Minusta tässä on selvästi kaksi koulukuntaa. Ensimmäinen on se, jonka mielestä laadusta kannattaa maksaa (ja köyhän ei kannata ostaa halpaa/huonoa). Toinen taas on oppinut Ikean esimerkistä, että halvalla saa vähän samannäköistä (kun ei suoraan kehdata tai oikeudellisista syistä kopioida) kuin kalliimmillakin merkeillä on. Niitä sitten voi vaihtaa vapaasti parin vuoden välein, kun kaikki menee joko risaksi tai muuten silmissä virttyy.
Vielä yksi koulukunta on olemassa, mutta se on jo sitten kinkkisempi juttu. Se liittyy klassikkohuonekalujen kopiointiin. Knoll, Vitra ja Cassina tekevät kaikki kalliita alkuperäishuonekaluja, jotka on suunniteltu näille merkeille joskus 20-60 -luvuilla. Saarisen Tulippi, Pantonin muovituoli tai Le Corbusier'n LC1 (Knoll, Vitra ja Cassina Master Series) eivät ole enää mallisuojan alaisia. Niitä saa vapaasti kopioida, ja niin tehdäänkin. Hinnanalennukset ovat 30-50 % "alkuperäisestä". Kysymys kuuluukin, onko näiden ostamisessa alkuperäisestä yrityksestä mitään järkeä, kun hyvien designereitten tavoite on saada tuotteensa ja hyvä design mahdollisimman suuren kansanjoukon käyttöön? Minä olen valintani tehnyt, mutta toisaalta ymmärrän, että joku ei halua matta-Pantonistaan maksaa 250 euroa tai Tulippi-tuolista 800 euroa. Toisaalta olen myös sitä mieltä, että monta hyvää huonekalua ja mallia nykyisille suunnittelijoille olisi jäänyt syntymättä, elleivät muutamat yritykset olisi antaneet lähes vapaita käsiä näille neroille, jotka menivät eri materiaalien rajoille ja kokeilivat erilaisia uusia vaihtoehtoja.
Olen tällaisten juttujen suhteen sen verran tosikko, että ei edes hymyilyttänyt.
