Suoraan sanominen

Pakkohan se on välillä avautua, kun mitta täyttyy.
Usein suoraansanomisella on positiivinen vaikutus jälkeenpäin, mutta joskus menee vähän överiks ja sitten hävettää.
Ei nyt tuu mitään yksittäistä esimerkkiä mieleen, mutta soitan suutani silloin tällöin.

Ennen yritin olla mukava ja välttelin loukkaamista/pettymyksien tuottamista ja kyllä se elämä oli aika hankalaa, kun yritti miellyttää kaikkia.

Nykyään sanon just mitä ajattelen ja mietin sit jälkeenpäin, kannattiko. Ei enää kiinnosta, mitä porukka ajattelee musta. Ja miksi edes pitäisi kiinnostaa?
 
GAZOZ.FI
10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
Olen sukulaisten,työpaikan ja kavereiden kesken liiankin "kuuluisa" siitä että sanon ajattelematta ja suoraan kaiken mitä vaan irtoaa. Joku kerran määrittelikin että minulla on aivojen ja suun välillä katkos.
Itse olen määritellyt tuon asian niin että kun päivät on asiakkaiden kanssa joiden kanssa sitten joutuukin ajattelemaan ja harkitsemaan sanomisensa niin eipä sitä sitä sitten sanaista arkkua toinna pitää kiinni vapaalla.
 
Viimeksi muokattu:
Mä kyllä ymmärrän, jos jollain palaa hihat ja silloin sanotaan suorat sanat.

Mutta sellaista yleistä töksäyttelyä ja "totuuden laukomista" en sulata, menee enemmänkin typeryyden puolelle.
 
Pitäähän sitä sanoa suoraan kun on sen aika, mutta kaikenmoinen tyhjänvuoksi hiiltyminen ja vain vittumaisuuttaan töksäyttely kyllä johtuu pelkästä tyhmyydestä. Vaikka jotkut moista tuntuukin ihannoivan.
 
En ole ikinä oikeesti räjähtänyt. Yleensä kuitenkin musta näkee tosi selkeesti, että milloin alkaa mennä hermot ja siinä vaiheessa sitten vastapuoli yleensä tajuaa olla hiljaa. Yleensä myös siinä vaiheessa tajuan itse poistua paikalta jos alkaa nousta sauhu korvista.

Yleisesti ottaen pyrin olemaan kuitenkin suorasanainen JA diplomaattinen. Aina se ei onnistu, vastapuoli saattaa ottaa itteensä jos ei käytä ylettömästi täytesanoja.
 
Onko suoraan sanominen ja
palaa hihat,yleistä töksäyttelyä ja "totuuden laukomista,tyhjänvuoksi hiiltyminen ja vain vittumaisuuttaan töksäyttely, oikeesti räjähtänyt
Click to expand...
sama asia?
Tässä on vaikea raja tulkita ja ymmärtää että mitä kukin omalla käytöksellään tarkoittaa, omasta
mielestäni suoraan sanominen on asioiden sanomista ilman kaunistelua ja rehellisesti.
Suurin osa noista edellämainituista on riitelyä tai vittuilua. No yleinen töksäyttely, on siinä rajoilla että miten sitä tulkitsee ja sanooko asioita vaan ajattelematta ja kaunistelematta vai vittuileeko. Ei se tarkoita sitä että vittuilee tai haastaa riitaa tai riitelee, siinä vaan tulee asiat esille ilman kaunistelua ja ajattelua.
Esim. joku kaveri sanoo pitävänsä vaikka bändistä x niin mä jos en pidä siitä niin kerron sen suoraan enkä yritä mielyttää kaveria kiertelemällä asiaa.
Tai esim. asukastoimikunnassa oli ehdotettu kuntosalille reisienlähentäjä laitetta niin kerroin suoraan mielipiteeni siitä että mikä sen hyöty on esim verrattuna prässiin joka myös puuttuu. En jäänyt asiaa kainostelemaan että voisihan sille olla käyttöä blää blää vaan suoraan että sillä ei tee yhtään mitään kun otetaan käyttäjät/käyttö/hinta/hyöty huomioon.
Kun päivät harkitsee puheita tarkkaa asiakkaiden ja työntekijöiden takia niin vapaalla sitten ei enää ole niin tarkkaa että mielyttääkö kaikkia kaunilla puheella vai tuoko totuuden julki suoraan ja rehellisesti.
 
Ei ole sama asia, sillä tuossa itsekin lisäilin jälkikäteen tuon rivin. Suorasanaisuudessa IMO on tärkeää muistaa tuo diplomaattisuus sekä perustelut. Toki sen voi suorittaa myö töksäyttelemällä, mutta em. seikoilla voi säästää keskustelukumppaneiden hermoja... Ite oon siitä kyllä tyytyväinen, että olen asemassa jossa varsinaista kaunistelua sanomisissa ei tartte harrastaa, riittää kun asiallisesti sanoo suoraan asiansa, ei o minun heiniä tuo lirkuttelu.
 
Pari päivää sitten intouduin höpisemään naapurille kaikenlaista työasiaa ja muuta paskaa, jotka kaiveli mieltä. Sehän kuunteli ja kuunteli, kunnes vilkasin sitä ja totesin, että mitähän v..tua mä sulle näitä jauhan kun et kuitenkaan ymmärrä mistään mitään. Se totes, että niinpä niin ja menen nyt sisälle ja minä siihen, joo no mä meen nyt sinne kauppaan.
Jälkeen päin on huvittanut, mutta myös vähän keljuttanut, koska tämä naapuri on kuitenkin aina antanu mun pummata röökiä ja ollu muutenkin mukava, kuskannu pari kertaa ja silleen.
 
Pitänee ilmeisesti hieman tarkentaa.

Yritin hakea tilanteita, joissa on käämit palaneet ja sitten on laukonut jotain takaisin.
En siis tilanteita missä tyttöystävä kysyy että "Pitäiskö valita punainen vai sininen hiuspompula?", johon sitten vastaan että "Tottakai ilman pompulaa."

Paras takaisin vittuilu on mielestäni sellainen piilovittuilu, että kohdehenkilö tajuaa hetken päästä vasta mitä tapahtui.

Eli threadiin parhaimmat vastavittuilut, piilovittuilut jne.

Täytyy myöntää että threadin otsikon olisin voinut valita hieman paremmin.

Antakaa tulla, ja mieluiten esimerkein;)
 
Mulle ei auennut toi pompulan hauskuus?

Mutta lisää offia ettei mene asialinjalle:
Kuki heitti läppää tuolla että suoraan sanominen on typeryyttä. Itse ainakin olen huomannut että jotkut ihmiset eivät näe omia huonoja puoliaan ja pitävät siksi vittuiluna suoraan puhumista, senkö takia sinusta on typerää puhua suoraan kun et halua kuulla muiden mielipiteitä? Itse tulee monesti sanottua(sen verran tilanneharkintaa ettei nyt syyttä ketään loukkaa jos tietää ennestään heikoksi persoonaksi) kaikki suoraan minkä vain omatunto kestää. Ja myös itse toivoisin että useammat, etenkin naiset, osaisivat puhua suoraan sillä mikään ei ole vittumaisempaa kuin valehtelu ja kiertely. Toki miehetkin osaa valehdella ja se vituttaa viellä enemmän koska jotenkin tuntuu että se kieroilu sopii paremmin naisille, eli valehtelu kyllä tekee miehestä ämmän.

Jos tosiaan suutun ja ei ole mitään päihteitä koneessa niin silloin kyllä osaan pitää itseni kurissa, koska silloin harvoin tulee totuuksia puhuttua kun haluaa vain toiselle kostaa. Humalassa sitten saattaa aika paljon sanoa ilkeyksiä jos tosiaan joku onnistuu tönäisemään kunnolla.
 
Niin, asioista pitää puhua suoraan, mutta sen varjolla ei kuitenkaan ole kai tarkoitus alkaa laukomaan kaikkia totuuksina pitämiään juttuja toisille ihmisille päin näköä?
Eli peräänkuulutan jonkinlaista hienovaraisuutta kuitenkin. Ei tarvitse valehdella, mutta pitää pystyä kuitenkin käyttäytymään fiksusti muita ihmisiä kohtaan. Mä ainakin kartan näitä totuudentorvia, joille totuuden puhuminen on sitten sitä "kaikki mitä mielessä liikahtaa suusta ulos."

Tajusikohan kukaan mun pointtia:D
 
suorapuheiset ihmiset ovat mielestäni yleensä pelkästään mulkkuja, koska mitään positiivista ei kyllä suoraan sanota. Itsekkin taidan valitettavasti kuulua pääsääntöisesti tähän ryhmään. :jahas:
 
Kyllä suoraan puhuminen tarkoittaa sitä itseään, jotkut vain termiä väärin käyttävät.
Itsekkin kyllä varmaan melkoisen vittupäänmainetta kannan, tuntemattomien keskuudessa nimittäin :D, mutta se taas ei liity suoraanpuhumiseen mitenkään. Kyllä myös kehuja voi sanoa suoraan, yleensä se tuntuu kehuttavasta oudommalta kuin kehujasta.
 
Kuki sanoi:
Tajusikohan kukaan mun pointtia:D
Click to expand...

Ei. Ja tuo oli suoraan puhumista:rolleyes:

Hienovaraisuus,kiertely,valkoinen valhe,valehtelu kaikki on samalla linjalla ja eivät ole suoraan puhumista. Toisaalta eivät ole myöskään sitä mitä threadin aloittaja haki.
Suoraan puhuminen ei myöskään minun mielestä tarkoita sitä että olisin "totuuden torvi" eli aina oikeassa vaan sitä että tuon oman mielipiteeni julki ja varmasti korjaan mielipiteeni jos tarve. Ja senkin osaan kyllä tuoda suoraan julki, eli jos olen väärässä tai joudun muuttamaan perustellusti mielipidettäni niin senkin tuon suoraan julki. Samoin jos on aihetta kehua jne nekin tulee suoraan ulos. Kun taas useimmalla suomalaisella juuri tuo positiivisen ulosanti ei ole helppoa vaan sitä kierrellään ja siitä puhuta suoraan.
 
Yleensä vittuiltaessa toinenkin osapuoli on juonessa mukana ja avautumiset teen erittäin harkiten sivistyneellä suomen kielellä, mutta on ainakin yksi kerta millon keitti yli niin maan perkeleesti ja tottakai kohteena oli silloinen esimies.

Jo edeltäjä sanoi, että tyyppiä oli pitänyt vähän kouluttaa ja se piilokettuilu alkoi heti kun aloitin työt. Vetäydyimme sitten koko työpaikan voimin eräänä viikonloppuna koulutus/toiminnankehittämisretriittiin ja tuli puheeks mitä tehdään, jos yhdistyksen apurahoja aletaan eväämään. Pomo sanoi selvällä suomen kielellä, että meikäläinen lähtee ensimmäisenä, millon mulla kärvähti käpy ja loppupäivän avauduinkin välillä huutamalla, välillä vähän hiljaisemmalla äänellä. Oli siinä porukalla katsomista.

Ja en muuten ollut minä, joka siitä työpaikasta tuon jälkeen läksi :D Toivottavasti tyyppi oppi jotain henkilöstöhallinnosta.
 
Känninen keski-ikänen rimpautteli kerrostalon sisäpuhelinta väärään kämppään yli 20 minuuttia, sitä ennen (n. tuntia aikasemmin) sen känninen kaveri oli rimpautellu samaan kämppään vartin. Kämpässä olin minä. Yritin nukkua, oli aamuvuoro töihin. Ensimmäisen kohdalla luovutin ja päästin sisälle taloon, toisen kohdalla en periaatteen vuoksi aukassu ovea, ja kun se pimputus ei loppunu ni kävin sanomassa ovella suoraan että vedän turpaan jos vielä kerrankin rimpauttelee meän asunnon sisäpuhelinta.

Yleensä olen diplomaattinen ja sovitteleva. Luovutin sen ensimmäisen pimpottelijan suhteen, mutta toinen oli jo liikaa.
 
Täällä lapissa monesti sanotaan suoraa asiat, ihmisten tapa eikä siihen liity mitään erikoista.
 

Latest posts

Suositut

Back
Ylös Bottom