''VAIN harva ihminen voi sanoa selviytyneensä matkustajakoneen maahansyöksystä hengissä.
Michelle Dussan on yksi heistä.
Dussan oli American Airlinesin lennolla 965 Yhdysvaltojen Miamista Kolumbian Caliin vuonna 1995, kun kone törmäsi vuoreen Bugassa, vain reilun 60 kilometrin päässä lennon määränpäästä.
Koneessa olleista 155 matkustajasta kuoli 151. Lisäksi kaikki kahdeksan miehistön jäsentä kuolivat.
Tuolloin 6-vuotias Dussan oli isänsä kanssa neljän selviytyjän joukossa. Nyt hän kertoo
The Guardianissa tarinansa.
Dussan muistelee, kuinka perhe joutui kiirehtimään ehtiäkseen lennolle, kuinka he ehtivät juuri ja juuri ja kuinka kone lähti lopulta hieman myöhässä.
– Nousun jälkeen riitelin veljeni kanssa, koska halusin ikkunapaikan – olin niin innoissani siitä, että näkisin ulos. Veljeni suuttui ja meni istumaan toiselle puolelle käytävää serkkuni kanssa. Sen jälkeen en muista mitään muuta kuin sen, että heräsin seuraavana aamuna.
Michelle Dussanin mukaan hänen isänsä muistaa yhä, kuinka kone alkoi täristä, valot sammuivat ja ihmiset huusivat.
DUSSAN oli herätessään yhä romun keskellä turmapaikalla.
– En tiennyt sitä silloin, mutta olin hautautuneena vyötäröstäni alaspäin ja jumissa, turvavyö yhä kiinni, 13 tuntia. Minulla on yhä turvavyön jäljet jaloissani.
Dussan kannettiin romusta tehdyillä paareilla vuorenrinnettä alas helikopterikentälle, josta hänet lennätettiin sairaalaan. Vasta sairaalassa hän sai kuulla, että hänen äitinsä ja veljensä olivat kuolleet.
– Tunnen edelleen hieman syyllisyyttä siitä, että ehkä, jos en olisi pyytänyt veljeäni siirtymään, hän olisi yhä kanssamme. Se on aina takaraivossani.
Dussan loukkaantui turmassa pahoin, ja kesti pari vuotta ennen kuin hän pystyi kävelemään. Kouluun keskittyminen oli paluun jälkeen vaikeaa.
Nainen kertoo onnettomuuden muovanneen hänestä sen, joka hän on nykyisin.
– En enää pidä mitään itsestäänselvyytenä ja nyt, kun minulla on tytär, haluan antaa hänelle kaiken – kaikki ne asiat, joista minä jäin paitsi. Se on saanut minut tuntemaan, että selviydyn mistä tahansa.
Gonzalo ja Michelle Dussan sairaalassa Calissa, Kolumbiassa tammikuussa 1996. KUVA: REUTERS
DUSSAN ja hänen isänsä ovat pysyneet pitkälti poissa julkisuudesta. Hänen isänsä Gonzalo Dussan puhui kuitenkin
New York Timesille muutama kuukausi turman jälkeen, kun matkusti ensimmäistä kertaa takaisin New Jerseyssä sijaitsevaan kotiinsa.
Isä Dussan kertoi odottaneensa matkaa entiseen kotimaahansa innolla. Dussan, hänen vanhempansa ja seitsemästä sisaruksesta viisi olivat muuttaneet Yhdysvaltoihin 1970-luvulla. Michelle Dussan ei ollut ennen turmaa koskaan käynyt Kolumbiassa.
– Kun lensin tänne viime joulukuussa ja olin koneessa, kiitin luojaa siitä, että hän antoi meille mahdollisuuden tulla Kolumbiaan kaikkien näiden vuosien jälkeen, isä kertoi.
Gonzalo Dussan kertoi myös, että on mahdollista, ettei hänen vaimonsa
Nancy Delgado ollut kuollut välittömästi.
– Michelle sanoi jollekin myöhemmin, että vaimoni oli puhunut hänelle.
– Olin yllättynyt. Luulin Nancyn kuolleen heti.
Onnettomuuden tutkinnassa selvisi, että turman syynä olivat miehistön tekemät navigointivirheet.''