Näyttää kokemusta ja tietoa kamppailulajeista olevan eräillä tietäjillä runsaasti... Ja jos joku heittää asiallisen vastakkaisen mielipiteen, niin se on yhtäkuin herneiden veto nenuun.
Thaiboxingin en usko olympialaisiin yltävän. Sillä ei vain ole tarpeeksi laaja suosio ja levinneisyys. Hyvä laji kyllä muuten. Olisi hieno asia, jos olympialaisissa olisi enemmän kamppailulajeja, mutta en usko sinne kovin monen uuden lajin lähitulevaisuudessa pääsevän, jos yhdenkään, kun ei karatekaan ole sinne vielä kovasta yrityksestä huolimatta päässyt. Myös lajiliiton pitää olla tarpeeksi suuri ja yhtenäinen, ettei ole rönsöillyt moneksi pieneksi liitoksi eri sääntöineen, mikä on taitanut koitua niinkin laajalle levinnneen lajin kuin karaten kohtaloksi.
Taekwondo harrastajanhan on siis pakko aina huitoa näitä "kierre-kirves-hyppy-potkuja"? Alashan ei voi eikä osata potkia, saati sitten muuta. Ottelu on ottelua ja siinä on jonkinlaiset säännöt. Ottelutyyli kehittyy niiden mukaan. Kadulla ei ole sääntöjä. Joissain lajeissa kaikki treeni tähtää otteluun ja laajempaa tekniikkavalikoimaa ei ole ja ne ovat urheilumuotoja. Taekwondossa ottelussa käytetään hyvin suppeaa tekniikkavalikoimaan suhteessa lajin tekniikkakirjoon eikä ottelu anna oikeaa kuvaa lajista. Tkd:n ottelusäännöt eivät ole kaikkein realistisimmat, mutta ottelutyyli on kehittynyt niille säännöille tehokkaimmaksi (tosin ei tuostakaan otteluharjoittelusta haittaa ole silmän ja ajoistuksen harjaantumiseen). Kyllä sinne olisi mahdollista muidenkin lajien harrastajien mennä, mutta noilla säännöillä eivät pärjää ilman taekwondon harjoittelua. Ottelussa on täyskontakti sallittua ja vain riittävän kovasta osumasta saa pisteen, eivätkä ne "pusut" kaikkein heppoisempia ole. Taekwondo harrastajista kilpailee vain hyvin pieni osa. Seurasta ja "tyylisuunnasta" riippuu myös mitä treenataan ja painotetaan. Myös vapaammilla säännöillä otteleminen ja vääntäminen kuuluu yleensä valikoimaan.
Muutenkin on hölmöä vertailla mikä laji on tehokkain, koska oikeaa vastausta ei ole. On kyse yksilöistä eikä lajeista. Lisäksi se mikä sopii toiselle, ei sovi toiselle. Emme ole samasta puusta veistettyjä. Lisäksi tuo cross-training on kovasti suosittua nykyään niin tavallisten harrastajien kuin vaikkapa K-1 ottelijoidenkin keskuudessa. Jos monipuoliset hyvät kamppailutaidot ovat tavoitteena, on järkevää hankkia vahva kunnon perusta jostakin lajista ja sen jälkeen hakea vaikutteita, monipuolisuutta ja lisämausteita muista lajeista. Yleensä tahtoo olla totuus myös se, että hyvin harva pitkän kamppailukokemuksen omaava henkilö vertailee ja väheksyy toisia lajeja, vaan se tahtoo olla suurisuisten vähäisen kokemuksen omaavien juttuja.
Suomen lakikin on aika mielenkiintoinen. Ei kannata sitä kaveria välttämättä edes munille potkia, vaan lähes aina voi turvautua lievempään vaihtoehtoon, jottet saa ikävää tuomiota itsepuolustuksesta. On meinaa useamman kerran tutut joutuneet itsepuolustustilanteesta käräjille eikä aina ole käynyt niin kuin olisi pitänyt. Summasummarum: on siis hyvä osata laaja kirjo erilaisia tekniikoita erilaisiin tilanteisiin. Ei aina tarvitse käyttää sitä raainta tekniikkaa.