Pitkästä aikaa sellainen tilanne, että ei voi valittaa mistään. Tai kai sitä aina jostain voi, mutta mikään ei häiritse niin paljon, että jaksaisi.
Sitä vaan joskus on sellainen tilanne, että kaikki on hyvin. Nyt on sellainen tilanne. Ja tämä on hyvä.
Meille syntyi tänään aamulla 10.00 pieni poika, 3,4kg ja 50cm. Kyllä tämä kolmas synnytys oli pisin ja rankin, kesti 6h josta ulos puskeminen kesti reilu tunnin(oli virheellinen asento, kasvot ylöspäin, nämä yleensä päättyy sektioon tai imukuppiavustukseen, mutta onneksi selvisin ilman), lisäksi napanuora oli kiertynyt kaulan ympärille 2kertaa. Kyllä se mustikansininen jätkä siitä äkkiä väriä vaihtoi ja itse voi huokaista helpotuksesta.
Heitin puoliksi vitsillä samalla alalla työskentelevälle kaverille, että nyppää hihasta mikäli kuulee jonkun tarvitsevan työntekijää. Saman päivän aikana tuli vinkki ja viikon päästä siitä mulla oli uusi työpaikka odottamassa. Vielä vanha työ loppuun kunnialla ja uusi kotikolo hakuseen. Syksyllä Varsinais-Suomi muuttuu Satakuntaan.
Ostin mun elämäni ensimmäisen autoni. WV golf mk4. 1.6 koneella, 68000km ajettu, mutta gibraltarilla 68000 on aika paljon, kun etäisyydet on lyhyet, niin kilometrejä ei tule paljoa. Saattaa olla, että tulee paljonkin itkua ja hammasten kiristystä myöhemmin, mutta tällä hetkellä tuntuu hyvinkin vapaalta. Voi mennä minne vaan ja milloin vaan.
Tää on kyllä totta.
Eipä ole vaihtoehtoakaan. Esim traumasairaalat ottais suoraan omaan talteen.
Siksipä syömme hyvällä omalla tunnolla reilusti verenluovutuksessa tarjolla olevia eväitä!