Suuri koulutuskeskustelu

[Hippa]

No just, arvasin että vedät tämän tähän. Kirjoitin useimmilla aloilla. Lääketiede, lakiopinnot, siinä pari sellaista joissa tuo ei päde. Opettajat, kyllä. Turhaa tulee ja paljon. Tiedän sen vaimosta ja vaimon kahdesta siskosta. Yksi opettaa lastentarhaa, yksi ala-astetta yksi lukiota. Ainoa joka on tehnyt jotain sillä yliopistokoulutuksella, on tuo lukion opettaja. Koska niitä aineita ei ilman sitä cumua osaa opettaa(matematiikka, fysiikka).

Virkaa ei voi saada ilman koulutusta. Teoriapohjakin antaa kuitenkin monenlaista valmiutta ja pohjatietoa työn tekoon, vaikka työstä selviäisi erinomaisesti ilman opintojakin.

Turhaa tulee ja paljon, se on totta. Siksi olisi tärkeä yliopisto-opinnoissakin keskittyä siihen käytännön harjoitteluun. Sillä voisi karaista opettajaopiskelijoitakin koulumaailmaan, koska suuri osa nuorista ja opiskelijoista kuvittelee, että opettajan työ on mukavaa ja helppoa ja riittää, että on itse innostunut asiastaan niin kaikki lapsetkin innostuu.¨

Oletko ihan aidosti sitä mieltä, että koulutus on turhaa useimmilla aloilla? Jos saisit valita olisiko lapsesi opettaja koulut käynyt akateemisesti koulutettu ihminen vai kouluttamaton lukiopohjalla toimiva henkilö kumman ottaisit? (Jätetään ulkopuolelle kaikki motivaatiojutut ja sosiaaliset lahjakkuudet sun muut soveltuvuustekijät.)

Hmm. Itsekin tein kasvatustieteen appron viime kesänä, oppimistehtävillä. Kun avovaimo sanoi, että tee se ihmeessä, kun siitä saa helpolla appron. Eikä ollut kovin väärässä. Siinä ei tosiaan ulkoluku auttanut, vaan ihan puhtaan järjen käyttö. Lienee helpoimpia approja mitä yliopistossa löytyy..?

Edit: Kaksi kesää sitten siis tuo appro..

Helpohkohan se on, joskin vähän työläs. Verkkokurssit oli kaikista helpoimpia, koska riitti, että teki vähän sieltä ja vähän täältä.

Kirjatentit on mun mielestä hankalimpia, koska lähtökohta on nolla ja siitä pitäisi sitten vääntää jotain tietouttakin.

 

[lej]

Mutta tuosta sun jutusta sai kuvan, että ihmisellä voi olla vain yhden tyyppistä älykkyyttä, eli jos on vaikka matemaattisesti lahjakas niin sitten kököttää vain kopissa.

 

[Pacem]

Pääaineeni on johtaminen ja organisointi. Palkkaisitko minut 3 vuoden koulupohjalta johtajaksi yritykseen, tai edes ilmaiseksi harjoittelijaksi. Sivuainena löytyy kansanivälinen liiketoiminta ja tietojärjestelmätiede. Varmaan löytyisi sitten paikka vaikka ulkomaan ostotoiminnoista tai tietohallinnosta.

Oli pakko sanoa kun löytyy kaveripiiristä poikkeustapaus: jätkä on tokan vuoden tradenomiopiskelija ja paikka eräästä hyperarvostetusta firmasta ulkomaan ostotoiminnoista. :thumbs:

Ps. Ne on ne paljon mainostetut suhteet, jotka jeesaa...

 

[Maker]

Pidetään tämä keskustelu asiallisena, koska suurin osa tästä on nyt MUTU-keskustelua molemmilta. Eli ei vedetä herneitä nenään, jos tulee vahingossa kirjoitettua jotain pahasti. Kun henk.koht.mielipiteitä on mahdoton muuttaa, siitähän se keskustelu syntyy

Virkaa ei voi saada ilman koulutusta. Teoriapohjakin antaa kuitenkin monenlaista valmiutta ja pohjatietoa työn tekoon, vaikka työstä selviäisi erinomaisesti ilman opintojakin.

No shit Sherlock ;) Enkös minä juuri tämän kirjoittanut toissakertaisessa
viestissäni. Eli vaikka useampaa työtä osaa tehdä, siihen vaaditaan silti se paperi sieltä koulusta.

Turhaa tulee ja paljon, se on totta. Siksi olisi tärkeä yliopisto-opinnoissakin keskittyä siihen käytännön harjoitteluun. Sillä voisi karaista opettajaopiskelijoitakin koulumaailmaan, koska suuri osa nuorista ja opiskelijoista kuvittelee, että opettajan työ on mukavaa ja helppoa ja riittää, että on itse innostunut asiastaan niin kaikki lapsetkin innostuu.¨

No sanotaan niin, että on niita raskaampiakin hommia kuin opettajan homma. Ekan vuoden jälkeen, opetussuunnitelma on kasassa jokaiselle aineelle. Jota sitten vaan päivitetään välillä. Daam, yksi kaverini jäi opettamaan lukioon, meikä hölmö lähti kutsumusammattiin hakemaan aikoinaan yliopiston jälkeen. Sillä tiellä olen yhä.

Oletko ihan aidosti sitä mieltä, että koulutus on turhaa useimmilla aloilla? Jos saisit valita olisiko lapsesi opettaja koulut käynyt akateemisesti koulutettu ihminen vai kouluttamaton lukiopohjalla toimiva henkilö kumman ottaisit? (Jätetään ulkopuolelle kaikki motivaatiojutut ja sosiaaliset lahjakkuudet sun muut soveltuvuustekijät.)

Typerästi kysytty, jos puhutaan omasta lapsesta. Ja jos unohdetaan tuo pointti, niin arvostan henkilöitä yhtä paljon, ovatpa se sitten maistereita tai duunareita. Koska tunnen monta duunaria, jotka ovat itse lukemalla paljon viisaampia kuin me Maisterit. Ja tunnen tosin myös monta Maisteria, jotka osaavat paremmin heiluttaa lapiota kuin se monttumies. Ihmisestä itsestään se on kiinni mitä opettelee. Se koulutus antaa vain mahdollisuuden hakea siihen ammattiin.

Helpohkohan se on, joskin vähän työläs. Verkkokurssit oli kaikista helpoimpia, koska riitti, että teki vähän sieltä ja vähän täältä.

Kirjatentit on mun mielestä hankalimpia, koska lähtökohta on nolla ja siitä pitäisi sitten vääntää jotain tietouttakin.

Minulle taas oli sama mitä tenttejä väänsin(suullisia, kirjallisia, oppimistehtäviä). Minulla on tavallaan pienoinen valokuvamuisti. Ja siihen yhdistettynä aika hyvä matemaattinen lahjakkuus. Jota tuo mensan testikin hyvin pitkälti testaa, siksi tälläinen idioottikin voi saada helvetin hyvän äö:n Ja olla silti nuorena joka kesä kaivinkoneen puikoissa töissä ja huoltaakin sen koneen. Ja sitten vielä valita maisterikoulutuksen jälkeen alan, missä saa kuunnella teineiltä vittuilua päivästä toiseen :wanha:

Eli en minä älykäs tainnutkaan olla

 

[Hippa]

Eihän tuossa puhuttu mitään ulkoaoppimisesta. Se on täysin eri asia kuin oppiminen kokonaisuudessaan.

Kun on puhetta koulutuksesta, olettaisin oppimisen käsitteen sisältävän sen oppimisen, jota tarvitaan edetäkseen opinnoissa. Nykykoulutuksessa ulkoa oppiminen on tärkeä osa opiskelua ja siinä etenemisessä.

Kyllä mä voisin myös väittää, että fiksu ihminen oppii uusia asioita nopeasti. Mutta mistä sä tiedät olevasi hidas oppimaan? Ehkä sulla on ollut huono opettaja.

Kokemuksesta Mä opin erinomaisen hyvin seuraamalla opetusta, joka sisältää luennointia ja keskustelua. Siksi peruskoulu ja lukio on olleet mulle melko helppoja suoritettavia minimaalisella vaivalla. Lukion jälkeen on tullut eteen seinä, koska enää ei kaikkia tenttialueen asioita käydäkään läpi luennoilla.

Siitä sosiaalisesta älykkyydestä mä en ole ihan varma mitä se on. Kyllähän jotkut ihmiset ovat todella mukavia ja hyviä tulemaan toisten kanssa toimeen. Mutta luonne ja mukavuus eivät IMHO ole sama kuin älykkyys. Tämä kyllä taitaa olla sellainen juttu, ettei tästä ole olemassa mitään tieteellistä todistetta. Eli jokainen saa nyt sanoa sen oikean mielipiteensä :D

Mukavuus ei ole sama asia kuin sosiaalinen älykkyys. Sosiaalista älykkyyttä voi käyttää myös negatiivisiin asioihin esim. kiusaamiseen ja manipulointiin. Tästä löytyy myös tieteellistä tietoa.

 

[Hippa]

Mutta tuosta sun jutusta sai kuvan, että ihmisellä voi olla vain yhden tyyppistä älykkyyttä, eli jos on vaikka matemaattisesti lahjakas niin sitten kököttää vain kopissa.

Mitä tarkoitat tällä?

 

[urkki]

Kun on puhetta koulutuksesta, olettaisin oppimisen käsitteen sisältävän sen oppimisen, jota tarvitaan edetäkseen opinnoissa. Nykykoulutuksessa ulkoa oppiminen on tärkeä osa opiskelua ja siinä etenemisessä.

Ulkoa oppimista on paljon perusopinnoissa, mutta alakohtaiset vaihtelut ovat suuria. Mitä enemmän tarvitaan matemaattisia metodeja asian ymmärtämiseen tai ratkaisemiseen, niin sitä vähemmän tarvitsee opetella asioita ulkoa. Perus kaavatkin voi huoletta antaa tenttiin, koska eipä niistä mitään hyötyä ole jos ei asiaa ole ymmärtänyt. Ja oikea matemaatiikka ei todellakaan ole valmiin kaavan muistamista ja siihen lukujen sijoittamista.

Työharjoittelun tarpeesta yliopistoissa... Eiköhän pidetä kuitenkin se AMK ideologia erillään yliopistomaailmasta. Opettajankoulutus on kuitenkin sen suhteen erityisasemassa muihin yliopisto-opintoihin nähden. Itse en ole ikinä oikein ymmärtäny, miksi se edes kuuluu yliopiston alaisuuteen.

 

[protsku]

Turhaa tulee ja paljon, se on totta. Siksi olisi tärkeä yliopisto-opinnoissakin keskittyä siihen käytännön harjoitteluun.

"Teoria on parasta käytäntöä." Näin sanoi eräs luennoitsija yliopistolla. Ja kyllä, näin se vain toimii tuo akateeminen koulutusapparaatti. Seuraavan tason kursseille ei voi mennä ennen kuin edellisen tason asiat on käyty tenttimässä.

"Menkää ammattikouluun jos haluatte opetella pelkästään tämän päivän nappulatekniikkaa." Näin sanoi eräs proffa. Tällä hän viittasi siihen että firman kalusto laitetaan uusiksi muutaman vuoden välein. Koneet vaihtuu mutta teoriat pysyvät.

Käytännön harjoitteluun on turha lähteä räpeltämään liian aikaisin niillä aloilla jotka perustuvat ammattiin kuuluvan teorian osaamiseen. Vai haluaisitko sinä mennä lääkäriin joka on tehnyt poskionteloiden punkteeraamista pelkästään luentokirjan sivuilla? Entä haluaisitko ottaa vastaan lainopillisia neuvoja perintökiistan ratkaisemiseksi ihmiseltä joka ei ole tehnyt päivääkään työtä näiden asioiden parissa?

Tai haluaisitko laittaa lapsesi kouluun jossa opettaja on rimaa hipoen läpäissyt ainoastaan approbatur-tason kurssit?

 

[Hippa]

Työharjoittelun tarpeesta yliopistoissa... Eiköhän pidetä kuitenkin se AMK ideologia erillään yliopistomaailmasta. Opettajankoulutus on kuitenkin sen suhteen erityisasemassa muihin yliopisto-opintoihin nähden. Itse en ole ikinä oikein ymmärtäny, miksi se edes kuuluu yliopiston alaisuuteen.

Pakko kyllä myöntää, että käytin huonoa sanaa sanoessani, että pitäisi keskittyä työharjoitteluun. Tarkoitin lähinnä sitä, että yliopistoihinkin pitäisi tulla työharjoittelua enemmän kuin nyt.

Opettajankoulutus on senkin takia erityisasemassa, koska vaikka opettajan työ itsessään on arvostettua, akateemisena alana sitä ei arvosteta melkein lainkaan. Tämä näkyy monissa asioissa. Mm palkka on huono ja sijaisopettajaksi pääsee lukiopohjalla. Varsinkin muualla Suomessa, mutta myös pääkaupunkiseudulla voi saada oman luokan vailla mitään koulutusta. Oma luokka on siis sitä, että opettaa yhtä luokkaa määräaikaisesti lukukauden tai lukuvuoden kerrallaan. Joillain lapsilla on siis koulutusta vailla oleva opettaja jopa vuosia.

Opettajan koulutus on kuitenkin akateeminen. He opiskelevat yliopistossa joko kasvatustiedettä tai kasvatuspsykologiaa pääaineenaan. Tulevat lääkärit tekevät paljon käytännön harjoittelua ennen kuin pääsevät työelämään yksin. Opettajilla pitäisi olla myös jonkin verran harjoittelua, koska se helpottaa käytännön työn suorittamista todella paljon, kun on kokemusta ensimmäisen luokan saatuaan. Tiedän, että opettajat harjoittelevat jonkun verran, mutta aika vähältä se tuntuu.

 

[Hippa]

"Teoria on parasta käytäntöä." Näin sanoi eräs luennoitsija yliopistolla. Ja kyllä, näin se vain toimii tuo akateeminen koulutusapparaatti. Seuraavan tason kursseille ei voi mennä ennen kuin edellisen tason asiat on käyty tenttimässä.

"Menkää ammattikouluun jos haluatte opetella pelkästään tämän päivän nappulatekniikkaa." Näin sanoi eräs proffa. Tällä hän viittasi siihen että firman kalusto laitetaan uusiksi muutaman vuoden välein. Koneet vaihtuu mutta teoriat pysyvät.

Käytännön harjoitteluun on turha lähteä räpeltämään liian aikaisin niillä aloilla jotka perustuvat ammattiin kuuluvan teorian osaamiseen. Vai haluaisitko sinä mennä lääkäriin joka on tehnyt poskionteloiden punkteeraamista pelkästään luentokirjan sivuilla? Entä haluaisitko ottaa vastaan lainopillisia neuvoja perintökiistan ratkaisemiseksi ihmiseltä joka ei ole tehnyt päivääkään työtä näiden asioiden parissa?

Tai haluaisitko laittaa lapsesi kouluun jossa opettaja on rimaa hipoen läpäissyt ainoastaan approbatur-tason kurssit?

Niin kuin äsken sanoin, tuo keskittyä sana ei kyllä kuvaa sitä, mitä tarkoitin. Halusin siis sanoa, että huomattavasti enemmän harjoittelua kuin tällä hetkellä. Pääpointti kuitenkin teoriassa.

Teoria ei kyllä ole parasta käytäntöä. Teoria antaa pohjan käytännön työn toteuttamiselle, mutta käytäntö vasta osoittaa miten asiat todella tehdään. Lääkärin ammatti on kyllä aikamoisessa erityisasemassa työn luonteen takia, mutta jossain on harjoiteltava. Jokainen lääkärikin tekee joskus sen ensimmäisen punkteerauksen ihmiseen. Niin kuin sanoitkin, on ammatteja, jossa työ perustuu teorian osaamiseen. Nämä ovat kuitenkin aika harvassa.

Opettajan työstä selviää ihan mainiosti ilman teorian osaamistakin. Silti uskon siihen, että teoriakin on tärkeää. Se kehittää kuitenkin ajattelua ja tuo vankan teoriapohjan työn toteutukselle.

Minä haluan ensisijaisesti lapselle opettajan, joka pitää työstään ja haluaa saada lapset oppimaan vaihtoehtoisinkin keinoin. Tärkeintä on se, että lapsi viihtyy koulussa, haluaa oppia ja oppii. Jos tämän lopputuksen saa aikaan kouluttamaton ihminen, se on ok. Jos tämän saa aikaan koulutettu ihminen, se on vielä parempi Mutta jos täytyy valita kouluttamattoman hyvän open ja koulutetun huonon open välillä, haluaisin sen kouluttamattoman.

Jos ei ajatella mitään hyväope/huono-ope -juttuja, koulutettu on tietenkin se ensisijainen vaihtoehto.

 

[Hippa]

No shit Sherlock ;) Enkös minä juuri tämän kirjoittanut toissakertaisessa viestissäni. Eli vaikka useampaa työtä osaa tehdä, siihen vaaditaan silti se paperi sieltä koulusta.

Niinpä, mutta mun mielestä sillä paperilla tai oikeastaan sillä, mitä se paperi edustaa on merkitystä.

Typerästi kysytty, jos puhutaan omasta lapsesta. Ja jos unohdetaan tuo pointti, niin arvostan henkilöitä yhtä paljon, ovatpa se sitten maistereita tai duunareita. Koska tunnen monta duunaria, jotka ovat itse lukemalla paljon viisaampia kuin me Maisterit. Ja tunnen tosin myös monta Maisteria, jotka osaavat paremmin heiluttaa lapiota kuin se monttumies. Ihmisestä itsestään se on kiinni mitä opettelee. Se koulutus antaa vain mahdollisuuden hakea siihen ammattiin.

Ei ole typerä kysymys, kun sitä kysytään ihmiseltä, joka toitottaa, että koulutus on turhaa ja ammatia voi harjoittaa hyvin ilman koulutustakin. Me emme puhu nyt henkilön persoonallisuuden arvostamisesta, vaan koulutuksen arvostamisesta.

Kysyn uudelleen, haluaisitko omalle lapselle koulutetun vai kouluttamattoman opettajan? Ja lisäkysymys, onko aivan sama opettaako sinun lasta koulutettu vai kouluttamaton ihminen?

Minulle taas oli sama mitä tenttejä väänsin(suullisia, kirjallisia, oppimistehtäviä). Minulla on tavallaan pienoinen valokuvamuisti. Ja siihen yhdistettynä aika hyvä matemaattinen lahjakkuus.

Hyvä sulle, huono mulle (mulla ei ole valokuvamuistia). Kaikilla ei ole valokuvamuistia. Kaikki eivät opi ulkoa helposti. Kaikki eivät osaa soveltaa tietoa helposti.

Olisi tärkeä, että koulutus ottaisi huomioon erilaiset oppijat, jotta kaikilla olisi mahdollisuus esittää oppimisensa siinä tasossa kuin se on.

 

[Hippa]

Pääaineeni on johtaminen ja organisointi. Palkkaisitko minut 3 vuoden koulupohjalta johtajaksi yritykseen, tai edes ilmaiseksi harjoittelijaksi. Sivuainena löytyy kansanivälinen liiketoiminta ja tietojärjestelmätiede. Varmaan löytyisi sitten paikka vaikka ulkomaan ostotoiminnoista tai tietohallinnosta. Tai palkkaisitko mun kaverit tilintarkastajiksi vaikka UPM:lle? Ovatko nämä aineet ja koulutus sitten jotenkin huonoja vain sen takia, että ei voi suoraan palkata valmistuvia niitä hommia tekemään ilman kokemusta.

Tietotaitoa kyllä löytyy useimmilta kauppatieteiden opiskelijoilta, tehtävät vaan ovat sellaisia, että niihin vaaditaan käytännön kokemusta, pelkkä tietotaito ei paljon auta. Siksikin fiksujen kesätöiden löytäminen tällä alalla on aika vaikeaa.

Montakohan vuotta menisi, jos ne asiat pitäisi täysin oppia työn ja erehdyksen kautta, kuin siten, että opiskellaan viisi vuotta ja sitten tehdään vuosi pari hommia, että saadaan kuva mitä se opituu on käytännössä, ja voidaan soveltaa opittua tietoa.

Noita harjoituksia tulee ihan riittämiin case-kurssien ja vastaavien muodossa. En juuri näe mitä jokin toinen projekti voisi tuoda lisää. Ekonomien työtehtätkin vaihtelevat varmaan enemmeän kuin millään muulla alalla, joten vaikea pystyä tekemään kaikille sopivia harjoituksi ja sitä yleistä soopaa tulee muutenkin ihan tarpeeksi.

Et kommentoinut sanallakaan mun ehdotusta lukion Nuori yrittäjyys -projektiin liittyen. Tunnetko sitä projektia?

Kyllä varmasti pystyisit 3 vuoden opiskelun jälkeen harjoitella johtamista yrityksessä, joka perustuisi saman tyyppiseen ideaan kuin tuo Nuori yrittäjyys.

 

[Maker]

Kysyn uudelleen, haluaisitko omalle lapselle koulutetun vai kouluttamattoman opettajan? Ja lisäkysymys, onko aivan sama opettaako sinun lasta koulutettu vai kouluttamaton ihminen?

Ihan sama, onko koulutettu vai kouluttamaton, jos on hyvä opettaja. Usko nyt.

Joskus eräällä itä-suomen yläasteella oli elämänkatsomustiedon opettajan entinen nuorisorikollinen, aito rokkari vieläkin. Hän sai oppilaat uskomaan ja tottelemaan. Ja pisti ne jopa opiskelemaan. Koska hän tiesi mistä narusta vetää. Kyseessä oli joku TE:n rahoittama puolen vuoden kokeilu, joka toteutettiin yhteistyössä yliopiston kanssa. Oppilaat olivat todella tyytyväisiä ja kyseinen rokkenroll äijä sai myöhemmin paikan erityisopettajana.

Tämän jälkeen siihen palkattiin eräs Satu, joka oli 28-v nainen(vuoden vanhempi kuin tuo mies). Oli opettanut ennen sitä yläasteella normaalia luokkaa. Valmistunut todella hyvilla arvosanoilla koulusta. Olevinaan helvetin hyvä opettaja, koska oli jo lukiossa opetellut ala-asteella satunnaisesti. Teki yliopistossa aina sijaisuuksia lukion psykologian opettajana. Miten kävi kun tämä "nero" tuli siihen sen tavallisen miehen tilalle? Huonosti. Hän poistui lähes joka toinen tunti itku kurkussa luokasta, ei saanut kuria. Arvosanat laskivat. Puoli vuotta ja hän erosi siitä virasta. Koska myös vanhemmilta alkoi kuulua palautetta huonosta opettajasta.

Kumman noista sitten olisin halunnut lapselleni? No totta helvetissä tuon miehen, vaikka koulutustaso ei ollut lähellekään sama. Ja ei ollut ped.opintoja suoritettu 5:n keskiarvolla. Hänellä oli tärkeämpi koulutus hommattuna elämästä.

Sama se on vaikka poliisiksi, sitä rikos- ja prosessioikeutta saa lukea 15ov ja organisaationpsykologiaa sen 30ov. Oppii ratkomaan riitoja ja sovittelemaan, teoriassa. Sitten kun menee ensimmäisen kerran nuorisoriitaa tutkimaan, asia selviääkin helpoiten kun älyää johdatella kysymyksen vaikka vieressä olevaan
3.0l ahdettuun auton moottoriin ja miten paljon siitä lähtee vääntöä ja millä ahdoilla. Tappelu unohtuu todella nopeasti ja asiasta selvitään ilman kyynelkaasua. Tai jos kyseessä on skeittailevat jätkät, rupeaa puhumaan jostain skeittihommista. Joita on nähnyt elämässä koulutuksen ulkopuolella.
jne..

Jos tässä käyttäisi jotain helvetin teoriaoppeja psykologiasta, tulisi kaikille paha mieli. Asiat eivät ole niin mustavalkoisia aina parahin Hippa. Vaikka itsekin olen koulutettu henkilö, en silti näe maailmaa pelkästään koulutettujen temmellyskenttänä. En kiistä ettei koulutus olisi tärkeää, tottakai se on. Mutta ei se lappu sieltä yliopistosta kaikkea tarjoa, sen kun saa kuka tahansa, loppu oppiminen onkin itsensä käsissä.
:thumbs:

Ja tuosta sinun viimeisestä lauseesta, olisi tärkeää että koulu ottaisi huomioon kaikenlaiset oppijat. Tästähän juuri sanoa tämä Suuri Guru Professori Kas.tie.T, jonka nimeä en muista. Että Suomen koulutusjärjestelmä on siitä hyvä, että sisään pääsee kuka tahansa mutta koulujärjestelmä tiputtaa automaattisesti huonot pois. Voisiko sitä paremmin enää sanoa :kippis1:

 

[Delmonte]

Kyllä - puhumattakaan siitä, että varsinkin humanistisen alan tutkinnot ovat valitettavan monessa tapauksessa melkoisen hyödyttömiä tulevaa työllistymistä ajatellen. Onhan se varmaan hienoa ja ah-niin-tieteellistä ja akateemista opiskella jotain hemmetin muinaisranskaa ja romaanisen filologian erikoisaloja - ja nämä ovat siis ainakin JKL:n yliopistossa kaikille ranskanlukijoille pakollisia - mutta IMO tuollaisten kurssien hyötyarvo opiskelijan tulevaisuutta ajatellen on pyöreä 0, paitsi niitä harvoja tapauksia, jota ryhtyvät tutkijoiksi (ja ne tutkijanpaikat ovat TODELLAKIN harvassa!).

Hassu juttu, mulla on muutama tuttu jotka ovat lukeneet latinaa, jota ei juuri missään päivittäisenä kielenä tarvi, mutta jokainen on ollut siihen tyytyväinen, kun kaikkien länsieurooppalaisten kielten oppiminen on ollut sen jälkeen helpompaa.

Mitä huonoa tuossa muinaisranksan etc. opiskelussa muka on, toki sitä ei välttämättä suoraan tarvitse työssään, mutta senkin opiskelemin kehittää ajattelua ja laajentaa näkemystä tässä tapauksessa ranskan kielestä. Ja olisi ihan syytä toivoa, että yliopistosta, josta jo nimensä mukaisesti saa ylintä mahdollista oppia, valmistuvat henkilöt hallitsivat oman alansa todella hyvin ja laaja-alaisesti. Yliopistokoulutus on kuitenkin monella alalla lähtökohtaisesti ainakin ollut tutkijakoulutus eikä työmarkkinoiden mukaan räätälöity suitsait paketti. Ja IMO tälläisenä sen olisi syytä pysyäkin.
/kärjistys jos haluaa opiskella helppoja ja vain suoraan työssä tarpeellisia asioita, niin amk-paikkoja on pirusti tarjolla.

Jos kysymys taas on opiskelupaikkojen määrästä, niin se on taas puhtaasti poliittinen päätös jos yliopistoissa halutaan kouluttaa liikaa porukkaa työmarkkinoille.

 

[protsku]

Jos kysymys taas on opiskelupaikkojen määrästä, niin se on taas puhtaasti poliittinen päätös jos yliopistoissa halutaan kouluttaa liikaa porukkaa työmarkkinoille.

Ainakin maallikkona tuntuu siltä että opiskelupaikkojen liian suuri lukumäärä yliopistoissa on tietoinen poliittinen päätös. Tällä saadaan hoidettua kätevästi monta asiaa valtiovallan kannalta mukavaan suuntaan:

1.Suomi näyttää tilastojen valossa korkeasti koulutetulta maalta vaikka yli puolet tutkinnoista on kansantalouden kannalta täysin merkityksettömiä hömppätutkintoja.

2.Jokainen yliopistossa vietetty vuosi on poissa työttömyyskortistosta ja näin työttömyystilastot kaunistuvat.

3.Yliopistojen hallinto ja muu kokonaan opetustoimeen kuulumaton byrokratia työllistää valtavan joukon ihmisiä.

4.Akateemiset työttömät maksavat itse olemattomista rahoistaan opintolainaa takaisin kymmeniä vuosia. He ovat ainoa kansalaisryhmä joka on rahoittanut elinkustannukset lainarahalla opiskeluvuosina.

Koulutusbusineksessa pyörivät valtavat rahasummat ja ei tietenkään vähennetä koulutuspaikkoja ainakaan niissä oppilaitoksissa jotka saavat rahaa budjettiin suoraan opiskelijoiden pääluvun mukaan.

 

[Hippa]

Ihan sama, onko koulutettu vai kouluttamaton, jos on hyvä opettaja. Usko nyt.

Joskus eräällä itä-suomen yläasteella oli elämänkatsomustiedon opettajan entinen nuorisorikollinen, aito rokkari vieläkin. Hän sai oppilaat uskomaan ja tottelemaan. Ja pisti ne jopa opiskelemaan. Koska hän tiesi mistä narusta vetää. Kyseessä oli joku TE:n rahoittama puolen vuoden kokeilu, joka toteutettiin yhteistyössä yliopiston kanssa. Oppilaat olivat todella tyytyväisiä ja kyseinen rokkenroll äijä sai myöhemmin paikan erityisopettajana.

Tämän jälkeen siihen palkattiin eräs Satu, joka oli 28-v nainen(vuoden vanhempi kuin tuo mies). Oli opettanut ennen sitä yläasteella normaalia luokkaa. Valmistunut todella hyvilla arvosanoilla koulusta. Olevinaan helvetin hyvä opettaja, koska oli jo lukiossa opetellut ala-asteella satunnaisesti. Teki yliopistossa aina sijaisuuksia lukion psykologian opettajana. Miten kävi kun tämä "nero" tuli siihen sen tavallisen miehen tilalle? Huonosti. Hän poistui lähes joka toinen tunti itku kurkussa luokasta, ei saanut kuria. Arvosanat laskivat. Puoli vuotta ja hän erosi siitä virasta. Koska myös vanhemmilta alkoi kuulua palautetta huonosta opettajasta.

Kumman noista sitten olisin halunnut lapselleni? No totta helvetissä tuon miehen, vaikka koulutustaso ei ollut lähellekään sama. Ja ei ollut ped.opintoja suoritettu 5:n keskiarvolla. Hänellä oli tärkeämpi koulutus hommattuna elämästä.

Sama se on vaikka poliisiksi, sitä rikos- ja prosessioikeutta saa lukea 15ov ja organisaationpsykologiaa sen 30ov. Oppii ratkomaan riitoja ja sovittelemaan, teoriassa. Sitten kun menee ensimmäisen kerran nuorisoriitaa tutkimaan, asia selviääkin helpoiten kun älyää johdatella kysymyksen vaikka vieressä olevaan
3.0l ahdettuun auton moottoriin ja miten paljon siitä lähtee vääntöä ja millä ahdoilla. Tappelu unohtuu todella nopeasti ja asiasta selvitään ilman kyynelkaasua. Tai jos kyseessä on skeittailevat jätkät, rupeaa puhumaan jostain skeittihommista. Joita on nähnyt elämässä koulutuksen ulkopuolella.
jne..

Jos tässä käyttäisi jotain helvetin teoriaoppeja psykologiasta, tulisi kaikille paha mieli. Asiat eivät ole niin mustavalkoisia aina parahin Hippa. Vaikka itsekin olen koulutettu henkilö, en silti näe maailmaa pelkästään koulutettujen temmellyskenttänä. En kiistä ettei koulutus olisi tärkeää, tottakai se on. Mutta ei se lappu sieltä yliopistosta kaikkea tarjoa, sen kun saa kuka tahansa, loppu oppiminen onkin itsensä käsissä.
:thumbs:

Ja tuosta sinun viimeisestä lauseesta, olisi tärkeää että koulu ottaisi huomioon kaikenlaiset oppijat. Tästähän juuri sanoa tämä Suuri Guru Professori Kas.tie.T, jonka nimeä en muista. Että Suomen koulutusjärjestelmä on siitä hyvä, että sisään pääsee kuka tahansa mutta koulujärjestelmä tiputtaa automaattisesti huonot pois. Voisiko sitä paremmin enää sanoa :kippis1:

Oletko lukenut mun muita viestejä sulle vastattujen viestien lisäksi? Olen nimittäin asioista erittäin samaa mieltä kuin sinäkin, vaikka arvostankin sitä teoriapohjaakin. Minä en arvosta niitä kuuden ällän ylioppilaita, jotka ovat tuon kuvaamasi Sadun kaltaisia. Opettajalla täytyy olla monipuolisia sosiaalisia taitoja paljon ja sopiva annos kovuuttakin, ettei hajoile, kun lapset on vaikeita.

Tuosta nuorisorikollisesta tulee mieleen eräs tarkkailuluokan ope, joka oli mun kanssa samaan aikaan erityispedan approa opiskelemassa. Hänellä melkeen sama tarina kuin tuo sun kuvaamasi ja on aivan varmasti erinomainen erityisopettaja.

Haluan kuitenkin nyt korjata sen väärän käsityksen, mitä olet minusta saanut. Itse kannatan todellakin käytännön osaamista ensisijaisena (eli osaa työnsä hyvin) ja sen jälkeen tulee koulutus. Arvostan myös koulutusta. En todellakaan ole sitä mieltä, että teoriapohja on kaiken a ja o, mutta niin kuin jollekin sanoin, teoriatieto laajentaa ajattelua.

Sisään yliopistokoulutukseen ei kuka tahansa pääse. Siinä on hyvät ja huonot puolensa. OKL:ssä huonoimpia puolia on alkukarsinta, joka raakkaa kylmästi pois ihmiset, joilla ei ole tarpeeksi hyvät paperit lukiosta. Tällöin ei pääse edes yrittämään pääsykokeisiin. Varmasti moni potentiaalinen opettaja on jäänyt koulun ulkopuolelle pelkästään alkukarsinnan järjettömyyden takia.

 

[lej]

En ole ottanut osaa tuohon Nuori yrittäjyys-projektiin eikä sitä meidän koulussa ole koskaan missään sanallakaan mainittu tai missään näkynyt. Ja yrittäjyys ei kauppakorkeissa muutenkaan ole se ykkösasia.

Hieman katsoin niiden ohjelmien sisältöä niin en mitään uskomattoman mullistavaa tai kauppatieteen opintoihin soveltuvaa nähnyt. tosin sitä tietysti voi muokata. Jotenkin tuntuu silti vieraalta ajatukselta ja tuskin saisi suurta suosiota, jos vertaa esim. joihinkin muihin pakollisiin yritysten kanssa tehtäviin projekteihin, kuten eism eräs YLM-kurssi. Ja meillä käy muutenkin todella paljon porukkaa yrityksistä opettamasta ja yhteistyötä on paljon heti alusta asti. Kauppatieteellinen koulutus on muutenkin jo hieman hajanaista, ihan tulevien työtehtävien vaatimusten vuoksi, jolloin siihen päälle lyöty harjoittelu mielestäni hankaloittaisi asioita vielä lisää.

Enkä näe miksi sitä loppujen lopuksi pitäisi erikseen harjoitella. Tuskin silti ketään jolla ei oikeaa työkokemusta riittävästi ole palkattaisiin suoraan johtotehtäviin. Ja on niin paljon muita asioita joihin pitää joka tapauksessa perehtyä ennen kuin voidaan antaa vastuullisempia tehtäviä.

 

[protsku]

Minä en arvosta niitä kuuden ällän ylioppilaita, jotka ovat tuon kuvaamasi Sadun kaltaisia. Opettajalla täytyy olla monipuolisia sosiaalisia taitoja paljon ja sopiva annos kovuuttakin, ettei hajoile, kun lapset on vaikeita.

Right tool for the right job eli sopiva työkalu käsillä olevaan ongelmaan. Jos tarkkailuluokan opeksi pitää valita ronski rokkari niin mikäpä siinä. Kuitenkin oppilaista 95% on muita kuin tarkkailuluokan kasvatteja. Eli ihan varmasti tarvitaan myös niitä kuuden ällän ylioppilaita jatko-opintoihin.

Mikään koulutus ei sinänsä ratkaise sitä onko henkilö sopiva tehtävään. Mutta mitä ajattelet esimerkiksi siitä että Yhdysvalloissa on yliopistoja jotka ilmoittavat opinto-oppaan alkulehdillä: "These are our Nobelists" - "Tässä ovat Nobelin palkinnon saaneet entiset oppilaamme". Tämä antaa opetuksen tasosta varmasti aivan eri kuvan kuin se että on vaan joku riviyliopisto jostain perähikiältä ilman mitään mainittavia ansioita.

On hyvä että erityisopetukseen, nuorisotyöhön ja seurakuntiin palkataan ns. elämänkoulun käyneitä särmikkäitä tyyppejä. Heihin on helppo samaistua. Mutta jos ajatellaan koulutuksen päämäärää joka on kouluttaa ammattitaitoisia ihmisiä työelämän tarpeisiin, aina tutkijatasoa myöten, niin pelkkä kulman kundit ja rock rock ei riitä.

Nykyinen jaottelu suorittavan työn ammattikouluihin ja suunnittelevan analyyttisen työn yliopistoihin on sinänsä erittäin hyvä. Ongelma on vain siinä että liian suuri osa koulutuspaikoista on pyramidin huipulla kun pitäisi kouluttaa ihmisiä tavallisiin arkielämän työtehtäviin.

Ja kaikista perimmäisin ongelma työttömyyden kohdalla on sitten se että ei ole palkanmaksajia vaikka työtä löytyykin. Firmat ja tehtaat siirretään halvan työvoiman maihin. Valitettavasti.

 

[Rinkku]

Mun mielestä peruskoulu on täysin epäeettinen systeemi. Ei pelkästään erityisluokista, vaan ihan normiopetuksestakin löytyy kasapäin lapsia, jotka pakotetaan menemään asiassa eteenpäin, ennen kuin edellinen asia on sisäistetty. On jotenkin älyllisesti, taloudellisesti, loogisesti ja eettisesti täysin anuksesta pakottaa 5-7 alueella olevia oppilaita marssimaan valtakunnallisen opetussuunnitelman tahdissa. Jokainen opetuksellinen hetki, jolloin oppilas on "pudonnut kärryiltä" on eettisesti täysin kestämätön. Tai sanotaan vaikka näin, että siinä ei ole hevon vitun järkeä. Tasa-arvollahan tätä Itä-Saksalaista runkkumallia silloin aikoinaan perusteltiin, mutta mun mielestä tässä on tasa-arvo kaukana. Tossa Gaussin käyrän vasemmalla puolella saataisiin aivan saatanan hienoja tuloksia aikaiseksi, jos voisi rauhassa opettaa esim. seiskan ja kasin ruotsit kolmessa vuodessa. Tai skipata matikassa pari kurssia. Maikalla ei ole tässä systeemissä juurikaan mahdollisuutta kerrata asioita siten, kuin se heikompien oppilaiden kanssa olisi tarpeellista.

Mulla on itselläni valtavan syvä usko siihen, että jokainen oppilas lähtökohtaisesti rakastaa oppimista. Uusien asioiden oppiminen on ihan helvetin palkitsevaa. Vitutus, kouluvastenmielisyys ja "mitä hyötyä tästä on" kysymykset tulevat nähdäkseni siitä, että ollaan pudottu kärryiltä tai jouduttu tilanteeseen, jossa opeteltava asia tuntuu koko ajan liian vaikealta. Mun mielestä se vika on äärettömän harvoin siinä nuoressa.

Mun on hirveän vaikea tajuta, mitä tasa-arvoa on siinä, kun kersa kattoo ysiluokan päästötodistuksessa olevaa kutosvanaa, ja on täysin tietoinen siitä, että istui juuri kolme vuotta tunneilla, joista jatkuvasti meni 80 prosenttia yli hilseen. Onhan se kiva, että amikseenkin saadaan sakkia. Koululla on myöskin kiva sosiaalistava funktio. Onko siinä tietylle sektorille eettistä ja opetuksellista järkeä, siitä voidaan olla montaa mieltä. Meitsin mielestä on ihan umpihullua mennä eteenpäin, jos edellistä asiaa ei ole opittu. Mitä vitun järkeä on istua kolme vuotta jollain ruotsin tunneilla, ja lähteä ysiltä säälifemman kanssa. Se on niin saatanan moista haaskausta. Mutta minkäs teet - on opetussuunnitelma ja kolkytä oppilasta. Tasoryhmät muka sorsi pentuja. Paskat sanon minä. Paljon pahemmalta siitä nuoresta tuntuu, kun kokeessa lukee femma puoli ja edessä hikarit itkee ysi miikkaa.

 

[Maker]

Oletko lukenut mun muita viestejä sulle vastattujen viestien lisäksi? Olen nimittäin asioista erittäin samaa mieltä kuin sinäkin, vaikka arvostankin sitä teoriapohjaakin. Minä en arvosta niitä kuuden ällän ylioppilaita, jotka ovat tuon kuvaamasi Sadun kaltaisia. Opettajalla täytyy olla monipuolisia sosiaalisia taitoja paljon ja sopiva annos kovuuttakin, ettei hajoile, kun lapset on vaikeita.

Nyt olen, samoilla linjoilla tosiaan ollaan. Kohan nyt vähän sitä kierreltiin ja kaarreltiin, kun en lukenut kaikkia viestejä. Joten pienet tälle :kippis1: