! Kritiikkiä vaan reilusti pöytään, en minä sitä pelkää :) Jos pelkää kritiikkiä, on hyvin vaikeaa kehittyä.


T: Matias Böckerman
 
Olen huomannut, että punttien nostelu vähän hidastaa kitaran soittamista, koska käsistä tulee tönkömmät. Mutta muuten ei ole ollut mitään varsinaisia ongelmia yhdistää punttitreeniä ja taidehomoilua.
 
Krice sanoi:
Olen huomannut, että punttien nostelu vähän hidastaa kitaran soittamista, koska käsistä tulee tönkömmät. Mutta muuten ei ole ollut mitään varsinaisia ongelmia yhdistää punttitreeniä ja taidehomoilua.
Click to expand...

Siitä en tiedä vielä, olen niin vähän aikaa soittanut, mutta paikkansa pitää varmasti. Rumpujen soittoa se hidastaa jonnin verran, fillit ei lähde ihan yhtä nopeasti, mutta pedaleja pystyy kyllä polkemaan.
 
Olen huomannut, että punttien nostelu vähän hidastaa kitaran soittamista, koska käsistä tulee tönkömmät. Mutta muuten ei ole ollut mitään varsinaisia ongelmia yhdistää punttitreeniä ja taidehomoilua.
Click to expand...
Koitin selitellä itselleni samaa joskus, mutta loppujen lopuksi ongelma on enemmän siinä että pitää vain lämmitellä pikkasen enemmän treenipäivinä. Sit kun löytyi oikeat lämmittelykonstit niin jo viuhtoi sormet taas.
 
5584944068_828c33a44a_z.jpg
 
Pari vanhaa runoa

ensimmäinen ajatukseni

ensimmäinen ajatukseni kun näin sinut
että olet eksynyt
tahdoin viedä sinut turvaan
sinne missä leikin lapsena
rantakalliolle johon puun juuret
ovat syövyttäneet hieroglyfejä
mutta kaikki mitä sinulle näytin
pelotti sinua
kaukana moottoritie ulvoi levottomana
sanoin että ihminen on syöpä joka kalvaa
tätä maailmaa
sinä värisit sylissäni





Yö saapuu metsään

Yö saapuu metsään ja en ole enää yksin
Puut kasvattavat känsäiset sormensa
läpi katon ja pitkin seiniä
Oksilla eläinten varjot kuiskivat
minulle joka en niitä ymmärrä
Mietin minkälaisia unia puut näkevät
kun ne nuokkuvat vuosisadan
Mullasta unet nousevat
Luisten sormien päistä ne puhkeavat kukkaan
kuin lamput neonvaloissa
Hengitän sieraimiini maan tuoksua
Peityn putoavien terälehtien lumisateeseen
kunnes minäkin olen vain katoava ajatus





palava metsä

vauhkoina pedot juoksevat
suu vaahdossa
palavan sateen keskellä

koivujen latvat kantavat tulta
mutta lumi jalkojen alla ei ole sulanut
alas syöksyvät kipinät hehkuvat yötä vasten
juoksen kuin hullu
pelosta sekaisin

linnut heittäytyvät vasten taivasta
kirkuen, siivet palaen
kieppuvat sitten alas kuin pienet komeetat

palavassa metsässä
hulluuden labyrintissä
kaikki ovat saalista
vaatteet palavat
hiukset liekeissä
juoksen syvemmälle tuleen
 

Latest posts

Suositut

Back
Ylös Bottom