Suuri koulutuskeskustelu

[kalmukki]

Nykyaikana arvostetaan hyvin pitkälle matemaattista älykkyyttä, kun taas jokunen sata vuotta sitten musikaalinen lahjakkuus oli SE juttu.

Ja juuri sen takia elämme nykyään mukavammin ja pidempään kuin ennen luonnontieteiden voittokulkua.

Koulutuksesta sen verran, että joihinkin hommiin sitä vain tarvitsee ja toisiin ei. Sillä mitä koulutusta näyttelijä, opettaja, yksityisyrittäjä, taiteilija, kirjailija tms. on hankkinut ei ole välttämättä kovin paljon väliä. Persoonallisuus ajaa edelle. Sen sijaan esim. kirurgi tai juristi joka kertoo hankkineensa oppinsa "elämän koulussa" tuskin tulee menestymään.

Koulutuksen tärkeys riippuu lähinnä siitä, tarvitaanko hommassa monimutkaisten asiakokonaisuuksien formaalis-loogista (eli ei intuitiivistä) käsittelyä.

 

[Dragon]

Entä jos on kirja apuna niiden yksityiskohtaisten tietojen muistamisen apuna?

Tottakai. Yksityiskohdat voidaan aina tarkistaa kirjoista, kun ei esim. luonnontieteellisellä alalla yksinkertaisesti voi muistaa esim. kaikkia luonnonvakioita, laskuja, reaktioita, synteesireittejä tai mitä ikinä niitä onkaan. Tärkeää on saada päähän ulkoalukemisella, opettelulla ja käytännön esimerkeillä jonkinlainen mind-map, joka vastaa kysymyksiin:
1. Miten määrittelen asian X?
2. X:n pääkohdat
3. X:ään liittyvät asiat
4. Mistä haen lisää tietoa, kun omasta päästä ei enää löydy detaljeja

Mulle on ainakin helpompi soveltaa tietoa, kun teoriayksityiskohdat on läsnä kuin yrittää oppia paljon asiaa ulkoa ja sitten vastata sitä koskeviin kysymyksiin, jotka voi olla hieman soveltaviakin.

Kuvittele itsesi kahteen eri tilanteeseen:

1. Luet 6 kuukautta pääsykokeeseen ja tentit sen ulkoaluvun perusteella, aikaa 5 tuntia

2. Et lue pääsykokeeseen mutta saat ottaa mitä vain materiaalia pääsykokeeseen, aikaa vastata 10 tuntia

Kumpi on helpompaa ja tehokkaampaa? Opetella asioita etukäteen vai alkaa vasta sitten tentissä ottamaan selvää asioista. Voi tulla hiukan kiire, kun se mahdollisesti soveltamistehtävässä tarvittava tietopohja pitäisi olla jo päässä.

Onko ulkoaoppimisen jalo taito ainoa asia, jolla perustellaan onko joku ansainnut opiskelupaikan?

Ulkoaoppimista on hiukan helpompi testata kuin soveltamista tietyillä aloilla. Otetaan vaikka esimerkiksi tämä mun oma ala biologia. Luuletko, että kokeessa pääsisi monikin sisälle jos pääsykoe olisi soveltamista tyyliin:

1. Tossa on sulle rotta, preparoi kudos A, fixoi formaliinilla, kuivata alkoholilla, kirkasta ksyleenillä ja värjää eosiini-hematoksyliinillä. Tee leikkeet ja esitä tentaattorille solurakenteet a, b ja c. (kestää pari päivää tämä käytännön sovellus)

2. Aloita syöpäsoluviljelmä (Tämäkin kestää pari päivää)

3. Eristä proteiini X annetusta kudoksesta (kesto parista päivästä - muutamiin viikkoihin)

4. Tee tunnistamistasi kasveista 200 kasvin kokoelma (saa kerätä ja kuivata viikon pari)


Kaikki noi mun mainitsemat asiat vaatii teoriapohjaa useilta kursseilta, ennen käytännön duunausta. Mä en edes keksi omalta alalta mitään asiaa, jota voisi soveltavalta kannalta tenttiä pääsykokeessa. Laitetaanko tilastollista tutkimusdataa eteen ja sanotaan: "sovella"? Minkä pohjalta hakija sitä sitten soveltaisi?

Eikös silloin olisi järkevää katsoa kenellä on valmiiksi hyvä tietopohja käytännön töihin ja ottaa ne parhaan tietopohjan hallitsevat tyypit koulutukseen.

 

[protsku]

Kannattaa myös muistaa että pääsykokeet ovat joka tapauksessa korkeintaan approbatur-tason kamaa. Jos motivaatio ei riitä edes tämän tason oppimateriaalin läpikäymiseen niin kuinkahan mahtaa olla asian laita cumu- ja laudatur-kursseilla?

Ja täytyy sanoa että ihmettelen myös niitä ihmisiä jotka kauhistelevat joka välissä sitä kun piti "niin kauhean monta sivua" taas lukea tenttiin. On paljon kursseja mitkä voi suorittaa kirjatenttinä eikä tuollainen 700 sivua tieteellistä tekstiä tunnu missään. Pitää vain olla kiinnostunut asiasta tai sitten vaihtoehtoisesti mennä eri kouluun.

 

[Dragon]

Pitää vain olla kiinnostunut asiasta tai sitten vaihtoehtoisesti mennä eri kouluun.

Tästä mä olen samaa mieltä. Jos Hippa vihaat ulkolukua ja teoriapänttäämistä, niin älä ihmeessä mene sellaiseen koulutukseen, jossa joutuisit tekemään sitä jatkuvasti. Jokin ala sinänsä voi olla kiinnostava mutta jos homma kaatuu lukemiseen, niin kysy itseltäsi oletko todella motivoitunut kyseiseen alaan.

 

[Hippa]

Right tool for the right job eli sopiva työkalu käsillä olevaan ongelmaan. Jos tarkkailuluokan opeksi pitää valita ronski rokkari niin mikäpä siinä. Kuitenkin oppilaista 95% on muita kuin tarkkailuluokan kasvatteja. Eli ihan varmasti tarvitaan myös niitä kuuden ällän ylioppilaita jatko-opintoihin.

Jos nyt puhutaan opettajanopinnoista niin eipä sillä niin väliä, mitä lukiosta on kirjoittanut, jos on soveltuva opettajaksi ja selviää opeopinnoista. En voi sanoa, että kaikki rokkarit osaa opettaa tarkkislaisia enkä voi sanoa, että kaikki kuuden ällän ylioppilaat on elämänkokemusta vailla olevia nössöjä.

En pidä siitä, että luokanopettajankoulutuksen valinnoissa suositaan hyviä oppilaita ja annetaan ekstrapisteitä pitkän matikan kirjoittamisesta. Mitä ihmettä ala-asteen opettaja tekee pitkällä matikalla?

Mikään koulutus ei sinänsä ratkaise sitä onko henkilö sopiva tehtävään. Mutta mitä ajattelet esimerkiksi siitä että Yhdysvalloissa on yliopistoja jotka ilmoittavat opinto-oppaan alkulehdillä: "These are our Nobelists" - "Tässä ovat Nobelin palkinnon saaneet entiset oppilaamme". Tämä antaa opetuksen tasosta varmasti aivan eri kuvan kuin se että on vaan joku riviyliopisto jostain perähikiältä ilman mitään mainittavia ansioita.

En minä sen kummemmin ajattele muuta kuin, että se on yliopiston tapa mainostaa jenkeissä, kun kehuu menestyneitä oppilaitaan.

On hyvä että erityisopetukseen, nuorisotyöhön ja seurakuntiin palkataan ns. elämänkoulun käyneitä särmikkäitä tyyppejä. Heihin on helppo samaistua. Mutta jos ajatellaan koulutuksen päämäärää joka on kouluttaa ammattitaitoisia ihmisiä työelämän tarpeisiin, aina tutkijatasoa myöten, niin pelkkä kulman kundit ja rock rock ei riitä.

Kulman kundit ja rock rock tekevät sitä käytännön työtä ja heitä voi myös siihen kouluttaa. Silloin he olisivat ammattiinsa erittäin hyvin soveltuvia henkillöitä, joilla on koulutus.

Tutkijat taas toimivat siellä teoreettisella puolella eikä silloin ole hirveän merkityksellistä osaavatko pitää nuorison aisoissa ja tuleeko heidän kanssa toimeen.

Nykyinen jaottelu suorittavan työn ammattikouluihin ja suunnittelevan analyyttisen työn yliopistoihin on sinänsä erittäin hyvä. Ongelma on vain siinä että liian suuri osa koulutuspaikoista on pyramidin huipulla kun pitäisi kouluttaa ihmisiä tavallisiin arkielämän työtehtäviin.

Tää olisi varsin hyödyllinen asia ja toivottavasti toteutuu ennen pitkää.

Ja kaikista perimmäisin ongelma työttömyyden kohdalla on sitten se että ei ole palkanmaksajia vaikka työtä löytyykin. Firmat ja tehtaat siirretään halvan työvoiman maihin. Valitettavasti.

Tämän taas liittyy taloudellisiin asioihin, joista itselläni ei kovinkaan hyvää käsitystä ole. Pidän kyllä eettisesti vääränä toimintatana juosta rahan perässä ulkomaille ja tukea huonoja työoloja rahan takia. Kauaskantoisesti uskoisin tästä olevan Suomellekin haittaa.

 

[Hippa]

Mun mielestä peruskoulu on täysin epäeettinen systeemi. Ei pelkästään erityisluokista, vaan ihan normiopetuksestakin löytyy kasapäin lapsia, jotka pakotetaan menemään asiassa eteenpäin, ennen kuin edellinen asia on sisäistetty. On jotenkin älyllisesti, taloudellisesti, loogisesti ja eettisesti täysin anuksesta pakottaa 5-7 alueella olevia oppilaita marssimaan valtakunnallisen opetussuunnitelman tahdissa. Jokainen opetuksellinen hetki, jolloin oppilas on "pudonnut kärryiltä" on eettisesti täysin kestämätön. Tai sanotaan vaikka näin, että siinä ei ole hevon vitun järkeä. Tasa-arvollahan tätä Itä-Saksalaista runkkumallia silloin aikoinaan perusteltiin, mutta mun mielestä tässä on tasa-arvo kaukana. Tossa Gaussin käyrän vasemmalla puolella saataisiin aivan saatanan hienoja tuloksia aikaiseksi, jos voisi rauhassa opettaa esim. seiskan ja kasin ruotsit kolmessa vuodessa. Tai skipata matikassa pari kurssia. Maikalla ei ole tässä systeemissä juurikaan mahdollisuutta kerrata asioita siten, kuin se heikompien oppilaiden kanssa olisi tarpeellista.

Mulla on itselläni valtavan syvä usko siihen, että jokainen oppilas lähtökohtaisesti rakastaa oppimista. Uusien asioiden oppiminen on ihan helvetin palkitsevaa. Vitutus, kouluvastenmielisyys ja "mitä hyötyä tästä on" kysymykset tulevat nähdäkseni siitä, että ollaan pudottu kärryiltä tai jouduttu tilanteeseen, jossa opeteltava asia tuntuu koko ajan liian vaikealta. Mun mielestä se vika on äärettömän harvoin siinä nuoressa.

Mun on hirveän vaikea tajuta, mitä tasa-arvoa on siinä, kun kersa kattoo ysiluokan päästötodistuksessa olevaa kutosvanaa, ja on täysin tietoinen siitä, että istui juuri kolme vuotta tunneilla, joista jatkuvasti meni 80 prosenttia yli hilseen. Onhan se kiva, että amikseenkin saadaan sakkia. Koululla on myöskin kiva sosiaalistava funktio. Onko siinä tietylle sektorille eettistä ja opetuksellista järkeä, siitä voidaan olla montaa mieltä. Meitsin mielestä on ihan umpihullua mennä eteenpäin, jos edellistä asiaa ei ole opittu. Mitä vitun järkeä on istua kolme vuotta jollain ruotsin tunneilla, ja lähteä ysiltä säälifemman kanssa. Se on niin saatanan moista haaskausta. Mutta minkäs teet - on opetussuunnitelma ja kolkytä oppilasta. Tasoryhmät muka sorsi pentuja. Paskat sanon minä. Paljon pahemmalta siitä nuoresta tuntuu, kun kokeessa lukee femma puoli ja edessä hikarit itkee ysi miikkaa.

Asiaa!

 

[Maker]

Right tool for the right job eli sopiva työkalu käsillä olevaan ongelmaan. Jos tarkkailuluokan opeksi pitää valita ronski rokkari niin mikäpä siinä. Kuitenkin oppilaista 95% on muita kuin tarkkailuluokan kasvatteja. Eli ihan varmasti tarvitaan myös niitä kuuden ällän ylioppilaita jatko-opintoihin.

Mikään koulutus ei sinänsä ratkaise sitä onko henkilö sopiva tehtävään. Mutta mitä ajattelet esimerkiksi siitä että Yhdysvalloissa on yliopistoja jotka ilmoittavat opinto-oppaan alkulehdillä: "These are our Nobelists" - "Tässä ovat Nobelin palkinnon saaneet entiset oppilaamme". Tämä antaa opetuksen tasosta varmasti aivan eri kuvan kuin se että on vaan joku riviyliopisto jostain perähikiältä ilman mitään mainittavia ansioita.

On hyvä että erityisopetukseen, nuorisotyöhön ja seurakuntiin palkataan ns. elämänkoulun käyneitä särmikkäitä tyyppejä. Heihin on helppo samaistua. Mutta jos ajatellaan koulutuksen päämäärää joka on kouluttaa ammattitaitoisia ihmisiä työelämän tarpeisiin, aina tutkijatasoa myöten, niin pelkkä kulman kundit ja rock rock ei riitä.

Nykyinen jaottelu suorittavan työn ammattikouluihin ja suunnittelevan analyyttisen työn yliopistoihin on sinänsä erittäin hyvä. Ongelma on vain siinä että liian suuri osa koulutuspaikoista on pyramidin huipulla kun pitäisi kouluttaa ihmisiä tavallisiin arkielämän työtehtäviin.

Ja kaikista perimmäisin ongelma työttömyyden kohdalla on sitten se että ei ole palkanmaksajia vaikka työtä löytyykin. Firmat ja tehtaat siirretään halvan työvoiman maihin. Valitettavasti.

Edit. Ääh, Hippa vastasikin jo melkein minun suustani tähän viestiin

 

[Hippa]

Ja juuri sen takia elämme nykyään mukavammin ja pidempään kuin ennen luonnontieteiden voittokulkua.

Kyllä, matematiikka on tärkeä asia, mutta sitä kuitenkaan pidä yliarvostaa. En ymmärrä sitä, että ei-matemaattisilla aloilla annetaan pitkästä matikasta lisäpisteitä vain sen takia, että matematiikka on suurta huutoa kulttuurissamme.

Koulutuksesta sen verran, että joihinkin hommiin sitä vain tarvitsee ja toisiin ei.

Näin on. Sanon yhä samaa kuin äsken.

 

[JSmith]

Mitä vitun järkeä on istua kolme vuotta jollain ruotsin tunneilla, ja lähteä ysiltä säälifemman kanssa. Se on niin saatanan moista haaskausta. Mutta minkäs teet - on opetussuunnitelma ja kolkytä oppilasta. Tasoryhmät muka sorsi pentuja. Paskat sanon minä. Paljon pahemmalta siitä nuoresta tuntuu, kun kokeessa lukee femma puoli ja edessä hikarit itkee ysi miikkaa.

Rinkku, olen ihan samaa mieltä tasoryhmien puutteesta kuin sinäkin. Oli ihan saatanan iso kukkahattutätivirhe poistaa tasoryhmät tasa-arvon nimissä.

Mutta miten ratkaiset ongelman jossa peruskoulun oppimäärä on vakio. ts. katsottu joksikin minimiksi joka tulee kaikille ei-vähäjärkisille saada aivoon, ja toisaalta niin että tämän oppimäärän oppimisen arvostelun pitäisi olla tasapuolista kaikille? Pitäisikö hitaampien oppilaiden kiskaista kaseja helpotetuista kokeista, siinä missä asian paremmin ja laajemmin sisäistänyt oppilas saa sen saman kahdeksikon omasta ryhmästään (kun nopeammilta voi vaatia enemmän)? Kukas sitten itkee ja valittaa? Aivan.

Siitä olen siis samaa mieltä että sitä hidasoppisuutta esim. matikassa ei tosiaan pitäisi hieroa naamaan roikuttamalla kaikkia tasavauhdissa mukana. Se turhauttaa paitsi huonoja, niin hyviä oppilaita.

Mutta tasoryhmien mukana tulee sitten ihan muita ongelmia ainakin niin kauan kuin esim. jatko-opintoihin valitaan porukkaa noiden äsken annettujen numeroiden mukaan, kun edes jonkinlainen vertailukelpoisuus kuitenkin pitäisi säilyttää.

 

[Hippa]

Tottakai. Yksityiskohdat voidaan aina tarkistaa kirjoista, kun ei esim. luonnontieteellisellä alalla yksinkertaisesti voi muistaa esim. kaikkia luonnonvakioita, laskuja, reaktioita, synteesireittejä tai mitä ikinä niitä onkaan. Tärkeää on saada päähän ulkoalukemisella, opettelulla ja käytännön esimerkeillä jonkinlainen mind-map, joka vastaa kysymyksiin:
1. Miten määrittelen asian X?
2. X:n pääkohdat
3. X:ään liittyvät asiat
4. Mistä haen lisää tietoa, kun omasta päästä ei enää löydy detaljeja

Jonkinlaisella mindmapilla ei välttämättä selvitä tenteistä läpi. Jos pitää osata tarkkoja yksityiskohtia ja muistaa iso liuta nimiä, vuosilukuja ja termejä, vie huonosti muistavalta ihan hirveästi aikaa oppia edes osaa niistä.

Kuvittele itsesi kahteen eri tilanteeseen:

1. Luet 6 kuukautta pääsykokeeseen ja tentit sen ulkoaluvun perusteella, aikaa 5 tuntia

2. Et lue pääsykokeeseen mutta saat ottaa mitä vain materiaalia pääsykokeeseen, aikaa vastata 10 tuntia

Kumpi on helpompaa ja tehokkaampaa? Opetella asioita etukäteen vai alkaa vasta sitten tentissä ottamaan selvää asioista. Voi tulla hiukan kiire, kun se mahdollisesti soveltamistehtävässä tarvittava tietopohja pitäisi olla jo päässä.

Minä ajan takaa näiden kahden vaihtoehdon kompromissia tai sekoitusta, ihan miten sen haluaakaan ilmaista.

Itse luin jopa hieman yllättävää tutkimustietoa. Opiskelijat oli jaettu kahteen ryhmään. Molemmilla oli edessä sama tentti ja samat oppikirjat. Tutkittiin muistiinpanojen tekemistä. Toiselle ryhmälle sanottiin, että saavat ottaa muistiinpanot mukaan tenttiin. Toinen ryhmä ei ottanut niitä tenttiin. Lopputulos oli yllättäen se, että se ryhmä, jolle sanottiin, että saa ottaa muistiinpanot tenttiin mukaan, oli paremmat muistiinpanot.

Ulkoaoppimista on hiukan helpompi testata kuin soveltamista tietyillä aloilla. Otetaan vaikka esimerkiksi tämä mun oma ala biologia. Luuletko, että kokeessa pääsisi monikin sisälle jos pääsykoe olisi soveltamista tyyliin:

Tietyillä aloilla ehkä ja tottakai saa järjellä ajatella, jos pääsykokeita suunnittelee. Kaiken ei pidä olla samasta muotista tehtyä ja identtistä, koska eri aloilla on eri asiat tärkeitä.

Kaikki noi mun mainitsemat asiat vaatii teoriapohjaa useilta kursseilta, ennen käytännön duunausta. Mä en edes keksi omalta alalta mitään asiaa, jota voisi soveltavalta kannalta tenttiä pääsykokeessa. Laitetaanko tilastollista tutkimusdataa eteen ja sanotaan: "sovella"? Minkä pohjalta hakija sitä sitten soveltaisi?

Mä keksin taas omalta alaltani paljon kaikkea, miten voi soveltaa tenteissä. On onneksi joskus tenttejä, joissa kysymykset on soveltavia, vaikka kyseessä olikin approon sisältyvä tentti.

Eikös silloin olisi järkevää katsoa kenellä on valmiiksi hyvä tietopohja käytännön töihin ja ottaa ne parhaan tietopohjan hallitsevat tyypit koulutukseen.

Riippuu alasta. Joillain aloilla se tietopohja ei ole ydin hyvään työsuoritukseen, vaan siihen vaaditaan jotain muuta. Tämän takia kaikkia aloja ei pidä yrittää tunkea samaan sumppuun ja yrittää kouluttaa ihmisiä samalla kaavalla täysin erilaisiin töihin.

Lääketieteen opinnot sisältävät aika tasaisesti molempia asioita, koska sekä käytännön harjoittelu että teorian osaaminen on ratkaisevan tärkeitä tekijöitä, jotta voi siihen ammattiin valmistua ja tehdä sitä työtä myöhemmin onnistuneesti.

Joillain aloilla teoria on paljon oleellisemmassa osassa kuin käytäntö ja joillain toisinpäin.

 

[Nick]

Hyppäsin muutaman thredin yli aika mallikkaasti, mutta haluaisin niin kovasti kertoa oman tilanteeni (...ja siinä ohessa 20 opiskelukaverini):

Tietoliikennetekniikkaa on tultu opiskeltua Lahdessa nyt 3 vuotta, luokallani on nuo parisenkymmentä muuta ja työtilanne on jäätävän heikko, niin harjoittelupaikkojen kuin vuosi sitten valmistuneiden inssien työpaikkojen suhteen. Syy on melko yksinkertainen (kuultu jo moneen otteeseen useamman työantajan suusta). Teoriassa osataan, mutta käytännössä ei. Nyt syyllistänkin lähinnä kouluni, en muita oppilaitoksia. Työnantajat kummastelevat, miksi käytännön perusasiat ovat täysin hakusessa ja miksi helvetissä suurin panostus satsataan muuhun kuin käytäntöön. Tätä on myös kysytty koulumme koulutusjohtajalta. Vastaus on, että koulutuksen pitää olla linjastettavissa muihin vastaaviin tutkintoihin ja siksi tiettyjen "turhien" kurssien olemassaolo on siunattu opintosuunnitelmassa.

Mihin se sitten johtaa?

No tietysti siihen, että työnantajat yhä varovaisemmin palkkaavat opiskelijoita alamme töihin, koska kouluttaminen työhön syö liiaksi resursseja työnantajalta ja hyötysuhde pääsee oikeusiinsa vasta pitemmällä aikajaksolla, kuukausien jälkeen. Tämä taas vaikeuttaa opiskelijan asemaa, koska kesän kesto on rajallinen ja työt opiskeluiden ohella syövät itse opiskelua -> opintojen viivästyminen.

Valmistuminen:

Saadaan paperit ulos talosta ja haetaan töitä työkokemuksen ollessa puutteellista. Koska käytännön harjoittelua ei ole, on töiden saaminen todella työlästä. Myöskään palkkaus ei ole "koulutusta" vastaavaa, koska aina joku antaa periksi ja menee töihin (toisaalta täysin ymmärrettävää IMO) kyntöpalkalla. Tästä seuraa se, että työnantajat huomaat olevansa niskanpäällä ja pystyvät huomaamatta hilaamaan palkkatasoa yhä alemmas ja alemmas. Seurauksena onkin nykyinen tilanne. Harjoittelupaikat ovat Lahden alueella lähinnä palkattomia, periaatteessa niihin pitäisi mennä, jotta saisi vaadittavaa työkokemusta, mutta samalla kukkaro laihtuu ja nälkä tulee. Jos 5 vuotta töitä tehneen ohjelmistotekniikan insinöörin palkka on 1700 € / kk, ei se hyvältä näytä (lainattu koulumme Harjoitteluinsinöörin suusta) muiden suhteen.

Siis koko vuodatus tiivistettynä: käytäntö puuttuu

......ja viisastelijoille tiedoksi, aina tietysti joku saa töitä, mutta prosentit on valitettavasti niiden puolella, jotka jäävät nuolemaan näppejään.

 

[Hippa]

Kannattaa myös muistaa että pääsykokeet ovat joka tapauksessa korkeintaan approbatur-tason kamaa. Jos motivaatio ei riitä edes tämän tason oppimateriaalin läpikäymiseen niin kuinkahan mahtaa olla asian laita cumu- ja laudatur-kursseilla?

Aika harvassa tentissä täytyy saada niin paljon pisteitä kuin pääsykokeissa päästäkseen läpi. Psykologian pääsykokeissa täytyy saada lähes täydet pisteet, mikäli haluaa päästä opiskelemaan alaa.

Ja täytyy sanoa että ihmettelen myös niitä ihmisiä jotka kauhistelevat joka välissä sitä kun piti "niin kauhean monta sivua" taas lukea tenttiin. On paljon kursseja mitkä voi suorittaa kirjatenttinä eikä tuollainen 700 sivua tieteellistä tekstiä tunnu missään. Pitää vain olla kiinnostunut asiasta tai sitten vaihtoehtoisesti mennä eri kouluun.

No tuo on asia, joka täytyy vaan hyväksyä ja jos ei hyväksy, olet ihan oikeassa siinä, että sitten pitää miettiä toivealaa uudelleen.

Itse sain hauskan ahaa -elämyksen vähän aikaa sitten, tajusin nimittäin sen, etten voi oppia ilman, että luen ;) Hassua kyllä, se tehosi muhun ja olen lueskellut suuremmalla innolla oppikirjoja. Vaikka asia itsessään on erittäin mielenkiintoista, jostain syystä lukeminen tuntuu kuitenkin vähän pakkopullalta.

 

[Hippa]

Tästä mä olen samaa mieltä. Jos Hippa vihaat ulkolukua ja teoriapänttäämistä, niin älä ihmeessä mene sellaiseen koulutukseen, jossa joutuisit tekemään sitä jatkuvasti. Jokin ala sinänsä voi olla kiinnostava mutta jos homma kaatuu lukemiseen, niin kysy itseltäsi oletko todella motivoitunut kyseiseen alaan.

Harmi, että olet saanut sen kuvan teksteistäni. En missään nimessä vihaa pänttäämistä, vaan tunnen oloni voimattomaksi sen tosiasian edessä, että on vaikea opetella asioita ulkoa.

Teoria kiinnostaa hyvin paljon. Jopa niin paljon, että välillä mietin, jos en sittenkään suuntautuisi opettajan työn tekoon, kun koulutuksen suunnittelu kiinnostaisi ihan hirvittävän paljon.

Homma ei kaadu lukemiseen, vaan homma hankaloituu muistamisen vaikeudesta. Vaikeus ei ole muistaa kokonaisuuksia, vaan yksityiskohtia.

 

[Hippa]

Rinkku, olen ihan samaa mieltä tasoryhmien puutteesta kuin sinäkin. Oli ihan saatanan iso kukkahattutätivirhe poistaa tasoryhmät tasa-arvon nimissä.

Mutta miten ratkaiset ongelman jossa peruskoulun oppimäärä on vakio. ts. katsottu joksikin minimiksi joka tulee kaikille ei-vähäjärkisille saada aivoon, ja toisaalta niin että tämän oppimäärän oppimisen arvostelun pitäisi olla tasapuolista kaikille? Pitäisikö hitaampien oppilaiden kiskaista kaseja helpotetuista kokeista, siinä missä asian paremmin ja laajemmin sisäistänyt oppilas saa sen saman kahdeksikon omasta ryhmästään (kun nopeammilta voi vaatia enemmän)? Kukas sitten itkee ja valittaa? Aivan.

Siitä olen siis samaa mieltä että sitä hidasoppisuutta esim. matikassa ei tosiaan pitäisi hieroa naamaan roikuttamalla kaikkia tasavauhdissa mukana. Se turhauttaa paitsi huonoja, niin hyviä oppilaita.

Arvostelussa voi tosiaan tehdä niin, että kaikki tekee joka tapauksessa samat kokeet oppimisen tasosta huolimatta. Jotkut hitaammin asiat tajuava ihminen voikin oppia huomattavasti paremmin, jos opettaja vaan ehtisi tarkkaan asiat selvittää. Usein tahti on niin kova, ettei opettajalla ole aikaa neuvoa oppilaita.

Onhan se tietenkin totta, että osaavat oppilat ottaa ne hyvät numerot, mutta ehkä nää huonommin osaavat oppilaat menestuisi loppujen lopuksi paremmin, kun kokeesta löytyy tehtäviä, joihin osaa vastata sen sijaan, että koko koe on ihan hepreaa.

Mutta tasoryhmien mukana tulee sitten ihan muita ongelmia ainakin niin kauan kuin esim. jatko-opintoihin valitaan porukkaa noiden äsken annettujen numeroiden mukaan, kun edes jonkinlainen vertailukelpoisuus kuitenkin pitäisi säilyttää.

Sama pääsykoe kaikille. Pääsykokeitakin voisi hieman muokata sellaisiksi, että siinä olisi pari erilaista osaa, jossa mitataan osaamista eri tavoin.

Onkin tärkeää tehdä lapsille ja nuorille selväksi se asia, että jokainen on huono jossain niin kuin on myös hyvä jossain. Ei pidä ylläpitää sellaista haavekuvaa, että kaikki voi olla kaikessa erinomaisen hyviä, jos vaan haluaa. Asia ei kuitenkaan niin simppeli ole.

 

[nevahood]

Mitä ihmettä ala-asteen opettaja tekee pitkällä matikalla?

jos osaa pitkää matikkaa, osaa varmasti myös opettaa helpompaa matematiikkaa. olen ollut sijaisena opettajalle joka ei osannut helpompiakaan jakolaskuja. ( 1/2 + 2/4 = 3/6 ??). mitä luulet kuinka helppoa onkaan muuttaa luokallisen vääriä tietoja jakolaskuista, jos jo pelkkä oppiminen tuottaa tuskaa?

mitä itse oppimiseen tulee, peruskoulun tulisi olla laajempi. helposti lukiossa ollessaan tulee mietittyä että hitto, eihän tämmösiä asioita tarvitse mihinkään. entä sitten kun käytännön elämässä itse olet opiskellut ja törmäät ihmisiin jotka ovat valinneet helpomman tien. mm. intissä sähkömies ei tiennyt voiko 3500w sähkölaitteen kytkeä pistorasiaan jossa oli maksimivirta ilmoitettuna (amppeereissa). itse asiassa paikkaa johtanut kapteenikaan ei osannut tuota laskea. muistaakseni noita laskettiin jo lukion pakollisella fysiikan kurssilla. oli siinä ihmettelemistä "kuinka vitussa tuommosia voi osata". :jahas:

suosittelen esim. kasvatustieteiden appron käyntiä mikäli koulutusten väliset erot kiinnostavat.

 

[Afrodite]

Yliopistossa pystyy lukemaan vaikka mitä huuhaata valmistumatta ikinä mitään tiettyä ammattia tai virkaa varten. Mun mielestä ei ole mitään järkeä pomppia holtittomasti eri aineiden ja tiedekuntien luennolla ja haalia kasaan sellaista tilkkutäkkiä jossa ei sitten kuitenkaan ole -pääainetta lukuunottamatta- mistään näistä aineista mitään järkevää kokonaisuutta kasassa, esim approja tai cumuja. Ja sitten itketään kun valmistutaan työttömiksi.

Tosta luokanopettajan koulutuksesta vielä.. Musta sinne hakee ihan liikaa sellaisia kilttejä hissukoita, ka 10 tyttöjä. Heille kaikki on vain ok, eivätkä he ole valmiita/uskalla vaatia parempaa palkkaa tai yleensäkään mitään minkäänlaisen muutoksen aikaansaamiseksi ja itkevät kun oppilaat kiusaavat. Yläasteella ja lukiossa yksi opettaja järjesti meille äänestyksiä millaisen kokeen haluamme tai haluammeko tälle kurssille kirjaa käyttöön ylipäätänsä ollenkaan. Hyvä ystäväni viimeistelee juuri graduaan ja on kertonut kauhutarinoita ko.alalla olevista lestadiolaisista opiskelijoista. Kauhistuttaa ajatellakin, millaista olisi olla sellaisen opettajan luokalla.

 

[Hippa]

jos osaa pitkää matikkaa, osaa varmasti myös opettaa helpompaa matematiikkaa. olen ollut sijaisena opettajalle joka ei osannut helpompiakaan jakolaskuja. ( 1/2 + 2/4 = 3/6 ??). mitä luulet kuinka helppoa onkaan muuttaa luokallisen vääriä tietoja jakolaskuista, jos jo pelkkä oppiminen tuottaa tuskaa?

Olen lukenut pitkän matikan, mutta en ole kirjoittanut sitä ylppäreissä. Olen tehnyt opettajan sijaisuuksia neljä vuotta päätyönä (eli sain siitä elannon). En ole yhtä ainuttakaan kertaa tarvinnut siellä lukiotason matikkaa, en edes yläasteen tason matikkaa.

Mainittakoon vielä, etten osaa pitkän matikan asioita. Jos eteen lyötäisi sen tason tehtäviä, en osaisi yhtään (no ehkä prosenttilaskuja).

Se on jo järkyttävää, jos luokan oma opettaja ei osaa matikkaa ollenkaan, mutta ei se ole peruste antaa lisäpisteitä pitkän matikan suorittamisesta yo-kirjoituksissa. Yhtä hyvin voisi vaatia lisäpisteiden jakamista äidinkielessä, joka on kuitenkin asia, jota käytetään opettajan työssä ihan jatkuvasti jokaisella oppitunnilla. Olisi myös aika järkyttävää, jos opettaja ei osaa suomea tai kieliopin perussääntöjä.

mitä itse oppimiseen tulee, peruskoulun tulisi olla laajempi. helposti lukiossa ollessaan tulee mietittyä että hitto, eihän tämmösiä asioita tarvitse mihinkään. entä sitten kun käytännön elämässä itse olet opiskellut ja törmäät ihmisiin jotka ovat valinneet helpomman tien. mm. intissä sähkömies ei tiennyt voiko 3500w sähkölaitteen kytkeä pistorasiaan jossa oli maksimivirta ilmoitettuna (amppeereissa). itse asiassa paikkaa johtanut kapteenikaan ei osannut tuota laskea. muistaakseni noita laskettiin jo lukion pakollisella fysiikan kurssilla. oli siinä ihmettelemistä "kuinka vitussa tuommosia voi osata". :jahas:

Ei peruskoulun laajentaminen ole ratkaisu ongelmiin. Ihmiset ei muista kouluajoiltaan joka ikistä opetettua asiaa eikä asiaa helpota se, että tietomäärää vielä lisätään. Sitä voi sitten aikuisempana suuntautua kukin oman tahtonsa mukaan. Kukaan ei voi tietää peruskoulussa tai lukiossa, mikä siitä tiedosta tulee tulevaisuudessa eteen osattavaksi.

suosittelen esim. kasvatustieteiden appron käyntiä mikäli koulutusten väliset erot kiinnostavat.

Olen suorittanut kasvatustieteen appron runsas vuosi sitten ja erityispedagogiikan appro on miltei valmis.

 

[Delmonte]

Yliopistossa pystyy lukemaan vaikka mitä huuhaata valmistumatta ikinä mitään tiettyä ammattia tai virkaa varten. Mun mielestä ei ole mitään järkeä pomppia holtittomasti eri aineiden ja tiedekuntien luennolla ja haalia kasaan sellaista tilkkutäkkiä jossa ei sitten kuitenkaan ole -pääainetta lukuunottamatta- mistään näistä aineista mitään järkevää kokonaisuutta kasassa, esim approja tai cumuja. Ja sitten itketään kun valmistutaan työttömiksi.

Mutta onko tämäkään taas yliopiston ongelma tai vika ? Yliopiston yksi vahvuushan on se, että pystyy hyvin rakentamaan itselleen tarpeellisen ja tulevaisuuden työmarkkinoilla hyödyllisen tutkinnon. Se, että yliopistoon pääsee nykyään ihmisiä, jotka eivät pysty ajattelemaan edes niin laajoja kokonaisuuksia kuin oma tutkinto, ei taaskaan ole niinkään yliopiston vika vaan ennemminkin poliittisten päättäjien, joiden mielestä kaikkien pitää päästä korkeakouluun. Toki opintojen ohjausta voi ja pitääkin kehittää, mutta kai opiskelijan pitäisi itsekin tajuta, että on parempi esimerkiksi lukea 15ov yhtä kieltä kuin suorittaa seitsemän erilaisen kielen alkeiskurssi.

 

[lej]

Mutta onko tämäkään taas yliopiston ongelma tai vika ? Yliopiston yksi vahvuushan on se, että pystyy hyvin rakentamaan itselleen tarpeellisen ja tulevaisuuden työmarkkinoilla hyödyllisen tutkinnon. Se, että yliopistoon pääsee nykyään ihmisiä, jotka eivät pysty ajattelemaan edes niin laajoja kokonaisuuksia kuin oma tutkinto, ei taaskaan ole niinkään yliopiston vika vaan ennemminkin poliittisten päättäjien, joiden mielestä kaikkien pitää päästä korkeakouluun. Toki opintojen ohjausta voi ja pitääkin kehittää, mutta kai opiskelijan pitäisi itsekin tajuta, että on parempi esimerkiksi lukea 15ov yhtä kieltä kuin suorittaa seitsemän erilaisen kielen alkeiskurssi.

Sehän se ongelma on. Otetaan liikaa porukkaa, koska on pakko. Muuten ei saa rahaa tarpeeksi. Kyllä ainakin omassa koulussa pystyy rivien välistä lukemaan, että vaikka tilanne on varmaan parhaasta päästä niin silti nyt jo suhtaudutaan aika nihkeästi oppilasmäärän lisäämiseen, koska vaikutus laatuun on huomattava.

Akateeminen vapaus ei myöskään monille sovi. Tai sitä hyödynnetään väärin palkästään "omaksi iloksi" eli mennään mille tahansa kurssille, jos kuulostaa kiinnostavalta ja se mitä pitäisi opiskella jää taka-alalle.

Tosin kyllähän ne, jotka on paskoja koulussa useimmiten "jää kiinni" jossain vaiheessa työelämässä. Eli siis taidot loppuvat kesken tai näkyy, että tyyppi menee aina sieltä missä aita on matalin.

 

[Dean Kuntz]

Koulutuksen tärkeys riippuu lähinnä siitä, tarvitaanko hommassa monimutkaisten asiakokonaisuuksien formaalis-loogista (eli ei intuitiivistä) käsittelyä.

Tosi osuva määrittely. Olen monesti miettinyt tätä asiaa eli koulutuksen merkitystä eri aloilla, mutta en ole oikein tavoittanut oikeita sanoja. Niin se vain on että tekniikka ja luonnontieteet rulaavat (niihin hakeutuvat myös kaikista älykkäimmät ihmiset - siis siinä mielessä kuin älykkyyttä mitataan) ja muille jää rippeet mutusteltavaksi, että niillä olisi edes jotakin hommaa. Oletteko huomanneet miten kuvio menee aina näin: kehitetään jokin teknologia ja sitten humanistit alkavat miettimään ja tutkimaan sitä eivätkä tule lopulta hullua hurskaammaksi. Sitten kehitetään taas joku uusi juttu ja taas humanisteilla on tutkittavaa.

Itselläni on humanistin koulutus, mutta se ei estä minua ruoskimasta humanistisia ja yhteiskuntatieteellisiä aineita, koska ne ovat niin syvältä :whip: ;)